Jortikan pellolla

Kaikesta hoidoista ja antibiooteista huolimatta Alman takajalan tassujen välit punoittavat taasen. En uskalla edes ajatella tottistelua omassa pihassa, joten iltapäivällä suuntasimme nenämme naapurin pehmeälle ja kuivalle heinäpellolle. Olin tehnyt sinne tuntia aikaisemmin noin 200 metrin jäljen, neljällä kepillä. Oikeastaa jälki oli sen verran lyhyt, että ajattelin sen olevan melkein keppien nostatus treeni, ja niimpä se sellaisena toimi aivan loistavasti. Laitoin koiran hakemaan jäljen edestänsä- löysi hyvin, mutta aluksi lähti takajäljelle noin kahden koiran mitan verran, kunnes oivalsi kääntyä oikeaan suuntaan ilman apuja. Jäljen alun työskentely oli mielestäni levotonta. Tarkasti jälkeä isommalta alalta, eikä edennyt virtaviivaisesti, mutta onneksi melko pian keskittyi etenemään jäljen päällä. Maahan, askeliin en ollut pudottanut namipaloja, kun olen huomannut, että Almalle niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensimmäinen keppi löytyi noin 50 metrin päästä aloituksesta. Hyvin toi kepin minulle, palkkasin koiran ja ilman käskyä se siirtyi uudelleen jäljelle. Itse asiasa palkan jälkeen ei ole tarvetta käskyttää koiraa, sillä se toimii hyvin itsenäisesti muutenkin. Noin 20 metrin päässä oli kulma oikealle ja uudestaan 20 metriä ja käännös oikealle. Jälkimmäisestä kulmasta noin 30 metriä oli toinen keppi ja kolmas taasen 30 metrin päässä edellisestä. Kolmannen kepin jälkeen noin 50 metriä ja taas kulma oikealle. Siitä suoraa 20 metriä ja kulma oikealle ja kulmasta 20 metriä ja viimeinen keppi. Tietty liikaa kulmia eli neljä kappaletta, näin lyhyelle matkalle, mutta hyvimpä nuo onnistuivat. Tytöllä oli koko ajan hyvä tasainen vauhti ja oisi varmasti jatkanut vielä hyvänkin matkaa viimeisen kepin jälkeen, mutta aloitin siinä nopeasti palkan jälkeen kahden patukan leikin. Siinä näki kuinka tyttö tykkäsi juosta patukalta toiselle, eli sama ilmiö kuin jäällä, eli paljon tilaa meinaa Almallepaljon vauhtia. Alma on semmoinen Tyrnävän lakeuksien tyttö, eli mitä enemmän aukeeta ja laakeeta, niin sitä enemmän tyttö tykkää. Ja kun leikki sujuu, niin ei silloin tassutkaan kovin vaivaa, kun pohja on kuiva ja pehmeä.

Sunnuntaina esteitä

Pitkän verryttelylenkin jälkeen oli hyvä ottaa esteet kun koiran lihakset olivat lämpimät. Maa oli esteiden edestä sammaleisen pehmeä kirjaimellisesti ja kohtalaisen kuivahko, eikä tiettävästi kauhean liukaskaan. Ajattelin ottaa hypyt noutona ja suurena houkuttimena ja palkkana minulla oli hirven kylkiluu ja lapaluu. Tyttö aloitti voimakkaan haukun kentälle saavuttaessamme. Pienempi palkka eli kylkiluu oli kädessäni, kun se ei taskuunkaan mahtunut. Reippaasti otti perusasennon esteellä ja siitä käskyllä riensi noutamaan voimakkaasti kapulaa. Olin heittänyt kapulan kauaksi, jotta Alma saisi reippaan vauhdin myös takaisin paluuhypylle. Paluuvauhti oli erinomainen. Hyvin istui eteen, hivenen kauaksi, mutta palkkasin koiran silti heti irroituksen jälkeen. Tämän jälkeen odottelin, että koira söisi kylkiluun. Sitten siirryimme A-esteelle. Työskentely A-esteellä oli myöskin loistavaa, joskin kädessäni oli vielä suurempi houkutin, eli se lapaluu. Palkkasin heti eteen istumisesta ja nyt istuikin paremmin lähelle ja suoraan. Alma oli tosi innoissaan, kun palkka oli viimeinkin saatu tehtävän veroiseksi :)

Keittiötottista ruuan voimalla!

Ulkotottikset ovat meillä vielä tauolla, joten sisällä teemme päivittäin jotakin ihan pientä mukavaa, koska harvemmin tarjoan Almalle aterian ilmaiseksi. Tassut ovat huomattavasti paremmat, eli antibiootit ovat alkaneet purra. Sen huomasi jo aamulenkillä, kun tyttö oli hirrrmusen vauhdikkaalla päällä, säntäili sinne tänne ja teki hurjia loikkia ilmassa. Lisäksi löysi pupun sisälmykset, nielaisi ne pureksimatta etten ehtisi väliin ja jatkoi tyytyväisenä juoksenteluaan. Laitan oheen pienen lyhyen videon tottistelustamme tänään keittiössä. Palkkanamina mulla on broilerin siipiä, siksi koira niitä tahtoo jäädä pureksimaan ja nieleksimään, kun vähän isoja palasia ovat. Videon alussa on viimeisin harjoitteemme eli olen opettanut Alman hakemaan oikeasta kädestäni palkan merkkaussanan jälkeen. Yritä Almaa tehdä siten aktiiviseksi myös palkalle, mutta sitä vasta testaillaan ja katsotaan sitten jatkossa, käytämmekö menetelmää. Tämän jälkeen pyörimme akselini ympäri ja siinä Alma hakee väkisinkin vielä istumista, mutta olemme siinäkin tempussa jo edenneet niin että tyttö pikkuisen jo siirtelee takapäätään minun tahdissani. Herkkuna lopussa otamme "kaukot". Kaikki liikkeet ovat"rodunomaisia", eli voisi Alma tehdä ne pikkasen reippaammin ;)

Alma eläinlääkärissä

Kevät tuli ja lumi suli. Muuten kannustavaa koiraharrastajalle, paitsi Alman kohdalla kosteat ja märät kelit, että siitepölyt ja homeet, tarkoittavat lisääntyvää tassujen punotusta, kirvelyä ja särkyä. Eliminaatiodieetillä ollaan jo päästy siihen pisteeseen, että olen saattanut jo pois-sulkea allergiaa aiheuttavat aineet ruokavaliosta, mutta siitepölylle ja homeitiöille en käytännössä tahdo mahtaa mitään. Nyt sitten tassut ovat siinä kunnossa taas, ettei omat keinot enään auta ja niimpä jouduin kääntymään paikallisen eläinlääkärin puoleen.

Eläinlääkäri otti tassuista näytteen. Näytteessä oli muutama bakteeri, mutta ylipäätään hirmu vähän, joten se ei ainakaan aiheta toimenpiteitä. Ja hiivaa ei ollut laisinkaan. Eli tassujen punotus siis johtuu tästä keväästä. Tassujen hoitoon voisi miettiä useampaakin kortisonipohjaista tuotetta, mutta Alman tapauksessa myös kortisoni ulkoisesti on osoittautunut voimakkaasti allergisoivaksi. Tassut eivät kuitenkaan ole niin pahat, että suun kautta tarvitsisi antaa antibioottikuuria, mutta eläinlääkäri katsoi sen tässä tapauksessa parheimmaksi vaihtoehdoksi.

Anturoitten välit ovat selvästi kosteat, kun tulehtuneesta ihosta erittyy kudosnestettä. Onneksi kynsivallit ovat hyvät, vaikkakin valkoiset kynnet ovat kudosnesteestä värjäytyneet ruskeiksi. Korvat ovat puhtaat ja hännän aluskaan ei punota.

Ohjeeksi eläinlääkäri antoi, että antibioottikuurin lisäksi joka kerta ulkoilun jälkeen tassut tulee pestä ja kuivata erityisen hyvin (näin olemme kylläkin kolme vuotta jo tehneet). Paikallisesti tassut tulisi pyyhkiä Malasetic-pyyhkeillä ainakin kahdesti vuorokaudessa. Ruokavalioon ei tarvitse pahemmin puuttua, paitsi kenties kokeilla korkealaatuista omega 3 ravintolisää, Doilsia. Omega 3:sta Alma on saanut aina, mutta nyt antaisin voimakkaampaa valmistetta. Sitten pitkässä juoksussa tulisin kokeilemaan rasvoja ulkoisesti tassuihin, esim Bevita ja Bebanthen. B -vitamiinipojainen rasva vahvistaisi ihoa.

Toivon mukaan neljä tassua saataisiin kuntoon näillä keinoin ja siihen ylläpitävään hoitoon saataisiin apu öljystä ja ulkoisesti b-vitamiinirasvoista, ettei puolivuosittain tarvitsisi antaa antibioottikuuria koiralle. Se tässä on hyvänä puolena on , etteivät tassut kutise, ja nuoleminen on jäänyt totaalisesti pois. Eli siitä voisi vetää johtopäätöksen, että kutinaa koirassa aiheuttaa enemmänkin allergisoivat ruoka-aineet kuin ulkoiset allergeenit, siitepölyt ja homeet.

Hyvää pääsiäistä!

Tottistelua ja puruja pääsiäisenä

Viime lauantaina olin kuunteluoppilaana Saaran järjestämällä Pääsiäisleirillä. Aiheena olivat purut ja tottelevaisuus. Neljäpäiväisen leirin tukikohta oli Vahderpään vapaa-ajankeskus Kangasalalla, mutta sääolosuhteiden takia se siirrettiin lauantaipäiväksi halliin Nokialle. Paikalla Nokialla oli moninainen kirjo palveluskoiria, erilaisine taustoineen. Osa koirakoista harrasti kansallisia lajeja ja osa oli aloittamassa suojelukoulutusta. Myös mukana oli pitemmälle ehtineitä suojelukoiria, jopa Ruotsista asti. Oli erittäin mielenkiintoista seurata taitavien maalimiesten toimia puruissa, että ohjausta tottiksessa. Eli kiitokset vaan leirin järjestäjille ja Hannikselle, joka mut houkutteli mukaan :)

Miten tästä eteenpäin

Alman kanssa mietimme harrastuksemme jatkoa ja laitamme mietintämyssyn päähän vähäksi aikaa. Viettivireen nosto tottiksessa on entisestäänkin vaikeutunut keliolosuhteiden takia, sekä edelleen tassuissa jatkuvien iho-ongelmien vuoksi. Toisaalta tassujen kanssa on opittu jo elämään, mutta tosiasia on, että kevät vaatii enemmän työtä; kosteus ja uudet siitepölyt tahtovat tuoda niitä haasteita lisää. Joten tottikseenkin olisi tulossa nyt luonnollinen tauko ainankin sinne asti kunnes nurmikko kasvaa ja maa kuivaa. Tyttö osaa riittävän hyvin temput, mutta sen vireen saaminen ylös ja ylläpitäminen on se meidän ongelma. Maastolajeista haku tulee näillä näkymin kokonaan jäämään pois. Jälkeä teemme tulevaisuudessa ainakin omaksi iloksi ja jos tottis saadaan kuntoon, kenties joskus kisaammekin lajissa. Nyt on siis suunnitelmissa tauko koiralle, että ohjaajalle. Ohjaaja keskittynee välistä enemmän omiin töihinsä, sillä koirajutut ovat vieneet viimeiset kolme vuotta aimo palan aikaa. Blogia tullaan päivittämään, mutta ei niin ahkerasti kuin mennä viikkoina. Pitkiä päivittäisiä kävelylenkkejä emme unohda ja tulevana kesänä paneudumme uimalla lihaskunnon treenaamiseen.
Alma on monessakin asiassa semmoinen ristiriitaisuuksien tyttö, niin paljon kuin se inhoaa kosteaa nurmikkoa, niin toisaalta se sitten nauttii suunnattomasti uimisesta :)