Lyhyttä tottistelua.....

...aamulenkin jälkeen. Joitakin seuraamispätkiä, käännöksiä vasemmalle ja täyskäännös. Havaittavissa kivaa innokkuutta seuraamisessa, eikä kauhesti ole lähtenyt edes edistämään. Tyttö saanut sekalaista palkkaa, välillä pallolla ja sitten toisinaan nameilla.

Noudossa 2 kg kapulalla- hyvä menovauhti, nappaa kapulan voimakkaasti, mutta paluussa petrattavaa.

Hyvin leikkii kahdella palolla ja hakkukin herkässä.........on se söpö :)

Alma Vuoden Pk-koira

Keuruun seudun Kennelkerhon vuosikokouksessa palkittiin Vuoden 2010 menestyneet koirat ja ohjaajat. Alma palkittiin Kennelkerhon Vuoden Pk-koiraksi seuraavanlaisella ansiolistalla:

13.5.2010 Uurainen, tuomari Jani Heinilä
Jälki 1, maasto 199, tottis 70, yhteensä 269 p., 3. sija JK1

20.5.2010 Keuruu, tuomari Ismo Lönnmark
Haku 2, maasto 179, tottis 85, yhteensä 264 p., 2. sija HK2

22.8.2010 Uurainen, tuomari Maija-Liisa Kajas ja Tero Oravasaari
Haku 2, maasto 186, tottis 91, yhteensä 277 p., 1. sija HK2

Keuruu 6.11.2010 tuomari Ismo Lönnmark ja Minna Moisio
Haku 3, maasto 194, tottis 95, yhteensä 289 p., 1. sija HK3

Alma ja Alman ohjaaja kiittävät ja kumartavat tästä hienosta huomionosoituksesta !!!

Kevätaurinko!!

Alma tykkää!!

Kun ei ole kovasti pakkasta!! Hiihtämässä käytiin tänäänkin, rapiat 8 kilometriä. Ukonselän yli Loilaan, sieltä "Lentokentän -reitille" ja takaisin.

Lenkin jälkeen pienet tottistelut pihassa; seuraa, jäävistä istuminen ja maaahanmeno ja loppuun metrinen este läpihuutona. Hyppy oli rohkea ja korkea ja koira ilmiselvästi nautti lennosta. Runsas palloleikki loppuun ja sitten luita syömään :)

Ilmaisutreenit 26.2. lauataina

Kylmyys alkaa väistyä kevään edessä ja tänään -1 asteen pakkasessa saimme ilmaisutreenit tehtyä. Alkuun otin Almalle "siruntarkastuksen" treeniporukan toimiessa yleisönä ja tuomarina. Melkoisesti jännittää Alma itseään ja häntäkin oli alhaalla, mutta siitä vapauttamisen ja uudelleen yrittämisen jälkeen oli helpottuneempi. Ei muuta kuin tätä lisää.

Maalimiehiä otin tänään viisi. Ensimmäiset kolme olivat rullan tuonteja ja kaksi viimeistä suorapalkkaa. Hauskasti näki koirasta kuinka yllättyi suorapalkasta-nimittäin oli jo aikomassa ottaa rullaa suuhunsa hyvän matkaa ennen maalimiestä, mutta joutui muuttamaan suunnitelmiaan ;) lennosta. Yllärit olisivat tärkeä juttu sellaiselle koiralle, joka helposti rutinoituu.

Treenit onnistuivat hyvin ja mitään pahempaa häikkaa ei missään kohdassa ilmaisua ole. Tänään jarruttelin koiran menoa näytölle ja mielestäni kesti koira sen ihan hyvin. Maalimiehet myös huusivat koiraa tulemaan nopeammin näytölle.

Kiitokset treeniporukalle ja ei muuta kuin kevättä kohden!!

Pakkanen hellittää!!!

Kahden viikon täydellisen lenkittömyyden jälkeen, pääsimme jäälle kokeilemaan suksien pitoa. Pakkanen hellitti pitkästä aikaa alle -15 asteen. Almalle laitoin liivit päälle ja monot omiin jalkoihini ja ei muutakuin menoksi!! Hiihdettiin tunnin lenkki. Menimme Ukonselän yli Loilaan, siellä teimme pienen metsälenkin ja sen jälkeen samaa reittiä takaisin. Koiralle paljaat karvattomat kohdat mahan alla haki pakkasen purevuudessa pientä punaa poskilleen, mutta koira oli täynnä energiaa ja juoksi heti alkumatkasta itsensä lämpimäksi. Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut meillä näin pitkää lenkittämätöntä jaksoa. Viimeksi kuluneiden kahden viikon -25-32 asteen pakkaset estivät totaalisesti ulkoilun.

Varpaanvälit tulehtuivat Nutrolin-öljyn kolmen päivän kuurista niin, että vieläkin ollaan jälkihoitoa jouduttu antamaan. Mitä lie moskaa öljyssä on, mutta sitä en koiralleni enään anna. Vielä täytyy päivitellä sitä , miten voimakkaasti koirani reagoi allergiaa aiheuttavaan aineeseen. Nutrolin -öljyä tyttö sai kolmena perättäisenä päivänä noin kaksi viikkoa sitten, ja ruokalusikallisen kerrallansa. Varpaat alkoivat oirehtimaan kolmantena päivänä ja pahenivat siitä seuraavat viisi päivää, vaikken öljyä enään antanut. Paraneminen alkoi vasta kuudentena päivänä. Ilman tarkkaa ruokintataulukkoa ja eliminaatiodieettiä, en olisi mistään arvannut syytä tassujen oireisiin.
Eli kaikkien iho-oireista kärsivien koirien omistajat keskittäkää katseenne koiran ruokintaan!!!

Treeneihin yllätyksiä ja vaihtelua.

Olipa kiva tavata jo kesällä tutuksi tulleita kasvoja uudemman kerran samassa yhteydessä eli Sari Niirasen koulutusviikonloppuna Länkipohjan Kana-areenalla 13.2.2011. Meitä taisi olla yhdeksän koirakkoa paikalla. Mittari näytti -28 astetta pakkasta kun aamutuimaan auton konepelti suuntasi kohti Länkipohjaa.

Alman tottisosuus alkoi ”tuomarin” kättelyllä ja siruntarkastuksella. Tyttö on aina hyvin varautunut kokeen siruntarkastuksessa ja tarkoitukseni oli kysyä apua Sarilta kuinka lähdetään helpottamaan tytön oloa kokeen tässä osiossa. Sari antoi loistavia neuvoja mikrosirun tarkastukseen.....siitä on tehtävä tottelevaisuusliike, eli liike joka suoritetaan hallitulla tavalla.
Lyhyesti sanottuna otan koiran tarkistukseen, palkkaan ja vien sen tilanteesta pois. Liikkeeseen otan käskyn mukaan, esim. ”siru”.
Siruntarkastus on myös hallintaliike-koira tuodaan siruntarkastukseen hallinnassa ja siinä ollaan hallinassa-vaaditaan koiralta opetettua liikettä. Harjoitellessa on katsottava, että häntä tulee ulos jalkojen välistä ja koira on hyvässä mielentilassa. Kun koira vapautuu, jännitys laukeaa ja se on hyvässä mielentilassa, niin koira palkataan. Huonossa mielentilassa koiraa ei palkata. Jatkossa tulisi käyttää kaikki tilanteet ja ihmiset hyväksi ja harjoitella tottelevaisuusliikkeenä paljon siruntarkastusta, jotta päästään hyviin tuloksiin liikkeen aikana.

Siruntarkastus-harjoituksen jälkeen koira oli hetken autossa. Kun vuoromme tuli uudemman kerran Sarin ohjattavaksi, ottimme joitakin tottisliikkeitä . Alkuun pieni hetki , ”kisamaista odotusta”, siitä käsky sivulle ja palkka. Seuraamista lyhyt suora ja saalispalkka ja muutama haukutus. Ei millään innostunut hirveästi taistelusta, vaikka lempipallot olivat mukana palkkauksessa -arvatenkin tassut vaivasivat. Anturoitten välit olivat tulehtuneet jo eilen-kiitos Nutrolin -öljyn, jota lähdin valitettavasti väärään aikaan kokeilemaan..
Sitten uudemman kerran suoraan seuraamiseen ja tänään vire onneksi nousi haukusta paremmin joten ennen seuraamista haukutin. Nyt otin jo kahden pallon leikkiä palkaksi, hiukan nousi vire paremmin. Seuraamista vielä haukuttamisen jälkeen ja muutama käännös vasemmalle. Minä en kovin antanut vartaloapuja käännöksissä, joten käännökset tapahtuivat aina yllärinä koiralle. Sari neuvoi, että hyvä keino olisi aina katsoa minne on menossa, eli kääntää pää kulkusuuntaan kohden juuri ennen kääntymistä jotta koirakin tietää kääntymisen tulevan. Eli koiralle pitäisi kertoa, että kohta käännytään niin se osaa valmistautua siihen . Koira myöhästyy kulmissa jos ohjaaja ei anna merkkiäkään kääntymisestä ja niin kävi meille tänään. Jo paikallaan pyörähtäessä tulisi antaa koiralle apuja. Huonosti teki vasemmalle käännöksen pitkän suoran jälkeen, joten lähdimme kokeilemaan kuinka tytöltä onnistuu paikallaan kääntyminen namipalaavusteisesti. Alma jumppasi Almaksi kohtalaisen hyvin kun namipala oli houkuttimena. Jos namipalan laittoi piiloon, oli tulos heikompi. Joitakin kertoja otimme pyörimistä näkyvällä namilla tai ilman. Ohje meille oli, että namipalalla houkuttelu tulisi lopettaa ja pyrähdysjumppaa lisätä niin samalla vyötärökin tytöltä kapenee.

Jäävät. Liikkeestä istuminen oli hidas, mutta selkeä istuminen. Maahanmeno juoksusta -otti aika reilusti askeleita käskyn jälkeen. Kutsuin koiran luokseni-palkkasin koiran eteen istumisen jälkeen.. Maahanmenossa olisi aiheellista antaa pieni muistutus-ylläri. Yllätyksellisyyttä, jotta koira ei kerta toisen jälkeen tee liikettä itsenäisesti-tuotava uusi elementti temppuun. Tehtävä liike puhtaammin -vaadittava parempaa suoritetta.
Liikkestä seisominen oli ensimmäisellä yrittämällä vähemmän keskittynyt, lähdettiin tekemään liikettä korvat lepattaen ja tukka hulmuten. Mutta toisella kerralla jo paransi pysähtymistään. Almalle vaatimusta lisää-varottava palkkaamasta huolettomia hitaita liikkeitä.

Loppuun otin eteenmenon suorapalkalle ilman valmistelevaa osuutta. Pieni haukutus-sivu ja käsky eteen. Kivasti tunsi käskyn, hitaasti eteni, mutta meni kuitenkin maneesin takareunaan asti ruokakipolle.

Kiitän Sari Niirasta ja Oriveden Palveluskoiraharrastajat ry.tä hyvin järjestetystä ja antoisasta koulutustapahtumasta. Toivompa, että vastaisuudessa tapaamme vielä samoissa merkeissä.!!!