Haku 74 Keuruun Rystingintie

Poutasää ja asteita vähän yli kymmenen sunnuntain iltapäivällä Keuruulla. Talloimme neljään pekkaan 300 metrin radan, korkeita kuusipuita kasvavaan rinteeseen. Almalla oli piilossa viisi ukkoa ja neljä niistä avopiilossa ja yksi umpipiilossa. Koiran lähetin ensimmäiseksi oikeaa etukulmaa. Se oli tyhjä, ja kutsuin koiran luokseni kun koira oli sen käynyt tarkastamassa. Maalimies oli kyllä seuraavalla piilolla, melko lähellä, josta koira sai kyllä vainun, mutta tuli kutsustani kuitenkin pois. Sitten lähetin koiran vasemmalle etukulmaan. Suoran piston vaikeusastetta lisäsi matkan varrella ollut metsätien ylitys ja niinpä koira meni jonkin matkaan tietä pitkin, kunnes sai vainun "ukosta" ja meni tämän piilolle palaten taakseppäin radalla . Maalimies palkkasi heti löydöstä ja toi myös koiran namein pois piilolta. Kolmas lähetys oli oikealle puolelle. Alma lähti käskystä etenemään radalla kohti takareunaa, sai vainun ukosta, meni piilolle ja nappasi rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Kytkin koiran ja menimme yhdessä näytölle. Näytöllä maalimies palkkasi hetken odottelun jälkeen. Maalimies myös kertoi, että koira oli tehnyt hienon tarkastuksen, ja oli ottanut tämän jälkeen rullan heti suuhunsa. Toin koiran pois piilolta. Keskilinjalla odotimme vähän aikaa, että maalimies kerkesi seuraavaan piiloon. Sitten oli vuorossa tyhja pisto vasemmalle. Pisto oli syvä ja pitkä ja hetken perästä kutsuin tytön pois . Seuraavaksi lähetin oikealle puolelle. Teki ainoastaan lyhyen pyrähdyksen joten kutsuin koiran pois ja lähetin uudestaan. Nyt korjasi ja teki hyvän syvän piston, sai vainun maalimiehestä, meni piilolle ja nappasi rullan. Toi rullan minulle asti, kytkin koiran ja niin lähdettiin taas yhdessä näytölle. Piilolla maalimies palkkasi kun hetken olin seissyt paikallani. Ennen koiran ilmaisua olin keskilinjalla kutsunut koiraa, mutta koira ei ollut välittänyt kutsusta, vaan oli tutkinut piilon ja ottanut rullan suuhunsa. Hieno homma ja näitä tulisi harjoitella lisää. Keskilinjalle palattuamme lähetys vasemmalle. Koira teki ihan kivasti töitä, paitsi teki hiukan takatyöskentelyä, koska sielä oli vielä aluetta joka oli jäänyt tarkastamatta. Kutsuin koiran keskilinjalle ja samalla juotin sen. Tämän jälkeen lähetys oikealle, koira eteni muutaman metrin ja pysähtyi. Samantien korjaus samalle puolelle ja nyt se lähti etenemään syvemmälle ja teki ihan hyvän piston. Seuraavaksi lähetys vasemmalle puolelle, koira eteni hienosti takareunaan asti, lähti etenemään radalla, ohitti "ukon" läheltä, mutta hetken päästä palasi "ukon" tykö ja nappasi rullan. Toi rullan taas minulle asti ja pääsimme lähtemään näytölle. Taas maalimies palkkasi kun tulimme paikalle. Palattiin keskilinjalle maalimiehen kanssa. Olimme 200 metrin kohdalla. Samainen maalimies, joka äsken löydettiin, lähti etenemään keskilinjaa pitkin kohti piiloa numero yhdeksän ja en ymmärtänyt, että Alma seurasi silmillään "maalimiehen" etääntyvää selkää. Maalimiehen häivyttyä näköpiiristä yritin lähettää Alman oikealle puuolelle , mutta Alma pienen silmukan jälkeen keskilinjalle, ja lähti siinä juosten "ukon" perään. Kutsuin koiran pois ja yritin samaa vielä kahdesti mutta aina sama juttu. Ei auttanut muu kuin siirtyä koiraa lähettämään vasemmalle puolelle. Eteni vähän matkaa kohti takareunaa jonka jälkeen lähti etenemään keskilinjan suuntaisesti kohti piiloa numero yhdeksän jossa oli "ukko" jo odottamassa. Sinne oli Almalle suorapalkka ja maalimies myös toi alman pois piilolta. Radan läpikäymiseen meni noin 22 minuuttia ja koira työskenteli halukkaasti loppuun asti, vaikka rata oli melkoisen raskas. Tietenkin viimeinen sata metriä jäi tutkimatta oikealta puolelta kokonaan, koska ei tehnyt oikealle maalimiehen lähdön nähtyään kunnon pistoja ollenkaan. Vasemman puolen viimeinen sata metriä meni yhdellä pistolla, koska sai ilmavainun sinne juoksevasta "maalimiehestä". Sen huomasin, että oikealle puolelle tehdyt tyhjät pistot eivät olleet ihan A-luokkaa ja sain myös niitä korjailla uusilla lähetyksillä. Vasemmalle taasen pistot olivat syviä ja koira eteni pitkän matkaa joka kerta maastossa. Koira teki tänään kymmenen kohtalaisen hyvää pistoa ja joitakin jo alkuun epäonnistuneita. Kymmenestä pistosta viisi oli löytöjä. Ihan tyytyväinen olen ensimmäiseen pitkän radan treeniin, sillä opin myös itse siitä paljon. Sen myös huomaa, että vaikeusaste kasvaa hurjasti, mitä ylemmäksi luokissa edetään. Haku kolmosen rata vaatii jo fyysisiä ponnistuksia sekä ohjaajalta, että koiralta ja koiralta myös roppa kaupalla lisää sitä sisäistä moottoria eli motivaatiota "ukkojen" haeskeluun . kiitoksia kaikille mukana olleille!