Esineruutua maanantaina

Teimme kokomittaisen esineruudun Hanniksen kanssa Loilaan. Alueella näki joka paikkaan ja pohja oli mustikan varvukkoa, kanervaa ja sammalta, puusto isoa mäntykuusimetsää. Tuuli pyöri kohtalaisesti ja maa oli jo melko kuivaa.
Auton laitoin niin, että Alma sai ihastella Pilan menoa esineruudussa ennen omaa vuoroaan. Niin kävikin, että esivalmistelun johdosta oli Alman meno ruudussa vauhdikasta ja ensimmäinen esine löytyi alle minuutissa vasemmasta takakulmasta. Palkkasi ensimmäisestä esineestä, vaikka joka kerta ennen harjoituksia päätän, etten palkkaisi koiraa aina jokaisesta esineen tuonnista koska esineruudussa kannattaa harjoitella palkattomuutta ensimmäisen esineen kohdalla ja toisen ja vasta kolmannella koira saa palkan ja myös muistaa palkata vaihtelevasti. Palkan jälkeen lähetin koiran haukutuksen kautta ruutuun. Alma toi toisen esineen alle minuuttiin esineruudun takaa keskeltä ja taasen palkkasin koiran.

Viimeinen esine olikin sitten hiukan vaikeampi, vaikkakin esineen paikka oli helpohko ja näkyvä. Esine oli pieni, lasten Grocs kengän kantaremmi. Lähetyksen jälkeen koira meni ruutuun reippaasti, haki isolta alueelta ja kerran jopa juoksi esineen vierestä ohi. Haki kovasti ja me katseltiin aika pitkään koiran toimia esineruudussa, lopulta kuitenkin koira tuli luokseni. Tämän jälkeen lähetin sen suoraan kohti esinettä, mutta siitä huolimatta esine jäi nostamatta ja taas koira palautui pienen lenkin jälkeen sivulleni. Astuin askeleita ruutuun kohti esinettä ja tein vielä muutaman lähetyksen, ennenkuin koira nappasi hajun ja toi esineen minulle. Kolmatta esinettä Alma haki peräti viisi minuuttia.
Ihan hyvä oli huomata, että koiralta ei mene systeemit sekaisin, jos tapahtuu jotakin vähän erilaista ja on hiukan enemmän haastavuutta. Tietenkin jo useamman minuutin etsimisen jälkeen oli vauhti hiipunut, mutta koira kuitenkin tiesi mitä sen täytyi tehdä ja suoritti homman loppuun. Kiitokset Hannikselle ja Pilalle!