Jälki

Kuuma aurinkoinen kesäilta, kello 19.30. Seisomme Alman kanssa janan alkupäässä. Jälki leikkasi janan 50 metrissä. Jälkiä olin vanhentunut 1h 30 min. Maasto oli erittäin vaativa, ja vielä janalla seisoessani ajattelin, että ei tästä mitään tule. Olin kävellyt jäljen hiekkakuopan taakse, hyvin hiekkaiseen maahan, jossa kasvoi noin 50 cm mäntytaimikko kynnösuralla. Välillä vastaan tuli risukasoja, mutta pitempää puustoa ei alueella ollut laisinkaan. Tuuli ja aurinko oli kuivattanut alueen rutikuivaksi. Jäljen pituus oli lyhyempi kuin mitä alustavasti suunnittelin, eli noin 900 metriä ja sinne oli pudottanut normit kuusi keppiä.

Käskyn saatuaan Alma eteni janalla määrätietoisesti reipasta vauhtia ja nappasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Näin varma se ei ole koskaan kokeessa.

Ensimmäinen keppi oli 50 metrissä, toi sen minulle ja siitä palkka. Jatkettiin eteenpäin oikealle kääntyvään kulmaan asti. Kaukaa teki kulman, mutta löysi sen jälkeisen jäljen ja etenimme rinnettä ylös piikkiin. Piikki onnistui hyvin, eikä tyttö edes oikaissut, pysyi jäljen päällä. Pian löytyi seuraavat kepit ja kaksi oikealle kääntyvää kulmaa suoriutui hyvin. tyttö nosti tasaseen tahtiin kaikki kepit. Jäljen loppupuolella huomasin, että koira piti lepotaukoa aina kepin nostamisen jälkeen kulkemalla ilmavainuiseti pää koholla noin kymmenisen metriä, ennenkuin laski päänsä lähelle maata.

Näin kuumalla voisi tytön juottaa palkan yhteydessä, luulempa, että se ei tyttöä häiritsisi. Hirveän varma se on ja jos kyseisellä alueella ei sitä riistaa pahemmin kuljeksi niin kyllä tyttö jäljen kuin jäljen hyvin ajaa.

Jäljen ajaminen kesti noin neljätoista minuuttia ja kaikki kepit siis löytyivät. Tyttö oli hirmu kiva tänään, loistotyttö!!