Tein Almalle 1300 metriä pitkän jäljen Vanhasten hiekkakuoppien taakse. Jana oli noin 50 metriä pitkä. Jäljelle pudotin normit kuusi keppiä ja jälki sai vanheta reippaasti, eli kolme tuntia. Ennenkuin ehdin sitä ajamaan, niin kellon viisarit näyttivät puolta yhdeksää illalla. Ilma oli tyyni ja kuiva ja aurinko alkoi jo laskemaan ja hämärä metsään tulemaan.
Janalla tyttö oli huono. Ei pahemmin koskaan ole edennyt niin mutkien kautta jäljelle. Jouduin jopa korjaamaan muutamaan otteeseen. Jälkeen törmättyään, tyttö onneksi lähti heti oikeaan suuntaan ja vauhti oli kivan reipasta, jopa niin reipasta, että mukaan lähtenyt Timo jäi pitkälti taakse taakse ja myöhemmin oikaisi metsästä pois. Almalle olin tehnyt neljä kulmaa ja kaksi pikkiä, jotka se ajoi varsin mallikkaasti lukuunottamatta viimeistä kulmaa vasemmalle. Kulma oli 150 metriä ennen viimeistä keppiä. Vähän sitä ennen Alma oli poikennut jäljeltä häntä heiluen ja matalana, jonkin riistan jälkien perään. Se ei kuullut eikä nähnyt mitään , niin keskittynyt se oli. Minä jopa suutahdin sille, kun lintsaaminen alkuperäisestä tehtävästä oli niin innostavaa sille. Suuttuminen lopetti jäljestämisen kokonaan ja niinpä palasimme jäljeltä tien reunaa pitkin takaisin autolle, missä Timo jo odotti. Niimpä viimeinen keppi jäi nostamatta ja samoiten herkullinen viimeinen palkka jäi Almalta saamatta. Siis tänään viisi keppiä ja riistan jälki. Ylihuomenna yritetään uudestaan paremmalla menestyksellä. ihan hyvä harjoitus siinä mielessä, että sain huomata, jotta jäljen vanhetaminen kolmeenkin tuntiin, ei koiran menoa haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti