Peltojälkeä ukkosen käytyä

Mentiin Hanniksen kanssa naapurin heinäpellolle, josta oli rehua ajettu viikko sitten. Maapohja oli kovaa, mutta tuoretta pehmeätä kymmensenttistä heinää kasvoi tasaisena alustana. Sateen jälkeen maa oli märkä. Tein arviolta 300 metrin jäljen Almalle. Tarkoitus oli tehdä sellainen kepinnostatusjälki, lyhyt ja mieleinen. Jälki vanheni parisenkymmentä minuuttia. Aloituksessa näytin jäljen koiralle. Hyvin lähti etenemään ja ensimmäinen kulma oikealle oli heti 20 metrin päässä. Kulman tekii siististi. Kulmia oli jäljelle vielä viisi kappaletta, neljä oikealle ja yksi vasemmalle. Ensimmäisen kulman jälkeen olikin heti keppi, hyvin nosti ja toi minulle. Sitten oli kulma vasemmalle, haeskeli jonkin aikaa, mutta lähti sitten reippaasti etenemään oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen oli suoralla seuraava keppi, hyvin nosti ja siitä palkka. Sitten en enään ollutkaan varma miten jälki jatkui, sillä en ollut jälkeä mitenkään merkannut, joten koira sai olla nyt pääosan esittäjänä. Olin myös suunnitellut alunperin huonosti jäljen reitin, joten jälkeni meni hyvin läheltä Pilan namipalajälkeä, joka oltiin jo ajettu. Namipaloista jäi varmasti voimakas hajujälki, jonka koira sitten sieppasi etäämmältä ja poikkesi Pilan jäljelle. Seurasi sitä pienen matkan, ja pissasi päälle. Tämän jälkeen ilman eri käskyä palasi takaisin omalle jäljelle ja jatkoi matkaansa. Välillä luulin että oltiin ihan eksyksissä, mutta aina vain koira nosti seuraavan kepin. Välillä haki isommalta alueelta, mutta palasi sitten aina jäljen päälle. Mitenkään nättiä ei jäljestäminen ollut-mutta ihan sopivaa metsäjäljelle. Onneksi on koira sen verran ahne, että tahtoo löytää niitä keppejä, jotta saapi ruokaa eli sanoisinkio, että keppimotivaatio on kohdallaan. Viimeinen keppi oli merkattu viirillä. Päästin koiran irti ennen sitä, jotten olisi antanut vihjettä . Ihan hyvä ja opettavainen jälki tänään eli annoin koiran tehdä työt, ja itse tulin vain perässä enkä puuttunut mitenkään koiran työskentelyyn. Jäljestäminen kesti noin kahdeksan minuuttia.

Nyt ei voi kuin uida!!!

Ennätystä pukkaa! Lämpömittari kahdeksan aikaan aamulla näytti jo huippulukemat, plus 30,6 astetta lämmintä. Pitkä hellejakso takana ja luultavasti viedä edessäkin päin joitakin päiviä jäljellä. Tälle aamulle ei menty lenkille. Nyt vain uidaan ja käännetään kylkeä.

Haku 72 Kentän takana

Helteestä huolimatta saimme hakutreenit taas pystyyn ja jopa mukanamme oli yllätysvieras, joka toimi "tuomarina", että maalimiehenä kokenein elkein.

Oman osuutemme aloitimme kisamaisesti eli odottelemalla kutsua "tuomarille" ilmoittautumiseen. Alma oli kivan innostunut, ja hellekkin hiukan hellitti, kun kävi pieni tuulenvire. Ilmoittautumisen jälkeen "tuomari" esitti hakualueen ja antoi meille luvan aloittaa ja samalla mainitsi että arvostelu tulisiolemaan ankaraa ;) . Lähetin koiran vasemmalle etukulmaan. Sieltä Alma löytäisi palkattoman "ukon" avopiilosta. Eteni hyvällä vauhdilla kulmaan asti, löysi maalimiehen ja hetken mietittyään otti rullaan suuhunsa. Toi rullan minulle asti. Kytkin koiran ja lähdin näytölle "tuomarin" seuratessa perässä. Näytöllä en odottanut "tuomarin" käskyä "ota koira hallintaan" vaan käskin koiran kiireellä vierelleni enkä muistanut irroittaa koiraa edes liinasta. Maalimies nousi esiin piilosta ja koira pysyi ilman ylimääräistä käskyä vierelläni. Mutta kun lähdin liikkeelle tuomarin perässä kohti keskilinjaa, jouduin useaan otteeseen käskemään koiraa olemaan vierelläni, sillä Alma kääntyi pyytämään palkkaa maalimieheltä, mitä sille ei oltu vielä annettu. Seuraava lähetys oli oikeaan etukulmaan. Nyt tyttö lähti hiukan verkkaisemmin ukon etsintään, kun edellinen löytö oli ollut palkaton. Etukulman edessä oli suurempi kallio ja Alma lähti sitä ohittamaan vasemmalta puolelta, joten "ukko" jäi kauaksi oikealle etukulmaan. Alma kyllä eteni takareunaan asti, mutta ei saanut hajua ja kutsuin koiran keskilinjalle. Lähetin koiran toistamiseen etukulmaan, nyt siirryin radalla hiukan taakseppäin ja näinollen varmistin, että koira kiertää kallion oikealta puolelta. Niin tekikin ja löysi ukon, se mietti hetken aivan kuin odottaen lisäkäskyä ja viimein nappasi rullan suuhunsa. Toi rullan minulle asti ja kytkin koiran liinaan. Näytölle mentäessä päästin liinasta irti matkan puolessa välissä ja koira sai juosta maalimiehelle vapaana nopeammalla vauhdilla. Maalimies palkkasi koiran heti tulosta. Viimeinen eli kolmas maalimies oli vasemmalla puolella. Lähetin koiran keskilinjalta. Eteni käskyn jälkeen reippaasti ja sai nopeasti ukosta hajun, koska oli voimakas vastatuuli. Meni piilolle ja siitä heti suorapalkka. Maalimies myös toi koiran pois namipaloilla.

Tänään oli mielestäni oikein onnistuneet treenit koiralle, nostattavat ja silti hiukan haastetta ja uutta mukana. Siispä hyvin suunnitellut ;) Tietenkin petrattavaa on koiran työskentelyssä , kuten siinä rullan tuonnissa elikkäs saisi olla reippaapaa sen suuhun ottaminen ilmaisussa, että varmempaan sen tuominen minulle asti. Ja minun tulisi olla äärimmäisen ehdoton siinä etten vastaisuudessa hyväksyisi huonoa tai puutteellista ilmasua. Suorapalkkoja mukaan treeneihin ja näytölle mentäessä en aina liinassa himmaisi, vaan koira saisi juosta omaa vauhtiaan. Sitten en näytöllä ottaisi aina hallintaan, vaan välillä maalimies suorapalkkaa. Eli runsaasti vaihtelevuutta jatkossa treeneihin ja sitä vaatimista.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja erityiskiitos Sadulle, joka jaksoi olla mukana radan tallomisessa ,että maalimiehenä ja treenata vielä oman koiransa, ennekuin lähti seuraavana yönä synnyttämään pientä tyttövauvvaa! Täytyy myöntää että meillä on tosiharrastajia mukana!! Suunnattomasti onnea tuoreelle äidille ja pienelle tyttövauvalle!!

Meidän on pakko muuntua kisasuoritukseen!!

Vasta kotimatkalla ymmärsin mistä asiasta sain palautetta Miialta ja Hannikselta, niin että korvat punoitti. Tälläinen hidas puupää hämäläinen ymmärtää kaiken viiveellä ja varsinkin "uudet jutut" näyttää olevan tiukassa, eli toivon tässä asiassa ymmärtämystä kouluttajille ;). Siksi lainausmerkit, kun olen monesti asian kuullut, mutta en ole sitä jostakin syystä ottanut treeneihin mukaan säännöllisesti ja jos olen ottanut, niin vain osan suoritteesta .

En siis ole laisinkaan ottanut harjoituksiin pelkkää "kisamaista odotusta" koiran kanssa. "Kisamaisia odotuksia" on kokeissa esimerkiksi silloin kun valmistelee omaa vuoroaan kentän laidalla ja edellinen koirakko on vielä tuomarin arvostelussa. Kisamaisia odotuksia tulisi treenata paljon, niin että koira oppii nostamaan virettään juuri silloin, kun sen oma tottisosuus alkaa. Se tulisi olla koiralle rutiinia. Myöskään kun aloituksia tekee kisamaisesti, niin koira ei tule koskaan erottamaan treenejä tai kilpailutilannetta toisistaan. Oppiminen saattaa viedä yhden kesän, mutta se on sen arvoista.

"Kisamainen odotus" käytännössä tarkoittaa sitä, että harjoituksissa tehdään alkuasetelma, mikä repee jossakin kohden. Esimerkikisi koira voidaan käskeä kentän laidalla maahan, jonka jälkeen ohjaaja siirtyy remmin mitan kauemmaksi. Odotellaan tässä asetelmassa jonkin aikaa, kunnes ohjaaja käskee koiran sivulle. Tällöin koiran tulee skarpata ja hyvästä sivulle siirtymisestä superpalkka, vaikka koko päivän ruoka. Voidaan ajaa koira vaikka virheeseen sivulle siirtymisessä ja antaa pientä pakotetta, josta koira nousee ja skarppaa ja siitä palkka. Tämän jälkeen koira takaisin autoon eikä enempää treeniä sillä erää. Aluksi koira voidaan palkata odotuksesta ja sivulle siirtymisestä ja myöhemmin palkka vain siirtyy. Eli pikkuhiljaan edetään siihen, että kentän laidalla odottelun jälkeen mennään perusasentoon aloituspaikkaan ja hetken perästä palkka koiralle tai perusaennosta lyhyt seuraaminen ja siitä palkka.

Elikkä en häviä ainaskaan mitää, jos aloitan treenaamaan pelkästään "kisamaista odotusta" jonkin aikaa, koska koira osaa teknisesti temput ja meillä ongelmat ovat siinä viretilan nostossa kentälle tulon yhteydessä, ja samalla saisin myös sitä varmuutta kisasuorituksiin.

Sitten torstain treeneihin. Tänään otin kentällä alkuun ilmoittautumisen. Sain pariksi toisen koiran. Ajatuksena oli taas viedä treeni palkattomana liikkeestä istumiseen asti. Aluksi lähtöluvan odottelua "tuomarilta" ja sitten käsky "seuraa". Laukaukset kaksi kappaletta noin viidentoista askeleen jälkeen. Koira reagoi ampumiseen kontaktin tippumisella ja seuraamispaikkaa muuttamalla. Sitten täyskäännös ja askel lajien siirtymät juoksusta hitaaseen kävelyyn. Käännös vasemmalle, joitakin askelia, täyskäännös ja henkilöryhmään. Henkilöryhmässä pysähdys. Siitä siirtyminen aloituspaikkaan ja liikkeestä istumiseen. Reagoi hyvin istu käskyyn ja palasin nopeasti koiran tykö ja namipalapalkkasin, sekä otin lyhyen leikin kahdella pallolla. Koiran seuraaminen oli huonoa, ihan kuin vire oli jäänyt aamulla jänismetsään. Leikkiin kyllä hivenen innostui, niin että kun sitten oli vuorossa jäävistä maahanmeno ja luoksetulo, niin valmisteleva osuus oli melko normaalia. Ensin kävelyä kymmenisen askelta, josta juoksuun ja juoksusta käsky "maahan". Kivasti meni maahan, vaikkei silmät selässä mulla ollukkaan, mut silmäkulmasta sain seurattua. Jatkoin matkaa kentän laidalle ja kutsuin koiran luoksen. Tuli vauhdilla eteen suoraan istumaan ja siitä nopeasti palkka. Sitten oli vuorossa juoksusta seisomaan pysähtyminen. Ensin otin sen käsiavusteisesti kahdesti ja kolmannen heti perään ilman apuja. Se oli loisto pysähdys ja sain palkankin heitettyä nopeasti suoraan koiran suuhun. Loppuun otin eteenmenon maahanmenon kanssa. Mentiin aloituspaikkaan ja taaasen kahdesti sain palata alkuun, kun seuraaminen oli taasen edistämistä. mutta kolmannella yrittämällä seuraaminen oli korrektia ja käskystä lähti reippaasti etenemään kohti kentän takalaitaa. Reagoi hyvin "maahankäskyyn" josta nopeasti vapautus palkalle. Treenien kesto kaksitoista minuuttia loppuleikkineen.

Haku 71 sunnuntaina

Helleraja ylitetty, hakumetsässä mittarissa yli kolmekymmentä astetta plussaa. Täysin tyyntä ja edelleen aivan kauhiasti hyttysiä. Kuitenkin hyvä porukka oli koolla "Peurapaikalla" . Talloimme lyhyehkön radan vanhaan tuttuun paikkaan.

Ajattelin ottaa Almalla kevyen reenin, vaikka siinä kuumuudessa kaikki tuntui raskaalta. Viimeksi otin kahdeksan pistoa, joista kolme oli rullan tuontia, muut viisi tyhjiä. Tänään otin kolme pistoa, jotka kaikki olivat löytöjä , enkä yhtään tyhjää. Jonkun verran oli etenemistä kahdella pistolla ja viimeinen "ukko" oli alueen puolessa välissä piilossa. Rullan sai tuoda jokaiselta "ukolta" ja näytölle mentiin yhdessä. Näytöllä otin koiran hallintaan.

Alma löysi maalimiehet hyvin ja eteni radalla joka pistolla. Ensimmäiseltä maalimieheltä nappasi rullan mutta rullan tuonnissa oli puutteita, ei tuonut sitä minulle asti, vaan pudotti sen suustansa vähän minua ennen. Itse olin luultavasti syypää tähän, sillä kumarruin vastaanottamaan rullaa käsi ojossa koiraa kohden, joten se saattoi tuntua siltä ahdistavalta. Toinen rullan tuonti oli edellisen kaltainen, mutta kolmas onnistui jo paremmin. Näytöllä oli ohjaajalla taas hakusessa mustavalkoisuus eli kun otan koiran hallintaan, siitä palkka koiralle. Jos koira lähtee viereltä, niin tiukka ei, koska vierellä ollaan niin kauan kun tulee vapautus maalimiehen palkalle. Ei kuulosta kauhian vaikealta.... :)

Vaikka Alma on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin silti helteiset kelit tuovat roppakaupalla lisää rasittavuutta, niin että rullan tuonnit ja näytölle menot hidastuivat, joten moni varmasti miettii oppiiko koira korkeassa lämpötilassa työskennellessä mitään.

Minun mielestä näitä ääriolosuhteita olisi pakko kuitenkin treenata, sillä niinhän se kävi viime hakukisoissa, että lämpiötila nousi sinne lähemmäs plus kolmeakymmentä.

Ei siis kannata pelätä maastolajeissa niitä vaikeita harjoituksia, missä koira väsyy, työskentely pitkittyy ja pelkona on että koira hyytyy lopullisesti. Tälläisiä tilanteitä ei pidä väistää, vaan tulisi koiraa kehittää niidenkin yli, että saadaan koira mihinkä voidaan luottaa kaikissa tilanteissa. Eli koiralta ei mene kisoissa systeemit sekaisin jos lämpötila nousee lähelle hellerajaa kun korkeassa lämpötilassa on aikaisemmin treenattu. Sillä sitähän tämä on, että me valmentaudutaan siihen, mihin ollaan oikeasti menossa eli kisoihin ja kisapäivänksi emme koskaan voi tilata ideaalia sääolosuhteita!

Torstaina tottista kentällä

Tänään teemana henkilöryhmä, noudot ja eteenmenon valmisteleva osuus.

Aluksi pieni pätkä seuraamista makupalaavusteisesti ja siitä henkilöryhmään. Kivasti piti kontaktia ja paikka pysyi kun pidin namipalaa kainalon kohdalla esillä. Tein toistamiseen ilman namipalaa ja palkkasin koiran heti tultuani henkilöryhmään. Tänään ei ottanut häiriötä ihmisistä. Sitten hiukan leikittämistä kahdella pallolla.

Noudossa otin kahden kilon kapulan. Se on painava, mutta koitan olla tekemättä siitä numeroa koiralle. Heitin kapulan ja Miia heitti sen vieläkin kauemmaksi. Koira lähti hyvin kapulalle, otti kapulan maasta, sekunnin murto-osan näin sen ihmettelevän sen painoa, mutta lähti tulemaan se suussaan hyvin laukalla luokseni . Juoksin koiraa karkuun ja kun se saavutti minut se sai palkan kun pudotti kapulan suustansa. Nyt palkkasin koiran namein. Sama toistui hyppynoudossa ja A-esteellä. Koira hoiti esteet hyvin. Kapula oli niissä onneksi kevyempi.

Loppuun eteenmeno. Kehtasin vielä kysyä koiralta, että edistetäänkö tänään-no totta maar taas jouduttiin haeskelemaan oikeaa seuraamispaikkaa useampaan otteeseen ennen kuin sain annettua "eteen" käskyn . Eteenmenossa ei mitään ongelmia, vaan tosiaan siinä valmistelevassa osuudessa edelleenkin. Alma lähtee käskystä hyvin voimakkaasti ja etenee suoraan ruokakipolle- jaa, ja kukapa ei menisi ;) . Treenit kestivät kymmenisen minuuttia.

Alma harrastaa VEPE:ilyä ja hakee veneen rantaan

Klikkaa videon päältä, niin saat kuvan suuremmaksi