Väpä

Arvanneeko tuota, että kuka kaataa meillä kaikki vesikupit ;)

Meidän kissa!

Jo ehdittiin pelätä pahinta, kun kaksitoista vuotias kissamme Killi ehti olla viikon kadoksissa. Eilen aamulla kuitenkin kuulimme taas tutun äänen terassin oviverhon takaa ja siellähän kissa tomerasti odotti ruokaansa .

Uusi perheenjäsen

No niin siinä kävi, että juhannus tuli ja Alman suureksi harmiksi saimme uuden perheenjäsenen, malinois kaunispään Giramin kennelistä. Kuvissa koirulit poseeraavat juuri valmistuneissa auton koirahäkeissä. Söpömpi on Alma ja pienempi sai ristikseen lempinimen Väpä. Väpä alkaa pitämään omaa blogiaan, kunhan Severi tulee tyrnävältä kotia...Terveisiä muuten sinne kaikille!

Väpä on sellainen nimensä veroinen nokkaeläin joka tällähetkellä tarttuu hampailla joka paikkaan. Alma on suhtautunut ynseästi poikaan ja luulempa, että leimautumisen vaaraa ei tule olemaan koskaan :). Tällä hetkellä koirat pidetään visusti erillään kolmen portin avulla. Toivon että joku päivä edes lenkitykset sujuisivat yhtä aikaa ongelmitta.

Hakutreenit numero 91 maanantaina

Meitä oli kokoontunut "kentän taka" hakutreeneihin peräti kahdeksan koirakkoa. Tallasimme 200 metrin pituisen hakualueen ja Alma sai olla ensimmäinen koirista. Jälleen kerran pyysin Hanniksen piilottamaan maalimiehet, niin etten minä tietäisi niiden sijaintia, ainoastaan päätin niiden lukumäärän ja palkanantotavat.

Ilma oli loistava, pilvinen ja lämpötila 14,5 c astetta. Melko tuuleton ilta.

Ilmoittautumisen jälkeen lähetin tytön oikeaan etukulmaan, samaan suuntaan josta olimme juuri tulleet polkua pitkin keskilinjalle. Tyttö teki huonon piston, koska epäilemättä oli jo haistanut, ettei sillä suunnalla ketään ole ja kutsuin sen luokseni. Lähetin tytön uudestaan ja ekaa kertaa tyttö ei totellut vaan jäi seisomaan paikoillensa. Annoin uuden käskyn ja liikuin itsekkin kohti etukulmaa. Nyt tyttö lähti reippaasti etenemään ja tekikin syvän ja hyvän piston. Palkkasin tytön keskilinjalla kun se tuli luoksen kutsusta ja lähetin vasempaan etukulmaan. Tyttö teki jälleen hyvän syvän piston ja sai samantien hajun maalimiehestä. Toi rullan ja lähdimme näytölle. Maalimies oli umpipiilossa ja tälläerää uusi, mutta tyttö ei sitä noteerannut. Piilolla otin Alman hallintaan ja maalimies palkkasi kun vapautin koiran. Sitten lähetin tytön oikealle puolelle. Meni takareunaan asti, lähti hyvin etenemään ja löysi piilon. Nappasi rullan ja toi minulle asti. Näytölle mentiin hyvässä vauhdissa ja taas otin koiran hallintaan, ennenkuin maalimies palkkasi koiran. Lähetin koiran vasemmalle, teki hyvän piston ja palasi keskilinjalle kutsusta. Keskilinjalla juotin koiran ja lähetin oikealle ja pistolta kun palasi lähetin vasemmalle ja koira teki töitä käskystä. Nyt tulikin vasemmalla kallio vastaan-koira kierti kallion ja palasi keskilinjalle. Huomasin selvästi että sai vainun maalimiehestä ja vaikka olin jo edennyt kallion toiselle puolelle, niin Hanniksen neuvosta palasin takaisin ja lähetin koiran uudestaan, jotta kolmaskin maalimies tulisi nostettua. Koira teki uudemman piston, mutta ei paikantanut maalimiestä, joka oli kallion kupeessa hyvin lähelläå keskilinjaa. Kutsuin koiran pois keskilinjalle ja annettiin ääniapu koiralle. Nyt maalimies löytyi helposti ja koira nappasi rullan hiukan empien ja toi rullan minulle. Näytöllä olimme parilla loikalla ja koira sai hallinnan kautta palkan. Seuraavasksi lähetys oikealle ylämäkeen. Hyvin eteni pistolla, sai hajun maalimiehestä ja nappasi rullan suuhunsa hetken päästä. Toi keskilinjalle rullaa, mutta pudotti sen suustansa hyvän matkaa minusta. En hyväksynyt ilmasua ja niinpä lähetin koiran uudestaan piilolle. Piilolla Alma nuoleskeli maalimiehen naamaa hetkisen ennenkuin nappasi rullan uudestaan suuhunsa ja nyt toi rullan minulle asti ja näytöllä taasen hallinnan kautta palkka. Koirassa näkyi jo pientä väsymisen merkkiä, mutta jatkettiin rataa eteenpäin ja lähetin koiran vasemmalle. Se oli tyhjä pisto, mutta sai hajun maalimiehestä, joka oli keskilinja oikealla puolella. Kun lähetin koiran oikealle, niin maalimies löytyi melkein heti noin 30 metristä.

Alma sai viimeiseltä maalimieheltä palkan heti löydöstä ja maalimies toi myös namein koiran pois piilolta. Alma teki 13 pistoa joista löytöjä oli viisi. Yhdesti jouduin vaatimaan parempaa pistoa, ja yhdesti jouduin puuttumaan rullan tuontiin.

Oikeastaan kisan jälkeen kolmet edelliset hakutreenit ovat olleet tsemppitreenejä ja paljon suorapalkkaa löydöstä. Tyttö tahtoo mennä sieltä mistä rima on matalin ja jos ei tulekkaan palkkaa heti löydöstä, niin se pistää tytön miettimään sitä rullan tuontia. Seuraava treeni täytyisi nyt sitten miettiä tarkoin- nimittäin myöskin se palkaton ukko ihan alkun voisi olla kova juttu.

Treenit kestivät tänään noin 20 minuuttia, vaikka meille luvattiin vain 15 minuuttia aikaa ;)

Suurkiitokset kaikille mukana olleille-hauskaa oli, vaikka myöhään kesti !!

Haku 90 Lintusyrjä

Kahden aivan epätoivoisen hakuilun jälkeen löysi tyttö tänään oikean itsensä. Halukkaan, kiihkeän ja reippaasti etenevän etsiän, joka voimaansa säästämättä hakee maalimiehet :). Kaksi aiempaa treeniä, mitä en ole tänne blogiinkaan kirjoittanut, menivät ihan harakoille; toisessa maasto oli ollut koirien yleisenä vessana ja niipä meidän tyttö esitti alueella vain kylkeään ja teki nopean passiivisen väistämisen autolle eikä tehnyt elettäkään ryhtyäkseen hommiin. Jälkimmäisessä taasen iloista menoa rajoitti allergiaoireet tassuissa.

Onneksi tassut ehtivät paranemaan tämän päiväiseen treeniin ja sain aidon tyttöni hakuiluun takaisin :). Myös tyttö näytti nauttivan, kun tuttu poppoo oli maalimiehinä ja heillä herkut mitä maittavimmat.

Lintusyrjä on helppo maasto koirille, mutta ei niinikään maalimiehille. Hyvien maastopiilojen löytäminen on hankalaa, joten piiloutuminen onnistuu vain painautuen littanaksi makuulle varvikkoon ja käyttäen suojaverkkoa tai vastaavaa peitteenä. Kivaa Lintusyrjässä on, kun sielä pääsee seuraamaan koiran työskentelyä koko radan ajan-näkyvyys on loistava, hiukan rinteisessä maastossa.

Heti autolla tyttö oli jo innosta pinkee, sää oli mitä mainioin ja hyttysetkään eivät kiusanneet. Radan alkuun päästyämme lähetin tytön vasemmalle etukulmaan. Eteni vauhdilla takareunaan asti ja pyöri maalimiehen ympärillä häntä vispaten. Lähti tulemaan luokseni ja äkkäsin, ettei rulla ollutkaan Alman suussa. Sanoin Almalle HOP HOP ja palasimme radan alkuun. Nyt huomasinkin, miksei rulla ollut tytön suussa, se ei ollut saanut siitä otetta, kun pk-valjaan kuminauha puristi rullaa voimakkaasti koiran rintaa vasten. Olin huolimattomasti pukenut koiran!!! Risuja ohjaajalle!! Lähetin tytön uudestaan piilolle ja hyvin reippaasti tyttö eteni piilolle ja nyt nappasi rullan suuhunsa. Näytölle meno oli vauhdikasta ja lisäsin potkua "saalis" -viritteisillä kiljahduksilla. Näytöllä tyttö oli ok ja toin tytön keskilinjalle, maalimiehen jatkaessa matkaa takareunalla seuraavalle piilolle . Keskilinjalta lähetin tytön oikeaan etukulmaan. tyttö eteni suoraan piilolle ja siellä maalimies palkkasi koiran heti löydöstä. Maalimies toi koiran myös namein pois piilolta. Kolmannen piston piti olla tyhjä, mutta vahingossa oli maalimies mennyt liian aikaisin piiloon ja kun huomasin tilanteen, niin pyynnöstäni maalimies lähti etenemään seuraavaan piiloon. Koira huomasi etenemisen ja virittyi näkemästään huimaan vauhtiin ja suoralla pistolla löysi piilon. Huusin koiran pois maalimieheltä ja lähetin koiran seuraavaksi oikealle puolelle. Nyt koira teki hyvän ja syvän tyhjän piston, jolta kutsuin koiran keskilinjalle. Sitten lähetys vasemmalle puolelle. Koira eteni pistolla mukavasti takakulmaan asti piilolle, sai suorapalkan ja maalimies toi pois piilolta. Viimenen lähetys oli suora pisto oikeaan takakulmaan, jolta myöskin maalimies toi koiran pois. Oikein kivat ja onnistuneet zemppitreenit! Kiitokset maalimiehille!!

Rata oli 200 metriä pitkä ja sen läpikäymiseen meni noin neljätoista minuuttia.

Jälki

Kuuma aurinkoinen kesäilta, kello 19.30. Seisomme Alman kanssa janan alkupäässä. Jälki leikkasi janan 50 metrissä. Jälkiä olin vanhentunut 1h 30 min. Maasto oli erittäin vaativa, ja vielä janalla seisoessani ajattelin, että ei tästä mitään tule. Olin kävellyt jäljen hiekkakuopan taakse, hyvin hiekkaiseen maahan, jossa kasvoi noin 50 cm mäntytaimikko kynnösuralla. Välillä vastaan tuli risukasoja, mutta pitempää puustoa ei alueella ollut laisinkaan. Tuuli ja aurinko oli kuivattanut alueen rutikuivaksi. Jäljen pituus oli lyhyempi kuin mitä alustavasti suunnittelin, eli noin 900 metriä ja sinne oli pudottanut normit kuusi keppiä.

Käskyn saatuaan Alma eteni janalla määrätietoisesti reipasta vauhtia ja nappasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Näin varma se ei ole koskaan kokeessa.

Ensimmäinen keppi oli 50 metrissä, toi sen minulle ja siitä palkka. Jatkettiin eteenpäin oikealle kääntyvään kulmaan asti. Kaukaa teki kulman, mutta löysi sen jälkeisen jäljen ja etenimme rinnettä ylös piikkiin. Piikki onnistui hyvin, eikä tyttö edes oikaissut, pysyi jäljen päällä. Pian löytyi seuraavat kepit ja kaksi oikealle kääntyvää kulmaa suoriutui hyvin. tyttö nosti tasaseen tahtiin kaikki kepit. Jäljen loppupuolella huomasin, että koira piti lepotaukoa aina kepin nostamisen jälkeen kulkemalla ilmavainuiseti pää koholla noin kymmenisen metriä, ennenkuin laski päänsä lähelle maata.

Näin kuumalla voisi tytön juottaa palkan yhteydessä, luulempa, että se ei tyttöä häiritsisi. Hirveän varma se on ja jos kyseisellä alueella ei sitä riistaa pahemmin kuljeksi niin kyllä tyttö jäljen kuin jäljen hyvin ajaa.

Jäljen ajaminen kesti noin neljätoista minuuttia ja kaikki kepit siis löytyivät. Tyttö oli hirmu kiva tänään, loistotyttö!!

Tottistelua omassa pijhassa

Olipa raikas tottistelu aamulenkin jälkeen omassa pihassa. Alman vire on pikkuhiljaa noussut, kun olen päivittäin toteuttanut pihan kentällä yhden tempun tekniikkaani superpalkalla. Ahneena tyttönä ruokahalu on parhaimmillaan pitkän lenkin jälkeen, jolloin lihakset ovat vielä lämpimiä ja liikkuminen notkeeta. Silloin myös suoritusnopeus nousee. Haukutusta käytän runsaasti ja se onnistuu hyvin jopa jo sivulla istumisessa, mutta vain omassa pihassa ja oikeassa työjärjestyksessä ;).

Otin tänään tottistelua enemmän kuin yleensä, seuraamista lyhyissä pätkissä useamman kerran, kääntymisiä vasemmalle, oikealle ja pysähdyksiä. Seuraamisen päätteeksi palkkasin yllärinä karvalelulla, joka olikin erittäin mieluinen. Taisteli kivasti ja piti sitä tukevassa otteessa. Yhden jäävän otin, eli istumisen ja palkkasin siitä heti namilla. Siitä siirryimme tasamaanoutoon, ja palkkasin hyvästä tulovauhdista. Alma jopa pudotti kapulan suustansa kun räväytin karvalelun taskusta ilmaan. Hyppyesteen noutoliikkeen otin kahdesti, ensimmäisellä kerralla kun menohypyssä koski esteeseen-näytti laskevan askeleet väärin.

Eteenmenoa hetsasin kunnolla-voi kuinka tyttö rakastaakaan tätä liikettä. Kaukana odotti ruokalautasellinen lihaisia hirven luita, ja kyllä se sai tytön taas vauhtiin. Käskyyn reagointi erinomainen ja menosuunta suora .

Illalla on ohjelmassa jälki.