Voihan kynsi sentään!!

Alman oikean etujalan varpaan ulommainen kynsi lohkesi eilen pahoin ja syvältä. Kynsi jouduttiin poistamaan nukutuksessa tänään Keski-Suomen Eläinklinikalla Palokassa. Nyt tytöllä pidetään sidettä viisi päivää jalassa ja tämän jälkeen puhdistus betadinella ja uuden suojapaketin laitto. Paraneepi viikossa tai parissa jos ei tulehdusta tule. Uiminen ja vapaana lenkkeily KIELLETTY, ainoastaan hihnaliikutusta. Lääkitystä aluksi särkyyn sekä seitsemän päivän antibioottikuuri. Ja lisäksi Alma sai varoajan minkä takia emme voi osallistua kokeisiin tai näyttelyihin 28.7-20.8.2010 välisenä aikana. Meillä oli tähtäimessä Mäntän jälki2 14.8 mutta nyt joudumme sen perumaan :( . Harmin paikka. Aikas muuten tyttömäinen side jalassa Almalla :)

Alma peltojäljellä

Ja sunnuntaina oli taasen Almalla iltapala jälkipellolla. Tyttö hakee pellolta vain vaihtelevuutta jäljestämiseen, sillä meidän lajioimme on edelleen metsäjälki.Siitä löytyy myös kuvanauhaa seuraavastalinkistä: http://noelia.kuvat.fi/kuvat/j%E4lki/Alman+j%E4lki+25.7.2010+kooste.wmv

Kovasti tyttö pitää vauhtia yllä ja kulkee pää melko korkealla. Liekkö syy siinä, kun jälki on melko tuore, noin 20 min vanha. Kerran pysähtyi riistan hajulle, nimittäin juuri ennen jäljen tekoa, tehtiin pellon poikki laukkaavasta pupusta havainto.

Esineruutua ja peltojälkeä

Ilta sitten mukavasti viileni ja Hanniksen kanssa sovittiin, että mennään tekemään "metsälenkin alkuun" esineruutua ja tämän jälkeen naapurin heinäpellolle jälkeä.

Talloimme noin 20x50 metrin kokoisen lohkon esineruuduksi. Paikka on mätymetsää ja pohjana kuivahkoa sammalta ja näkyvyys hyvä takareunaan asti. Hannis kävi piilottamassa Almalle neljä esinettä, kolme hyvin lähelle etureunaa ja yksi esineruudun takareunalle. Tällä erää tiesin esineiden paikan, joten minun oli helppo lukea koiraa. Alkuun otimme "tuomarille " imoittautumisen. "Tuomari" esitti alueen ja antoi luvan aloittaa etsinnän. Ensimmäinen lähetys oli vasemmasta etukulmasta. Hyppäsi risukasan yli ja nappasi jo heti ilmasta esineen hajun ja loikkasi takaisin melko lähelle lähetyspaikkaa ja otti esineen suuhunsa, toi minulle ja palkkasin. Aikaa meni noin 15 sekuntia. Siirryimme keskelle etureunaa, koira oli innoissaan, vähän haukutusta ja lähetys toista esinettä etsimään. Ei mennyt kuin parikymmentä sekuntia kun seuraava lähiesine löytyi ja tästä en palkannut koiraa, vaan lähetin koiran hyvin nopeasti kolmannelle esineelle. Koira meni hyvin läheltä esinettä alueen takareunaan, poikkesi alueelta sivulle, ja kutsuin koiran tyköni. Samalla toivoin, että koira olisi paluumatkalla haistanut esineen. Mutta ei reagoinut vaan tuli luokseni ja seuraava lähetys suoraan esinettä kohden. Taas meni takareunaan asti ja kutsuin koiran pois ja nyt kun koira juoksi luokseni, reagoi esineeseen ja nappasi sen suuhunsa. Toi hyvin minulle asti ja siitä palkka. Kolmen esineen etsintään meni tänään 3 minuuttia 30 sekuntia.

Aina on eri tilanne jos ohjaaja tietää missä esineet ovat, sillä silloin olemme sellaisessa tilanteessa, missä kilpailussa emme ole ja vaistomaisesti pyrimme myös helpottamaan koiran työskentelyä. Mutta kuten Hanniskin sanoi, niin epäonnistumisia ei tulisi pelätä ja koiraa ei tulisi auttaa, vaan antaa koiralle niitä haasteita, sillä tämä koira osaa. Se onnellisesti päättynyt suoritus kertoo vain miten ohjaaja nukkuu seuraavan yön, mutta koiran kehittymisen kannalta se ei aina niinkään ole hyvä. Seuraavalla kerralla on piilotettava esineet niin etten minä tiedä ja näinollen en pääse auttamaan koiraa. Mut siltä osin loistava treeni, että lähiesineet löytyivät ja myöskin sain huomata, että koiran paluu esineruudusta

ei ole pelkkää luoksetuloa.

Esineruudusta paikan vaihto naapurin pellolle, jossa kasvoi kymmensenttistä heinää ja pohja oli hyvin kuivaa ja kovaa savimaata. Tein noin 300 metriä pitkän jäljen ja laitoin jäljelle neljä keppiä. Keppien määrä on ollut minulla ollut aina tähän asti vakiot kuusi kappaletta, mikä ei ole mitenkään välttämättömyys, vaan keppien määrää voisi vaihdella. Myös keppien välit voisivat vaihdella paljonkin, sillä varsinkin kolmosluokassa ne ovat pitkiä ja näin ollen koiralla on paljon ajettavaa. Hannis neuvoi, että välillä voisin tehdä metsään lyhyemmän jäljen, vaikka kahdella kepillä, mutta niiden väli olisi pitkä ja sitten vaihtelun vuoksi pitempiäkin jälkiä kuudella kepillä . Sitten tulisi myös harjoitella sitä, että janalta lähdettäessä seuraava keppi ei olisikaan heti 50 metrin päässä, vaan vaikka 150 metrin päässä.

Tänään peltojälki vanheni parikymmentä minuuttia. Kulmia tuli viisi kappaletta; kaksi oikealle ja kolme vasemmalle. Näytin koiralle jäljen alun ja käskyn jälkeen koira lähti reippaasti jäljestämään. Ensimmäinen keppi oli aloituksesta noin 100 metrissä kulman jälkeen. Hyvin nosti ja siitä palkka. Myös loput kolme nosti hyvin. Jäljen neljä perättäistä kulmaa teki laajemmin kaartaen ja varmistellen, mutta kaksi viimeistä oli hyvin siistiä ja tiukkaa. Koira myös muistaa hyvin, mistä kohtaa kepin nosti eli kun tulee uusi lähetys, niin se painaa nenänsä juuri siitä kohta maahan, mistä edellinen keppi löytyi. Jäljen ajaminen kesti noin seitsemän minuuttia.

Mäntässä

Teimme tänään perjantaina lyhyen, mutta innokkaan vierailun Mäntän Seudun Palveluskoirien koulutuskentälle Haukkulaan, joka sijaitsee raviradan välittömässä läheisyydessä. Koulutuskentän pohja on Mäntässä kiva; lyhyttä tiivistä apilaista nurmikkoa. Ja niinpä kentällä koiran palkkaus onnistuu kahden pallon leikillä erittäin hyvin. Sattui vielä kelikin olemaan loistava, plus 17 astetta lämmintä ja pilvetön taivas sekä viileän raikas tuuli. Auton jätimme raviradan parkkialueelle ja tämän jälkeen ylitimme raviradan kaviouran. Alma sai kontaktin hiittaamassa olevaan hevoseen ja se jo nosti tytön vietin huippuunsa.

Aloitin treenit "kisamaisella odotuksella". Koiran käskin maahan ja itse siirryin remmin mitan kauemmaksi. Pienen hetken päästä käskin koiran sivulle ja palkkasin tytön superpalkalla. Tämän jälkeen varmistin vielä, että hevoset olivat menneet varikkoalueelle ennenkuin päästin koiran remmistä irti, ja aloitin kahden pallon leikin. Kivasti tyttö oli vauhdissa ja innokkaasti leikki- onkin ollut taukoa leikeissä, sillä on ollut jo pitemmän aikaa liian kuuma leikkimiseen. Palloleikin jälkeen otin koiraa pannasta kiinni ja heitin kapulan metrisen esteen toiselle puolelle ja käskin koiraa "hyppy" ja "tuo". Hyppäsi kauniin korkean hypyn, otti kapulan maasta ja hyppäsi hyvän paluuhypyn suorapalkalle. Ja sitten taasen kahden pallon leikkiä. Oli tosi riemuikas leikkituokio, jonka lopetin lyhyeen, kun koira oli vielä innostunut ja kytkin koiran. Tämän jälkeen palasimme autolle.

Täytyypä tehdä kerran viikkoon vierailu tänne, koska kisat Mäntässä ovat edessäpäin. Mutta toivon kovasti, että kisäpäivänä hevosmiehet ravihevosineen ymmärtävät pysyä radalta poissa. Ihan ajatellen heidän omaa parastaan ;)

Tottista ja jälkeä torstaina

Tänään torstaina koulutuskentällä oli paahtavan kuumaa, kunnes pilviverho peitti auringon. Olin toisen koiran parina tuomarille ilmoittautumisessa. Ennen tuomarin kättelyä otin Alman kanssa "kisamaisen odotuksen". Käskin koiran maahan ja itse asetuin remmin mitan päähän seisoskelemaan. Pienen odotuksen jälkeen käsky ja koira nousi reippaasti sivulle. Siitä muutama askel hyvässä seuraamisessa tuomarin eteen. Perusasennossa tuomarille lyhyt esittely ja tämän jälkeen hetken odotus, että toinen koira meni paikallaoloon. Ja kun Alma piti hyvää kontaktia, niin siitä yht`äkkiä yllättäin superpalkka nameilla, joista seurasi kahden tennispallon leikki. Kuumuudesta huolimatta tyttö leikki kivasti ja lopetin leikin heti kun ilmestyi ensimmäin merkki väsymisestä ja juoksimme tämän jälkeen kilpaa autolle. Ylipäätänsä tyttö on kiva ja vapautunut, vaikka kentällä oli toinen koira. Ei ota toisesta koirasta laisinkaan häiriötä, eikä myöskään kiinnostu pärisemään. Eri asia on kun Alma istuu autossa. Kuka nyt ei omaansa vahtisi ;)

Hiukan mietittiin eri palkkanantotapoja Almalle ja nousi esiin, että ihan varteenotettava keino olisi pudottaa nami koiralle omasta suusta...iiik : "se on taas kouluttanu Almaa kun on vatsataudissa" ;))), joten päädyttiin, et Almalle palkka tulee edelleen pudottamalla tai saalistaen kädestä ja mihin ennenkaikkea minun olisi tärkeää keskittyä, niin sen merkkaussanan käyttöön oikeasta suoritteesta. Siis ensin merkkausasan ja sitten vasta palkka!! Merkkaus-sanan jälkeen ei niinkään väliä mistä palkka tulee ja silloin palkka voi tulla viiveelläkin.

Ennen kentälle tuloa olin tehnyt Almalle 500 metrin pituisen jäljen kisamaastoon, minne sitten myöskin teen vastaavanlaisen kisajäljen tulevana torstaina kun Keuruulla on jälkikoe. Jälki ehti vanheta kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin kentän tottistelun jälkeen lähdimme ajamaan sitä. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin vinoon ja nappasi takajäljen. Takajälkeä seurasi melkein liinan mitan, kunnes kääntyi oikeaan suuntaan ja päästiin aloittamaan jäljestys. Kehuin koiraa suullisesti kun valitsi oikean suunnan. Heti jo alussa huomasin koiran hakevan jälkeä hyvin levottomasti, vaikka hyvin nosti ensimmäisen, että sitä seuranneet neljä muuta keppiä. Viimeinen keppi jäi nostamatta, kun kiersi paikan kauempaa .. Kulmia oli kaksi ja ne se teki kohtalaisen hyvin, vaikka jäljestäminen muuten sisälsi paljon ylimääräistä seilaamista. Liekkö vaikeusaste kasvanut, kun jälki oli normaalia vanhempi ja lämpötila erittäin kuuma. Eipä mitään, hyvä harjoitus taas ja kunhan sää viilenee, niin eiköhän kaikki kepit nouse ;). Jäljestäminen kesti kaikkinensa noin kolmetoista minuuttia.

Peltojälkeä ukkosen käytyä

Mentiin Hanniksen kanssa naapurin heinäpellolle, josta oli rehua ajettu viikko sitten. Maapohja oli kovaa, mutta tuoretta pehmeätä kymmensenttistä heinää kasvoi tasaisena alustana. Sateen jälkeen maa oli märkä. Tein arviolta 300 metrin jäljen Almalle. Tarkoitus oli tehdä sellainen kepinnostatusjälki, lyhyt ja mieleinen. Jälki vanheni parisenkymmentä minuuttia. Aloituksessa näytin jäljen koiralle. Hyvin lähti etenemään ja ensimmäinen kulma oikealle oli heti 20 metrin päässä. Kulman tekii siististi. Kulmia oli jäljelle vielä viisi kappaletta, neljä oikealle ja yksi vasemmalle. Ensimmäisen kulman jälkeen olikin heti keppi, hyvin nosti ja toi minulle. Sitten oli kulma vasemmalle, haeskeli jonkin aikaa, mutta lähti sitten reippaasti etenemään oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen oli suoralla seuraava keppi, hyvin nosti ja siitä palkka. Sitten en enään ollutkaan varma miten jälki jatkui, sillä en ollut jälkeä mitenkään merkannut, joten koira sai olla nyt pääosan esittäjänä. Olin myös suunnitellut alunperin huonosti jäljen reitin, joten jälkeni meni hyvin läheltä Pilan namipalajälkeä, joka oltiin jo ajettu. Namipaloista jäi varmasti voimakas hajujälki, jonka koira sitten sieppasi etäämmältä ja poikkesi Pilan jäljelle. Seurasi sitä pienen matkan, ja pissasi päälle. Tämän jälkeen ilman eri käskyä palasi takaisin omalle jäljelle ja jatkoi matkaansa. Välillä luulin että oltiin ihan eksyksissä, mutta aina vain koira nosti seuraavan kepin. Välillä haki isommalta alueelta, mutta palasi sitten aina jäljen päälle. Mitenkään nättiä ei jäljestäminen ollut-mutta ihan sopivaa metsäjäljelle. Onneksi on koira sen verran ahne, että tahtoo löytää niitä keppejä, jotta saapi ruokaa eli sanoisinkio, että keppimotivaatio on kohdallaan. Viimeinen keppi oli merkattu viirillä. Päästin koiran irti ennen sitä, jotten olisi antanut vihjettä . Ihan hyvä ja opettavainen jälki tänään eli annoin koiran tehdä työt, ja itse tulin vain perässä enkä puuttunut mitenkään koiran työskentelyyn. Jäljestäminen kesti noin kahdeksan minuuttia.

Nyt ei voi kuin uida!!!

Ennätystä pukkaa! Lämpömittari kahdeksan aikaan aamulla näytti jo huippulukemat, plus 30,6 astetta lämmintä. Pitkä hellejakso takana ja luultavasti viedä edessäkin päin joitakin päiviä jäljellä. Tälle aamulle ei menty lenkille. Nyt vain uidaan ja käännetään kylkeä.