Ihan alkuun otin koiralla kentällä ainoastaan herkkujen syömistä ampumisen aikana. Ei reagoinut mitenkään laukauksiin ja laitoin koiran takaisin autoon odottamaan .
Sitten kun vuoromme tuli, haukutin koiraa kentän laidalla ja otin heti alkuun "tuomarille" ilmoittautumisen. Koira oli hyvä ja innokas ja toimi tuomarin edessä moitteettomasti. Tuomarin "ilmoittautumisesta" etenimme hyvässä seuraamisessa lähetyspisteeseen ja otimme siinä perusasennon. Kontakti oli hyvä ja koiralla tekemisen meininki. Palkkasin nameilla. Siitä lähdimme seuraamiseen, jonka aikana ammuttiin kaksi laukausta. Etenimme noin kolmekymmentä askelta suoraa. Koira ei reagoinut laukauksiin ja seuraaminen oli hyvää. Palkkasin patukkataistelulla. Irroituksen jälkeen lyhyt seuraaminen kohti henkilöryhmää. Palkkasin patukalla ja kunnon taistelulla. Tämän jälkeen mentiin hyvässä seuraamisessa henkilöryhmään pyörimään. Henkilöryhmässä otin yhden pysähtymisen ja muutaman henkilön kierron. Ei moitittavaa ja palkkasin koiran patukalla ja taistelulla heti kuin ryhmästä tulimme pois.
Irroituksen jälkeen otin tasamaanoudon. Heiton jälkeen apuohjaaja nosti kapulan, hetsasi koiraa sillä ja heitti kapulan vieläkin kauemmaksi, lähemmäs kentän vastakkaista laitaa ja juuri ennenkuin kapula kosketti maata, annoin koiralle käskyn "tuo". Koira lähti loistavalla vauhdilla kohti kapulaa, nosti sen suuhunsa ja lähti tulemaan luokseni nopealla laukalla. Ja kun vauhti oli nopeimmillaan sanoin merkkaus-sanan ja aloin hertsaamaan koiraa patukalla. Almamaiseen tyyliinsä kapula ei pudonnut suusta kuin vasta runsaamman hetsaamisen jälkeen tykönäni. Ihan hyvin tytöllä oli vauhtia. ja lopulta siis pudotti kapulan suustaan ja vaihtoi sen patukkaan.
Tasamaanoudon jälkeen oli vuorossa hyppynouto. Otin esteeseen etäisyyttä runsaasti. menohyppy oli loistava, nosti kapulan ja lähti tulemaan takaisin. Mutta sitten olikin paluuhyppy toista maata. Vauhti hidastui esteelle ja hyppy nousi vain pystyyn eli se ei edennyt lennossa laisinkaan ja tulla mätkähti toiselle puolelle estettä hipoen niin että kapulakin tippui suusta. Sitten koira pysähtyi. Minä toistin käskyn, mutta mitään ei tapahtunut. Menin kapulalle ja liikutin sitä jalallani ja toistin käskyn. Tämän jälkeen koira nosti kapulan ja toi minulle sen eteen. Palkkasin koiran namilla. Korjaukseksi otin koiralla läpihypyt kumpaankin suuntaan ilman noutokapulaa. Hyvin hyppäsi ja hypyllä oli myös lennossa pituutta. Lopuksi vielä varmistelin ja otin ns luoksetulohypyn. Jätin koiran esteen toiselle puolelle istumaan ja itse menin valmiiksi toiselle puolelle ja annoin käskyn "hyppy" . Koira hyppäsi hyvin ja kauniisti. palkkasin koiran namilla ilman eteen istumisia.
Tälläinen tosi surkea paluuhyppy ilmaantui ensimmäisen kerran Keuruun hakukokeessa ja nyt ilmestyi yhtä vahvasti toisen kerran kun oli jälleen sama paikka ja samantyyppinen häiriö, eli yleisöä paljon heti takanani. Tarkoitan siis että yöni mietittyäni, päättelin paluuhypyn epäonnistumisen johtuvan esteiden paikasta eli ovat liian lähellä kaikkea, joten koira saattaa tuntea paluun "ahtaaksi". Testasin nimittäin tänään hyppyä pihassani. Asetin esteen niin, että ympärillä oli paljon tilaa. Koira toimi loistavasti, hyppäsi hyvin läpihypyt kumpaakin suuntaan sekä pelkän paluuhypyn kapulan kanssa. Toinen mikä saattaa huonontaa paluuhyppyä niin on maaaines esteen edessä, eli onko se hiekkaa vaiko pehmeää sammaleista nurmikkoa. Mutta miksi se pilaisi ainoastaan paluuhypyn ei menohyppyä? Nyt kuitenkin jatkossa koitan saada runsaasti viettiä hyppäämiseen ja tarkistan aina ennen hyppyjä että onko tassut kunnossa ja hyppyytän mielummiin pihallani nurmikon päällä, enkä niinkään paljoa harjoittele hiekalla.
Hyppyytän myös läpihyppyjä niin, että kapula on suussa jo valmiiksi tai sitten pelkkää paluuhyppyä kapulan kanssa, koska menohypyissä ei ole ollut mitään vikaa.
Loppuun otin eteenmenon, joka olisi saanut jäädä ottamatta. Mutta niinkuin sanotaan, ahneus käy lankeemuksen edellä :) Hyvin eteni kentän päätyyn, mutta ei totellut maahanmenokäskyä heti, vaan vasta kolmannella kerralla. Oli aiemmin nähnyt autosta, että Tatzi oli aterioinut siinä kohden mihin koiran lähetin, niin almalla oli suunnaton uteliaisuus tarkastaa paikka. Palkkasin kuiteskin koiran ja sen jälkeen reippaasti autolle. Treenien kesto tänään 12 minuuttia.
Kivaa oli kentällä, kun mukana oli nyt monilukuinen harrastajajoukko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti