Perjantaina metsäjäljelle!

Sain loistavan tilaisuuden päästä Alman kanssa Miian tekemälle jäljelle. Miia teki minulle ja Almalle jäljen ja minä tein Miialle ja Tatzille jäljen Ison Kirjan läheisyyteen Keuruulle. Alman jäljen pituus taisi olla 600 metriä ja keppejä oli 6 kappaletta. Janalla oli pituutta ainakin 30 metriä. Jälki vanheni yli kaksi tuntia. Kosteusolosuhteet olivat suotuisat jäljen hyvin säilymiselle, joten jäljen iällä ei tänään niinkään ollut pahemmin merkitystä. Jäljelle mentiin ensimmäistä kertaa nahkapanta kaulassa, koska olen huomannut, että Alma ottaa häiriötä valjaista ja nyt ajattelin kokeilla kuinka jälki pannalla onnistuu. Aluksi mietin, tietääkö Alma varusteiden vaihdon takia sitä mitä ollaan menossa tekemään. Heti autosta hypätessä koira tuntui hyvältä. Lähetin koiran janalle, josta koira noin kolmestakympistä nosti jäljen. Vauhti oli koottua laukkaa!! Alma ei vaivautunut miettimään innostuksissaan jäljen suuntaa, vaan lähti siihen suuntaan, minne kuono juuri sillä hetkellä osoitti, eli valitettavasti takajäljelle. Takajälkeä meni liinan mitan, kunnes pysäytin etenemisen. Koira nosti päänsä maasta ja katsahti minuun ja minä käskin uudemman kerran "jälki" ja koira lähti tulemaan vastaan. Ohitti minut ja jähti etenemään oikeaan suuntaan jäljellä. Vauhti oli todella reipas, mutta pysyi hyvin jäljen päällä tai tai jäljen reunoilla. Ensimmäinen keppi löytyi, toi sen minulle, palkkasin ja koira lähti uudestaan matkaan. Ilma oli aivan tyyni. Maasto oli hyvinkin vaihtelevaa kuusi-mäntymetsää. Oli melkoista nousua sammalpeitteisellä kalliolla ja välillä laskua. Maapohja oli hyvin kostea sekä osassa aluetta oli vielä lunta. Pelkäsin lumen haittaavan ja sekoittavan koiraa, mutta huolestumiseni oli suurelta osin turhaa. Ainoastaa yhdessä kohtaa teki lumen takia suuremman koukkauksen. Kenties maasto oli niitä haastavampia, mitä ollaan tehty. Koira eteni vauhdikkaasti kepiltä toiselle ja koiralla oli voimakas halu ilmaista ne. Jokunen kulma meni hiukan kauempaa kaartaen mutta ylipäätänsä eteni hyvin. Jälki oli sen verran vanhaa, että kuono kuitenkin pysyi hyvin alempana. Koira löysi kaikki kepit ja jälkiharjoitus päättyi onnistumisen tunteeseen sekä ohjaajalle, että koiralle :) Koko jäljestäminen kesti kymmenisen minuuttia. Ohjeeksi saimme hakea tästä lähin haasteta enemmän jäljestämiseen, ettemme jäisi paikalleen polkemaan. Paljon vaihtelevia maastoja, pitempiä jälkiä ja välillä tietenkin lyhyempiä, eri ikäisiä jälkiä, kulmia eri suuntiin, jyrkkiä kulmia ja jopa piikkejä! Eli minun tulisi nyt keskittyä antamaan haasteita koiralle, jotta mielenkiito koiralle säilyisi näin hyvänä! Kiitokset suuret Miialle!