Haku 90 Lintusyrjä

Kahden aivan epätoivoisen hakuilun jälkeen löysi tyttö tänään oikean itsensä. Halukkaan, kiihkeän ja reippaasti etenevän etsiän, joka voimaansa säästämättä hakee maalimiehet :). Kaksi aiempaa treeniä, mitä en ole tänne blogiinkaan kirjoittanut, menivät ihan harakoille; toisessa maasto oli ollut koirien yleisenä vessana ja niipä meidän tyttö esitti alueella vain kylkeään ja teki nopean passiivisen väistämisen autolle eikä tehnyt elettäkään ryhtyäkseen hommiin. Jälkimmäisessä taasen iloista menoa rajoitti allergiaoireet tassuissa.

Onneksi tassut ehtivät paranemaan tämän päiväiseen treeniin ja sain aidon tyttöni hakuiluun takaisin :). Myös tyttö näytti nauttivan, kun tuttu poppoo oli maalimiehinä ja heillä herkut mitä maittavimmat.

Lintusyrjä on helppo maasto koirille, mutta ei niinikään maalimiehille. Hyvien maastopiilojen löytäminen on hankalaa, joten piiloutuminen onnistuu vain painautuen littanaksi makuulle varvikkoon ja käyttäen suojaverkkoa tai vastaavaa peitteenä. Kivaa Lintusyrjässä on, kun sielä pääsee seuraamaan koiran työskentelyä koko radan ajan-näkyvyys on loistava, hiukan rinteisessä maastossa.

Heti autolla tyttö oli jo innosta pinkee, sää oli mitä mainioin ja hyttysetkään eivät kiusanneet. Radan alkuun päästyämme lähetin tytön vasemmalle etukulmaan. Eteni vauhdilla takareunaan asti ja pyöri maalimiehen ympärillä häntä vispaten. Lähti tulemaan luokseni ja äkkäsin, ettei rulla ollutkaan Alman suussa. Sanoin Almalle HOP HOP ja palasimme radan alkuun. Nyt huomasinkin, miksei rulla ollut tytön suussa, se ei ollut saanut siitä otetta, kun pk-valjaan kuminauha puristi rullaa voimakkaasti koiran rintaa vasten. Olin huolimattomasti pukenut koiran!!! Risuja ohjaajalle!! Lähetin tytön uudestaan piilolle ja hyvin reippaasti tyttö eteni piilolle ja nyt nappasi rullan suuhunsa. Näytölle meno oli vauhdikasta ja lisäsin potkua "saalis" -viritteisillä kiljahduksilla. Näytöllä tyttö oli ok ja toin tytön keskilinjalle, maalimiehen jatkaessa matkaa takareunalla seuraavalle piilolle . Keskilinjalta lähetin tytön oikeaan etukulmaan. tyttö eteni suoraan piilolle ja siellä maalimies palkkasi koiran heti löydöstä. Maalimies toi koiran myös namein pois piilolta. Kolmannen piston piti olla tyhjä, mutta vahingossa oli maalimies mennyt liian aikaisin piiloon ja kun huomasin tilanteen, niin pyynnöstäni maalimies lähti etenemään seuraavaan piiloon. Koira huomasi etenemisen ja virittyi näkemästään huimaan vauhtiin ja suoralla pistolla löysi piilon. Huusin koiran pois maalimieheltä ja lähetin koiran seuraavaksi oikealle puolelle. Nyt koira teki hyvän ja syvän tyhjän piston, jolta kutsuin koiran keskilinjalle. Sitten lähetys vasemmalle puolelle. Koira eteni pistolla mukavasti takakulmaan asti piilolle, sai suorapalkan ja maalimies toi pois piilolta. Viimenen lähetys oli suora pisto oikeaan takakulmaan, jolta myöskin maalimies toi koiran pois. Oikein kivat ja onnistuneet zemppitreenit! Kiitokset maalimiehille!!

Rata oli 200 metriä pitkä ja sen läpikäymiseen meni noin neljätoista minuuttia.

Jälki

Kuuma aurinkoinen kesäilta, kello 19.30. Seisomme Alman kanssa janan alkupäässä. Jälki leikkasi janan 50 metrissä. Jälkiä olin vanhentunut 1h 30 min. Maasto oli erittäin vaativa, ja vielä janalla seisoessani ajattelin, että ei tästä mitään tule. Olin kävellyt jäljen hiekkakuopan taakse, hyvin hiekkaiseen maahan, jossa kasvoi noin 50 cm mäntytaimikko kynnösuralla. Välillä vastaan tuli risukasoja, mutta pitempää puustoa ei alueella ollut laisinkaan. Tuuli ja aurinko oli kuivattanut alueen rutikuivaksi. Jäljen pituus oli lyhyempi kuin mitä alustavasti suunnittelin, eli noin 900 metriä ja sinne oli pudottanut normit kuusi keppiä.

Käskyn saatuaan Alma eteni janalla määrätietoisesti reipasta vauhtia ja nappasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Näin varma se ei ole koskaan kokeessa.

Ensimmäinen keppi oli 50 metrissä, toi sen minulle ja siitä palkka. Jatkettiin eteenpäin oikealle kääntyvään kulmaan asti. Kaukaa teki kulman, mutta löysi sen jälkeisen jäljen ja etenimme rinnettä ylös piikkiin. Piikki onnistui hyvin, eikä tyttö edes oikaissut, pysyi jäljen päällä. Pian löytyi seuraavat kepit ja kaksi oikealle kääntyvää kulmaa suoriutui hyvin. tyttö nosti tasaseen tahtiin kaikki kepit. Jäljen loppupuolella huomasin, että koira piti lepotaukoa aina kepin nostamisen jälkeen kulkemalla ilmavainuiseti pää koholla noin kymmenisen metriä, ennenkuin laski päänsä lähelle maata.

Näin kuumalla voisi tytön juottaa palkan yhteydessä, luulempa, että se ei tyttöä häiritsisi. Hirveän varma se on ja jos kyseisellä alueella ei sitä riistaa pahemmin kuljeksi niin kyllä tyttö jäljen kuin jäljen hyvin ajaa.

Jäljen ajaminen kesti noin neljätoista minuuttia ja kaikki kepit siis löytyivät. Tyttö oli hirmu kiva tänään, loistotyttö!!

Tottistelua omassa pijhassa

Olipa raikas tottistelu aamulenkin jälkeen omassa pihassa. Alman vire on pikkuhiljaa noussut, kun olen päivittäin toteuttanut pihan kentällä yhden tempun tekniikkaani superpalkalla. Ahneena tyttönä ruokahalu on parhaimmillaan pitkän lenkin jälkeen, jolloin lihakset ovat vielä lämpimiä ja liikkuminen notkeeta. Silloin myös suoritusnopeus nousee. Haukutusta käytän runsaasti ja se onnistuu hyvin jopa jo sivulla istumisessa, mutta vain omassa pihassa ja oikeassa työjärjestyksessä ;).

Otin tänään tottistelua enemmän kuin yleensä, seuraamista lyhyissä pätkissä useamman kerran, kääntymisiä vasemmalle, oikealle ja pysähdyksiä. Seuraamisen päätteeksi palkkasin yllärinä karvalelulla, joka olikin erittäin mieluinen. Taisteli kivasti ja piti sitä tukevassa otteessa. Yhden jäävän otin, eli istumisen ja palkkasin siitä heti namilla. Siitä siirryimme tasamaanoutoon, ja palkkasin hyvästä tulovauhdista. Alma jopa pudotti kapulan suustansa kun räväytin karvalelun taskusta ilmaan. Hyppyesteen noutoliikkeen otin kahdesti, ensimmäisellä kerralla kun menohypyssä koski esteeseen-näytti laskevan askeleet väärin.

Eteenmenoa hetsasin kunnolla-voi kuinka tyttö rakastaakaan tätä liikettä. Kaukana odotti ruokalautasellinen lihaisia hirven luita, ja kyllä se sai tytön taas vauhtiin. Käskyyn reagointi erinomainen ja menosuunta suora .

Illalla on ohjelmassa jälki.

Esineruutua maanantaina

Teimme kokomittaisen esineruudun Hanniksen kanssa Loilaan. Alueella näki joka paikkaan ja pohja oli mustikan varvukkoa, kanervaa ja sammalta, puusto isoa mäntykuusimetsää. Tuuli pyöri kohtalaisesti ja maa oli jo melko kuivaa.
Auton laitoin niin, että Alma sai ihastella Pilan menoa esineruudussa ennen omaa vuoroaan. Niin kävikin, että esivalmistelun johdosta oli Alman meno ruudussa vauhdikasta ja ensimmäinen esine löytyi alle minuutissa vasemmasta takakulmasta. Palkkasi ensimmäisestä esineestä, vaikka joka kerta ennen harjoituksia päätän, etten palkkaisi koiraa aina jokaisesta esineen tuonnista koska esineruudussa kannattaa harjoitella palkattomuutta ensimmäisen esineen kohdalla ja toisen ja vasta kolmannella koira saa palkan ja myös muistaa palkata vaihtelevasti. Palkan jälkeen lähetin koiran haukutuksen kautta ruutuun. Alma toi toisen esineen alle minuuttiin esineruudun takaa keskeltä ja taasen palkkasin koiran.

Viimeinen esine olikin sitten hiukan vaikeampi, vaikkakin esineen paikka oli helpohko ja näkyvä. Esine oli pieni, lasten Grocs kengän kantaremmi. Lähetyksen jälkeen koira meni ruutuun reippaasti, haki isolta alueelta ja kerran jopa juoksi esineen vierestä ohi. Haki kovasti ja me katseltiin aika pitkään koiran toimia esineruudussa, lopulta kuitenkin koira tuli luokseni. Tämän jälkeen lähetin sen suoraan kohti esinettä, mutta siitä huolimatta esine jäi nostamatta ja taas koira palautui pienen lenkin jälkeen sivulleni. Astuin askeleita ruutuun kohti esinettä ja tein vielä muutaman lähetyksen, ennenkuin koira nappasi hajun ja toi esineen minulle. Kolmatta esinettä Alma haki peräti viisi minuuttia.
Ihan hyvä oli huomata, että koiralta ei mene systeemit sekaisin, jos tapahtuu jotakin vähän erilaista ja on hiukan enemmän haastavuutta. Tietenkin jo useamman minuutin etsimisen jälkeen oli vauhti hiipunut, mutta koira kuitenkin tiesi mitä sen täytyi tehdä ja suoritti homman loppuun. Kiitokset Hannikselle ja Pilalle!

Jälki2 Nokia

Videolinkki Alman tottisosuuteen http://noelia.kuvat.fi/kuvat/3+JK2+Nokia+22.5.2011.wmv

JK2 Nokia m197 t90 yhteensä 287

Ilmoittauduttiin Alman kanssa Nokian Palveluskoiraharrastajien järjestämään JÄLKI kokeeseen. Koe alkoi kello 9.00 NPKH:n majalla Nokian Taivalkunnassa. Vastaava tuomari kokeessa oli Mia Sandelin (tottis) ja Kristiina Kallio arvosteli jäljen ja esineruudun. Jäljen AVO luokkaan oli ilmoitettu viisi koiraa, josta yksi peruutti tulonsa.

Jälki oli tehty kuivaan mänty-kuusimetsään. Haastavuutta mielestäni lisäsi sielä olevat polut ja kivikkoiset jäkälän peittämät alueet. Jäljen pituus oli noin 1000 metriä ja sitä oltiin vanhennettu 1h 30 min. Suoria 90 asteen kulmia oli neljä kappaletta.
Ensimmäinen keppi löytyi noin 250 metristä. Sitten edettiin 150 metriä sekä kaksi vasemmalle kääntyvää kulmaa niin löytyi seuraava keppi. Kolmannelle kepille päästiin yhden oik kulman ja 300 metrin jälkeen. Sitten etenimme 100 metriä ja taas oik kääntyvän kulman niin saavuimme neljännelle kepille. Viides keppi oli siitä noin 50 metrin päässä ja viimeinen löytyi siitä edettyämme noin 150 metriä. Koira meni kohtalaisen hyvin jäljen päällä, mutta kävi myös kauempana varmistelemassa jäljen reittiä. Kulmat teki terävästi. Lopussa ennen viimeistä keppiä hiukan väsyi ja otti häiriötä tiestä jota kohti olimme menossa. Uudestaan kun käskytin löysi viimeisenkin kepin. Aikaa meni noin 17 minuuttia.

Tuomari Kristiina Kallion arvostelu janalta:
Koira saisi lähteä määrätietoisemmin etsimään jälkeä, ja toisekseen kävi niin, että koira oli ottanut juuri jäljen, kun ohjaaja kutsui sitä takaisin janalle ja ohjaaja työnsi kuin vahingossa koiran takajäljelle. Kuitenkin koira oma-aloitteisesti kääntyi takajäljeltä pois juuri kun oli mennyt melkein liinan mitan. Kun koira löysi uudestaan jäljen ja oikean suunnan, lähti se etenemään määrätietoisesti. Janatyöskentelystä putosi kolme pistettä pois jäi 37. Jälkiesineistä tuli yhteensä 130 pistettä, eli kaikki kepit löytyivät. Jälkiosuudesta erinomaiset 167 pistettä.

Esineruutu meni tänään hienosti. Alue oli lohkastu vasta kaadetusta hakkuualueesta, josta risut ja puut oli kerätty pois ja jäljelle jäi lyhyet kannot. Esineruutu oli suorassa auringon paahteessa, kuuma ja kuiva. Mittari oli autolla jo kohonnut + 20c asteeseen. Alma haki kaksi esinettä alle kahdessa minuutissa. Kummatkin esineet olivat ruudun takaosassa. Toinen oli lasten nahkainen kenkä ja toinen työrukkanen.
Alma sai täydet 30 pistettä esineruudusta. Koira lähtee juuri sinne etsimään, mihin se ohjataan, ja omalla temperamenttisellä tavallaan toimii ruudussa ihan mallikkaasti.

Kolme AVO luokan koiraa suoritti samanaikaisesti tottisosuuden ns kiertävällä tavalla. Tuomarille ilmoittautumisessa olimme kaikki. Sen jälkeen menin tauolle, kun kaksi muuta suoritti niin että toinen paikkamakuun ja toinen liikkeet. Tämän jälkeen palasin kentälle ja suoritin ensin liikkeet ja lopuksi paikkamakuun kun vuorostansa toinen koira oli tauolla.

Mia Sandelin arvosteli tottisosuutemme seuraavanlaisesti. Koiran koulutustaso on erittäin korkea, se osaa teknisesti suorittaa todella hyvin, liikkeet onnistuu niissä pääosin hyvin, hieman odottaisin koiralta voimaa sinne suoritukseen, mutta kaiken kaikkiaan se oli hyvin kaunista katseltavaa mitä tänään esitti.
Vapaana seuraaminen; koira on lähdössä liian etäällä, ja sen tulisi olla tarkkaavaisempi, loppua kohden kyllä parantaa sitä, käännökset ovat hyvät, istumisen voisi tehdä nopeammin, mutta se tekee sen kuitenkin täsmällisesti, ampumiseen ei reagoi millään tavalla, henk ryhmä hyvä. Liikkenä HYVÄ.
Liikkeestä istuminen; voisi olla hieman nopeampi, levollisena odottaa ohjaajaa. Liike ERINOMAINEN.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo; jälleen voisi olla nopeampi käskyn toteuttamisessa, mutta kuitenkin reagoi saamaansa käskyyn, luoksetulo oikein nätti. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Kävelystä seisomaan jääminen; saisi toimia hiukan nopeammin, muuten teknisesti liike todella kaunis. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Tasamaa nouto; itse nouto on varma, voimakas, sen vain tulisi tuoda se yhtä voimallisesti loppuun asti. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Hyppynouto; Hyppynoudossa näkyy tämä koiran voimakas tekeminen, se lähtee hienosti, hypyt ovat ilmavat, jälleen se saisi jatkaa sitä voimaa ihan loppuun saakka, tarvitsi kaksi käskyä sivulle siirtymiseen. Liike HYVÄ.
Estenouto; Jälleen kaunis, lähtee vahvasti etenenmään mennen tullen, jälleen se viimeinen tuontivaihe saisi olla halukkaampi. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; On todella kaunis, tässä koira esittää sitä voimaa, mihin se todella kykenee. Lähtee reippaasti eteenpäin, ja käskyn saatuaan menee nätisti alas. Liike ERINOMAINEN.
Paikallaolo häiriön alaisena; koira ääntelee vahvasti ja kaverin suorittaessa ekaa liikettä nousee istumaan, pysyy kuitenkin paikoillaan, palaa maahan kaverin jäävän kolmannen liikkeen kohdalla, jatkaa ääntelyä, mutta pysyy paikallaan. Liikkenä HYVÄ.
Lopputulos tänään tottiksesta erittäin hyvä 90 pistettä.

Kiitän tuomareita ja kokeen järjestäjiä loistavasti järjestetystä kokeesta ja sään haltiaa upeasta säästä.. Nokialle tulen palaamaan mielelläni vastaisuudessakin. Ja nyt korkkaamme shampanjan- vai mitä Hannis! Kiitokset pitkäjänteisestä ohjauksesta jäljen saloihin. Ilman monia ohjeitasi ei tulos olisi ollut mahdollinen!

Palauttavia treenejä kokeen jälkeen

Heti sunnuntaiaamuna poikien kanssa mettään. Teimme lyhyen hakuradan, jolle mahtui neljä piiloa. Almalla otin kolme suorapalkkaa ja yhden rullan tuonnin-vauhtia ja puhtia löytyi. Onnistuneet treenit-tyttö tykkää niin pojista!

Tiistaina aamusta Isoon Kirjaan. Esineruudusta yksi esine ja huima palkka. Tämän jälkeen tottistelua ja ennenkaikkea eteenmeno suorapalkalle piiitkällä matkalla. Tyttö hyvästi vireessä, aivan eri koira kuin viime lauantaina kokeessa.

Loppuun vielä 300 metriä kaksi tuntia vanhaa jälkeä pellolla ja neljä keppiä. Jana oli huippu, mutta jäljen ajaminen osan matkaa kaikkee muuta. Löysi kolme keppiä neljästä ja useamman pupun pompittavan jäljen. Tytöllä riistavietti nousee huolestuttavan korkeaksi näin alkukesästä, kun lumet on sulanu ja villieläimet käyvät tuttavalliseksi .

Maanantaina ajettiin kilometrin pituinen ja kaksi tuntia vanha metsäjälki niin että löytyi viimeisen kepin lisäksi kolme keppiä viidestä. Osan matkaa jäljestettiin pupua, joka loikkasi minua karkuun kun tein jälkeä. Oli luultavasti juossut vielä auton keulan edestä, kun tyttö kävi tosi kuumana kun saavuin autolle :) ...ei tästä mitään tule. Toivotaan, että kisoissa ei viikkoon ole puput jälkimaastossa pyöriny,...onko semmosta mahdollisuutta muualla kuin kuun kamaralla.