Eilen siis olin maneesissa ja tänään tottisteltiin omalla pihakentällä, vaikka kirjoitin kummatkin tekstit tänään.
Kentällä aluksi vietin nostoa haukuttamalla ja siitä vauhdikkaasti seuraamiseen. Saalispalkka lyhyen seuraamisen jälkeen, josta Hanniksen hyvä huomio, että olen alkanut ottamaan juoksuaskelia palkkauksen yhteydessä. Onneksi on toinen seuraamassa tekemisiäni, sillä nämä juoksuaskeleet palkkaamisen yhteydessä ei olekkaan niin hyvä juttu. Saattaapi koira ruveta kohta edistämään. Kiitos Hannis!
Seuraava seuraaminen oli pidempi ja taidettiin ottaa muutama kulmakin. Palkatessa koira tarttui hyvin patukkaan ja taisteli tosi voimallisesti. Irrotuksen jälkeen hetsausta ja taas siitä heti seuraamiseen. Sitten päätin ottaa yhden pysähtymisen seuraamisen yhteydessä ja kas, siinä tippui katsekontakti. Jatkoin istumisesta pienen matkaa seuraamista ja sitten palkka. Päätimme toistaa edellisen ja varsinkin pysähtymisessä seurata katsekontaktia, että pysyisikö se, vaiko tippuisiko jälleen. Seuraamiseen lähdettiin hyvässä vireeessä pienen hetsauksen jälkeen ja seuraamisen pysähdyksessä koira istui oikeaan paikkaa ja suoraan. Ja kah, jälleen tippui katsekontakti! Onneksi oli avustaja, joka pääsi huomauttamaan nopeasti asiasta. Annoin pienen korjaavan pakotteen ja koira korjasi virheen. Palkka vasta lyhyen seuraamisen jälkeen. Toistimme saman kaavan uudestaan ja kun Hannis ilmoitti, että pysähtymisessä tippui katsekontakti, niin annoin pienen huomauttavan pakotteen ja siitä heti palkkasin. Eli pysähdyksen katsekontakti on huonontunut, koska en ole niitä aikoihin ottanut niitä enkä varsinkaan ole niistä koiraa palkannut eli seuraavissa treeneissä minun tulisi huomioida tämä. Lopuksi otin vielä yhden pysähdyksen jossa heti palkkasin koiran, ennenkuin katsekontakti ehti tippumaan Jes, ja se onnistui hienosti.
Seuraavaksi otimme liikkeestä seisomisen. Annoin käsiavun oikella kädellä ja kanankaula lensi vasemmasta kädestä koiran taakse. Liike oli ok. Toistin saman uudestaan ja tälläkertaa meni omat kädet sekaisin, ja koira ei sitten enään pysähtynytkään niin terävästi.
Lopuksi reipas luoksetulo. Palkkasin koiran vasta eteenistumisen jälkeen.
Sitten tuumittiin Hanniksen kanssa, että voisin Alman treenamisessa pitää kerta viikkoon vapaapäivän. Nyt ennen kisoja varsinkin, tulisi kokeilla vapaapäivän merkitystä tottisteluun. Silloin ei myöskään leikkejä patukalla. Mun mielestä ihan kokeilemisen arvoinen idea!
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Maneesissa hiekka tekee tehtävänsä!
Maneesissa tottisteltiin tossut jalassa, ja hyvin pysyivät. Maneesin hiekkaan sekoitetaan suolaa ja Almalle oli punotusta anturoitten väliin tullut edellisyönä.
Aluksi lyhyt haukutus ja siitä muutaman askeleen seuraamiseen. Koira oli innokas, mutta heti ensimmäisen palkkauksen yhteydessä huomasin, ettei koira tarttunut patukkaan kunnolla. Jatkoin lyhyitä seuraamisia kolmasti ja yritin palkata leikillä, mikä oli todella kehnoa. Koira hamusi jopa patukan narulenkkiä kun koitti välttää koskemasta patukkaan. Patukka oli ollut koko ajan kädessäni, eli siinä ei ollut hiekkaa.
Tästä johtuen hyvin pian vaihdoin patukan nameihin ja sain palkattua koiran hyvässä vireessä.
Seuraamisen jälkeen otin jäävistä istumisen. Istui heti käskyn kuultuaan.
Haukutin ennen jäävistä maahanmenoa. Maahanmeno oli hyvä ja palkkasin heti namilla. Kokeilin uudestaan taistelua patukalla ja nyt jo tarttui paremmin.
Seuraavaksi otin eteenmenon. Haukku tuli taasen helposti, liekkö tykkää haukkua maneesissa, kun ääni kaikuu paremmin. Lyhyen seuraamisen jälkeen tuli käsky eteen. Koira eteni hyvin ja "maahan" käskyn jälkeen pienellä viiveellä laskeutui alas. Palkkasin hetimiten vetämällä patukan esille ja koira sai juosta luokseni leikkimään.
Lopuksi otettiin vielä vahdikas luoksetulo. Jätin koiran istumaan ja etenin maneesin toiseen reunaa. Käsky tänne ja koira lähti tulemaan kohti vauhdilla. Puolen välin jälkeen kaivoin patukan esiin ja koira nappasi patukan kädestäni. Sitten iltapalalle autoon.
Almalle on syntynyt nyt kolmen maneesikerran aikana huono muistikuva taisteluleikistä siinä paikassa. Suolalla höystetty hienojakoinen hiekka on tosi vastemmielistä Almalle ja kun toi vire ei kanna tarpeeksi, niin kaikki pienikin häiriö helposti vaikuttaa herkän koiran työskentelyyn. Olen kyllä tietoisesti varonut sotkemasta hiekkaa patukoihin, mutta viimeksikin Alma ehti siepata maahan pudonneen patukan suuhunsa. Harmin paikka. Täytyy miettiä miten tässä etenemme, elikkäs jättäydymmekö maneesista kokonaan pois loppukevääksi.
Tottistelua omalla kohdallani kesti tasan kymmenen minuuttia.
Aluksi lyhyt haukutus ja siitä muutaman askeleen seuraamiseen. Koira oli innokas, mutta heti ensimmäisen palkkauksen yhteydessä huomasin, ettei koira tarttunut patukkaan kunnolla. Jatkoin lyhyitä seuraamisia kolmasti ja yritin palkata leikillä, mikä oli todella kehnoa. Koira hamusi jopa patukan narulenkkiä kun koitti välttää koskemasta patukkaan. Patukka oli ollut koko ajan kädessäni, eli siinä ei ollut hiekkaa.
Tästä johtuen hyvin pian vaihdoin patukan nameihin ja sain palkattua koiran hyvässä vireessä.
Seuraamisen jälkeen otin jäävistä istumisen. Istui heti käskyn kuultuaan.
Haukutin ennen jäävistä maahanmenoa. Maahanmeno oli hyvä ja palkkasin heti namilla. Kokeilin uudestaan taistelua patukalla ja nyt jo tarttui paremmin.
Seuraavaksi otin eteenmenon. Haukku tuli taasen helposti, liekkö tykkää haukkua maneesissa, kun ääni kaikuu paremmin. Lyhyen seuraamisen jälkeen tuli käsky eteen. Koira eteni hyvin ja "maahan" käskyn jälkeen pienellä viiveellä laskeutui alas. Palkkasin hetimiten vetämällä patukan esille ja koira sai juosta luokseni leikkimään.
Lopuksi otettiin vielä vahdikas luoksetulo. Jätin koiran istumaan ja etenin maneesin toiseen reunaa. Käsky tänne ja koira lähti tulemaan kohti vauhdilla. Puolen välin jälkeen kaivoin patukan esiin ja koira nappasi patukan kädestäni. Sitten iltapalalle autoon.
Almalle on syntynyt nyt kolmen maneesikerran aikana huono muistikuva taisteluleikistä siinä paikassa. Suolalla höystetty hienojakoinen hiekka on tosi vastemmielistä Almalle ja kun toi vire ei kanna tarpeeksi, niin kaikki pienikin häiriö helposti vaikuttaa herkän koiran työskentelyyn. Olen kyllä tietoisesti varonut sotkemasta hiekkaa patukoihin, mutta viimeksikin Alma ehti siepata maahan pudonneen patukan suuhunsa. Harmin paikka. Täytyy miettiä miten tässä etenemme, elikkäs jättäydymmekö maneesista kokonaan pois loppukevääksi.
Tottistelua omalla kohdallani kesti tasan kymmenen minuuttia.
Meitä oli kuusi koiraa ja kokonaisaika treeneissä 3 h 15 minuuttia eli se tekee 32 minuuttia per koira eli laskujeni mukaa jotkut treenaavat yli sallitun ajan eli yli 15 min. Tähän on tehtävä muutos, eli avaan tästä keskustelun ensi kerralla, jos menen maneesiin! Eli jokainen huolehtikoot siitä, että käyttää vain sallitun ajan treenaamiseen ja jos vielä on halua treenata, kun kaikki ovat käyttäneet omat vuoronsa, niin ottaa sitten sen jälkeen koiran uudestaan maneesiin : ) Eli kellot mukaan ensi kerralla!
lauantai 27. helmikuuta 2010
Tuoretta fasaania!
Palasimme hiihtäen järven yli kun Alma äkkäsi jonkin eläimen hajun rantapajukosta. Koira oli kiinni remmissä, mutta annoin sen poiketa polulta. Hetken päästä näin ruskeita höyheniä valkoisella hangella. Hyvin nopeasti selvisi, että ne olivat lähtöisin fasaanista, joka oli kokenut viimeiset hetkensä, juuri hetkeä ennen kuin saavuimme Alman kanssa paikalle. Sen verran oli fasaania maisteltu, että siltä puuttui pää. Alma ryhtyi tutkimaan mieluisaa löydöstä ja hyvin nopeasti nappasi sen kokopuruotteella suuhunsa, mulkaisi minua. Se tiesi olevansa toisen ruokalautasella ja sillä oli kiire poistua paikalta. Tämän jälkeen määrätietoisesti Alma eteni kanavaa pitkin tielle ja siitä kotipihalle, minä suksineni ja sauvoineni perässä. Pihalla mulkaisi minua vielä toisen kerran, varmistaakseen sen, että löytäjä saa pitää sen minkä löytää. Siispä tänään Alman ruokalistaan lisättiin fasaani :)
perjantai 26. helmikuuta 2010
Uuvuttavaa treenailla flunssasena
Hiihtolenkin jälkeen treenaamaan. Napakasti mentiin kentälle ja pieni hetsaus ja haukutus ja liikkeelle seuraamiseen. Herättelin hiukan seuraamisessa ja palkkasin patukalla. Hiukan oli koira taasen unen mailla, joten hetsausta lisää. Sitten tulikin kiva seuraaminen ja palkkiota lisäsin toisella patukalla. Taistelu vahvistui useamman lyhyen palkatun seuraamispätkän jälkeen. Teimme myös kaksi vasemmalle kääntymistä ja näytti ihan kivalta. Seuraamisen loppuun kahden patukan leikki.
Sitten ajattelin ottaa namipalkalla muutamia käännöksiä paikallaan. Ollaan niitä sisällä treenattu aina silloin, kun mittari on näyttänyt liian kovia pakkaslukemia eikä kentälle ole ollut mitään asiaa. Siirryin aluksi paikallaan vasemmalle, ja koira ei liikahtanut mihinkään. Seuraavaan jo käytikin apuja, eli työnsin liikkeeseen vauhtia hartioillani ja sekös sai koiran liikkeelle. Toistin liikettä vielä niin monta kertaa, että koira ei enään apuja tarvinnut, eli se hoksasi mitä siltä odotan. Apuja en siis ole aikoihin käyttänyt sisällä, mutta näköjään ulkona vielä tarttee. Innostin koiraa ja paikallaan täyskäännöskin melkein onnistui nappiin, paitti tahtoopi vielä korjata paikkaansa liian eteen, mutta yritys hyvä kymmenen.
Lopuksi taisteltiin patukasta ja harjoiteltiin irroituksia ja irroitukset palkkasin taas taistelulla. Koira oli hyvässä tunnetilassa kun poistuimme kentältä. Treenit kesti peräti 10 minuuttia.
Sitten ajattelin ottaa namipalkalla muutamia käännöksiä paikallaan. Ollaan niitä sisällä treenattu aina silloin, kun mittari on näyttänyt liian kovia pakkaslukemia eikä kentälle ole ollut mitään asiaa. Siirryin aluksi paikallaan vasemmalle, ja koira ei liikahtanut mihinkään. Seuraavaan jo käytikin apuja, eli työnsin liikkeeseen vauhtia hartioillani ja sekös sai koiran liikkeelle. Toistin liikettä vielä niin monta kertaa, että koira ei enään apuja tarvinnut, eli se hoksasi mitä siltä odotan. Apuja en siis ole aikoihin käyttänyt sisällä, mutta näköjään ulkona vielä tarttee. Innostin koiraa ja paikallaan täyskäännöskin melkein onnistui nappiin, paitti tahtoopi vielä korjata paikkaansa liian eteen, mutta yritys hyvä kymmenen.
Lopuksi taisteltiin patukasta ja harjoiteltiin irroituksia ja irroitukset palkkasin taas taistelulla. Koira oli hyvässä tunnetilassa kun poistuimme kentältä. Treenit kesti peräti 10 minuuttia.
Maha täynnä tottistellessa
Joku kävi varkaissa ja keittiön apupöydältä hävisi hirven kylkiripsit, juuri ennen tottistelua. Hanniksen auto pihassa on Almalle merkki, et nyt saapi pöydät imuroida tyhjäksi : ) Ja se tietää, että kukaan ei ole silloin vahtimassa! Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta.
Haukutus aluksi ja pientä hetsaamista ennen muutaman askeleen seuraamista. Lapset häiriönä. Sitten vähän pidempi seuraaminen ja palkka kahdella patukalla. Irroitus ja nopeasti liikkeelle uudestaan. Koira oli löysä, ja aivan selkeesti kylläinen. Leikistä vähän innostui ja käytin myös haukkua, mut en namipalkannut seuraamisesta.
Mutta jäävät palkkasin nameilla. Ekaa kertaa pitkästä aikaa oli palkkanamikanankauloja rintataskussani. Luulin Alman innostuvan niistä kovin, mutta toisin kävi, ei suurta vaikutusta tehnyt koiraan. Istuminen oli hyvä, ja rodunomaisen nopea. Haukutin ennen seuraavaa temppua, liikkeestä maahaanmenoa. Hyvin meni maahan, mutta luoksetulo oli löysä ja hidas, liekkö etäisyys ollut liian lyhyt.
Sitten lopuksi otin useamman liikkeestä pysähtymisen. Ensimmäinen, ilman apuja, oli hidas pysähtyminen, askeleita tuli useampi perääni. Seuraavan otin apujen kanssa itse peruuttamalla ja koira seuratessa perässä. Pysähtyminen oli silloin hyvä. Sitten otin vielä apujen kanssa että ilman. Ja vahingossa väliin palkkasin huonon pysähdyksen.
Napakkaa pysähdystä voisi treenata jonkin aikaa niin, että käyttäisin kumpaakin kättä eli niin, että toisella, eli vasemmalla antaisin merkin koiralle nopeaan pysähtymiseen ja oikea olisi palkkakäsi ja palkka vois lentää koiran taakse. Alma tietää käskyn, mutta pysähdyksestä puuttuu voima ja nopeus, siis liike on vielä kaikin puolin kesken.
Treenit kesti kahdeksan minuuttia.
Haukutus aluksi ja pientä hetsaamista ennen muutaman askeleen seuraamista. Lapset häiriönä. Sitten vähän pidempi seuraaminen ja palkka kahdella patukalla. Irroitus ja nopeasti liikkeelle uudestaan. Koira oli löysä, ja aivan selkeesti kylläinen. Leikistä vähän innostui ja käytin myös haukkua, mut en namipalkannut seuraamisesta.
Mutta jäävät palkkasin nameilla. Ekaa kertaa pitkästä aikaa oli palkkanamikanankauloja rintataskussani. Luulin Alman innostuvan niistä kovin, mutta toisin kävi, ei suurta vaikutusta tehnyt koiraan. Istuminen oli hyvä, ja rodunomaisen nopea. Haukutin ennen seuraavaa temppua, liikkeestä maahaanmenoa. Hyvin meni maahan, mutta luoksetulo oli löysä ja hidas, liekkö etäisyys ollut liian lyhyt.
Sitten lopuksi otin useamman liikkeestä pysähtymisen. Ensimmäinen, ilman apuja, oli hidas pysähtyminen, askeleita tuli useampi perääni. Seuraavan otin apujen kanssa itse peruuttamalla ja koira seuratessa perässä. Pysähtyminen oli silloin hyvä. Sitten otin vielä apujen kanssa että ilman. Ja vahingossa väliin palkkasin huonon pysähdyksen.
Napakkaa pysähdystä voisi treenata jonkin aikaa niin, että käyttäisin kumpaakin kättä eli niin, että toisella, eli vasemmalla antaisin merkin koiralle nopeaan pysähtymiseen ja oikea olisi palkkakäsi ja palkka vois lentää koiran taakse. Alma tietää käskyn, mutta pysähdyksestä puuttuu voima ja nopeus, siis liike on vielä kaikin puolin kesken.
Treenit kesti kahdeksan minuuttia.
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
tiistai 23. helmikuuta 2010
Aurinkoinen pakkaspäivä
Tänään minä ajattelin näyttää Hannikselle, kuinka Almalla ja mulla tottistelu alkaa hienosti, ilman että hetsaan koiraa. Elikkä eilisen harjoitteen mukaan koira alkaisi pyytämään oma-aloitteisesti minua liikkeelle innokkaasti haukkumalla, kun seison kuin suolapatsas.
Mutta toisin kävi tänään, sillä koira pääsi yllättämään minut nopealla haukahduksella, heti kun kentällä seisahduin ja niin haukahdus jäi palkkaamatta ja aloin vasta sen jälkeen odottamaan haukkua. No sitä sainkin sitten odottaa, sillä koira alkoi kuuntelemaan Pilan vinkumista autossa ja kevätlinnun viserrystä. Seisoi hiljaa kuin aidan tolppa! Juuri tätä tälläistä ei olisi saanut tapahtua !!! . No tulihan se haukku sieltä kun aloin houkuttelemaan haukkua ulos ja siitä sitten lähdettiin vauhdilla seuraamiseen. Aluksi lyhyt muutaman askeleen seuraaminen ja leikki ja sitten vähän pitempi seuraaminen. Alma taisteli voimakkaasti ja piti paikkansa hyvällä kohtaa. Aluksi taistelin yhdellä patukalla ja myöhemmin otin esille myös toisen patukan. Seuraamisien alussa hetsasin. Lopuksi otettiin oiken kunnon kahden patukan leikki, ennenkuin siirryttiin seuraavaan temppuun, joka oli nouto.
Haukutin alussa, jotta saataisiin tekemiseen pontta ja käskin koiran sivulle. Alma istui vinoon ja korjasin. Heitin kapulan ja Hannis heitti sen vielä pidemmälle, kentän päätyyn. Käsin "tuo" kun kapula oli vielä ilmassa. Raivokas meno kapulalle, hyvä tarttuminen, vaikka kapula lensi nietoksen päälle ja paluu vauhti erinomainen. Vedin patukan melko myöhään esille, pudotti kapulan lähellä minua ja tarttui patukkaan.
Alman vire tottistelussa pysyy hyvänä jos pidän treenit vauhdikkaina ja sujuvina. En saa siis itse ruveta ihmettelemään missään vaiheessa, vaan treenit on suunniteltava hyvin etukäteen.
Tottistelu kesti kahdeksan minuuttia.
Mutta toisin kävi tänään, sillä koira pääsi yllättämään minut nopealla haukahduksella, heti kun kentällä seisahduin ja niin haukahdus jäi palkkaamatta ja aloin vasta sen jälkeen odottamaan haukkua. No sitä sainkin sitten odottaa, sillä koira alkoi kuuntelemaan Pilan vinkumista autossa ja kevätlinnun viserrystä. Seisoi hiljaa kuin aidan tolppa! Juuri tätä tälläistä ei olisi saanut tapahtua !!! . No tulihan se haukku sieltä kun aloin houkuttelemaan haukkua ulos ja siitä sitten lähdettiin vauhdilla seuraamiseen. Aluksi lyhyt muutaman askeleen seuraaminen ja leikki ja sitten vähän pitempi seuraaminen. Alma taisteli voimakkaasti ja piti paikkansa hyvällä kohtaa. Aluksi taistelin yhdellä patukalla ja myöhemmin otin esille myös toisen patukan. Seuraamisien alussa hetsasin. Lopuksi otettiin oiken kunnon kahden patukan leikki, ennenkuin siirryttiin seuraavaan temppuun, joka oli nouto.
Haukutin alussa, jotta saataisiin tekemiseen pontta ja käskin koiran sivulle. Alma istui vinoon ja korjasin. Heitin kapulan ja Hannis heitti sen vielä pidemmälle, kentän päätyyn. Käsin "tuo" kun kapula oli vielä ilmassa. Raivokas meno kapulalle, hyvä tarttuminen, vaikka kapula lensi nietoksen päälle ja paluu vauhti erinomainen. Vedin patukan melko myöhään esille, pudotti kapulan lähellä minua ja tarttui patukkaan.
Alman vire tottistelussa pysyy hyvänä jos pidän treenit vauhdikkaina ja sujuvina. En saa siis itse ruveta ihmettelemään missään vaiheessa, vaan treenit on suunniteltava hyvin etukäteen.
Tottistelu kesti kahdeksan minuuttia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
