Joku kävi varkaissa ja keittiön apupöydältä hävisi hirven kylkiripsit, juuri ennen tottistelua. Hanniksen auto pihassa on Almalle merkki, et nyt saapi pöydät imuroida tyhjäksi : ) Ja se tietää, että kukaan ei ole silloin vahtimassa! Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta.
Haukutus aluksi ja pientä hetsaamista ennen muutaman askeleen seuraamista. Lapset häiriönä. Sitten vähän pidempi seuraaminen ja palkka kahdella patukalla. Irroitus ja nopeasti liikkeelle uudestaan. Koira oli löysä, ja aivan selkeesti kylläinen. Leikistä vähän innostui ja käytin myös haukkua, mut en namipalkannut seuraamisesta.
Mutta jäävät palkkasin nameilla. Ekaa kertaa pitkästä aikaa oli palkkanamikanankauloja rintataskussani. Luulin Alman innostuvan niistä kovin, mutta toisin kävi, ei suurta vaikutusta tehnyt koiraan. Istuminen oli hyvä, ja rodunomaisen nopea. Haukutin ennen seuraavaa temppua, liikkeestä maahaanmenoa. Hyvin meni maahan, mutta luoksetulo oli löysä ja hidas, liekkö etäisyys ollut liian lyhyt.
Sitten lopuksi otin useamman liikkeestä pysähtymisen. Ensimmäinen, ilman apuja, oli hidas pysähtyminen, askeleita tuli useampi perääni. Seuraavan otin apujen kanssa itse peruuttamalla ja koira seuratessa perässä. Pysähtyminen oli silloin hyvä. Sitten otin vielä apujen kanssa että ilman. Ja vahingossa väliin palkkasin huonon pysähdyksen.
Napakkaa pysähdystä voisi treenata jonkin aikaa niin, että käyttäisin kumpaakin kättä eli niin, että toisella, eli vasemmalla antaisin merkin koiralle nopeaan pysähtymiseen ja oikea olisi palkkakäsi ja palkka vois lentää koiran taakse. Alma tietää käskyn, mutta pysähdyksestä puuttuu voima ja nopeus, siis liike on vielä kaikin puolin kesken.
Treenit kesti kahdeksan minuuttia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti