Tottelevaisuusseminaari Kouvolassa

28.3.2010, järjestäjinä Piilonkiertäjät ry.

Kouluttajina toimivat Heli Salminen, Toni Salminen, Sari Niiranen ja Jan Vartiainen.

Paikkana Valkealan ratsastusmaneesi.

Jokaiselle kouluttajalle oli valittu omat koirakot. Kouluttajat työskentelivät yhtäaikaa isossa maneesissa. Kuuntelijana pääsi seuraamaan samanaikaisesti neljää eri kouluttajaa, neljässä eri pisteessä. Keli oli ulkona kurja, mutta onneksi meillä oli katto pään päällä.

Suurimmaksi osaksi jäin kuuntelemaan Heli Salmisen ohjausta. Hänellä oli yhdeksän eri harjoituskoirakkoa, bordercolliesta valkoiseen paimenkoiraan. Heli alusti päivän pienellä puheella pennun koulutuksesta. Hän kertoi että pennun koulutuksessa on tärkeää käyttää kaikki ruokailuhetket hyväksi ja että pennun kanssa edetään tasaisesti ja koko ajan positiivisesti. Ei jäädä liian kauaksi paikoilleen eli heti kun tuntuu siltä , että pentu osaa jo jotakin, niin siirrytään koulutuksellisesti eteenpäin. Klikkerin tai merkkaus-sanan käytön voi aloittaa heti, kunhan pentu on siihen ehdollistettu. Ja hän suosittelikin niiden käyttöä.

Pentuun on alussa on tärkeintä luoda hyvä suhde ja opettaa pennulle arki-elämän pelisäännöt. Kun ohjaajalla on selkeä johtajuus ja hyvä suhde koiraan, niin se kantaa yllättävän paljon, jopa 90% koiran tottelevaisuus suorituksesta. Arki-elämän hallintaa kuuluu myös koiran kanssa leikkiminen, jota ohjaaja säätelee.

Sitten kun pentu tulee nuoreksi koiraksi, aletaan hakemaan sille ns kisamoodia. Käydään vierailla kentillä leikkimässä, tehdään kentällä aina samat rutiinit ennen tottistelua, opetetaan vihjesana vireen nostoon, harjoitellaan lähtöasentoa jne. Periaatteessa kaikki treenit tulisi olla kisamaisia. Kun treeneistä tehdään kisamaisia, niin se takaa sen, että koira työskenteelee huonommassakin vireessä kokeessa.

Palloleikkiin tuli paljon hyviä ohjeita. Tärkeintä kuitenkin leikissä on, että ohjaaja ei saa olla liian dominoiva, sillä jos pentu oppii, että ohjaaja koko ajan hallitsee sitä, niin silloin se ei opi vastaamaan leikkiin.

Seuraamisessa saimme nähdä hyviä esimerkkeja siitä, kuinka pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa koiran viretilaan. Saimme myös ohjeita eri koulutusvaiheisiin ja virheiden korjaamiseen. Ylipäätänsä tottelevaisuudessa virheet usein tapahtuvat koiralla, joka ei ole puhtaassa vietissä eikä puhtaasti hallinnassa. Esimerkiksi apuohjaajalla ja liinalla pystytään tekemään lisää viettiä seuraamiseen. Helin mielestä virheiden korjaamista kannattaa kokeilla positiivisen kautta sekä myös tunnetilan muutosten kautta ennekuin lähtee koiralla käyttämään pakkoa.

Sunnuntainen matka hyvässä seurassa Kouvolaan oli oikein mielenkiintoinen ja lisäksi moniin semmassa esiin tuleviin kysymyksiin sai vielä täydentävän vastauksen kotimatkalla eli siitä vielä kiitokset reissukaverille!

Koiran huoltokoulutus

Takajalan venyttäminen.

Niskan ja kaulan venytys makupala-avusteisesti.

Huonosti olen nyt ehtinyt päivittämään blogia, kun on osunut montakin mielenkiintoista luentoa ja semmaa lyhyen ajan sisälle, ja niiden muistiinpanojen purkamisessa on mennyt kaikki ylimääräinen aika, mitä yleensä päivässä varaan koirajuttujen kirjoitteluun. Elikkäs seuraavaksi lyhyt tiivistelmä viimeviikon torstain Keuruun Kennelkerhon järjestämästä koulutuksesta .

Nina Paloposki, eläinhieroja, jatko-opinnot Arcanum eläinfysioterapeutiksi

Arcanum hierontamenetelmä

Aina ei puhuta ongelmakoiran hieromisesta, vaan hieromisesta joka suoritetaan kotona ylläpitämään koiran hyvää lihaskuntoa. Lisäksi kotihieronnalla vahvistuu suhde koiraan, sillä hieromalla annamme koiralle hyvänolon tuntee.

Maailmalla on paljon eri koulusuuntia ja kaikki tähtäävät samaan, eli koiran hyvään oloon ja lihasten hyvään kuntoon. Arcanum menetelmässä hierotaan terveitä koiria pokkeuksitta seisovassa asennossa ja aktiivisesti vain 2-4 kertaa. Tässä menetelmässä haetaan fysiologista tapaa olla neljällä tassulla. Puolen tunnin käsittely seisovalle koiralle on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin sama käsittely makaavalle koiralle. Lisäksi seistessä koira pääsee väistämään liian kovaotteista hierontaa eli koira pääsee ottamaan hierontaa sillä voimakkuudella kuin se haluaa.

Arcanum menetelmää on turvallista käyttää kotona. Hieronnan voi aloittaa heti kotikoiralenkin jälkeen tai jos koiralla on ollut raskas lihastreeni, niin sitten vasta seuraavana päivänä. Ruokaa ei saa antaa kahta tuntia ennen hierontaa tai sen jälkeen. Otteita on useampi ja kerron ohessa vain ne otteet, jotka ovat turvallisia käyttää kotona.

Hieronta on hyvä aloittaa ns sivelyotteella, koska se lämmittää koiran itse hierontaan. Sively myös auttaa koiraa tuntemaan itseensä kokonaiseksi. Koira seisoo koko sivelyn ajan. Sively tehdään ensin koiran toiselle puolelle ja sitten vasta toiselle. Häntä voidaan ottaa viimeiseksi. Sivelyn jälkeen hierontaa jatketaa puserteluotteella. Se tehdään kämmenen reunoilla tai voidaan tehdä myös sormilla pienelle koiralle. Se on enemmän lihasta liikuttava ote kuin sively. Sitä tehdään yhdellä tai kahdella kädellä. Puristeluotteen kanssa tehdään pyörivää liikettä koiraa vasten, koiran seistessä ja heijatessa itseään. Otteella käydään koko koira läpi, ensin toinen puoli ja sitten toinen. Kolmas ote on ns. taputukset. Se on enemmänkin aktivoiva kuin rauhoittava ote. Taputusta voidaan tehdä rytmikkäästi joko lyöden tai nyppien. Nyppimällä nähdään helposti missä kunnossa koiran lihakset selässä ovat. Viimeiseksi tulee niin sanottu käden pitäminen. Käden pitäminen on vanhin hierontaote maailmassa. Otteella voidaan lähettää oman käden kautta energiaa kipukohtaan. Paikallaan olevalla kädellä voidaan tehdä myös kevyttä pumppausliikettä; painaa, keventää, painaa jne.

Saimme myös hyviä ohjeita koiran venyttelyyn

Turvllinen venytysopas

Sopivin hetki venytyksille on rasituksen loppuverryttelyn jälkeen, kun koiran hengitys on tasaantunut ja lihakset ovat vielä lämpimät. Venytyksiä ei koskaan tehdä väkisin vaan ohjaamalla koira venyttelyyn koiran liikeratojen mukaan. Venytellä voidaan etujalat, etu- ja takareidet, sekä kaula ja niska. Osa venytyksistä voidaan tehdä myös namipalalla, kuten niskan ja pään venytykset. Paras asento venytyksille on tehdä ne koiran seisoessa, sillä silloin venytys on kokonaisvaltaisempaa. Agilityä tai raskasta fyysistä suoritusta ennen ei pitäisi venytellä, sillä pitkäkestoinen venytys vie voimaa lihaksilta.

Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja mielestäni koskettaa meitä kaikkia harrastekoiran omistajia. Hieronta ja koiran venytys ovat hyvin tärkeä ja oleellien asia jos halutaan vaalia koiran hyvää yleiskuntoa johon liittyy ehdottomasti terveet lihakset. Terve koira ei ole mikään itsestäänselvyys!!!

Tottelevaisuusseminaari Tampereella

SPL-Tampere ry:n järjestämä tottelevaisuusseminaari

oli viikonloppuna Tampereella.

Kouluttajina olivat suojelissa vaikuttavat

Marko Koskensalo ja Hannu Liljegren.

Osallistuin kaksipäiväisen semman lauantaipäivän tottisosuuteen kuunteluoppilaana. Kuunteluoppilaita olikin runsaasti paikalla. Keli ei ollut mitä parhain, mutta nämä kaksi huippukoirankouluttajaa loistavilla koirankoulutustaidoillaan veivät huomion pois epäolennaisuuksilta. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, akustiikka oli koko ajan hyvä ja kuunteluoppilaat pääsivät telttakatokseen sateelta suojaan

Alussa oli lyhyt teoriapohjustus. Puhuttiin siitä kuinka nykypäivänä ei ole selkeää kaavaa kuinka koirat tulisi kouluttaa, vaan löytyy montaa eri tapaa lähestyä koiran koulutuksen ongelmia. On myös paljon eri mahdollisuuksia miten viedä koiraa eteenpäin eri koulutusvaiheissa. Oleellisin asia koiran kouluttamisessa on kuitenkin se, että meidän tulisi pyrkiä kouluttamaan koiralle kaikki asiat mahdollisimman hyvin, mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman positiivisesti.

Lyhyen teoriaosuuden jälkeen kouluttajat näyttivät esimerkkejä omilla koirillaan; pennun koulutus, jossa pentua opetetaan esimerkiksi jo varhaisessa vaiheessa olemaan aktiivinen ohjaajalle. Nuori koira, joka tähän asti oli seurannut ruualla, mutta kuinka nyt lähdetään seuraamiseen lisäämään vaatimusta. Viimeisenä mallikoirana oli aikuinen koira. Sen kohdalla mietittiin kuinka ylläpidetään monipuolista harjottelua, jotta koira ei puuroudu vietillisesti.

Tämän jälkeen tulivat harjoituskoirakot yksitellen. Niitä taisi olla yhdeksän kappaletta. Kaikki erittäin hyviä harjoituskoirakoita. Heidän kanssaan pureuduttiin koiran kouluttamisen ongelmiin ja eri koulutusvaiheisiin. Kaikesta siitä valtavasta tiedon määrästä olen poiminut joitakin asioita lyhykäisyydessään tänne ylös jotka koskettavat minua ja koiraani koulutuksellisesti. Osa asioista on jo ollut käytännössä mukana pitemmän aikaa, mutta on myönnettävä, että paljon uuttakin mielenkiintoista jäi semmasta kotiin vietäväksi.

Se, mikä meille on varsin ajankohtaista, on viettivireen rakentaminen koiran tekniseen suoritukseen, sillä palveluskoiratottelevaisuudessa tulisi olla mahdollisimman paljon viettiä ja voimaa, niin paljon kuin koirasta löytyy. Siihen paneuduttiin semman aikana useampaakin otteeseen eri koirakoiden kohdalla. Paljon tuli vireen nostoon samoja ohjeita, joita jo olen tässä hyvän aikaa toteuttanut.

Meillä kun ei ole paljoa viettivirettä pohjalla, niin olisi erittäin tärkeätä huolehtia siitä, että kentälle tulo alkaisi kehittämään koirassa korkeampaa virettä. On myös hyvä opettaa koiralle toistojen myötä, että taistelun irroituksesta viettivire alkaakin nousemaan, ei laskemaan. Taistelut kannattaa pitää lyhyinä, varsinkin jos koira ei ole vahva siinä. Jos koira itsenäisesti pudottaa patukan, niin pitää huolehtia siitä, että viettivire nostetaan koiralla taas nopeastui ylös heti patukan putoamisen jälkeen. Lisäksi voisin tehdä koirani myös aktiiviseksi palkalle, vaihtamalla palkan antamisen paikkaa. Vihjesanat ennen temppujen suorittamista ovat hyvä keino vireen nostoon.

Ja ehdottomasti tunnetilan kannalta yksi tärkeimmistä koulutuksista on, että opetetaan koiralle, että matalaviettisyys on epämukavaa. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää, että ohjaaja pyrkisi koko ajan lukemaan koiran tunnetilaa ja sen mukaan elättää koulutusta. Eli koiranlukutaito on myös äärimmäisen tärkeä ominaisuus hyvällä ohjaajalla.

Nolla keli, yön aikana satanut noin kymmenen senttiä lunta. Tällä erää kolaamaton kenttä. Ohjaaja muuttui passiiviseksi heti kentälle saavuttuamme. Yksi haukahdus ja ZIP ja namipalkka. Tänään ajattelin käyttää sekapalkkausta, sillä ajattelin ottaa käännöksiä vasemmalle namipala-avusteisesti että jäävistä seisomisen. Kummatkin temput on meillä vielä aivan kesken.Uudestaan ohjaajan passiivinen olemus ja kolme haukkua ja ZIP namipalkka. Sitten taasen haukutusta, hyvä-sana ja siitä suoraan seuraamiseen. Muutama askel ja käännös vasemmalle ja heti käännöksen jälkeen namipalkka. Se oli hyvä käännös, tiivis ja nopea. Seuraavaksi lähdettiin perusasennosta seuraamiseen. Taas muutaman askeleen jälkeen käännös vasemmalle ja namipalkka. Sekin oli ihan hyvä käännös koiralta. Tämän jälkeen haukutusta ja siitä seuraamiseen ja palkka vaihtui lennosta nopeasti patukkaan. Koira piristyi silminnähden. Irroitus ja uudestaan koira palkalle. Irroitus, patukka piiloon hetsaten ja haukutusta. Nyt haukku tuli jo voimakkaammin ja siitä patukkapalkka. Uusittiin edellinen, eli hetsaten patukka piiloon ja sitten haukutusta. nyt vaihdoin loppuosan eli lähdettiin siitä suoraan seuraamiseen. Muutaman askeleen jälkeen ZIP ja patukka palkka. Koira oli huomattavasti parempi työskennelleessään nyt kuin namipalapalkalla. Tähän väliin otettiin kahden patukan leikkiä ennen seuraavaa temppua. Seuraavana oli vuorossa jäävistä seisominen. Ensimmäisen otin käsiavusteisesti niin, että palkkasin koiran heti pysähdyksestä vasemmalla kädellä. Seuravassa pysähdyksessä palkka oli oikeassa ja vasemmalla autoin koiraa pysähtymään. Viimeisessä en antanut apuja, pelkän käskyn. koira pysähtyi ja jos silmät oisivat selässä, niin tietäisin oliko pysähdys tarpeeksi terävä. Loppuun sitten luoksetulo suorapalkalle istumisesta ja hyvä taistelu patukasta. Treenit kestivät kahdeksan minuuttia.

Kennelkerhon kentällä muiden seurassa

...ja tänään tyttö yllätti kaikki odotukset. Se oli alusta asti loistavassa vireessä (Almaksi). Se halusi työskennellä, että se halusi taistella patukasta. Minä en voinut kuin ihmetellä, sillä edellinen vierailu kentällä meni aivan penkin alle. Liekkö asiaan osuutta tänään sillä, että olin varustautunut paremmin. Almalla oli husky -tossut jalassa koko tottistelun ajan. Ei mennyt hiekka varpaitten väliin. Pakkasta oli yöllä ollut -27,1 astetta ja kun kentälle päästiin, niin siellä oli -16. Pinta oli kevyttä lunta, mutta hiekka sekoittui siihen helposti. Nopeasti mittari lähti kohoamaan, eli kun vuoromme tottisteluun tuli, oli ulkona enään -13 astetta. Jo autosta siirtyminen kentälle oli innokasta. Alussa muutuin passiiviseksi, alkoi koira haukkumaan heti. Haukusta lähdimme suoraan seuraamiseen, muutama askel ja hyvä ja ZIP ja patukka vasemmalle viistoon koiralle. Taistelua yhdellä patukalla, irroitus, hetsus ja käsky "seuraa" . Joitakin askeleita ja ZIP ja palkka. Taistelua ja hetken perästä käsky "irti" ja uudestaan ZIP ja patukka koiralle. Lyhyen taistelun jälkeen irroitus, pieni puoliympyrä hetsausta ja "seuraa" käsky. Nyt otin seuraamisen yhteydessä pysähtymisen. Koira piti katsekontaktin hyvin, siitä uudestaan seuraamiseen, ZIP ja palkka. Taistelua ja irroitus. Uudestaan seuraaminen muutamalla vasemmalle käännöksellä ja palkka. Sitten otin namipalat kokeiluun. Hetsasin koiraa hirvenlihaherkulla ja käskin "seuraa". Käännöksiä taisi olla kolme ja ei mikään niistä toistaan parempi, vaikka otin liikkeessä namipalakädenkin avuksi. Kyllä taisi olla se toissapäiväinen vasemmalle kääntyminen tuuriluontonen ja harvemmin meille osuva :) Palkkasin siis koiran nameilla ja sitten perään patukalla. Treenikaverit huomasivat, että palkkasin koiran nameilla niin että ensi tippui nami koiran suuhun , sitten sanoin hyvä ja sitten kuului perään vielä ZIP. Eli kaikki meni silerää käänteisesti ja ihan päin prinkkalaa. Eli virheitä sattuu tekevälle :) Toivottavasti joskus opin! Leikittiin jo sitten kahdella patukalla ja tytöllä oli oikein runsas vauhti. Lopuksi ajattelin ottaa luoksetulon ja eteenmenon namipalkalle. Jätin koiran istumaan ja etenin kentän vastakkaiseen laitaan. Kutsuin koiran "tänne" . Vauhti oli erinomainen ja puolessa väilissä vapautin koiran palkalle. Ennen poistumistani kentän toiseen päähän, jätin eteenmenopalkan. Eteenmenon lähetyspaikkaan menimme leikkien ja otin haukutusta ennen sivulle käskyä. Sivulle tulo kohtalaisen nopea ja istui hyvään paikkaan. Ensimmäinen valmisteleva osuus oli huono, koira edisti. Keskeytin liikkeen ja painoin oikealla kädelläni koiraa rinnasta taaksepäin. Unohdin kuitenkin kertoa koiralle EI edistämisen aikana. Toinen yritys valmistelevassa osuudessa oli jo hyvä, joten pääsin käskemään koiraa "eteen". Eteni voimakkaasti ja nopeasti suorapalkalle, hienoa. Sitten vielä pieni leikkiminen patukalla ja autoon.
Treenien kesto yhdeksän minuuttia.
Leikittämisestä vielä, eli tänään tein ajattelemattomuuttani yhden kerran niin, että patukalla hetsauksen jälkeen, kun siitä sitten lähdettiin seuraamisliikkeeseen, niin patukka jäi käteeni vasemman olkapään kohdalle täysin kuolleeseen velttoon asentoon. Näky ei ollut missään nimessä koiraa innostava, vaan suurin piirtein lannistava eli koulutuksellisesti täysin tyhjäpäiväinen patukan olotila ja paikka. Eli ehdottomasti patukka tämän koiran nähden aina liikkeessä ja muuten piilossa!
Sitten sain ohjeita vielä leikitys-hetsaus-haukutus-saalispalkkaamiseen tai leikitys-hetsaus-haukutus-liike-saalispalkkaamiseen, että näitä kahta tulisi käyttää vaihtelevasti, haukutuksen jälkeen heti saalispalkka tai käsky temppuun josta vasta saalispalkka. Ja kun palkataan koiraa saalilla niin ZIP sanan jälkeen tulisi ohjaajan peruuttaa koirasta poispäin ja samalla koira saa tulla patukkaan kiinni. Ei siis niin, kuten monesti olen saattanut tehdä, eli palkka on vain pudonnut koiran suuhun! Ja eihän se silloin ole mikään saalis !!! Kiitokset taas erinomaisista vinkeistä mukana olleille!

Maanantain aamutreenit

Pikkupakkanen -5.6 astetta. Käytiin aamulla jäällä hiihtämässä, oli loisto keli ja hankikanto. Heti kotia palatessamme otettiin pikkaisen tottista. Alkuun kotikentällä zekkasin koiran aktiivisuutta. Muutuin passiiviseksi ja odotin koiran reagointia. Alma seisoi paikallaan ja tuijotti kasvoihini, mutta ei hievahtanutkaan saati äännähtänyt. Pikkaisen jouduin houkuttelemaan ja sieltä haukku viimein tuli. Uusi yritys ja epäonnistuminen. Poistuttiin kentältä ja palasin uudestaa pienellä hetsauksella, ja nyt tuli haukku paremmin. Siitä suoraan muutaman askeleen seuraamiseen ja ZIP ja palkka. Hyvin leikki patukalla. Irroituksen jälkeen haukutus ja "hyvä" ja "seuraa". Nyt oli jo Almalla semmoinen tekemisen meiniki, kesken seuraamista sanoin ZIP ja heitin palkaksi namipalan vasemmasta rintataskusta. Huomasin makupalan kiinnostavan koiraa, joten ajattelin makupalahetsauksen jälkeen ottaa muutaman vasemmalle kääntymisen makupalahoukutteisesti. Etenimme pienen suoran, jonka jälkeen käännös vasemmalle ja l o i s t a v a a ! Se oli kympin käännös! jatkoimme matkaa ja tein toisen käännöksen vasemmalle ja h u i p p u a, se oli jälleen loisto suoritus! Toisen käännöksen jälkeen sanoin heti merkkaussanan ja namipalat lensivät suorastaan koiran suuhun. En ollut uskoa silmiäni, että Alma tekisi tiiviin käännöksen myös takapäällään, kun se normisti kääntyy kuin suolakurkku, vain etujalkoja siirtämällä. Takapään käyttöä ollaan viikoittain harjoiteltu sisällä, paikallaan pyrähtämisillä, muttei oikeastaan kertaakaan ulkona, saati sitten en olisi uskonut, että se voisi liikkeeseen millään muotoa harjoittelemati siirtyä. Voi tietenkin olla vaikutusta toistoilla, eli esim kaksi kertaa viikossa paikallaan kääntyminen, niin se tekee jo 100 kertaa vuodessa, eli vuodessa on tullut toistoja jo melkoisesti ja paikallaan kääntymisestä alkaa tulla rutiinia koiralle. Tai sitten koko juttu oli vain satunnainen onnistuminen, joka toistuu kerran koko koiran elämässä...harmi kun ei ollut ketään todistamassa tapahtunutta :) Lopetin treenit siihen, olin niin onnesta sekaisin.. loppuun vielä kahden patukan leikkiä. Treenien kesto tänään kokonaiset viisi minuuttia.

Hyvässä seurassa Kanalassa!

Vierailin Länkipohjassa, Kanalan maneesissa vihreällä tekonurmella. Eli on ihan loistopuitteet tottisteluun, näin jäisen kelirikon aikana. Mentiin Alman kanssa omalla vuorollamme maneesiin sisälle. Koira ei osoittanut minkäänlaista varautuneisuutta paikkaa kohtaan. Kun kuitenkin olimme ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa tottistelemassa, niin ohjaajalta olisi ollut paras ja viisain ratkaisu vain leikittää koiraa, mutta tein kuitenkin hiukan toisin. Innostin koiraa haukkumaan ja haukku irtosinkin kivasti. Siitä suoraan seuraamiseen ja pysähdys, jonka jälkeen seuraaminen jatkui ja kesken liikettä hyvästä seuraamisesta, patukka palkka, jonka heitin vasemmalle maahan. Maneesiin tultaessa, heti alussa olin siis se aktiivinen osapuoli, kun juuri toisin päin tulisi olla, eli minun tulisi odottaa passiivisena koiran aktivoitumista. Otin perään uuden aloituksen, jossa olin passiivinen. Koira aloitti melkein heti hyvän haukun, josta lähdin nopeasti liikkeelle seuraamiseen. Muutaman askeleen jälkeen palkkasin koiran. Palkkana taistelua yhdestä patukasta. Hetsauksen jälkeen uudestaan seuraamiseen, täyskäännös ja palkka. Sitten olin taasen liian aktiivinen haukutuksessa, tein pientä niiaavaa liikettä, eli sekin tulisi unohtaa. Seuraamisessa taas täyskäännös ja pysähtyminen ja uudestaan seuraamiseen ja palkka liikkeestä. Nyt sitten oli palkkana jo kahden patukan leikki, joka päätyi kivan rajuun taisteluun. Koira oli innostunut koko lyhyen tottistelun ajan :)

Kahvitauon jälkeen oli toinen kierros vuorossa.

Mietin irtooko tytöltä enään mitään ja tarkkailin myös tunnetilaa, kun lähestyttiin maneesin ulko-ovea. Ilokseni huomasin, että koira oikein veti kohti ovea eli eka kerta maneesissa, ei tuottanut epämukavia tuntemuksia koiralle. Maneesissa menin eleettömäksi ja odotin Alman aktiivisuutta. No haukkuhan sieltä tuli melkein heti ja siitä siirryin seuraamiseen. Jonkin askeleen jälkeen palkka. Aloituksen olisin voinut tehdä toisin, eli hyvästä haukusta heti palkka. Silloin pääsisin jo nopeasti kertomaan koiralle, että tykkään kun kun koitat saada minut liikkeelle :) Seuraavaksi teinkin niin, eli muutuin taas passiiviseksi ja odotin koiran reagointia. Ja hienoo, haukku tuli ja siitä heti palkkasin. ja paras vaihtoehto näistä kolmesta olisi Alman kohdalla, että voisin heti haukun jälkeen kertoa koiralle että "hyvä" ja sen jälkeen heti "seuraa". Hyvä sana toimisi nostattajana ennen seuraamisliikettä. Taistelun jälkeen seuraaminen ja pysähdys. Hyvin piti katsekontaktin ja palkkasin siitä. Reippaasti taisteltiin yhdellä patukalla. Loppuun otin muutaman sivulletulon. Hetsasin koiraa ja käskin "sivu". Ensimmäin sivulletulo oli huono, hidas ja istui vielä liian eteen ja vinoon. En korjannut vaan lopetin liikkeen. Hetken pääst uusi sivullekäsky, ja nyt oli homma paremmin hanskassa. Siitä kahden patukan kunnon leikki. Leikissä, kun se ei tosiaan ole vahvinta alaamme, joskus tulee niitä hetkiä, kun koira ei oikein tahdo tarttua patukkaan. Silloin minulla on ollut tapana sanoa, tai oikeastaa pyytää, että "ota, ota, OTA NY!". Tälläisestä anelusta minun tulisi päästä eroon, eli jos koiralle ei patukkaan tarttuminen maistu, niin nopeasti patukka piiloon. Kuitenkin selkeästi koira nousee patukka saalis -ja taistelululeikillä paremmin kuin haukutuksella! Sitten minä saisin vielä miettiä askeleitani, kun hetsaan koiraa ennen seuraamista. Hetsatessa askellan aivan liian isoa ympyrää eli siis minun tulisi pyöriä aika lailla paikoillani, että koira olisi mahdollisimman lähellä minua ennen seuraamista. Loppuun vahva taistelu ja autoon! Kiitos ja kumarrus treenikavereille-kivaa oli!