Tottelevaisuusseminaari Kouvolassa

28.3.2010, järjestäjinä Piilonkiertäjät ry.

Kouluttajina toimivat Heli Salminen, Toni Salminen, Sari Niiranen ja Jan Vartiainen.

Paikkana Valkealan ratsastusmaneesi.

Jokaiselle kouluttajalle oli valittu omat koirakot. Kouluttajat työskentelivät yhtäaikaa isossa maneesissa. Kuuntelijana pääsi seuraamaan samanaikaisesti neljää eri kouluttajaa, neljässä eri pisteessä. Keli oli ulkona kurja, mutta onneksi meillä oli katto pään päällä.

Suurimmaksi osaksi jäin kuuntelemaan Heli Salmisen ohjausta. Hänellä oli yhdeksän eri harjoituskoirakkoa, bordercolliesta valkoiseen paimenkoiraan. Heli alusti päivän pienellä puheella pennun koulutuksesta. Hän kertoi että pennun koulutuksessa on tärkeää käyttää kaikki ruokailuhetket hyväksi ja että pennun kanssa edetään tasaisesti ja koko ajan positiivisesti. Ei jäädä liian kauaksi paikoilleen eli heti kun tuntuu siltä , että pentu osaa jo jotakin, niin siirrytään koulutuksellisesti eteenpäin. Klikkerin tai merkkaus-sanan käytön voi aloittaa heti, kunhan pentu on siihen ehdollistettu. Ja hän suosittelikin niiden käyttöä.

Pentuun on alussa on tärkeintä luoda hyvä suhde ja opettaa pennulle arki-elämän pelisäännöt. Kun ohjaajalla on selkeä johtajuus ja hyvä suhde koiraan, niin se kantaa yllättävän paljon, jopa 90% koiran tottelevaisuus suorituksesta. Arki-elämän hallintaa kuuluu myös koiran kanssa leikkiminen, jota ohjaaja säätelee.

Sitten kun pentu tulee nuoreksi koiraksi, aletaan hakemaan sille ns kisamoodia. Käydään vierailla kentillä leikkimässä, tehdään kentällä aina samat rutiinit ennen tottistelua, opetetaan vihjesana vireen nostoon, harjoitellaan lähtöasentoa jne. Periaatteessa kaikki treenit tulisi olla kisamaisia. Kun treeneistä tehdään kisamaisia, niin se takaa sen, että koira työskenteelee huonommassakin vireessä kokeessa.

Palloleikkiin tuli paljon hyviä ohjeita. Tärkeintä kuitenkin leikissä on, että ohjaaja ei saa olla liian dominoiva, sillä jos pentu oppii, että ohjaaja koko ajan hallitsee sitä, niin silloin se ei opi vastaamaan leikkiin.

Seuraamisessa saimme nähdä hyviä esimerkkeja siitä, kuinka pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa koiran viretilaan. Saimme myös ohjeita eri koulutusvaiheisiin ja virheiden korjaamiseen. Ylipäätänsä tottelevaisuudessa virheet usein tapahtuvat koiralla, joka ei ole puhtaassa vietissä eikä puhtaasti hallinnassa. Esimerkiksi apuohjaajalla ja liinalla pystytään tekemään lisää viettiä seuraamiseen. Helin mielestä virheiden korjaamista kannattaa kokeilla positiivisen kautta sekä myös tunnetilan muutosten kautta ennekuin lähtee koiralla käyttämään pakkoa.

Sunnuntainen matka hyvässä seurassa Kouvolaan oli oikein mielenkiintoinen ja lisäksi moniin semmassa esiin tuleviin kysymyksiin sai vielä täydentävän vastauksen kotimatkalla eli siitä vielä kiitokset reissukaverille!