Tottelevaisuusseminaari Tampereella

SPL-Tampere ry:n järjestämä tottelevaisuusseminaari

oli viikonloppuna Tampereella.

Kouluttajina olivat suojelissa vaikuttavat

Marko Koskensalo ja Hannu Liljegren.

Osallistuin kaksipäiväisen semman lauantaipäivän tottisosuuteen kuunteluoppilaana. Kuunteluoppilaita olikin runsaasti paikalla. Keli ei ollut mitä parhain, mutta nämä kaksi huippukoirankouluttajaa loistavilla koirankoulutustaidoillaan veivät huomion pois epäolennaisuuksilta. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, akustiikka oli koko ajan hyvä ja kuunteluoppilaat pääsivät telttakatokseen sateelta suojaan

Alussa oli lyhyt teoriapohjustus. Puhuttiin siitä kuinka nykypäivänä ei ole selkeää kaavaa kuinka koirat tulisi kouluttaa, vaan löytyy montaa eri tapaa lähestyä koiran koulutuksen ongelmia. On myös paljon eri mahdollisuuksia miten viedä koiraa eteenpäin eri koulutusvaiheissa. Oleellisin asia koiran kouluttamisessa on kuitenkin se, että meidän tulisi pyrkiä kouluttamaan koiralle kaikki asiat mahdollisimman hyvin, mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman positiivisesti.

Lyhyen teoriaosuuden jälkeen kouluttajat näyttivät esimerkkejä omilla koirillaan; pennun koulutus, jossa pentua opetetaan esimerkiksi jo varhaisessa vaiheessa olemaan aktiivinen ohjaajalle. Nuori koira, joka tähän asti oli seurannut ruualla, mutta kuinka nyt lähdetään seuraamiseen lisäämään vaatimusta. Viimeisenä mallikoirana oli aikuinen koira. Sen kohdalla mietittiin kuinka ylläpidetään monipuolista harjottelua, jotta koira ei puuroudu vietillisesti.

Tämän jälkeen tulivat harjoituskoirakot yksitellen. Niitä taisi olla yhdeksän kappaletta. Kaikki erittäin hyviä harjoituskoirakoita. Heidän kanssaan pureuduttiin koiran kouluttamisen ongelmiin ja eri koulutusvaiheisiin. Kaikesta siitä valtavasta tiedon määrästä olen poiminut joitakin asioita lyhykäisyydessään tänne ylös jotka koskettavat minua ja koiraani koulutuksellisesti. Osa asioista on jo ollut käytännössä mukana pitemmän aikaa, mutta on myönnettävä, että paljon uuttakin mielenkiintoista jäi semmasta kotiin vietäväksi.

Se, mikä meille on varsin ajankohtaista, on viettivireen rakentaminen koiran tekniseen suoritukseen, sillä palveluskoiratottelevaisuudessa tulisi olla mahdollisimman paljon viettiä ja voimaa, niin paljon kuin koirasta löytyy. Siihen paneuduttiin semman aikana useampaakin otteeseen eri koirakoiden kohdalla. Paljon tuli vireen nostoon samoja ohjeita, joita jo olen tässä hyvän aikaa toteuttanut.

Meillä kun ei ole paljoa viettivirettä pohjalla, niin olisi erittäin tärkeätä huolehtia siitä, että kentälle tulo alkaisi kehittämään koirassa korkeampaa virettä. On myös hyvä opettaa koiralle toistojen myötä, että taistelun irroituksesta viettivire alkaakin nousemaan, ei laskemaan. Taistelut kannattaa pitää lyhyinä, varsinkin jos koira ei ole vahva siinä. Jos koira itsenäisesti pudottaa patukan, niin pitää huolehtia siitä, että viettivire nostetaan koiralla taas nopeastui ylös heti patukan putoamisen jälkeen. Lisäksi voisin tehdä koirani myös aktiiviseksi palkalle, vaihtamalla palkan antamisen paikkaa. Vihjesanat ennen temppujen suorittamista ovat hyvä keino vireen nostoon.

Ja ehdottomasti tunnetilan kannalta yksi tärkeimmistä koulutuksista on, että opetetaan koiralle, että matalaviettisyys on epämukavaa. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää, että ohjaaja pyrkisi koko ajan lukemaan koiran tunnetilaa ja sen mukaan elättää koulutusta. Eli koiranlukutaito on myös äärimmäisen tärkeä ominaisuus hyvällä ohjaajalla.