Tottispäivä Keuruulla

Kouluttajana Niina Paloposki, Atibox FH MM 2010 joukkueen hyväksi, tottispäivä Keuruulla 6.3.2010. Mukana 11 koirakkoa, joista yhdeksän bokseria ja kaksi muun rotuista, dogo ja holsku.

1. osuus minun ja Alman tottiksesta

Aluksi haukutus ja siitä lyhyt seuraaminen. Patukkapalkka ja lyhyt leikki, josta irroitus ja uudestaan patukalle ja taistelu. Huomasin heti, että koira ei oikein käynnistynyt. Uudestaan seuraamiseen ja siitä patukka palkka. Taistelun yritystä ja ei millään kunnon otetta patukasta. Irroitus patukasta ja lyhyt seuraaminen. Hyvänen aika, leikittämistä saalilla ja taistelua ollaan jo hyvän aikaa kotona tehty onnistuneesti! Tässä vaiheessa meni jo ohjaajalta "vapaat" ja "hyvät " sekaisin. Minä sanoin vapaa vasta silloin kuin koira oli jo menossa palkalle ja hyvää toistelin miten sattuu. Nyt otin väliin haukutuksen. Mietin koko ajan, että kunhan ei hiekkaa menisi patukoihin. Olin myös ylivarovainen leikissä tämän takia. Sitten otin remmin pois, kun palkkasin kahden patukan leikillä, ajattelin sen nostavan koiran hyvään taisteluun. Alma taisteli tämän jälkeen vähän paremmin, mutta loppujen lopuksi en saanut kunnon otetta koirastani koko seitsemän minuutin aikana. Koko tottistelu oli mielestäni surkea esitys ohjaajalta, ja se myös heijastui voimakkaasti koiran työskentelyyn.

Seuraamispätkän jälkeen tehtiin eteenmeno suorapalkalla. Eteenmenon valmistelevan osuuden jouduin ottamaan kahteen kertaan kuten myös eteenmenokäskyn.

2. osuus minun ja Alman tottiksesta

Haukutin aluksi ja heti tuntui koira paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta patukkaan ei taaskaan tarttunut kunnolla. Lyhyt seuraaminen ja uudestaan yritys taistelulle. Toisen seuraamisen jälkeen haukutusta ja jälleen seuraamiseen, jonka yhteydessä otin myös pysähdyksen. Pysähdyksestä palkka. Näitä toistin kolmasti ja katsekontakti pysyi. Viimeisen pysähdyksen jälkeen palkkasin taistelulla. Nyt tarttui jo hiukan paremmin patukkaan, mutta varmuuden vuoksi ennen seuraavaa seuraamista haukutin. Nyt otettiin seuraamisen yhteydessä muutama täyskäännös, kulmia oikealle ja vasemmalle, että tempomuutoksia. Tämän jälkeen palkkauksessa pääsin jo kunnon taisteluun. Kouluttajan ehdotuksesta koiran aktiivisuuden lisäämiseksi kokeiltiin myös niin sanottuja "sudenkuoppia". Eli kun lähdin seuraavaksi seuruuttamaan pitkää suoraa, niin minun piti välillä ottaa askel yht`äkkiä sivuun oikealle ja jatkaa taas siitä suoran tekemistä. Koira piti hyvin kontaktin näissä sivuaskeleissakin, mutta toisaalta minun sivuun asuminen oli sivuun kävelemistä, eli minun tulisi kuivaharjoittelulla tehdä nopeat ja terävemmät sivuun astumiset varmemmaksi, jotta sudenkuopat onnistuvat paremmin. Loppuun otin luoksetulon ja palkkasin ennen eteen istumista. Tottistelu kesti yhdeksän minuuttia.

Kouluttajana ollut Niina Paloposki puuttui niihin asioihin, mihin ollaan jo pitkälti talven aikana puututtu. Tänään Alman seuraaminen Niinan mielestä oli kivaa ja siistiä; koira pitää päätä että silmiä ylöspäin ja seuraamispaikka on erinomainen ja asento suora. Paras vire oli koiralla sen jälkeen kun olin taistellut koirani kanssa kunnolla. Niina sanoi, että minä otan koiran palkkauksessa ensin saalista ja taistelua, ja välillä otan vietin nostoa puolustuksen kautta (haukutus), ja sitten taas puhdasta saalista, eli heittämällä kahta patukkaa. Hänen mielestään kaikki toimivat Alman kohdalla vietin nostossa. Itse asiassa mikä ei toiminut tänään, niin oli ruoka. Se ei tuottanut koiralle mitään, ei edes häntä heilahtanut tai ryhti parantunut, kun se otti namin. Oli siis neljä palkkaamistapaa ja kouluttaja suositteli puolustuksen kautta nostattamista enemmän tai oikein ajatuksella sen kokeilua Almalle, koska se näytti toimivan. Kuitenkin ohjaajan täytyy tietää raja, mihin asti mennä, voimakkaan puolustushalun omaavalla koiralla. Alma on myös vahva koira, joten Niinan mielestä sille tulisi antaa vahvaa vastusta, jotta se nousisi siitä voimakkaammin taistelemaan. Leikki ei saa olla sellaista "insinööritaistelua", ohjaajan teknistä roikkumista, vaan koiran täytyy antaa tehdä töitä. Minun tulisi mennä enemmän leikkiin mukaan, heittäytyä ja näytellä.

Niina oli sitä mieltä, kuten moni muukin, että minun tulisi enemmän vaatia koiralta hyvää suoritusta, olla mustavalkoisempi ja jämptimpi. Kun minä tänään vaadin jotakin koiralta tottistelussa, niin koira oli hyvä, mutta välillä kun lähdin sellaisella "hällä väliä mentaliteetilla" liikkeelle, niin koira oli selkeesti löysempi. Oli siis selvästi havaittavissa, että vaatiminen lisäsi Alman aktiivisuutta. Parhaiten vaatimisen vaikutus tuli esille eteenmenossa. Minä lähdin ensimmäisellä yrittämällä eteenmenoon niin, että koira katsoi puoliksi minuun ja osaksi eteen. Kun lähdin liikkeelle, niin koira lähti heti edistämään. Kun sitten tästä syystä keskeytin seuraamisen, ja otin pysähdyksen ja vaadin koiralta hyvää katsekontaktia, niin sen jälkeen seuraaminen oli korrektia.

Siinä ensimmäisessä tottisosuudessa itsekkin huomasin, kuinka vapautan koiran palkalle miten sattuu eli joko "hyvä" tai "vapaa" sanoilla, enkä missään vaiheessa kerro koiralle täsmällisesti sitä kohtaa, milloin se tekee oikein. Eli minun tulisi kiinnittää huomiota oikeanlaisen suoritteen oikea-aikaiseen vahvistamiseen. Niina suositteli minua ottamaan merkkaussanan käyttöön ja se tulisi olla eri sana kuin edellä mainitut hyvä ja vapaa, esimerkiksi ZAP. Mm klikkerin käyttö vastaa merkkaus-sanaa. Kun käyttää merkkaus-sanaa, niin on myös aikaa sen jälkeen hakea palkkaa taskusta, mutta koiralle on kuitenkin jo kerrottu, mistä suoritteesta palkka on tulossa. Mutta on oltava tarkka, että ennen ZAP sanaa ei ohjaaja tee mitään ylimääräisiä liikkeitä.

Tästä lähtien käytän "hyvä" sanaa ainoastaan välipalkkana, lisäämään koiran aktiivisuutta. Koira ei myöskaan hyvä-sanasta lopeta työskentelyä, vaan sen kuultuaan jatkaa suoritustaan normaalisti.

Ja sitten kouluttaja otti puheeksi sen, että minun ei tulisi treenata yksin koirani kanssa. Yksin treenatessa tulee väistämättä lipsumisia, kun ei välttämättä näe tai huomaa koiran tekemiä virheitä ja saatikka omia virheitä. Pahimmillaan saattaa käydä niin, että esimerkiksi seuratessa koiran katsekontakti tippuu ensimmäisen, toisen, kolmannen ja jopa viidennen askeleen ajaksi ja alankin siitä nostattamaan koiraa. Otan patukan esille ja vahvistan koiran huonoa suoritusta eli "homma menee leikiksi, kun kattelet muualle".

Olen aina kyllä ymmärtänyt treenikaverin suuren merkityksen, ja onneksi olen samasta kylästä löytänyt sellaisen kokeneen aktiivisen koiraharrastajan. Niina Paloposken ohjauksessa sain vielä varmistuksen siitä, että vaikka olemme käsitelleet juuri näitä samoja asioita pitkin talvea, ovat ne samat virheet ja ongelmat vielä minulla hyvin pinnalla, varsinkin uudessa jännittävässä tilanteessa. Ja virheet siis tulivatkin korostetusti esille koulutusaamun ensimmäisessä tottistelussa. Eli vielä minun täytyy tehdä paljon töitä tämän harrastukseni kehittämiseksi ja parempaan suoritteeseen pääsemiseksi : ) Loppuun kiitokset kouluttajalle!