Pk koulutuksessa Keuruun Isossa Kirjassa viikonloppuna

Alma esineruudussa

Noudot

Keuruun seudun Kennelkerho järjesti viikonloppuna Isossa kirjassa tokon ja pk-tottiksen koulutusviikonlopun. Kouluttajaksi saapui tokopuolelle Riitta Jantunen-Korri ja pk-tottikseen Pekka Korri.

Olen ollut joskus aiemminkin Pekan koulutuksessa Keuruulla. Pekka on loistava luennoitsija ja pitkän linjan koiran kouluttaja. Minun lisäkseni pk- koulutuksessa oli kuusi muuta koirakkoa ja muutama kuunteluoppilas. Viikonlopun aikana sain paljon irti koulutuksesta sillä Pekka ei puhunut ainoastaan sille koirakolle joka teki kentällä hommia, vaan hän otti loistavasti yleisönkin huomioon. Paljon sain muiden koirakoiden ohjauksesta idoita, joita voin myös käyttää hyväkseni omaa koiraa koulutettaessani.

Kerron lyhyesti Alman tottisosuuden lauantaina. Kaikille koirille otettiin "kisamainen" saapuminen tottisteluun, eli odotimme "kehän" laidalla edellisen koirakon suorituksen ajan. Sitten kun vuoromme tuli, teimme lyhyen esittelyn tuomarille ja odotimme perus-asennossa sen aikaa, kun kuviteltu toinen koirakko menee paikkamakuuseen ja tämän jälkeen tuomari antaa meille luvan alkaa suorittamaan tottisosuutta. Luvan jälkeen otin lyhyen seuraamisen ja siitä Almalle patukkapalkka viistosti maahan vasemmalle heitettynä. Seuraaminen oli Pekan mielestä niin hyvää, että se sopisi sekä pk että toko puolelle. Toinen lyhyt seuraaminen ja täyskäännös, joka oli seuraamisen huonoin hetki. . Kolmas lyhyt pätkä seuraamista ja siitä kahden patukan leikki palkaksi.

Sitten valmistauduimme hyppynoutoon. Tarkoitus oli korjailla Uuraisten jälkikokeen tottisosuuden huonoja suoritteita esteillä ja tehdä tänään esteet kokonaisuutena, jotta korjaamisen kohdat tulisivat selvästi näkyville, sillä vajaa viikko oli seuraavaan kokeeseen.

Heitin kapulan ja käskin "hyppy". Koira teki erinomaisen menohypyn, otti kapulan ja hyppäsi paluuhypyn ja istui eteeni. Kapulan luovutus oli hyvä, mutta ennakoi sivulletulon. Pekka kehui, että heitän kapulan tosi hyvin, ja pidän pitkän etäisyyden esteeseen, kun lähetän koiran. Heitän myös kapulan kauaksi esteestä. Hänen mielestää estehypystä tuomari ottaisi kahdesta asiasta pisteitä. Ensimmäiset pisteet olisivat menneet siinä, kun heti paluuhypyn jälkeen koira hidastaa vauhtia ja toiset pistevähennykset, kun koira ennekoi sivulletulon. Itse hyppy sujui tosi hyvin, meno- että paluuhypyssä ei koskenut esteeseen eli itse hyppääminen ei ollut ongelma, vaan paluuvauhti ja ennakoiminen. Pekka neuvoi, että olisi pidettävä koko ajan ns kolmen sekunnin sääntö mielessä eli esimerkiksi kun seisoo A-esteen edessä, ja tuomari sanoo, että "ole hyvä", niin ohjaaja alkaa laskemaan mielessään, 1,2,3, ennenkuin antaa käskyn koiralle "kiipee" ja hetken perästä "tuo". Kun koira tulee sitten eteen istumaan, alkaa ohjaaja taas laskemaan mielessään kolmeen, käskee "irti" ja laskee taas kolmeen ja sanoo "sivu" ja vielä kerran laskee 1,2,3 ja sanoo "hyvä". Eli kannattaa treenata selkeää jaksotusta ja myös ilman telineitä. Ja miten voisin koirani paluuvauhtiin vaikuttaa niin Pekan mielestä minun kannattaisi välillä tehdä suorapalkkoja esteellä. Heti paluuhypyn jälkeen äkkiä purupatukka esille, kapula saa pudota koiran suusta ja koira saa tulla suoraan purupatukkaan kiinni ja sitten kova leikki päälle.

Sitten siirryttiin A-esteelle. Uuraisilla oli Alma kiertänyt a-esteen mennen tullen, joten nyt oli päätelmien paikka eli mistä mahdollisesti tämä oli johtunut. Heitin kapulan ja annoin käskyn. Koira meni huonolla vauhdilla esteelle ja pysähtyi, hain koiran pois ja käskin koiran uudestaan esteelle. Nyt koira kiipesi yli, mutta vastapuolella ei löytänytkään kapulaa pitkän ruohon seasta. Siirryin kolmannen kerran koirani kanssa lähtöruutuun ja käskin koiran kiipeämään uudestaan heitetyn kapulan perään. Kiipesi hienosti toiselle puolelle ja paluun varmistin itse kiipeämällä esteen harjalle kutsumaan koiraa. Paluu onnistui kapulan kanssa hienosti. Pekan mielestä tulisi olla hyvin tarkka siitä, että ei avaa väyliä esteen sivulta ollenkaan jotta koira ei lähtisi helposti kiertämään estettä. Mm seuraamisessa ei pidä mennä esteiden välistä. Ja kun Alma hukkasi kapulan toisella puolella A-estettä, niin tein oikein kun menin auttamaan koiraani sen löytämisessä, mutta siinä tein väärin, kun palasin aloitukseen koiran kanssa esteen kiertämällä. Minun olisi pitänyt laittaa koira tulemaan takaisin esteen yli. Tein oikein kun autoin koiraa kiipeämällä esteen harjalle , kuin että olisin antanut apuja esteen sivulta, sillä kun koira ottaa kapulan suuhunsa ja kääntyy ja samalla antaa avun A-esteen harjan päältä, niin silloin kääntymähetkellä koiran katse nousee jo esteellä olevaan oikeaan ylityskohtaan. Jos taas annetaan apu sivulta, niin koira alkaa katsomaan esteen sivuun ja silloin sen on helpompi lähteä kiertämään estettä. Kaikkinensa Pekka kehui, että koira työskentelee esteellä hyvin ja näyttävin kohta on kun ohjaaja antaa käskyn mennä esteelle. Ongelmat esteellä saattavat johtua siitä, että koiralle on vaikeampaa ylittää esteitä noutokapula suussa, siksi paluuhyppy on monesti koiralla hitaampi. Kapula koiran suussa muuttaa koiran asentoa hypyssä. Hyppytekniikkaa voisi silloin tällöin almalla vahvistaa vaikka purupatukka koiran suussa ja hyppyyttää esteet läpihyppynä.

Lauantaina ehdittiin ottamaan toinen kierros tottistelua ennen ruokailua. Otin maahanmenon ja siitä luoksetulon suorapalkalle. Jätin koiran maahan makaamaan ja menin kauksi koirasta ja tämän jälkeen kutsuin koiran luokseni. Käskyn jälkeen luoksetulovauhti oli voimakas ja nopea ja päästin koirani suorapalkalle, heittämällä patukan taakseni.

Sunnuntaina oli vuorossa heti aamusta esineruutu. Pekka ehdotti, että harjoitukset vedettäisiin kisamaisesti läpi, eli otettiin treeneihin mukaan kisaodottelua, vieraan koiran kohtaamista, matkaa autolta esineruudulle, tuomarille ilmoittautumista ja ohjaajan tietämättömyyden esineiden paikoista. Pekka kertoi, että kokeissa pääsääntöisesti esineet piilotetaan viistoon esineruutua halkaisevaan jonoon eli yksi esine eteen etukulman läheisyyteen, toinen keskelle ruutua ja kolmas takakulman läheisyyteen, vastakkaiselle reunalle kuin se etukulman esine. Mutta kun treenataan koiraa, tulisi esineiden paikkaa vaihdella, sekä tehdä paljon treenejä, missä ei tiedä ollenkaan mihin esineet on laitettu.

Laitoin koiran autolla valjaisiin ja lähdin polkua pitkin etenemään kohti esineruutua. Pysähdyin odottelemaan jonkin matkan päähän, sillä siellä oli vielä edellinen koirakko hommissa. Kun he poistuivat ruudusta ja ohittivat meidät, sain tuomarilta käskyn tulla ilmoittautumaan. Ilmoittautumisen jälkeen, tuomari esitteli esineruudun, näytti etukulmat ja takakulmat, sekä muistutti, että kello lähtee käyntiin heti kun koira lähetetään esineruutuun. Käskyn jälkeen Alma eteni vauhdikkaasti takareunaan, palasi vähän matkaa takaisin ja sai hajun esineestä. Nappasi esineen ja toi sen minulle käteeni asti pudottamatta. Meni etureunan puoleenväliin ja lähetin koiran etsimään toista esinettä, joka löytyikin hyvin nopeasti keskeltä esineruutua. Kolmannen ja viimeisen esineen perään lähetin Alman heti etureunan puolenvälin jälkeen. En mennyt toiseen etukulmaan asti, sillä tuuli puhalsi sieltäpäin hyvin voimakkaasti ja ajattelin, että nyt kyllä koira haistaa esineen kaukaakin. Viimeinen esine oli ruudun vasemman reunan puolessavälissä. Se oli pieni kumirukkasen palanen. Kaiken kaikkiaan aikaa meni Almalla kolmen esineen ilmaisuun 2 minuuttia 8 sekuntia. Alman työskentely oli hyvää.

Hiukan voimakkaammin Alma voisi esineitä pitää suussaan juuri ennen luovutusta. Pekan ohje oli että pitämistä voisi vahvisytaa leikittämällä Almaa vähän aikaa aina löydetyillä esineillä. Samoin minua neuvottiin että sitä palkkaamattomuutta nyt viimestään tulisi alkaa treenata, eli palkka vasta viimeisen esineen jälkeen.

Oli kyllä antoisa viikonloppu, eli siitä kiitokset kouluttajille, koulutuksen järjestäjille, että kaikille mukana olleille! Toivottavasti kerhomme järjestää vastaisuudessakin näitä lisää!!