Jälkeä Vanhasten hiekkakuoppien takana

Tänään jäljen pituus 950 metriä. Sää oli tyyni, harmaa että kostea, mutta onneksi ei satanut. Hyttysiä vallan liikaa ja niiden puremalta ei välttynyt, vaikka olisi niellyt purkillisen Offia. Jälkeä vanhetin tunti kymmenen minuuttia, kun samalla lenkitin koiraa tänään toistamiseen ja puhuin puhelimessa. Janan olin tehnyt rapiat 40 metrin pituuteen. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin kaksikymmentä metriä, kunnes lähti hiukan vinoon. Pidätin hiukan liinasta ja koira korjasi. Nappasi jäljen edestänsä ja lähti kuin lähtikin oikeaan suuntaan. Hyvin pian tuli ensimmäinen keppi, jonka olin laittanut suopursujen sekaan. Hyvin nosti sen ja siitä palkka. Matka jatkui ja tulin ojan ylitys. Ojien ylityksiä oli jäljellä kolmessa kohtaa ja ne eivät tuottaneet vaikeuksia koiralle, ohjaajalle kylläkin kenkien kastumisena. 200 metrissä oli toinen keppi, jonka nosti hyvin, kuten loput neljäkin keppiä.Kerran oli hiekkatien ylitys. Jäljelle olin tehnyt kuusi kulmaa ja yhden piikin. Koira selvitti ne hyvin, eli osan kulmista meni tiukasti jäljen päällä ja osan tarkasteli laajemmalla kaarella. Koira eteni koko matkan tasasta reipasta vauhtia, eikä osoittanut minkäänlaista väsymisen merkkiä. Olin viimeisen kepin merkannut nauhalla ja siksi varmuuden vuoksi päästin liinasta irti, etten olisi mitenkään sitä koiralle kertonut. Olen nimittäin huomannut, että helposti rupean jarruttamaan koiraa viimeisellä kepillä, jotta jälki päättyisi onnistumiseen. Nyt olen hiukan ajatustani siitä muuttanut, eli en välttämättä tarjoakkaan koiralleni aina onnellisia loppuja, koska koira osaa, niin myös epäonnistumisia voi ja saa tulla mukaan. Jos viimeinen keppi jää nostamatta ja palkka siltä osin saamatta, niin mitä sitten, työskennelkööt seuraavalla kerralla sitkeämmin, jotta loputkin herkut tulee syötyä. Mut tänään tyttö oli hyvä ja toivotaan, että meno jatkuisi samanlaisena. Jäljen ajo kesti 19 minuuttia.

Erikoisnäyttely Järvenpäässä

Lauantaina, 12.6.2010 oli dogo argentinojen neljäs virallinen pääerikoisnäyttely Monografia Finlandia 2010. Paikkana oli jo tutuksi tullut Järvenpään Vanhankylänniemen Kartanon nurmikenttä. Olimme saapuneet paikalle jo edellisenä iltana ja yövyimme matkaperävaunussa. Näyttelypäivän aamu valkeni tuulisena, harmaana ja sateisena. Dogoja näyttelyyn oli ilmoittautunut 54 kappaletta. Tuomarina toimi argentiinalainen Mario Loza ja hän oli varustautunut Suomen kesään pitkällä kaulahuivilla . Ja toden totta oli kylmä, jos yhtään seisoskeli pitempään paikalla.

Almasta tuomari tykkäsi sen verran, että se sai AVO EH:n. Espanjan kielisestä arvostelusta ymmärsin, että tytöllä on köykänen pää ja aivan liian pigmentoitunut iho.

Näyttelyn loppupuolella, ennen kasvattaja-ja jälkeläisluokan arvostelua, kävimme Alman kanssa vastaanottamassa Dogo Argentino Clubin puheenjohtajalta, Lari Laineelta, meille Dogo Argentino Club Finlandian myöntämän kunniakirjan, kaularemmin ja talutushihnan. Kunniakirja myönnettiin dogo argentino -rodun ensimmäisestä koulutustunnuksesta palveluskoirakokoeista, jonka me Alman kanssa saavutimme viime syksynä 2009 (HK1). Kiitän tästä hienosta huomionosoituksesta Dogo Argentino Club Finlandiaa ja lupaan jatkossakin tuoda rotuamme esille vastaavassa merkeissä. Kiitokset!!

Maanantaina tottistelua ja peltojälki

Tänään Isossa Kirjassa nurmikentällä oli tarkoitus tarkastella Alman perusasennon ja seuraamisen kontaktia. Tytöllä on tapana silloin tällöin ns "nokkia" ja siihen on ollut vaikea puuttua, koska se tapahtuu hyvin nopeasti. Alkuun perusasento ja sen katsekontaktin kestoa. Yhdesti katse tipahti ja annoin Almalle muistutuksen, koira korjasi nopeasti ja annoin palkan. Pienessä häiriössä koiran pää pysyi paikallaan, kuono ylös suunnattuna, mutta silmät pyörivät päässä ympäristöä tarkkaillen. Lisäsimme vielä enemmän häiriötä ja taas pääsin yhden kerran korjaamaan ja siitä heti palkka koiralle. Kehuin myös koiraa suullisesti, mutta lopetin sen nopeasti, koska silmät pyörivät edelleen päässä. Odotettiin hetkeä, jolloin katse olisi suunnattu kasvoihini ja siitä palkka. Sitten annoin käskyn "seuraa" ja lähdimme etenemään suoraa, muut tarkkailivat kontktin tippumista. Otin muutaman juoksuaskeleen ja hidasta kävelyä ja istumisen josta uudestaan liikkeelle ja siitä merkkaussana ja patukka palkka. Jonkin aikaa kahden patukan leikkiä jonka jälkeen uudestaan perusasentoon ja nyt minun tulisi itse myös seurata koiran kontaktia, eli kameljonttimainen katse koiran silmiin....nyt oli seuraaminen ja kontakti napakampaa ja siitä palkka. Mutta nyt tulikin selkeesti ohjaajan virhe esille, eli minä laitan käden jo palkkataskuun, ennenkuin sanon merkkaussanaa oikeasta suoritteesta. Eli ensin merkkaussana, sitten vasta kaivetaan patukka esiin....niin helppoa kirjotettuna, mutta niin vaikeaa käytännössä. Sitten taas väliin kahden patukan leikkiä, jonka jälkeen uudestaan seuraamiseen. Nyt annettiin seuraamiseen häiriötä, ja yritettiin päästä virhettä korjaamaan. Joitakin kertoja putos kontakti, ja pääsin koiraa muistuttamaan, mutta minun antamani muistutus oli kaikkea muuta kuin oikeanlainen. Ensinnäkin remmini meni selän takaa oikeaan käteen ja koiralle antamani muistutus katsekontaktin tippumisesta muuttui napakasta nypystä löysäksi ja vetäväksi nypyksi, millä ei ollut kovin suurta merkitystä koiran toimitaan. Nyppäsyn annoin myös liian myöhässä. Onneksi kuitenkin palkkasin koiran heti nypystä, joten yritelmä oli kohtalaisen positiivinen koiralle. Otin kerran vielä toiston ja koiraa häirittiin seuraamisen aikana ja onnistuin paremmin. Koiralleni en pakotteita ole kovinkaan monta kertaa seuraamiseen antanut, joten siinä on myös sellainen henkinen este. Sitten sain ohjeita oikeanlaiseen remmiotteseen seuraamisessa, jotta muistutus koiralle onnistuisi paremmin. Eli remmistä kiinni vasemmalla kädellä noin kymmenen senttiä koirasta ja remmin loppuosa vapaana perässä.

Seuraavaksi otin luoksetulon suoraan patukkapalkalle, jotta sain polun seuraavalle liikkeelle, eli eteenmenolle. Kummatkin temput otin ylipitkille matkoille, sille se mahdollisuus oli Isossa Kirjassa. Luoksetulo oli voimakas ja räjähtävä, eli tällä hetkellä vauhtiin ei ole lisättävää.

Eteenmenon valmisteleva osuus on meillä pienoinen ongelma, johon tänään puututtiin käännöksillä ja uudestaan lähtemisellä seuraamiseen. Täytyisi hakea hyvä seuraaminen josta siten palkkana tulee käsky "eteen". Olen liian lepsusti suhtautunut eteenmenon seuraamiseen ja tässä nyt sitten on tulos, koira edistää aivan kauheesti. Jouduin ensimmäisessä eteenmenossa useaan otteeseen aloittamaan seuraamisosion uudelleen ja kun viimein seuraaminen onnistui koira lähti hyvin etenenmään suoraan palkalle. Seuraavan eteenmenon otin maahanmenon kanssa. Nyt taas harjoiteltiin sitä hyvää seuraamista muutaman kerran, kunnes lähetin koiran matkaan. Koira eteni hyvällä vauhdilla kauaksi, kunnes käskin maahan. Koira jäi puolittaiseen maahanmenoasentoon ja siitä valui hitaasti maahan. Vapautin koiran palkalle ja sain hirveät huudot, kun palkkasin koiran hitaasta maahanmenosta. Juup, tiesoin tekeväni väärin, mutta kun osa suorituksesta oli niin minua innostavaa, kuten se nopea eteen juokseminen. Sitten oli vielä pakko tehdä yksi eteenmenon maahanmeno. Valmistelevassa osuudessa taas hinkattiin, kunnes päästin koiran matkaan. Nyt oli maahanmeno reippaampi ja koira sai juosta luokseni palkalle heti sen jälkeen, samalla kun minä juoksin vinoon sivulle.

Tottistelu kesti yhdeksäntoista minuuttia.

Jäljen tein hiukan myöhemmin kauemmaksi nurmikentälle. En vanhentanut sitä kovinkaan kauan ja jäljelle tuli kaksi kulmaa ja kaksi tien ylitystä ja pituutta kait oli sen 250 metriä. Tyttö oli innokas, kun laitoin valjaat autossa päälle. Jäljen alun näytin koiralle ja koira lähti hyvää vauhtia etenemään nenä maassa. Kohta löytyi ensimmäinen keppi. Lähetin koiran uudestaan jäljelle. Hyvin eteni koko matkan, nosti kaikki loput kepit, josta palkkasin namein ja vasta lopussa sai namin lisäksi patukkapalkan. Missään kohden jäljellä ei ollut mainittavaa ongelmaa ja kulmat ajoi hyvin, aivan jäljen päältä. Kepin luovutus on hankalaa ainoastaan liinan asettelun kannalta, eli parempi olisi jos koira asettuisi makuulle aina ilmaisussa. Jäljen ajo kesti viitisen minuuttia.

Perjantaina jälki

Illalla seitsemän aikoihin lähdin Alman kanssa "Peurapaikalle". Oli tuulinen, aurinkoinen, mutta melko viileähkö ilta. Tein jäljen melko lähelle tietä, jotten eksyisi metsään. Janasta tuli noin 40 metriä pitkän. Ensimmäisen kepin pudotin 50 metriin ja 100 metrissä oli ensimmäinen kulma. Kulmia tuli jäljelle yhteensä 10 kappaletta. 200 metrissä oli seuraava keppi ja kolmas keppi oli 350 metrissä. Sitten tuli hiekkatien ja kahden ojan ylitykset. 550 metrissä oli neljäs keppi, viides oli 750 metrissä ja viimeinen eli kuudes keppi oli jäljen päässä, eli 1100 metrissä. Jälkeä vanhetin yhden tunnin.
Tuuli oli yltynyt puhaltamaan reippaammin, kun olimme odotelleet jäljen vanhenemista. Asettelin koiran janalle, ja käskin "jälki". Koira lähti aluksi hyvin viistoon, joten jouduin koiran komentamaan takaisin ja lähettämään uudestaan. Nyt lähti jo hyvin etenemään kohti janamerkkiä, sieppasi jäljen , mutta lähti väärään suuntaan eli takajälkeä pitkin kohti autoa. Auton tykönä levitin käsiäni ja sanoin Almalle, "et mitenkäs nyt noin". Almakin oli lievästi hämillään ja aivan selvästi oli valmis yrittämään uudestaan. Mentiin Alman kanssa hiekkatietä kauemmaksi, uudelle janapaikalle. Käskin koiran matkaan, ja se eteni viistosti kohti jälkeä ja nyt lähti reippaasti oikeaan suuntaan kun nappasi jäljen. Vauhti oli hyvä ja hetken päästä nosti ensimmäisen kepin. Kulmat teki hyvin, aina pikkaisen tarkasteli niissä jäljen reunoja. Kuono pysyi koko jäljestämisen ajan lähellä maanpintaa. Hiljalleen löytyivät toinen ja kolmas keppi. Kolmannen kepin jälkeen oli ojan että hiekkatie ylitys. Jännitin vähän, että kuinka käy, hukkaako jäljen, mutta pelkoni oli aivan turhaa. Sitten etenimme neljännelle ja viidennelle kepille ongelmitta, hyvin Alma nosti nekin. Viidenneltä kepiltä oli matkaa viimeiselle kepille 250 metriä, ja välissä oli vielä kaksi kulmaa ja ojan ylitys. Hienosti tyttö selvitti itsensä jäljen loppuun ja nosti sen kuudennen kepin.
Oli kyllä melkosen loistava tyttö tänään. Tämä oli ensimmäinen näin pitkä jälki Almalle. Aikaisemmin jäljet ovat olleet korkeintaan 800 metrin pituisia. Koirassa en huomannut väsymisen merkkiä eli kyllä reippaasti pitempää ja haasteellisempaa jälkeä voinen tytölle tehdä, eli suotta mä sitä arkailen, sillä tyttö kyllä jaksaa. Jäljen ajo kesti tänään 20 minuuttia, jos mukaan ei lasketa ensimmäistä janatyöskentelyä ja takajäljen ajoa.

Treenit torstaina koulutuskentällä

Menin Alman kanssa tottistelemaan, vaikka oli pitkä ja rasittava automatka takanamme. Olimme lähteneet aamulla yhdentoista aikaan Punkaharjulta ajamaan kotia kohti ja vasta puoli viideltä oltiin Kolhossa. Kiireesti pakkasin palkkanamit ja koiran uudestaan autoon ja ajoin Keuruulle kentälle. Ajattelin että koiran täytyi olla väsynyt, sillä päivän aikana se ei ollut ummistanut silmiään edes hetkeksi. Toisaalta oli ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka koira toimisi kisoissa, jos takanapäin olisi pitkä automatka kuumassa autossa.

Viimeiset treenit olivat onnistuneet vaihtelevasti jäävistä istumisen kanssa kotona. Nyt olivat taas vaihteeksi kisamaiset treenit vuorossa, ainakin sinne istumiseen asti. Aluksi kentällä otimme "tuomarille" ilmoittautumisen ja sen jälkeen lähtöpaikkaan odottelemaan, että kuviteltu toinen koirakko menee paikkamakuuseen. Koira istui perusasennossa napakasti ja "seuraa" käskyllä lähti reippaasti liikkeelle. Kymmenen askeleen jälkeen ammuttiin kaksi laukausta, koira ei reagoinut niihin laisinkaan. Täyskäännös ja kymmenen käyntiaskelta, tämän jälkeen muutama juoksuaskel ja sitten vielä hidas kävely. Vielä lyhyt matka normaalia kävelyä ja sitten pysähdys perusasentoon. Edelleen jatkoimme palkatta seuraamista henkilöryhmään, tehtiin kahdeksikko ja pysähdyttiin siellä kerran. Poistuimme henkilöryhmästä ja menimme aloituspaikkaan perusasentoon. En antanut vihjettä koiralle, vaan lähdimme siitä suoraan liikkeestä pysähtymiseen. Annoin käskyn "istu" kymmenennen askeleen jälkeen. Koira istui käskystä ja minä jatkoin matkaa, kunnes katsoin olkani ylitse, että todellako istuiko, kun treenikavereiltä ei kuulunut kommentteja. Sitten menin koirani tykö ja superpalkkasin sen aluksi nameilla ja sitten patukslla. Hienoa Alma!!! Sitten vielä taisteltiin patukasta ja Alma oli innokkaasti mukana leikissä.

Sitten oli vuorossa eteenmeno. Kisoissa koiralle jouduin antamaan kaksoiskäskyn, ennenkuin meni maahan ja kisojen jälkeen olen ottanut usean eteenmenon suorapalkalle ja yhden "maahan" käskyn kanssa. Silloinkin jouduin antamaan toisen käskyn.

Ensimmäinen eteenmenon yritelmä meni seuraamiseksi, kunnes uudestaan lähdimme perusasennon jälkeen etenemään kymmenen askelta, ja kun seuraaminen oli hyvää ja annoin käskyn "eteen". Koira lähti voimakkaasti ja suoraa kohti kentän takareunaa ja kun sain luvan, käskin koiran "maahan". No eipä koira ollutkaan kuulolla, vaan keskittyi suorapalkan hakemiseen maahanmenon sijasta. En antanut toista käskyä, vaan menin koiran tykö, vein sen paikkaan, missä piti mennä maahan ja käskin sen maahan. Koira meni maahan ja annoin vain tästä suullisen kehun "hyvä" ja lähdimme uudestaan yrittämään temppua. Valmisteleva osuus oli ihan hyvä ja annoin käskyn "eteen". Taas koiralla oli hyvä vauhti, eteni suoraan ja nyt käskyn kuultuaan melko nopeasti asettui maahan. Samantien vapautin koiran ja kutsuin palkalle. Tästä Miia antoi hyvän vinkin, että seuraavan kerran kun vapautan koiran maahanmenosta, ilman että menen koiran sivulle, niin silloin minun tulisi siirtyä maahanmenokäskyn jälkeen nopeasti sivuun, jotta koira alkaa ymmärtämään eron sille, että maassa on pysyttävä, jos ohjaaja tulee eteenmenoreittiä pitkin kohti koiraa, mutta jos ohjaaja menee sivuun, on kohta aika juosta palkalle. Itse asiassa hyvä vinkki!! Perään vielä toisen kerran varmistelin onnistunutta maahanmenoa, tekemällä koko eteenmenon uudestaan. Nyt meni taas hienosti ensimmäisellä käskyllä maahan, siirryin sivuun ja vapautin koiran palkalle. Vein koiran autoon ja vielä aivan lopuksi, kun kaikki muut olivat treenanneet, otin koiran kentälle ja käskin sen eteen suorapalkalle. Koira oli tänään hirmu kiva, ei osoittanut väsymystä laisinkaan, muuta kuin sitten aivan lopussa, kun oli kotia lähdön aika, ja sitten vasta seuraavana päivänä. Kiitokset Miialle hyvistä vinkeistä!

Palauttavat treenit haussa tiistaina

Hakutreenit järjestettiin Peurapaikalle ja oli tarkoitus kisakoirille tehdä niinsanottu palauttava treeni lyhyellä radalla. Lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta, pilvetön taivas, aivan tyyntä ja valtavasti hyttysiä. Suunnittelin Almalle radan, johon tulisi viisi löytöä ja yksi tyhjä pisto. Palkkaa oli tarkoitus jaella runsaasti, hirven fileepaloista broilerijauhelihaan. Kuumuudesta ja edellisen kerran palkattomasta koesuorituksesta huolimatta tyttö oli motivoitunut työskentelemään. "Tuomarille" ilmoittautumisen jälkeen, antoi "tuomari" meille luvan aloittaa henkilöetsintä. Lähetin koiran vasempaan etukulmaan. Koira eteni suoralla pistolla piilolle, nappasi rullan ja toi sen minlle asti. Kytkin koiran liinaan ja lähdimme näytölle. Näytöllä otin koiran hallintaan, ennenkuin maalimies palkkasi sen. Toin pois piilolta ja lähetin koiran kesilinjalta oikeaan etukulman. Sielä olikin umpipiilo. Alma löysi piilon helposti. Pyrki umppariin sisälle, mutta kun homma epäonnistui, nappasi rullan suuhunsa ja lähti tuomaan sitä minulle. Hienosti taas toi perille asti ja näytöllä Alma sai palkan maalimieheltä, vasta hallinnan jälkeen. Sitten katsottiin Alman kanssa maalimiehen perään, kun se lähti etenemään takareunaa pitkin seuraavalle piilolle. Palattuamme keskilinjalle, laitoin tytön vasemmalle puolelle tyhjälle pistolle. Pisto ei ollut kovin syvä, mutta kuitenkin koira eteni hyvin radalla, niin hyväksyin piston ja kutsuin koiran pois ja palkkasin. Seuraavaksi lähetin oikelle puolelle. Koira meni viiteenkymppiin ja lähti etenemään kohti seuraavaa piiloa. Löydöstä nappasi rullan ja toi sen minulle. Näytöllä Alma pääsi vasta hallinnan kautta palkalle. Sitten oli vuorossa vasemmalle puolelle lähetys. Otin siihen mukaan etenemistä ja näinollen lähtin koiran hyvän matkaa ennen seuraavaa piilonmerkkiä. Koira meni takalinjalle asti ja siellä jonkin aikaa pyöri, ennenkuin löysi maalimiehen joka oli avopiilossa. Nyt Alma sai palkan heti löydöstä. Viimenen maalimies oli takakulman tuntumassa oikealla puolella. Pistoon otin taas etenemistä ja maalimies palkkasi heti löydöstä. Treenien kesto oli tänään 15 minuuttia. Koira oli kiva ja se työskenteli kuumuudesta huolimatta voimakkaasti. Rullan tuontikin oli erinomaista, eikä pudottanut sitä suustansa liian aikaisin, miten on ollut tähän asti tapana. Se mitä pitäisi ruveta miettimään niin Alman käyttäytymistä piilolla ennen rullan ottamista. En tiedä kuinka kauan vielä maalimiehet sietävät pusuttelevaa dogo argentinoa ;) . Onnistuneet olivat palautustreenit eli kiitokset kuuluvat maalimiehille ja Hannikselle ohjauksesta.

Tottistellen joka päivä

Ollaan päivittäin tottisteltu, vaikka mitään en kiireiden vuoksi ole bloigiin kirjoittanutkaan. Tottistelut ovat pääsääntöisesti tehty pitkän aamulenkin jälkeen, kun koira on ollu vielä lämmin ja samalla olen päässyt treenaamaan fyysisesti väsynyttä koiraa. Ylipäätänsä näin olen toiminut melkeipä aina, kun tottistelu on tapahtunut omassa pihassa. Olen myös miettinyt sitä, mitä Pekka Korri sanoi, että koira tulisi kouluttaa työkoiramaisesti, että koiralle tulisi rakentaa kestävyyttä pitkillä treeneillä ja vaatimusta asteittain lisäämällä. Olen samaa mieltä Pekan kanssa, ja varsinkin Pekan harrastaman rodun kohdalla, mutta jos omistaa koiran, mikä on jalostettu metsästämään itsenäisesti, niin ollaan ihan eri kysymysten parissa, kun pyritään saamaan kestävyyttä siihen koiran työskentelyyn tottiskentällä.
Viikon sisällä olen ottanut joitakin kisamaisia aloituksia treeeneihin mukaan ja venyttänyt sitä palkkaamattomuutta jäävistä istumiseen asti. Jäävistä istuminen epäonnistui Keuruun hakukokessa vaikka liikkeen piti olla Almalle satavarma. Syyksi epäonnistumiseen ilmeni palkkaamattomuus, mitä pääsin testaamaan kotipihalla, että koulutuskentällä kokeen jälkeen. Jos palkkaa tulee runsasti ennen istumistä, tyttö tekee tempun korrektisti, mutta jos namejja ei heru ennen temppua esim seuraamisosiossa, niin tyttö käskyn kuultuaan jää seisomaan. Tietenkin en niitä palkkaamattomia seuraamispätkiä uskalla ottaa montaa päivää peräkkäin, sillä ne voivat huonontaa seuraamista. Nyt sitten täytyy miettiä miten alkaa varmistelemaan sitä istumista. Muut temput, kuten jäävistä maaahanmenot, seisomiset, luoksetulot jne kuten hypyt ovat onnistuneet Almamaiseen tapaan rodunomaisesti :) kisan jälkeen. Melkeimpä sanompa että ihan kuin tytöllä oisi tänäpäivänä vähän viettiä treenatessa. No tietty palkkakin on ollut mitoitettu Alman tyytyväisyysmittaria nostattavaksi.