Tänään jäljen pituus 950 metriä. Sää oli tyyni, harmaa että kostea, mutta onneksi ei satanut. Hyttysiä vallan liikaa ja niiden puremalta ei välttynyt, vaikka olisi niellyt purkillisen Offia. Jälkeä vanhetin tunti kymmenen minuuttia, kun samalla lenkitin koiraa tänään toistamiseen ja puhuin puhelimessa. Janan olin tehnyt rapiat 40 metrin pituuteen. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin kaksikymmentä metriä, kunnes lähti hiukan vinoon. Pidätin hiukan liinasta ja koira korjasi. Nappasi jäljen edestänsä ja lähti kuin lähtikin oikeaan suuntaan. Hyvin pian tuli ensimmäinen keppi, jonka olin laittanut suopursujen sekaan. Hyvin nosti sen ja siitä palkka. Matka jatkui ja tulin ojan ylitys. Ojien ylityksiä oli jäljellä kolmessa kohtaa ja ne eivät tuottaneet vaikeuksia koiralle, ohjaajalle kylläkin kenkien kastumisena. 200 metrissä oli toinen keppi, jonka nosti hyvin, kuten loput neljäkin keppiä.Kerran oli hiekkatien ylitys. Jäljelle olin tehnyt kuusi kulmaa ja yhden piikin. Koira selvitti ne hyvin, eli osan kulmista meni tiukasti jäljen päällä ja osan tarkasteli laajemmalla kaarella. Koira eteni koko matkan tasasta reipasta vauhtia, eikä osoittanut minkäänlaista väsymisen merkkiä. Olin viimeisen kepin merkannut nauhalla ja siksi varmuuden vuoksi päästin liinasta irti, etten olisi mitenkään sitä koiralle kertonut. Olen nimittäin huomannut, että helposti rupean jarruttamaan koiraa viimeisellä kepillä, jotta jälki päättyisi onnistumiseen. Nyt olen hiukan ajatustani siitä muuttanut, eli en välttämättä tarjoakkaan koiralleni aina onnellisia loppuja, koska koira osaa, niin myös epäonnistumisia voi ja saa tulla mukaan. Jos viimeinen keppi jää nostamatta ja palkka siltä osin saamatta, niin mitä sitten, työskennelkööt seuraavalla kerralla sitkeämmin, jotta loputkin herkut tulee syötyä. Mut tänään tyttö oli hyvä ja toivotaan, että meno jatkuisi samanlaisena. Jäljen ajo kesti 19 minuuttia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti