tiistai 8. kesäkuuta 2010

Maanantaina tottistelua ja peltojälki

Tänään Isossa Kirjassa nurmikentällä oli tarkoitus tarkastella Alman perusasennon ja seuraamisen kontaktia. Tytöllä on tapana silloin tällöin ns "nokkia" ja siihen on ollut vaikea puuttua, koska se tapahtuu hyvin nopeasti. Alkuun perusasento ja sen katsekontaktin kestoa. Yhdesti katse tipahti ja annoin Almalle muistutuksen, koira korjasi nopeasti ja annoin palkan. Pienessä häiriössä koiran pää pysyi paikallaan, kuono ylös suunnattuna, mutta silmät pyörivät päässä ympäristöä tarkkaillen. Lisäsimme vielä enemmän häiriötä ja taas pääsin yhden kerran korjaamaan ja siitä heti palkka koiralle. Kehuin myös koiraa suullisesti, mutta lopetin sen nopeasti, koska silmät pyörivät edelleen päässä. Odotettiin hetkeä, jolloin katse olisi suunnattu kasvoihini ja siitä palkka. Sitten annoin käskyn "seuraa" ja lähdimme etenemään suoraa, muut tarkkailivat kontktin tippumista. Otin muutaman juoksuaskeleen ja hidasta kävelyä ja istumisen josta uudestaan liikkeelle ja siitä merkkaussana ja patukka palkka. Jonkin aikaa kahden patukan leikkiä jonka jälkeen uudestaan perusasentoon ja nyt minun tulisi itse myös seurata koiran kontaktia, eli kameljonttimainen katse koiran silmiin....nyt oli seuraaminen ja kontakti napakampaa ja siitä palkka. Mutta nyt tulikin selkeesti ohjaajan virhe esille, eli minä laitan käden jo palkkataskuun, ennenkuin sanon merkkaussanaa oikeasta suoritteesta. Eli ensin merkkaussana, sitten vasta kaivetaan patukka esiin....niin helppoa kirjotettuna, mutta niin vaikeaa käytännössä. Sitten taas väliin kahden patukan leikkiä, jonka jälkeen uudestaan seuraamiseen. Nyt annettiin seuraamiseen häiriötä, ja yritettiin päästä virhettä korjaamaan. Joitakin kertoja putos kontakti, ja pääsin koiraa muistuttamaan, mutta minun antamani muistutus oli kaikkea muuta kuin oikeanlainen. Ensinnäkin remmini meni selän takaa oikeaan käteen ja koiralle antamani muistutus katsekontaktin tippumisesta muuttui napakasta nypystä löysäksi ja vetäväksi nypyksi, millä ei ollut kovin suurta merkitystä koiran toimitaan. Nyppäsyn annoin myös liian myöhässä. Onneksi kuitenkin palkkasin koiran heti nypystä, joten yritelmä oli kohtalaisen positiivinen koiralle. Otin kerran vielä toiston ja koiraa häirittiin seuraamisen aikana ja onnistuin paremmin. Koiralleni en pakotteita ole kovinkaan monta kertaa seuraamiseen antanut, joten siinä on myös sellainen henkinen este. Sitten sain ohjeita oikeanlaiseen remmiotteseen seuraamisessa, jotta muistutus koiralle onnistuisi paremmin. Eli remmistä kiinni vasemmalla kädellä noin kymmenen senttiä koirasta ja remmin loppuosa vapaana perässä.
Seuraavaksi otin luoksetulon suoraan patukkapalkalle, jotta sain polun seuraavalle liikkeelle, eli eteenmenolle. Kummatkin temput otin ylipitkille matkoille, sille se mahdollisuus oli Isossa Kirjassa. Luoksetulo oli voimakas ja räjähtävä, eli tällä hetkellä vauhtiin ei ole lisättävää.
Eteenmenon valmisteleva osuus on meillä pienoinen ongelma, johon tänään puututtiin käännöksillä ja uudestaan lähtemisellä seuraamiseen. Täytyisi hakea hyvä seuraaminen josta siten palkkana tulee käsky "eteen". Olen liian lepsusti suhtautunut eteenmenon seuraamiseen ja tässä nyt sitten on tulos, koira edistää aivan kauheesti. Jouduin ensimmäisessä eteenmenossa useaan otteeseen aloittamaan seuraamisosion uudelleen ja kun viimein seuraaminen onnistui koira lähti hyvin etenenmään suoraan palkalle. Seuraavan eteenmenon otin maahanmenon kanssa. Nyt taas harjoiteltiin sitä hyvää seuraamista muutaman kerran, kunnes lähetin koiran matkaan. Koira eteni hyvällä vauhdilla kauaksi, kunnes käskin maahan. Koira jäi puolittaiseen maahanmenoasentoon ja siitä valui hitaasti maahan. Vapautin koiran palkalle ja sain hirveät huudot, kun palkkasin koiran hitaasta maahanmenosta. Juup, tiesoin tekeväni väärin, mutta kun osa suorituksesta oli niin minua innostavaa, kuten se nopea eteen juokseminen. Sitten oli vielä pakko tehdä yksi eteenmenon maahanmeno. Valmistelevassa osuudessa taas hinkattiin, kunnes päästin koiran matkaan. Nyt oli maahanmeno reippaampi ja koira sai juosta luokseni palkalle heti sen jälkeen, samalla kun minä juoksin vinoon sivulle.
Tottistelu kesti yhdeksäntoista minuuttia.
Jäljen tein hiukan myöhemmin kauemmaksi nurmikentälle. En vanhentanut sitä kovinkaan kauan ja jäljelle tuli kaksi kulmaa ja kaksi tien ylitystä ja pituutta kait oli sen 250 metriä. Tyttö oli innokas, kun laitoin valjaat autossa päälle. Jäljen alun näytin koiralle ja koira lähti hyvää vauhtia etenemään nenä maassa. Kohta löytyi ensimmäinen keppi. Lähetin koiran uudestaan jäljelle. Hyvin eteni koko matkan, nosti kaikki loput kepit, josta palkkasin namein ja vasta lopussa sai namin lisäksi patukkapalkan. Missään kohden jäljellä ei ollut mainittavaa ongelmaa ja kulmat ajoi hyvin, aivan jäljen päältä. Kepin luovutus on hankalaa ainoastaan liinan asettelun kannalta, eli parempi olisi jos koira asettuisi makuulle aina ilmaisussa. Jäljen ajo kesti viitisen minuuttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti