sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Perjantaina jälki



Illalla seitsemän aikoihin lähdin Alman kanssa "Peurapaikalle". Oli tuulinen, aurinkoinen, mutta melko viileähkö ilta. Tein jäljen melko lähelle tietä, jotten eksyisi metsään. Janasta tuli noin 40 metriä pitkän. Ensimmäisen kepin pudotin 50 metriin ja 100 metrissä oli ensimmäinen kulma. Kulmia tuli jäljelle yhteensä 10 kappaletta. 200 metrissä oli seuraava keppi ja kolmas keppi oli 350 metrissä. Sitten tuli hiekkatien ja kahden ojan ylitykset. 550 metrissä oli neljäs keppi, viides oli 750 metrissä ja viimeinen eli kuudes keppi oli jäljen päässä, eli 1100 metrissä. Jälkeä vanhetin yhden tunnin.
Tuuli oli yltynyt puhaltamaan reippaammin, kun olimme odotelleet jäljen vanhenemista. Asettelin koiran janalle, ja käskin "jälki". Koira lähti aluksi hyvin viistoon, joten jouduin koiran komentamaan takaisin ja lähettämään uudestaan. Nyt lähti jo hyvin etenemään kohti janamerkkiä, sieppasi jäljen , mutta lähti väärään suuntaan eli takajälkeä pitkin kohti autoa. Auton tykönä levitin käsiäni ja sanoin Almalle, "et mitenkäs nyt noin". Almakin oli lievästi hämillään ja aivan selvästi oli valmis yrittämään uudestaan. Mentiin Alman kanssa hiekkatietä kauemmaksi, uudelle janapaikalle. Käskin koiran matkaan, ja se eteni viistosti kohti jälkeä ja nyt lähti reippaasti oikeaan suuntaan kun nappasi jäljen. Vauhti oli hyvä ja hetken päästä nosti ensimmäisen kepin. Kulmat teki hyvin, aina pikkaisen tarkasteli niissä jäljen reunoja. Kuono pysyi koko jäljestämisen ajan lähellä maanpintaa. Hiljalleen löytyivät toinen ja kolmas keppi. Kolmannen kepin jälkeen oli ojan että hiekkatie ylitys. Jännitin vähän, että kuinka käy, hukkaako jäljen, mutta pelkoni oli aivan turhaa. Sitten etenimme neljännelle ja viidennelle kepille ongelmitta, hyvin Alma nosti nekin. Viidenneltä kepiltä oli matkaa viimeiselle kepille 250 metriä, ja välissä oli vielä kaksi kulmaa ja ojan ylitys. Hienosti tyttö selvitti itsensä jäljen loppuun ja nosti sen kuudennen kepin.
Oli kyllä melkosen loistava tyttö tänään. Tämä oli ensimmäinen näin pitkä jälki Almalle. Aikaisemmin jäljet ovat olleet korkeintaan 800 metrin pituisia. Koirassa en huomannut väsymisen merkkiä eli kyllä reippaasti pitempää ja haasteellisempaa jälkeä voinen tytölle tehdä, eli suotta mä sitä arkailen, sillä tyttö kyllä jaksaa. Jäljen ajo kesti tänään 20 minuuttia, jos mukaan ei lasketa ensimmäistä janatyöskentelyä ja takajäljen ajoa.

1 kommentti: