Tottistellen joka päivä

Ollaan päivittäin tottisteltu, vaikka mitään en kiireiden vuoksi ole bloigiin kirjoittanutkaan. Tottistelut ovat pääsääntöisesti tehty pitkän aamulenkin jälkeen, kun koira on ollu vielä lämmin ja samalla olen päässyt treenaamaan fyysisesti väsynyttä koiraa. Ylipäätänsä näin olen toiminut melkeipä aina, kun tottistelu on tapahtunut omassa pihassa. Olen myös miettinyt sitä, mitä Pekka Korri sanoi, että koira tulisi kouluttaa työkoiramaisesti, että koiralle tulisi rakentaa kestävyyttä pitkillä treeneillä ja vaatimusta asteittain lisäämällä. Olen samaa mieltä Pekan kanssa, ja varsinkin Pekan harrastaman rodun kohdalla, mutta jos omistaa koiran, mikä on jalostettu metsästämään itsenäisesti, niin ollaan ihan eri kysymysten parissa, kun pyritään saamaan kestävyyttä siihen koiran työskentelyyn tottiskentällä.
Viikon sisällä olen ottanut joitakin kisamaisia aloituksia treeeneihin mukaan ja venyttänyt sitä palkkaamattomuutta jäävistä istumiseen asti. Jäävistä istuminen epäonnistui Keuruun hakukokessa vaikka liikkeen piti olla Almalle satavarma. Syyksi epäonnistumiseen ilmeni palkkaamattomuus, mitä pääsin testaamaan kotipihalla, että koulutuskentällä kokeen jälkeen. Jos palkkaa tulee runsasti ennen istumistä, tyttö tekee tempun korrektisti, mutta jos namejja ei heru ennen temppua esim seuraamisosiossa, niin tyttö käskyn kuultuaan jää seisomaan. Tietenkin en niitä palkkaamattomia seuraamispätkiä uskalla ottaa montaa päivää peräkkäin, sillä ne voivat huonontaa seuraamista. Nyt sitten täytyy miettiä miten alkaa varmistelemaan sitä istumista. Muut temput, kuten jäävistä maaahanmenot, seisomiset, luoksetulot jne kuten hypyt ovat onnistuneet Almamaiseen tapaan rodunomaisesti :) kisan jälkeen. Melkeimpä sanompa että ihan kuin tytöllä oisi tänäpäivänä vähän viettiä treenatessa. No tietty palkkakin on ollut mitoitettu Alman tyytyväisyysmittaria nostattavaksi.