Almalta olisi aika vaatia jotakin pientä vastinetta sen viettämälle luxuselämälle!!

Tottelevaisuus koulutusviikonloppu

Oriveden Uuhiniemessä 19-20.6.2010

kouluttajana Sari Niiranen

Mukana kymmenen koirakkoa ja jokunen kuunteluoppilas. Puitteet onnistuneelle tilaisuudelle otolliset, vihreä nurmipohjainen koulutuskenttä ja hyvä sää, kivaa seuraa tutuista, puolitutuista ja tietenkin uusista tuttavuuksista. Ja kouluttajana erittäin miellyttävä ja hyvin kuunneltava pitkän linjan koirankouluttaja Sari Niiranen. Viikonlopun aikana paneuduttiin jokaisen koirakon omiin ongelmiin ja eri koulutusvaiheisiin tottelevaisuudessa.

Lauantaina otin Alman kanssa seuraamisen ja jäävät
Kisatilanteessa palkattomuus liittyy monesti ensimmäisen jäävän liikkeen epäonnistumiseen eli istumiseen. Näin meille on käynyt jo kahdessa kisassa ja treeneissä taasen liikkeistä istuminen on varmimpia suoritteitamme.

Sari opasti, että jos jäävistä istuminen on ongelma, niin me ohjataan koira tekemään virhe, jotta päästään korjaamaan ja työstämään virhettä harjoituksissa. Sari antoi ohjeet minulle, kuinka tuoda koira kentälle, jotta saataisiin liikkeistä istumiseen virhe. Nostatin koiraa vähän tullessa, mutta en päästänyt leluun asti kiinni, vähän kiepitin lelulla, otin pienen pätkän seuraamista ja siitä pelkkä suullinen kehu. Otin myös joitakin pysähtymisiä. Tämän jälkeen vein koiran aloituspaikalle ja ohjasin koiran normaalisti jäävistä istumiseen. Tälläerää koira teki hyvän istumisen. Sari neuvoi että jos koira ei olisi tehnyt istumista, niin sitä oltaisiin jääty hinkkaamaan niin kauan, kuin temppu olisi onnistunut. Jos koira menee ”istu” käskyn kuultuaan maahan tai seisomaan, palataan koiran tykö ja laitetaan koira istumaan. Siirrytään etäämmäksi koirasta ja annetaan suullista kehua. Palataan koiran tykö ja tehdään temppu uudestaan. Harjoituksessa kannattaa valmistelevan osuuden, eli seuraamisen jättää tosi lyhyeksi. Toistoja tehdään niin kauan kuin koira tarjoaa oikeaa suoritusta ja sitten vasta nami-tai patukkapalkka. Jos istumiseen puututaan voimakkaalla pakotteella, niin yleensä se saadaan seisomaan senkin takia eli Sarin mielestä istumiseen ei kannata ottaa ns voimakasta säikyttelytekniikkaa ollenkaan mukaaan. Kun se on jäävistä ensimmäinen liike, niin siihen tulisi saada koiralle rento lähtö. Jos vire laskee, niin laskekoot, sillä oikea liike on tultava. Ja oikeasta liikkeestä mieletön biletys.
Jäävistä maahanmenon voisi Alma tehdä nopeammin ja voimakkaammin. Käskyn jälkeen voisi nopealla sormen päiden kosketuksella selkään saada sitä nopeutta. Pienen herätyksen jälkeen on hyvä heti palautella koiraa, jottei sille jää mitään huonoa mielentilaa päälle.

Sari sanoi että Alman perusseuraaminen on hyvällä tolalla, joten tulisi keskittyä palkkaamisen vähentämiseen. Almaa ei tarvitsisi palkata niin paljoa kuin minä nykyisin palkkaa. Ihan hyvin hänen mielestään palkkaan koiraa, eli otan ytimekkään ja lyhyen leikin patukalla, mutta kaikki välipalkkaukset namilla voisi jo jättää pois. Koira kun on jo kisaiässä niin sen tulisi kestää pikkaisen pitempään palkkaamattomuutta. Eli palkkailen turhaan hyvästä leikistä, hyvästä irrotuksesta ja palkkaan jopa kesken kaiken välinamilla. Eläydyn hyvin palkkaamiseen ja myös ohjaan hyvin koiraa. Tuen koiraa pistämällä itseni likoon, ja palkkaan kun se tekee hyvässä vireessä, mutta kohtuus siinäkin. Treenit kannattaa tehdä sen verran systemaattisemmaksi, ettei palkkaa liikaa tai liian vähän koiraa.

Sarin mielestä Alma saa uida kuin kala vedessä, eli pieni vaatiminen ei varmasti olisi pahitteeksi. Vaatiminen taas voisi nostaa sitä paljon kaivattua virettä lisää. Ohjaaja voisi herkemmin ”suuttua”, mutta varovainen täytyy olla ja pyrkiä Alman kohdalla hiuksen hienoon tunnusteluun. Kun suhde koiraan on hyvä, niin sitä ei pidä mennä rikkomaan liian kovilla pakotteilla vaan pienellä puristelulla. Huomauttamisella saisi koiralle kerrottua, että se oli käsky eikä kehoitus ja on toimittava käskyn mukaan ja reippaasti. Tavallaan näin menttelemällä voisi löytyä uutta volyymiä koko suoritukseen. Ei myöskään herätellä koiraa vasta kentällä, vaan jos koira tarvitsee enemmän aikaa virittyäkseen tekemiseen, niin käydään kävelemässä ennen kuin koira tuodaan kentälle. Tuodaann kentälle ainoastaan valmiksi viritetty koira.

Sunnuntaina oli Almalla vuorossa eteenmeno ja hypyt

Ongelmana meillä Alman kanssa on ollut valmisteleva osuus eteenmenossa, eli koira edistää. Liinalla en ole edistämiseen puuttunut, koska otan aina liinan pois ennen temppua, jotta koira ei kompastuisi eteenmenon juoksuosiossa siihen. Sari ohjeisti, että liinan tilalla kylläkin voisin käyttää lyhyttä narua, mitä koira ei edes huomaa, ja puuttua sillä edistämiseen.

Sari antoi myös toisen vaihtoehdon eli voidaan myös palkata koira hyvästä seuraamisesta, eli ei palkata koiraa vasta eteenmenon suorapalkalla vaan ensimmäinen palkka tulisi jo ohjaajalta valmistelevassa osuudessa. Tehdään toistoja niin kauan, että koira rupeaa odottamaan palkkaa ohjaajalta seuratessa eikä koira pelkästään odota sitä lupaa mennä eteenmenopaikalle.

Sari varoitteli että ei pidä pelätä rikkoa niitä asioita, jos esimerkiksi jonkin liikkeen valmisteleva osuus on huono. Pilkotaan temppu pieniin osiin ja tehdään töitä siinä missä on se huono alue, eikä niin, että junnataan koko liikettä. Jos eteenmenon maahanmeno on heikko, niin harjoitellaan maahanmenoa esimerkiksi jonkin leikin yhteydessä. Opetetaan koiralle käskyn merkitys eli että se tarkoittaa että ”NYT HETI” eikä vasta viidentoista askeleen jälkeen. Opetetaan nopeutta temppuun ohjaajan omalla ohjaamisella ja äänen käytöllä.

Eteenmenon maahanmenon maahanmenossa esimerkiksi hetsataan patukalla ja patukka piiloon ja käsky ja välittömästi koiralle palkka. Jos patukkaa ei laita käskyn ajaksi piiloon, niin temppu saattaa hidastua, kun koira menee saalille.

Tänään kuitenkin Alman eteenmenon maahanmeno oli hyvällä mallilla, joten siihen ei puututtu.

Sari antoi myös ohjeita kuinka suhtautua eri kentillä erilaisiin esteisiin, sillä se on meille ihan ajankohtainen asia, kun aina ei pääse kisapaikalla ennakkoon kokeilemaan niitä.
Hän sanoi, että kun tullaan vieraille esteille koiran kanssa, niin lähtökohtasesti koiran tulee hypätä esteet. Koiran tulisi tietää mitä ”hyppy” ja ”tuo” tarkoittavat. Koiran epävarmuutta esteistä ei tulisi tukea sillä, että juoksee ne ensimmäiset kerrat edestakaisin läpihyppynä, koska silloin koira pääsee sieltä, mistä aita on matalin. Auttamallakin koiran tulisi itsenäisesti ylittää esteet ja itsenäisesti myös palata sieltä. Ohjaaja ei saisi mennä lähetyspisteen toiselle puolelle. Jos koira teknisesti osaa hypätä, niin ei sillä saa olla mahdollisuutta valikoida tuttuja ja vieraita esteitä.
Sarin mielestä kannattaa tehdä paljon vierailla esteillä käyntejä, että häviää esteen merkitys ja näin tehdä sitä suoritusvarmuutta. Ja auttaa koiraa korkeintaan esittelemällä esteet paluuhypyn yhteydessä. Eli ohjaaja tulee koiraa vastaan esteelle ja taputtaa käsillä esteen harjalle kutsuen koiraa.
Tänään Alma hyppäsi hyvin, paitsi A esteeltä palasi hyppyesteen kautta. Se valikoi mukavemman esteen paluuhyppyyn. Heti perään otin korjaavan liikkeen ja kun se nosti kapulan suuhunsa, kävin vielä esteen päällä taputtelemassa merkiksi Almalle. Sari sanoi että minun olisi pitänyt heti puuttua koiran väärään suoritukseen, eli jo koiran pään asennosta arvata minne se oli matkalla ja lähteä menemään nopeasti vastaan huutaen ja kieltäen koiraa ja kun koira olisi perääntynyt, niin nopeasti olisin siirtynyt esteen taakse taputtelemaan esteen ylityskohtaa koiralle merkiksi että tänne. Alma kyllä meni tänään voimakkaasti esteille ja samalla vauhdilla palasi. Hyppyharjoitusten yhteydessä en ottanut eteen istumisia, vaan päästin suoraan palkalle. Ohjeeksi Sari vielä antoi että Almalle vähemmän hyppyjä vastaisuudessa, mutta laadukkaampia, eli kokonainen suoritus kerrallaan. Sitten kannattaa antaa virheen tulla, jotta päästään sitä korjaamaan. Virheiden löytämiseksi voisin kokeilla laittaa esteet toisiinsa kiinni ja sitten hyppyyttää ja katsoa valikoiko koira eri esteen paluuhyppyyn. Myös esteiden paikkaa treeneissä kannattaa vaihdella, sekä vinoja kapulan heittoja ja tuonteja viljellä. Haasteet saattavat myös nostaa koiran virettä.

Jos paluuhyppy on hidas niin voidaan käydä tapauttamassa ylityskohdalta estettä, kun koira on ottanut kapulan suuhunsa ja samalla antaa suullista kehua, sekä ääntä ja tämän jälkeen ohjaaja lähtee juoksemaan esteestä ja koirasta poispäin.
Esteet ovat ylipäätänsä koiralle vaativia suorituksia, joten niitä ei kannata Sarin mielestä harjoitella hirveän paljoa, vaikkakaan koira ei millään muulla tule varmaksi kuin juuri niitä harjoittelemalla. Kannattaa hypyt tehdä niin suoritusvarmoiksi, ettei tarvitse ylimääräisiä hyppyjä treeneissä tehdä. Aikuista koiraa hyppyytetään aina täyskorkeilla esteillä. Jatkuvassa ylläpitotreeneissä ei tarvitse pitää hyppyjä jos pohjat on tehty hyvin. Ainoastaan silloin, kun kisa lähestyy otetaan esteet.

Minä kiitän koulutuksen järjestäjiä erittäin mielenkiintoisesta viikonlopusta!! Toivottavasti näemme vielä samoissa merkeissä uudestaan!