Jälki vanheni 45 minuuttia ja oli 950 metriä pitkä. Maasto kuivahkoa sammal- ja jäkäläpeitteistä mäntymetsää ja osittain lyhyttä taimikkoa. Jana 40 metriä pitkä. Lähetin koiran kohti janamerkkiä, hyvin eteni puoleenväliin, pikkasen lähti vinoon, mutta oikaisi ja löysi poikkeavan jäljen. Lähti etenemään jäljellä oikeaan suuntaan, mutta sitten korjasi ja lähti takajäljelle. Takajälkeä mentiin autolle asti, seurasin koiraa äänettömänä ja autolla levitin käteni, et mitäs nyt tehdään?
Siitä sitten toiseen yritykseen. Hyvin eteni uudella "janalla", joka oli edellisestä janasta edempänä. Löysi jäljen ja lähti sitä seuraamaan onneksi nyt oikeaan suuntaan. Hyvin pian löytyi ensimmäinen keppi ja siitä runsas palkka. Matka jatkui . Tuli ensimmäinen kulma 100 metrissä vasemmalle. Tarkisteli kulmaa ja teki laajan kaarroksen, mutta hyvin kulman jälkeen haki jäljen. 50 metriä suoraa ja sitten seuraava kulma myös vasemmalle, tarkisteli laajemmalta alueelta, mutta lähti taasen hyvin etenemään jäljen päällä. Sitten löytyikin jo toinen keppi. Siitä palkka ja uusi lähetys. Matka jatkui kunnes tuli ensimmäinen hiekkatien ylitys. Ei tuottanut ongelmia tytöllä, sillä kun tuli vaikeutta lisää jäljestämiseen, laittoi tyttö nenän lähelle maanpintaa. Ja hetken perästä nousi kolmas keppi. Toi kepin hyvin minulle ja siitä palkka. Maasto edelleen muuttui kuivemmaksi, se oli entistä hiekkakuopan pohjaa, jäkäläistä ja lyhyellä sammalkatteelle. Edettiin jäljen ainoaan piikkiin, hyvin jäljesti sen aivan terävään kulmaan asti. Siitä matka jatkui kunnes tuli kulma oikealle ja sen jälkeen hiekkatien ylitys. Jäljen päältä oli ajanut auto, joten mielenkiinnolla odotin, miten jäljestäjän käy, hukkaako jäljen. Alma jäljesti tien ylityksen erinomaisesti ja siitä jatkoimme matkaa melko tiheään mäntytaimikkoon joka oli jäljen vaikein osuus. Etenimme varmaa tahtia, kunnes huomasin, että liina oli kiertynyt silmukalle takajalan ympäri ja se haittasi jo koiran liikkumista. Pysäytin koiran ja selvitin liinan ja totesin, että keskeytys häiritsi vain vähän koiraa. Hyvä treenata näitäkin. Tämän jälkeen löytyikin neljäs keppi. Edelleen oli tiheää taimikkoa ja oli tosi hankala seurata koiraa raapimatta oksiin käsivarsia. Hiekkapohjaa oli näkyvissä runsaasti ja huomasin koiran jäljestävän tarkemmin. Kohta oli kulma edessä vasemmalle. Haeskeli kulmassa melko kauan, ennenkuin teki päätöksen suunnasta, mutta onneksi haki oikean suunnan. Seuraavaksi suoraa noin 50 metriä ja sen jälkeen kulma vasemmaalle. Selvitti kulmaa kauan ja mielestäni ohessa seuraili jotakin muutakin jälkeä. Poikkesi jopa hyvin lähellä sijainneelle tielle, sillä maasto oli niin vaikeakulkuista. Päästin jo liinan irti ja odotin. Onneksi koira palasi takaisin ja sieltä kulmaan ja jäljestäminen jatkui. Meinasi minulta loppua usko, mutta seisoin ainoastaan hiljaa paikoillani, enkä puuttunut koiran tekemisiin ollenkaan. Matka jatkui edelleen lyhyessä tiheessä mäntytaimikossa. Hyvin pian toisessa kohtaa mietin onko koira jäljellä ollenkaan. Todellakin koira jäljesti jotakin muuta , mutta jatkoi sitten oikeaalla jälellä hetken päästä. Edellisen ja seuraavan kepin väliä oli 200 metriä, joten hiukan tyttö saattoi väsyäkkin, kun maastokin oli hapankorpun kuivaa. Mutta kaikesta huolimatta, Alma nosti viidennen kepin loistavasti ja pääsimme loppusuoralle, eli kuudennen kepin etsintään. Muutama kulma oli vielä jäljellä ja ne tyttö selvitti tiiviimmin ja lopulta löytyi se viimeinen keppi. Aikaa jäljestämiseen meni yhteensä 22 minuuttia, jos ei oteta ensimmäistä janaa mukaan . Kulmia oli yhteensä seitsemän ja lisäksi yksi piikki. Seuraavan jäljen teen helpon, että lyhyen, jotta vaihtelevuutta saisin loisto tytölle!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti