Esineruutua keskiviikkona

Tehtiin Hanniksen kanssa esineruutu täyteen kokoonsa (50x50) "Peurapaikalle". Alueen tallomisessa olivat apuna myös Hanniksen lapset Lenni ja Liinu. Kova tuuli kävi esineruudun vasemmalta reunalta. Hannis vei Almalle esineet piiloon niin, etten tiennyt niiden paikkoja ja en ollut myöskään tietoinen millaisia esineitä alueella oli. Lähetin koiran oikealta etukulmasta. Koira lähti innokkaasti hakemaan, eteni ruudun puoleen väliin ja jäi luultavasti poikittaiselle jäljelle. Kutsuin koiran kohta pois ja lähetin uudestaan. Jäi taas ruudun keskelle pyörimään, kunnes muutaman minuutin jälkeen siirtyi vasemmalle takakulmaan ja nappasi sieltä kankaisen lompakon. Toi minulle asti ja vaadin tälläerää luovutuksen eteen istuen, kun muuten koiralla on ollut vapaa luovutusasento. Siirryin koiran kanssa ruudun etureunan keskikohtaan. Lähetin koiran toisen esineen etsintään. Esineruudussa oli pieni mäennyppylä keskellä, joten koiraa ei välttämättä nähnyt koko aikaa ja nyt suurelta osin Almaa veti jokin haju esineruudun ulkopuolelle, vasemmalle. Toinen esine löytyi läheltä oikeaa esineruudun reunaa. Alma haistoi sen kun oli tulossa minua kohden pois esineruudusta. Koira toi esineen minulle hyvin eteen istuen. Sitten lähetin koiran vasemmasta etukulmasta viimeisen esineen etsintään. Eteni hyvin takareunaan ja jäi haeskelemaan sinne. Minuutit kuluivat ja sitten koira hävisi kukkulan taakse. Kutsuin koiran luokseni ja lähetin uudestaa. Koira onneksi lähti halukkaasti ja eteni taasen vasemmalle takareunaan, mistä oli jo esineen tuonut. Kysyin Hannikselta mahdollista viimeisen esineen paikkaa ja hän neuvoi, että se on keskellä ruutua. Kutsuin jälleen koiran pois ja etenin itsekkin syvemmälle ruutuun. Johdattelin koiraa tuulen alapuolelta etsimään esinettä. Hyvin pian taas koira meni vasemmalle kulmaan. Sieltä onneksi alkoi palata kohti minua ja jäi pyörimään esineruudun keskelle. Liikuskeli nyt suurin piirtein esineen lähelle, ja en puuttunut koiran työskentelyyn, vaan annoin sen haeskella. Mutta kun tulosta ei alkanut syntymään ja koira taas eteni esineen läheisyydestä kauemmaksi, kutsuin jälleen koiran luokseni. Taas uusi lähetys ruutuun. Koira lähti edelleen halukkaasti työskentelemään nenä lähellä maata. Jännittyneenä odotin hiljaa ja toivoin, että viimeinkin osuisi esine kohdallensa. Ja sitten yht`äkkiä se oli siinä. Koira nappasi esineen, toi sen minulle ja siitä superpalkka ja hurjasti suullista kehua. Kokonaisuudessaan esineruutu kesti meillä tänään yli viisitoista minuuttia, eli ylitimme reippaasti kisa-ajan. Toisaalta harjoitus oli hyvä ja kiva oli nähdä, että koiralle on myös sitä kestävyyttä tullut iän mukana lisää ja pieni vaatiminenkaan ei sitä säikäyttänyt :) . Kiitokset Hannikselle ohjeistuksista!