Tunnetila

Kun koiralle on jalostuksen aikaan saamana muokattu ilmeetön olemus, on sitä vaikea joskus lukea ja päätellä mikä tunnetila on milloinkin menossa. Moni pitääkin dogoa terävänä juuri edellä mainitusta syystä, kun se ei ennalta paljoa kerro, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Sama se on tottiksessa. "Vie koira hyvässä tunnetilassa kentälle ja alota sitten vasta tottis"!! :)

Hiihtolenkin jälkeen vaihdettiin koulutusvärmeet päälle ja lähdettiin menemään kenttää kohden. Samalla yritin lukea koiraa ja miettiä mahdollista tunnetilaa. Suurelta osin vaikutti siltä, ettei koirallani ollut mitään ajatuksia päässä, oli rahallinen ilmeetön olemus. Ei siis mitenkään riemuiten seurannut minua ulos. Matkan puolessa välissä voisimpa vaikka vannoa, koira hivenen jännittyi ja perille tultaessa oli näemmä innoissaa, vaikka ei paljon sitä ilmeellään kertonut, sillä haukku löytyi meko pian ja se alkoi pomppia kahdella jalalla.

Lähdettiin seuraamiseen villisti suoraan haukusta ja palkka tuli heti muutaman askeleen jälkeen. Alma vaihteli taistellessa patukasta toiseen ja pian toinen patukka meni piiloon ja toinen irrotuksen kautta kainaloon. Seuraava pätkä oli jo kympin suorite, loistava tempo ja halukkuus. Ja palkka muutamasta askeleesta! Tämän jälkeen vielä kaksi lyhyttä oikein napakkaa seuraamista. Palkka oli koko ajan näkyvissä ja liikkeellä, ja varoin ns hiljaisia hetkiä, jolloin koiran kontakti häipyy.

Lopuksi otin noutokapulan tuonnin niin, että asetin koiran istumaan kentän reunaan ja kapulan asetin koiran eteen muutaman metrin päähän. Itse kävelin kentän vastakkaiselle reunalle ja käskin "tuo". Koira lähti nopeasti etenemään ja matkalla sieppasi kapulan mukaansa.

Kun koira lähestyi, niin otin patukan esiin huutaen "hyvä". Koira PUDOTTI kapulan ja sieppasi patukan kädestäni. Sitten hirmu riehuminen kahdella patukalla ja kentältä poistuminen. Alma kanto ovelle asti patukkaa.

Treenit tänän kesti seitsemän minuuttia.