Nyt päästiin lenkille!

Jo useamman päivän kestäneisiin korkeisiin pakkaslukemiin tuli eilen katkos , eli mittari näytti -14 ja se tuntui jo paljon siedettävämmältä kuin viimeaikaiset yli -18 asteen pakkaset tuulen kera.
Ennen treeniä kävin Alman kanssa hiihtämässä. Nyt on ollut loistava talvi tehdä luontohavaintoja. Koskematon lumipinta paljastaa helposti satunnaiset ohikulkijat. Ukonselän ylityksen jälkeen alkaa erämää, jossa riistaa liikkuu satunnaisesti ja Alma pääsee aika usein "hajulle". Tällä erää hajuvanan oli jättänyt ilves. En tiedä kumpi on pelottavampi näky, karkuun pakeneva ilves, vaiko vainun saanut dogo.
Kentälle mentiin hillitysti, ja perille päästyämme ajattelin kokeilla koiran "tunnetilaa", innostuuko koira paikasta (treenikenttä) ja minun sotilaallisesta asennosta vai onko flegmaattinen ja odottaa minun aloittavan "houkuttelun" vireen nostoon. Pysähdyin suolapatsaaksi ja odotin liikkumatta koiran minkälaista tahansa reagointia. Kesti noin kymmenisen sekuntia, ennen kun tuli haukku Alman suusta. Se oli innostunut ja pyytävä, juuri sellainen mitä toivoinkin; se vaati ja halusi minut liikkeelle ja tekevän jotain! Eli tästä täytyy vetää sellainen johtopäätös että Alma näköjään tykkää leikkiä purupatukoilla. Se tykkää siitä mitä on kohta tulossa ja niin se innostuu. Loistavaa! Toistin vielä kahdesti saman sotilaallisen olemukseni ja kerta kerran jälkeen oli haukku vahvempaa ja vaativampaa. Palkkasin koiran patukalla haukusta.
Sitten otin muutaman seuraamisen. Ensimmäisen seuraamiseen lähdin hetsaamalla ja palkka lyhyen pätkän jälkeen vasemmalta koiran sivulle. Palkkauksen ajan liikuin eteenpäin. Seuraaminen oli hyvää. Otin myös seuraavan kahden seuraamisen aikana kaksi käännöstä vasemmalle, joista jälkimmäinen oli tiivis ja nopea (Almaksi).
Lopuksi otin luoksetulon. Jätin koiran istumaan ja etenin kentän vastakkaiselle sivulle. Kutsun jälkeen Alma tuli eteen istumaan ja palkkasin kahden patukan leikillä. Lopuksi Alma kantoi patukkaa melkein kotiovelle asti. Treeni kesti viisi minuuttia.

Illalla oli Keuruun seudun Kennelkerhon vuosikokous, jossa mm palkittiin kerhon ansioituneita koiria sekä ohjaajia edellisen vuoden erilaisista saavutuksista. Kennelkerho oli myös anonut Suomen Palveluskoiraliitolta kahta harrastusmerkkiä kerhon palveluskoiraharrastajille. Minä olin toinen joka sai merkin. Kaunis Kiitos ja kumarrus tästä arvokkaasta huomionosoituksesta Kennelkerholle!