Hiihtolenkin jälkeen kolasin edellisenä yönä sataneen lumen kentältä pois. Sitä lunta on jo tullut aivan riittävästi tälle talvelle. Mutta kun päätin ensilumien aikaan pitää kentän auki koko talven, niin sataisi vaikka kiviä, niin tämä tyttö kolaa.
Kolaamisen jälkeen otin Almalla kisamaisen aloituksen ja pienen seuraamispätkän ja palkkasin patukalla. Ihan kivasti ja halukkaasti koira työskenteli ja leikkiinkin sain otetta. Sanoisinko, et ilmassa oli semmoista aamupirteyttä. Patukka vaan ohjaajalla taas ihan väärässä paikassa. ei mene jakeluun, ei.
Iltapäivällä sain seuraa Hanniksesta. Aloitin seuraamisen kisamaisesti, kuten noin 99% treeneistäni tänä päivänä aloitan ja taasen seuraaminen oli pikku nättiä...pitää paikan hyvin, katsekontakti ok ja on suorassa, mutta vietti hukassa. Joitakin seuraamispätkiä ja leikkiä, kunnes Hanniksen ohjauksessa aloin palkkaamaan kesken seuraamisen lyhyesti ja heti nopeasti irroituksen jälkeen uudestaan seuraamiseen. Välillä hetsasin, enkä antanut palkkaa. Useamman toiston jälkeen koira kuumeni (Almaksi) loistavasti niin, ettei kaksi kättä ja kaksi patukkaa tahtonut riittää palkkaamiseen. Siis innostui leikkiin kovin ja samalla se vaikutti myös seuraamiseen, häntä nousi ja etujalat ottivat korkeampaa askelta; loistavaa. Jälkeempäin mietimme tottistelun aloitusta hiukan toisenlaiseksi, jotta virettä olisi HETI seuraamisessa, eikä vasta viides päivä. Luoksetuloja otin loppuun muutaman, ja jälleen koira tuli törmäten eteen ja istui vinoon. Sitten taasen palkka korjatusta istumisesta. Lupaan ja vannon että se muuten oli viimeinen kerta kun palkkaan korjatusta: palkka vain oikeasta suoritteesta sanoi Hannis!! Ja muuten oikeassa on, myönnetään :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti