Pakkasessa maneesissa

Maneesissa ulkona ja sisällä -16 astetta. Auto pihassa tyhjäkäynnillä. Mentiin murinalla sisään, ihan kivassa vietissä ja ensimmäisen haukun jälkeen aloitettiin liikkeestä seuraaminen. Muutaman askeleen jälkeen palkka, patukalla leikitystä, siitä irrotus ja suoraan seuraamiseen. Hetsausta välillä, jonka jälkeen seuraamista ja palkka. Toistoja muutama. Seuraamisessa pysyi paikka, mutta katsekontakti niiasi useampaankin otteeseen. Korjasin pienillä hihnan nykäsyillä. Myös huomasin tarvitsevani ajoittain apua, eli vein kämmenen ylös vasemmalle, liki patukkaa, hartian päälle, niin sain seuraamiseen, että katsekontaktiin varmuutta. Luulen, että käsiavun nähdessään Alma yhdisti sen namipalataskuun, joka paikka on vasemmalla rintataskussa eli kuola suussa se alkoi odottamaan ruokaa. Mä ite taistelin liian voimakkaasti, pientä hyytymistä oli havaittavissa Almassa ja semmoista oli alusta asti että ei niin hyvää otetta patukasta. Niin sanotusti Alma höpläsi...
Lopuksi otimme luoksetulon koko maneesin mitalla. Jätin koiran istumaan. Luoksetulokutsun jälkeen Alma lähti vahdilla kohti minua ja vedin palkka patukan esiin matkan puolessa välissä. Tää on meille aika uusi juttu, en nimittäin luoksetulossa ole pahemmin patukkaa käyttänyt ja jos olen, niin vasta eteen istumisen jälkeen. Hivenen Alma kattoo mua sen sekunnin murto-osan, että mikä juttu toi on, mut hyvin toimi vauhdin lisääjänä. Nyt treenit kesti yhdeksän minuutti ja patukkaa kannettiin kivasti autolle päin mut ei autolle asti.