Nollakeli ja tottistelua VESISATEESSA!

Eilen siis olin maneesissa ja tänään tottisteltiin omalla pihakentällä, vaikka kirjoitin kummatkin tekstit tänään.
Kentällä aluksi vietin nostoa haukuttamalla ja siitä vauhdikkaasti seuraamiseen. Saalispalkka lyhyen seuraamisen jälkeen, josta Hanniksen hyvä huomio, että olen alkanut ottamaan juoksuaskelia palkkauksen yhteydessä. Onneksi on toinen seuraamassa tekemisiäni, sillä nämä juoksuaskeleet palkkaamisen yhteydessä ei olekkaan niin hyvä juttu. Saattaapi koira ruveta kohta edistämään. Kiitos Hannis!
Seuraava seuraaminen oli pidempi ja taidettiin ottaa muutama kulmakin. Palkatessa koira tarttui hyvin patukkaan ja taisteli tosi voimallisesti. Irrotuksen jälkeen hetsausta ja taas siitä heti seuraamiseen. Sitten päätin ottaa yhden pysähtymisen seuraamisen yhteydessä ja kas, siinä tippui katsekontakti. Jatkoin istumisesta pienen matkaa seuraamista ja sitten palkka. Päätimme toistaa edellisen ja varsinkin pysähtymisessä seurata katsekontaktia, että pysyisikö se, vaiko tippuisiko jälleen. Seuraamiseen lähdettiin hyvässä vireeessä pienen hetsauksen jälkeen ja seuraamisen pysähdyksessä koira istui oikeaan paikkaa ja suoraan. Ja kah, jälleen tippui katsekontakti! Onneksi oli avustaja, joka pääsi huomauttamaan nopeasti asiasta. Annoin pienen korjaavan pakotteen ja koira korjasi virheen. Palkka vasta lyhyen seuraamisen jälkeen. Toistimme saman kaavan uudestaan ja kun Hannis ilmoitti, että pysähtymisessä tippui katsekontakti, niin annoin pienen huomauttavan pakotteen ja siitä heti palkkasin. Eli pysähdyksen katsekontakti on huonontunut, koska en ole niitä aikoihin ottanut niitä enkä varsinkaan ole niistä koiraa palkannut eli seuraavissa treeneissä minun tulisi huomioida tämä. Lopuksi otin vielä yhden pysähdyksen jossa heti palkkasin koiran, ennenkuin katsekontakti ehti tippumaan Jes, ja se onnistui hienosti.
Seuraavaksi otimme liikkeestä seisomisen. Annoin käsiavun oikella kädellä ja kanankaula lensi vasemmasta kädestä koiran taakse. Liike oli ok. Toistin saman uudestaan ja tälläkertaa meni omat kädet sekaisin, ja koira ei sitten enään pysähtynytkään niin terävästi.
Lopuksi reipas luoksetulo. Palkkasin koiran vasta eteenistumisen jälkeen.
Sitten tuumittiin Hanniksen kanssa, että voisin Alman treenamisessa pitää kerta viikkoon vapaapäivän. Nyt ennen kisoja varsinkin, tulisi kokeilla vapaapäivän merkitystä tottisteluun. Silloin ei myöskään leikkejä patukalla. Mun mielestä ihan kokeilemisen arvoinen idea!

Maneesissa hiekka tekee tehtävänsä!

Maneesissa tottisteltiin tossut jalassa, ja hyvin pysyivät. Maneesin hiekkaan sekoitetaan suolaa ja Almalle oli punotusta anturoitten väliin tullut edellisyönä.
Aluksi lyhyt haukutus ja siitä muutaman askeleen seuraamiseen. Koira oli innokas, mutta heti ensimmäisen palkkauksen yhteydessä huomasin, ettei koira tarttunut patukkaan kunnolla. Jatkoin lyhyitä seuraamisia kolmasti ja yritin palkata leikillä, mikä oli todella kehnoa. Koira hamusi jopa patukan narulenkkiä kun koitti välttää koskemasta patukkaan. Patukka oli ollut koko ajan kädessäni, eli siinä ei ollut hiekkaa.
Tästä johtuen hyvin pian vaihdoin patukan nameihin ja sain palkattua koiran hyvässä vireessä.
Seuraamisen jälkeen otin jäävistä istumisen. Istui heti käskyn kuultuaan.
Haukutin ennen jäävistä maahanmenoa. Maahanmeno oli hyvä ja palkkasin heti namilla. Kokeilin uudestaan taistelua patukalla ja nyt jo tarttui paremmin.
Seuraavaksi otin eteenmenon. Haukku tuli taasen helposti, liekkö tykkää haukkua maneesissa, kun ääni kaikuu paremmin. Lyhyen seuraamisen jälkeen tuli käsky eteen. Koira eteni hyvin ja "maahan" käskyn jälkeen pienellä viiveellä laskeutui alas. Palkkasin hetimiten vetämällä patukan esille ja koira sai juosta luokseni leikkimään.
Lopuksi otettiin vielä vahdikas luoksetulo. Jätin koiran istumaan ja etenin maneesin toiseen reunaa. Käsky tänne ja koira lähti tulemaan kohti vauhdilla. Puolen välin jälkeen kaivoin patukan esiin ja koira nappasi patukan kädestäni. Sitten iltapalalle autoon.
Almalle on syntynyt nyt kolmen maneesikerran aikana huono muistikuva taisteluleikistä siinä paikassa. Suolalla höystetty hienojakoinen hiekka on tosi vastemmielistä Almalle ja kun toi vire ei kanna tarpeeksi, niin kaikki pienikin häiriö helposti vaikuttaa herkän koiran työskentelyyn. Olen kyllä tietoisesti varonut sotkemasta hiekkaa patukoihin, mutta viimeksikin Alma ehti siepata maahan pudonneen patukan suuhunsa. Harmin paikka. Täytyy miettiä miten tässä etenemme, elikkäs jättäydymmekö maneesista kokonaan pois loppukevääksi.
Tottistelua omalla kohdallani kesti tasan kymmenen minuuttia.

Meitä oli kuusi koiraa ja kokonaisaika treeneissä 3 h 15 minuuttia eli se tekee 32 minuuttia per koira eli laskujeni mukaa jotkut treenaavat yli sallitun ajan eli yli 15 min. Tähän on tehtävä muutos, eli avaan tästä keskustelun ensi kerralla, jos menen maneesiin! Eli jokainen huolehtikoot siitä, että käyttää vain sallitun ajan treenaamiseen ja jos vielä on halua treenata, kun kaikki ovat käyttäneet omat vuoronsa, niin ottaa sitten sen jälkeen koiran uudestaan maneesiin : ) Eli kellot mukaan ensi kerralla!

Tuoretta fasaania!

Palasimme hiihtäen järven yli kun Alma äkkäsi jonkin eläimen hajun rantapajukosta. Koira oli kiinni remmissä, mutta annoin sen poiketa polulta. Hetken päästä näin ruskeita höyheniä valkoisella hangella. Hyvin nopeasti selvisi, että ne olivat lähtöisin fasaanista, joka oli kokenut viimeiset hetkensä, juuri hetkeä ennen kuin saavuimme Alman kanssa paikalle. Sen verran oli fasaania maisteltu, että siltä puuttui pää. Alma ryhtyi tutkimaan mieluisaa löydöstä ja hyvin nopeasti nappasi sen kokopuruotteella suuhunsa, mulkaisi minua. Se tiesi olevansa toisen ruokalautasella ja sillä oli kiire poistua paikalta. Tämän jälkeen määrätietoisesti Alma eteni kanavaa pitkin tielle ja siitä kotipihalle, minä suksineni ja sauvoineni perässä. Pihalla mulkaisi minua vielä toisen kerran, varmistaakseen sen, että löytäjä saa pitää sen minkä löytää. Siispä tänään Alman ruokalistaan lisättiin fasaani :)

Uuvuttavaa treenailla flunssasena

Hiihtolenkin jälkeen treenaamaan. Napakasti mentiin kentälle ja pieni hetsaus ja haukutus ja liikkeelle seuraamiseen. Herättelin hiukan seuraamisessa ja palkkasin patukalla. Hiukan oli koira taasen unen mailla, joten hetsausta lisää. Sitten tulikin kiva seuraaminen ja palkkiota lisäsin toisella patukalla. Taistelu vahvistui useamman lyhyen palkatun seuraamispätkän jälkeen. Teimme myös kaksi vasemmalle kääntymistä ja näytti ihan kivalta. Seuraamisen loppuun kahden patukan leikki.
Sitten ajattelin ottaa namipalkalla muutamia käännöksiä paikallaan. Ollaan niitä sisällä treenattu aina silloin, kun mittari on näyttänyt liian kovia pakkaslukemia eikä kentälle ole ollut mitään asiaa. Siirryin aluksi paikallaan vasemmalle, ja koira ei liikahtanut mihinkään. Seuraavaan jo käytikin apuja, eli työnsin liikkeeseen vauhtia hartioillani ja sekös sai koiran liikkeelle. Toistin liikettä vielä niin monta kertaa, että koira ei enään apuja tarvinnut, eli se hoksasi mitä siltä odotan. Apuja en siis ole aikoihin käyttänyt sisällä, mutta näköjään ulkona vielä tarttee. Innostin koiraa ja paikallaan täyskäännöskin melkein onnistui nappiin, paitti tahtoopi vielä korjata paikkaansa liian eteen, mutta yritys hyvä kymmenen.
Lopuksi taisteltiin patukasta ja harjoiteltiin irroituksia ja irroitukset palkkasin taas taistelulla. Koira oli hyvässä tunnetilassa kun poistuimme kentältä. Treenit kesti peräti 10 minuuttia.

Maha täynnä tottistellessa

Joku kävi varkaissa ja keittiön apupöydältä hävisi hirven kylkiripsit, juuri ennen tottistelua. Hanniksen auto pihassa on Almalle merkki, et nyt saapi pöydät imuroida tyhjäksi : ) Ja se tietää, että kukaan ei ole silloin vahtimassa! Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta.

Haukutus aluksi ja pientä hetsaamista ennen muutaman askeleen seuraamista. Lapset häiriönä. Sitten vähän pidempi seuraaminen ja palkka kahdella patukalla. Irroitus ja nopeasti liikkeelle uudestaan. Koira oli löysä, ja aivan selkeesti kylläinen. Leikistä vähän innostui ja käytin myös haukkua, mut en namipalkannut seuraamisesta.
Mutta jäävät palkkasin nameilla. Ekaa kertaa pitkästä aikaa oli palkkanamikanankauloja rintataskussani. Luulin Alman innostuvan niistä kovin, mutta toisin kävi, ei suurta vaikutusta tehnyt koiraan. Istuminen oli hyvä, ja rodunomaisen nopea. Haukutin ennen seuraavaa temppua, liikkeestä maahaanmenoa. Hyvin meni maahan, mutta luoksetulo oli löysä ja hidas, liekkö etäisyys ollut liian lyhyt.
Sitten lopuksi otin useamman liikkeestä pysähtymisen. Ensimmäinen, ilman apuja, oli hidas pysähtyminen, askeleita tuli useampi perääni. Seuraavan otin apujen kanssa itse peruuttamalla ja koira seuratessa perässä. Pysähtyminen oli silloin hyvä. Sitten otin vielä apujen kanssa että ilman. Ja vahingossa väliin palkkasin huonon pysähdyksen.
Napakkaa pysähdystä voisi treenata jonkin aikaa niin, että käyttäisin kumpaakin kättä eli niin, että toisella, eli vasemmalla antaisin merkin koiralle nopeaan pysähtymiseen ja oikea olisi palkkakäsi ja palkka vois lentää koiran taakse. Alma tietää käskyn, mutta pysähdyksestä puuttuu voima ja nopeus, siis liike on vielä kaikin puolin kesken.
Treenit kesti kahdeksan minuuttia.

Itse teosta kiinni

Nyt todistetusti tiedämme kuka käy koulutuskentällä asioilla :)

Aurinkoinen pakkaspäivä

Tänään minä ajattelin näyttää Hannikselle, kuinka Almalla ja mulla tottistelu alkaa hienosti, ilman että hetsaan koiraa. Elikkä eilisen harjoitteen mukaan koira alkaisi pyytämään oma-aloitteisesti minua liikkeelle innokkaasti haukkumalla, kun seison kuin suolapatsas.
Mutta toisin kävi tänään, sillä koira pääsi yllättämään minut nopealla haukahduksella, heti kun kentällä seisahduin ja niin haukahdus jäi palkkaamatta ja aloin vasta sen jälkeen odottamaan haukkua. No sitä sainkin sitten odottaa, sillä koira alkoi kuuntelemaan Pilan vinkumista autossa ja kevätlinnun viserrystä. Seisoi hiljaa kuin aidan tolppa! Juuri tätä tälläistä ei olisi saanut tapahtua !!! . No tulihan se haukku sieltä kun aloin houkuttelemaan haukkua ulos ja siitä sitten lähdettiin vauhdilla seuraamiseen. Aluksi lyhyt muutaman askeleen seuraaminen ja leikki ja sitten vähän pitempi seuraaminen. Alma taisteli voimakkaasti ja piti paikkansa hyvällä kohtaa. Aluksi taistelin yhdellä patukalla ja myöhemmin otin esille myös toisen patukan. Seuraamisien alussa hetsasin. Lopuksi otettiin oiken kunnon kahden patukan leikki, ennenkuin siirryttiin seuraavaan temppuun, joka oli nouto.
Haukutin alussa, jotta saataisiin tekemiseen pontta ja käskin koiran sivulle. Alma istui vinoon ja korjasin. Heitin kapulan ja Hannis heitti sen vielä pidemmälle, kentän päätyyn. Käsin "tuo" kun kapula oli vielä ilmassa. Raivokas meno kapulalle, hyvä tarttuminen, vaikka kapula lensi nietoksen päälle ja paluu vauhti erinomainen. Vedin patukan melko myöhään esille, pudotti kapulan lähellä minua ja tarttui patukkaan.
Alman vire tottistelussa pysyy hyvänä jos pidän treenit vauhdikkaina ja sujuvina. En saa siis itse ruveta ihmettelemään missään vaiheessa, vaan treenit on suunniteltava hyvin etukäteen.
Tottistelu kesti kahdeksan minuuttia.

Nyt päästiin lenkille!

Jo useamman päivän kestäneisiin korkeisiin pakkaslukemiin tuli eilen katkos , eli mittari näytti -14 ja se tuntui jo paljon siedettävämmältä kuin viimeaikaiset yli -18 asteen pakkaset tuulen kera.
Ennen treeniä kävin Alman kanssa hiihtämässä. Nyt on ollut loistava talvi tehdä luontohavaintoja. Koskematon lumipinta paljastaa helposti satunnaiset ohikulkijat. Ukonselän ylityksen jälkeen alkaa erämää, jossa riistaa liikkuu satunnaisesti ja Alma pääsee aika usein "hajulle". Tällä erää hajuvanan oli jättänyt ilves. En tiedä kumpi on pelottavampi näky, karkuun pakeneva ilves, vaiko vainun saanut dogo.
Kentälle mentiin hillitysti, ja perille päästyämme ajattelin kokeilla koiran "tunnetilaa", innostuuko koira paikasta (treenikenttä) ja minun sotilaallisesta asennosta vai onko flegmaattinen ja odottaa minun aloittavan "houkuttelun" vireen nostoon. Pysähdyin suolapatsaaksi ja odotin liikkumatta koiran minkälaista tahansa reagointia. Kesti noin kymmenisen sekuntia, ennen kun tuli haukku Alman suusta. Se oli innostunut ja pyytävä, juuri sellainen mitä toivoinkin; se vaati ja halusi minut liikkeelle ja tekevän jotain! Eli tästä täytyy vetää sellainen johtopäätös että Alma näköjään tykkää leikkiä purupatukoilla. Se tykkää siitä mitä on kohta tulossa ja niin se innostuu. Loistavaa! Toistin vielä kahdesti saman sotilaallisen olemukseni ja kerta kerran jälkeen oli haukku vahvempaa ja vaativampaa. Palkkasin koiran patukalla haukusta.
Sitten otin muutaman seuraamisen. Ensimmäisen seuraamiseen lähdin hetsaamalla ja palkka lyhyen pätkän jälkeen vasemmalta koiran sivulle. Palkkauksen ajan liikuin eteenpäin. Seuraaminen oli hyvää. Otin myös seuraavan kahden seuraamisen aikana kaksi käännöstä vasemmalle, joista jälkimmäinen oli tiivis ja nopea (Almaksi).
Lopuksi otin luoksetulon. Jätin koiran istumaan ja etenin kentän vastakkaiselle sivulle. Kutsun jälkeen Alma tuli eteen istumaan ja palkkasin kahden patukan leikillä. Lopuksi Alma kantoi patukkaa melkein kotiovelle asti. Treeni kesti viisi minuuttia.

Illalla oli Keuruun seudun Kennelkerhon vuosikokous, jossa mm palkittiin kerhon ansioituneita koiria sekä ohjaajia edellisen vuoden erilaisista saavutuksista. Kennelkerho oli myös anonut Suomen Palveluskoiraliitolta kahta harrastusmerkkiä kerhon palveluskoiraharrastajille. Minä olin toinen joka sai merkin. Kaunis Kiitos ja kumarrus tästä arvokkaasta huomionosoituksesta Kennelkerholle!

Keittiökivaa kolmatta päivää!

Pakkasta viimeyönä -29 astetta. Päivällä mittari näytti asteita -19, eikä mitään asiaa ulos siinä viimassa. Käytiin kyllä sen verran, että otettiin kuva valkoisesta koirasta, valkoisessa lumessa valkoisia autotallin ovia vasten. Tulos oli häkellyttävän valkoinen :)

Treenattu on vaan keittiössä. Semmosta pientä kapulan luovutusta, eteen istumista ja sivulla paikallaan pyörähtämistä. En hirveästi tee toistoja, ja palkkaan namilla. Hiotaan vähän siistimmäksi temppujen osia. Sitten huviksemme treenaamme hyvää haukkua ja sekös mielenkiintoista. Haukku, tauko, haukku, piiiitkä tauko, haukku, haukku, vielä pitempi tauko jne. Onneksi ei haukulla Alma maalimiestä ilmaise...huh.

Ohessa myös kuva Aman hypystä esteen yli muutama päivä sitten, kun otettiin pelkästään kenttäkivaa ja hypättiin läpihyppyjä metrisestä.

Nyt sitten ootellaan vähän lämpimämpiä ilmoja, jotta päästäisiin treeenaamaan.

Tulinen argentiinalainen että ohjaaja palelee näillä keleillä!!

Sujuvuus, päivän sana!

Aamupäivällä käytiin ottamassa rabies piikki niskaan Keuruulla. Rokote oli kahden viikon päästä menosssa vanhaksi. Kolmoisrokotteen vuoro on vasta vuoden päästä, uuden suosituksen mukaan.
Iltapäivällä tehtiin tottista. Hannis tuli kaveriksi.
Lähdettiin Alman kanssa liikkeelle haukutuksesta, jonka jälkeen lyhyt taistelu yhdestä patukasta. Irroitus ja nopeasti hetsaten patukka kainaloon ja lyhyt seuraaminen. Vire oli jälleen loistava ja taistelutahtoa löytyi. Seuraaviin kahteen palkkaukseen otin esille myös toisen patukan ja Alma tavoitteli vuoron perää jompaa kumpaa patukkaa, kunnes irroitus ja hetsauksen jälkeen taas seuraaminen. Neljäs ja viimein seuraaminen lähti taas hetsauksen jälkeen liikkeelle. Se oli toisia vähän pitempi. Nyt panokset kovenivat, hyvästä seuraamisesta ja palkaksi tuli kahden patukan leikki.
Alma oli äänestä päätellen tosi innoissaan.
Heti perään otin noudon. Alma oli halukas jo nähdessään kapulan. Käskin koiran sivulle ja heitin kapulan. Hanniksen avustamana kapula lensi vielä kertaalleen kauemmaksi ja ennenkuin se kosketti maata , käskin koiraa "tuo". Hyvä menovauhti kapullalle ja tulovauhti erinomainen. Patukan vedin esiin koiran ollessa paluu matkalla noin puolessa välissä. Muutama askel vielä ja kapula putosi suusta "hyvä" käskyn jälkeen ja Alma tarttui patukkaan. Sitten kahden patukan leikkiä ja lopuksi taistelu, niin että Alma sai voittaaa.
Sitten kohti kotiovea patukka suussa.
Nyt oli sitä sujuvuutta treeneissä, johon olen pyrkinyt, mutta se on tuskin aikaisemmin onnistunut. Näiden muutaman viikon aikana, kun olen makupalapalkkauksen vaihtanut kokonaan saalispalkkaukseen, olen joutunut todella miettimään koko treenin uusiksi ja perehtymään saalispalkkaukseen. Nyt vasta tuntuu, että punainen lanka on löytynyt ja se näkyy myös koirassa! Ja kiitokset Hannikselle loistavasta ohjauksesta!!
Treenien kesto 5 minuuttia.

Tunnetila

Kun koiralle on jalostuksen aikaan saamana muokattu ilmeetön olemus, on sitä vaikea joskus lukea ja päätellä mikä tunnetila on milloinkin menossa. Moni pitääkin dogoa terävänä juuri edellä mainitusta syystä, kun se ei ennalta paljoa kerro, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi.

Sama se on tottiksessa. "Vie koira hyvässä tunnetilassa kentälle ja alota sitten vasta tottis"!! :)

Hiihtolenkin jälkeen vaihdettiin koulutusvärmeet päälle ja lähdettiin menemään kenttää kohden. Samalla yritin lukea koiraa ja miettiä mahdollista tunnetilaa. Suurelta osin vaikutti siltä, ettei koirallani ollut mitään ajatuksia päässä, oli rahallinen ilmeetön olemus. Ei siis mitenkään riemuiten seurannut minua ulos. Matkan puolessa välissä voisimpa vaikka vannoa, koira hivenen jännittyi ja perille tultaessa oli näemmä innoissaa, vaikka ei paljon sitä ilmeellään kertonut, sillä haukku löytyi meko pian ja se alkoi pomppia kahdella jalalla.

Lähdettiin seuraamiseen villisti suoraan haukusta ja palkka tuli heti muutaman askeleen jälkeen. Alma vaihteli taistellessa patukasta toiseen ja pian toinen patukka meni piiloon ja toinen irrotuksen kautta kainaloon. Seuraava pätkä oli jo kympin suorite, loistava tempo ja halukkuus. Ja palkka muutamasta askeleesta! Tämän jälkeen vielä kaksi lyhyttä oikein napakkaa seuraamista. Palkka oli koko ajan näkyvissä ja liikkeellä, ja varoin ns hiljaisia hetkiä, jolloin koiran kontakti häipyy.

Lopuksi otin noutokapulan tuonnin niin, että asetin koiran istumaan kentän reunaan ja kapulan asetin koiran eteen muutaman metrin päähän. Itse kävelin kentän vastakkaiselle reunalle ja käskin "tuo". Koira lähti nopeasti etenemään ja matkalla sieppasi kapulan mukaansa.

Kun koira lähestyi, niin otin patukan esiin huutaen "hyvä". Koira PUDOTTI kapulan ja sieppasi patukan kädestäni. Sitten hirmu riehuminen kahdella patukalla ja kentältä poistuminen. Alma kanto ovelle asti patukkaa.

Treenit tänän kesti seitsemän minuuttia.

Ipanatreeniä

Hannis tuli lasten kanssa treenaamaan. Hyvä juttu, sillä häiriö on aina hyvästä, kouluttaessa koiraa : ). Paikka oli nyt eri, tottistelimme etupihalla, että lapset pystyivät seurannassa samanaikaisesti laskemaan mäkeä.
Alkuun Almalla haukku ja siitä suoraan "seuraa" noin kolmisen askelta ja heti vapautus ja patukka esiin vas taskusta. Liikerata ok. Lyhyt taistelu kahdella patukalla vuoronperään ja sitten toinen patukka piiloon, ennen kuin toisesta irroitus.
Jälkimmäistä patukkaa oli hankala saada asettumaan taskuun ja koira ehti sen kerran varastaakin sieltä. Seuraavan seuraamisen jälkeen laitoin patukan kainaloon Hanniksen neuvosta ja homma helpottui huomattavasti.
Kolmatta lyhyttä seuraamispätkää korjasin kahdesti, kun katse tahtoi siirtyä lapsiin ja katsekontakti tippui. Vielä kaksi lyhyttä seuraamista ja taistelua kahdella patukalla, niin että patukat pysyivät kädessäni. Vire oli hyvä.
Palkka viimeisen seuraamispätkän jälkeen oli ns lentävät patukat, eli heitin vuoron perään patukkaa maata pitkin eri suuntiin. Heittely päätyi taisteluun jonka Alma sai voittaa. Vire oli tänään loistava, varmaan opin pikkuhiljaa leikin hienosäätöä.
Patukoista vielä, eli se, joka leikissä jää viimeiseksi koiran suuhun, menee irroituksen jälkeen koiraa houkuttelevasti kainaloon. Toinen patukka on jo aikaisemmin mennyt taskuun. Eli kun sanon irti, niin heti tulee "hyvä" ja pidän koko ajan koiran tiivisti hommassa mukana, kun asettelen patukkaa kainaloon ja heti siitä seuraaminen. "Hyvä" jätetään myöhemmin pois, mutta nyt sitä tarvitaan :). Treenien kesto viisi minuuttia.

Hieno pakkaskeli

Aamupäivä aloitettiin tottiksella. Nyt ei oltu käyty hiihtämässä ennen kentälle menoa. Alussa haukutin ja tulikin neljä kivaa haukkua, sitten siitä suoraan seuraaminen, viiden askeleen jälkeen palkka, patukka, joka oli taas väärässä taskussa. Kesken taistelun irroitus, mikä vasta tapahtui useamman käskyn jälkeen. Sitten seuraaminen jatkui muutaman askeleen ja hyvä vapaa ja leikki. Irroitti patukasta ensimmäisellä käskyllä. Vielä kahdesti toistin saman seuraamis-palkkaamis kuvion. Unohdin hetsata seuraamisten välillä :(.
Koiran työskenteli edelleen niin että "kyllä mää teen kerta sää niin sanot" mentaliteetilla, eli voima ja vietti puuttui. Huomasin, että koira vire nousi enemmän kahden patukan leikistä kuin yhden, leikki tapahtui niin, etten heittänyt kumpaakaan maahan vain pidin ne kädessäni ja koira tarttui niihin vuoron perää. Sitten Hannnikselta tuli terävä havainto siihen, missä itse asiassa vietin laskua tapahtuu, eli semmoista katseen hapuilua ja ei kiinteää olemista minun vaikutuspiirissäni. Se tapahtuu heti patukasta irrotuksen jälkeen, kun tulee muutaman sekunnin viive, enne kuin lähdemme liikkeeelle. Eli silloin kun asettelen patukkaa rintataskuuni. Kun palkkaan kahdella patukalla samanaikaisesti, niin leikin lopussa ennen irroitusta, minun tulisi alkaa jo toisella kädellä laittamaan toista patukkaa rintataskuuni, samanaikaisesti kun Alma vielä taistelee toisen patukan kanssa. Silloin ei syntyisi semmoista tyhjää kohtaa, jolloin vietti laskee.
Myös keskusteltiin, että ensviikon aikana vois jo kokeilla namipalatreeniä ja myös jatkettaisiin sekapalkkauksella, leikkiä ja namipalaa vuorotellen, miten olen palkannut aiemmin, ennen tätä kahden viikon saalipalkkauskokeilua. Ja kun muistaisin tulevaisuudessa namit tarjoilla pieninä annoksina ja monta kappaletta peräkanaa eli ei niin miten olen tähän asti palkannut, eli yhtä kanankoipea-siipeä, esim sivulle istumisesta :). Ja se kanankoipi on ollu kuolleena paikallaan tai jopa lentänyt suoraan koiran suuhun eli myös vipinää kinttuihin palkkauksen aikana. Sitten voisin palkkausta satunnaistaa, eli koira ei tietäisi mistä tempusta tulee nami ja mistä patukka. Tämä edellä mainittu lause saa varmasti monen koiraharrastajan niskavillat nousemaan, mutta kaikkea kannattaa kokeilla ja koirat ovat yksilöitä, toinen tapa toimii toisella ja toinen toisella.
Lopuksi otin luoksetulon istumisesta. Annoin tulla loppuun asti, eteen istumaan-törmäsi ekalla yrittämällä ja otin tempun uusiksi. Luoksetulovauhti oli hyvä toisellakin kertaa, eikä törmännyt enään. Minä vaan mokasin melko pahasti-vaadin siitä vielä sivulle tulon, ennenkuin palkkasin. Alunperin oli tarkoitus kouluttaa eteenistumista, eikä hemmetti mitään sivulle tuloa....ei oo helppooo ei :). Tottistelin 9 minuuttia.

Ilmaisutreenit kolmella umppariukolla
Pienen tauon jälkeen otimme piha-hakuilmaisut. Hannis toimi kolmasti maalimiehenä. Otin kaksi maalimiestä ilman hallintaa ja yhden hallinnan kanssa. Ensimmäinen ja viimeinen ei hallintaa. Hannis oli piilossa "kodassa". Lähetin koiran piilolle ja vauhti oli huisa, niin että törmäsi kotaan voimallisesti ja hannis joutui karjaisemaan EI. Otti rullan heti suuhunsa ja toi rullan tykö. Siitä näytölle liinaan kytkemisen jälkeen ja näytöllä heti palkka. Koira oli tosi innoissaa, miksi en tätä intoa näe seuraamisessa???? Niimpä, voisimpa katsoa peiliin :).
Toinen ukko oli samassa piilossa ja nyt otettiin näytöllä hallinta. Minä muistan sen, kun ensimmäisen hallinnan otin Almalle ei kovin kauaa sitten, ennen kisoja, ja se onnistui jotenkin hirmu hyvin. Nyt kun sanon koiralle piilolla "viereen", niin se jopa peruuttaa sivulle ja JOPA käy makaamaan. Loistavaa!! Tämä on ihan kouluttajien ja maalimisten ansiota, ei voi muuta kuin kiitellä! Viimenen ukko oli kuten ensimmäinen, ilman hallintaa. Ja edelleen meni niin reippaasi piilolle, että piilo oli törmäysestä kaatua. En tiedä oisko vieraalla maalimiehellä yhtä innokas.....tosi loisto tyttö ilmaisussa tänään!!! Ilmaisureenit kesti viisi minuuttia.

Pakkasessa maneesissa

Maneesissa ulkona ja sisällä -16 astetta. Auto pihassa tyhjäkäynnillä. Mentiin murinalla sisään, ihan kivassa vietissä ja ensimmäisen haukun jälkeen aloitettiin liikkeestä seuraaminen. Muutaman askeleen jälkeen palkka, patukalla leikitystä, siitä irrotus ja suoraan seuraamiseen. Hetsausta välillä, jonka jälkeen seuraamista ja palkka. Toistoja muutama. Seuraamisessa pysyi paikka, mutta katsekontakti niiasi useampaankin otteeseen. Korjasin pienillä hihnan nykäsyillä. Myös huomasin tarvitsevani ajoittain apua, eli vein kämmenen ylös vasemmalle, liki patukkaa, hartian päälle, niin sain seuraamiseen, että katsekontaktiin varmuutta. Luulen, että käsiavun nähdessään Alma yhdisti sen namipalataskuun, joka paikka on vasemmalla rintataskussa eli kuola suussa se alkoi odottamaan ruokaa. Mä ite taistelin liian voimakkaasti, pientä hyytymistä oli havaittavissa Almassa ja semmoista oli alusta asti että ei niin hyvää otetta patukasta. Niin sanotusti Alma höpläsi...
Lopuksi otimme luoksetulon koko maneesin mitalla. Jätin koiran istumaan. Luoksetulokutsun jälkeen Alma lähti vahdilla kohti minua ja vedin palkka patukan esiin matkan puolessa välissä. Tää on meille aika uusi juttu, en nimittäin luoksetulossa ole pahemmin patukkaa käyttänyt ja jos olen, niin vasta eteen istumisen jälkeen. Hivenen Alma kattoo mua sen sekunnin murto-osan, että mikä juttu toi on, mut hyvin toimi vauhdin lisääjänä. Nyt treenit kesti yhdeksän minuutti ja patukkaa kannettiin kivasti autolle päin mut ei autolle asti.

Lunta tuli yöllä kymmenisen senttiä

Onko siinä mitään järkeä, että kolaa harjoituskenttää tunnin ajan, yltäpäältä hiessä ja sitten ottaa koiralla siinä tottista alle kymmenen minuuttia. Sama on toistunut jo kahden-kolmen viikon ajan.
Tänään olimme reippaampia, vaikka teimme Alman kanssa eilisen veroisen hiihtolenkin ennen tottistelua. Kentälle mentäessä toistelin vihjesanaa ja sain Almaan sopivasti innokkuutta.
Ennen seuraamista haukku ja siitä heti seuraa kaksi askelta ja palkka. Palkka lähti vasemman olkapään päältä viistoon ylös ja koira yritti tavoitella sitä ja taasen horjahti, mutta ei niin voimakkaasti kuin eilen. Mun täytyy miettiä tarkemmin palkan kulkureitti-eli ei niin ylös, eikä niin sivuun taakse, että koira menee ilmalennosssa mutkille ja saattaa horjahtaa. Patukka enemmän eteen sivulle ja matalammassa kaaressa tai sitten heitän sen tykkänään nopeasti vasemmalle puolelle maahan. Toisaalta palkan pitäminen kädessä on parempi vaihtoehto, sillä kun taasen siirrymme maneesiin tai hiekkakentälle, niin patukan heittäminen hiekkaan ei ole maailman paras ratkaisu kohdallamme.
Palkan jälkeen irroitus ja liikkeestä seuraamiseen. Seurautin pientä kaarta vasemmalle ja kohta taas heti palkka. Heitin nyt palkan maahan. Tämän jälkeen koira ihmeen hyvin taisteli, pani ihan tosissansa hanttiin. Irroituksen jälkeen hetsasin ja patukka vasemmalle ja samantien seuraamiseen. Taas nopeasti palkka. Tänään sai riittää kolme tosi lyhyttä seuraamispätkää.
Lopuksi otin luoksetulon. Jätin koiran istumaan ja etenin matkan päähän. Käskyn jälkeen, kun koira oli tullut yli puolenvälin, kaivoin patukan esiin ja annoin Alman siepata sen korkealla loikalla kädestäni. Sitten alkoi kahden patukan leikki ja kesken leikin lopetus ja patukan kanto kohti kotiovea. Nyt kantoikin kotiovelle asti :) Tänään tottistelu kesti neljä minuuttia.

Mihin se vire katosi?

Haukutus, ja ensimmäinen seuraaminen, jossa yksi kerta hetsaamista. Sen jälkeen patukkapalkka vasemmalta olkapäältä. Koira sieppasi patukan ilmasta, sekä samalla horjahti ja säikähti, kun liike oli mennä yli. Tästä syystä leikki oli tämän jälkeen vaimeampaa, ei innostunut. Horjahdus vaikutti kaiketi myös koko treeniin niin, ettei se vire enään noussut.
Sitten irroitus ja saman tien uudestaan leikki. Taas irrotus, ja saman tien liikkeestä seuraamiseen, jokunen askel ja palkka. Irroitus, useamman käskyn jälkeen, ja sitten seuraamista heti perään muutama askel ja hyvä vapaa ja leikki.
Ei noussut vire, vaikka kuinka yritin. Vielä yhden askeleen seuraaminen hyvässä kontaktissa ja hirvee riehuminen kahdella patukalla.
Tämän jälkeen hiukan haukutusta ja nopea eteen istuminen lyhyellä matkalla. Sen se teki reippaasti. Istui suoraan ja palkka putosi leuan alta koiralle.
Leikin jälkeen vielä patukan tuominen ja sen vaihtaminen lennosta toiseen patukkaan. Vähän taistelua ja reippaasti patukka suussa kotiovelle.
Oltiin hiukka kummatkin vetämättömiä, täytyy myöntää. Tehtiin ennen treeniä pitkä hiihtolenkki ja kait se mehut sitten meistä imi. Tavallisesti lenkistä on vain hyötyä ennen tottistelua, mut joskun näinkinpäin. Ja tietty ohjaajan tunnetilalla on massave vaikutus koiraan, joten kunnon kohotusta vähempi ennen tottistelua kiitos. Treenit kestivät seitsemän minuuttia.

Tehdään kivaa

Kentällä aluksi haukutusta ja sählinkiä. Alma varasti kahdesti patukan taskusta, ennen kuin päästiin seuraamiseen. Lyhyt seuraaminen, hetsaus ja samantien seuraaminen ja toinen hetsaus ja kolmas seuraaminen, ennenkuin hyvä, vapaa ja patukka. Toinen hetsaaminen oli liikaa, sillä Hannis oli havaitsevinaan siinä vireen laskua. Lyhyen taistelun jälkeen irroitus ja liikkeestä suoraan seuraamiseen. Otettiin kaksi vasemmalle kääntymistä, ja väliin yksi hetsaus, vielä vähän seuraamista ja hyvä, vapaa ja palkka. Pikkaisen oli liikaa seuraamista, joten huomenissa aivan lyhyttä.
Tämän jälkeen jäävistä istuminen. ja taasen Alma varasti taskusta patukan, ennenkuin ehdittiin temppua aloittamaankaan. Palkkasin tytön varastamisesta, lyhyellä kahden patukan leikillä, jotta sain sen varastetun patukan takaisin. Sitten vielä ihmettelen, "kui se ny noin varastelee", sanoisinko oma vika : ) . Otin pienen haukutuksen ja siitä lyhyen seuraamisen jälkeen käsky "istu". Koira meni maahan makaamaan, eli jouduin ottamaan tempun uudestaan. Toisella kertaa istuminen onnistui. Siitä palkkana lentävä patukka koiran taakse. Patukka lensikin, mut aivan väärään paikkaan-nietosten yli kauaksi umpihankeen. Onneksi oli toinen patukka taskussa, et koira sai palkan. Hannis rämpi patukan umpihangesta, joten kiitokset hänelle!
Liikkesta seisomista tein ensin ilman apuja ja pysähtyminen oli huono, otti monta askelta perään. Sitten ajattelin kokeilla takapalkkaa ja käsiapua. Ei vieläkään ollut pysähtyminen hyvä, tuli perässä jonkin askeleen. Kolmannella kerralla käsiapujen kanssa kyllä pysähtyi, mutta pysähtyminen ei ollut näpäkkä. Palkkana lensi patukka koiran selän taakse.
Mitä tästä opinkaan, jääviä ei kannata ottaa yksin ilman toisia silmäpareja. Olen saattanut palkata koiran huonosta suoritteesta, kun en ole nähnyt, mitä se tekee takanani. Eli ei yksin jääviä! Koiralla oli hyvä vire päällä, joten lopetimme siihen tälläerää. Olen tehnyt huomion, että kun tottistelu lopetetaan koiran ollessa vielä innokas, niin se kantaa patukkaa suussa pitemmälle, kohti kotiovea. Treenit kesti 9 minuuttia.

Lunta, lunta, lunta.

Treenit on aloitettu melko usein kentän kolaamisella ja taasen tänä aamuna sama homma toistui. Yöllä satoi useampi sentti pakkaslunta. Kolaamisen jälkeen mentiin Alman kanssa kentälle niin, että virittelin koiraa jo mentäessä. Sitten käskin Alman perusasentoon sivulle, lyhyt jähmettyminen ja käsky seuraa ja kolmen askeleen jälkeen palkka. Palkka vasemman olkapään päältä. Lyhyt taistelu patukasta ja käsky "irti". Patukka olkapäälle ja heti perään käsky "seuraa", ilman perusasentoa, liikkeestä. Muutama askel seuraamista ja sitten väliin pyörähdys ymäri ja koiran hetsaaminen ja tämän jälkeen muutama askel seuraamista ja patukka palkka. Tästä tuli jo palkaksi kahden patukan leikki. Sitten kaksi erittäin lyhyttä edellisen toistoa, muutamalla käännöksellä vasempaan, ja jonka jälkeen leikki. Ei edistänyt, pysyi oikealla kohdalla ja virekin oli kohtuuden nimissä oikein hyvä. Lopuksi otin liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Maahanmeno oli Almamaisen nopea, eikä luoksetulovahdissa moittimista. eteen istuminen oli tiivis ja melkein suora ja ei pahemmin törmännyt. En korjannut ja palkkasin. Treeni kesti kokonaisuudessaan 7 minuuttia.

Pihatottista aamulla ja iltapäivällä

Hiihtolenkin jälkeen kolasin edellisenä yönä sataneen lumen kentältä pois. Sitä lunta on jo tullut aivan riittävästi tälle talvelle. Mutta kun päätin ensilumien aikaan pitää kentän auki koko talven, niin sataisi vaikka kiviä, niin tämä tyttö kolaa.
Kolaamisen jälkeen otin Almalla kisamaisen aloituksen ja pienen seuraamispätkän ja palkkasin patukalla. Ihan kivasti ja halukkaasti koira työskenteli ja leikkiinkin sain otetta. Sanoisinko, et ilmassa oli semmoista aamupirteyttä. Patukka vaan ohjaajalla taas ihan väärässä paikassa. ei mene jakeluun, ei.
Iltapäivällä sain seuraa Hanniksesta. Aloitin seuraamisen kisamaisesti, kuten noin 99% treeneistäni tänä päivänä aloitan ja taasen seuraaminen oli pikku nättiä...pitää paikan hyvin, katsekontakti ok ja on suorassa, mutta vietti hukassa. Joitakin seuraamispätkiä ja leikkiä, kunnes Hanniksen ohjauksessa aloin palkkaamaan kesken seuraamisen lyhyesti ja heti nopeasti irroituksen jälkeen uudestaan seuraamiseen. Välillä hetsasin, enkä antanut palkkaa. Useamman toiston jälkeen koira kuumeni (Almaksi) loistavasti niin, ettei kaksi kättä ja kaksi patukkaa tahtonut riittää palkkaamiseen. Siis innostui leikkiin kovin ja samalla se vaikutti myös seuraamiseen, häntä nousi ja etujalat ottivat korkeampaa askelta; loistavaa. Jälkeempäin mietimme tottistelun aloitusta hiukan toisenlaiseksi, jotta virettä olisi HETI seuraamisessa, eikä vasta viides päivä. Luoksetuloja otin loppuun muutaman, ja jälleen koira tuli törmäten eteen ja istui vinoon. Sitten taasen palkka korjatusta istumisesta. Lupaan ja vannon että se muuten oli viimeinen kerta kun palkkaan korjatusta: palkka vain oikeasta suoritteesta sanoi Hannis!! Ja muuten oikeassa on, myönnetään :)

Maneesissa

Hassulta tuntui koiraa viedä treeneihin, ilman makupaloja, pelkät patukat taskussa. Tiesin, että koira oli nälkäinen, mut tänään se saisi taasen jahdata ja taistella vain patukasta, ilman herkullista hirvenlihaa.
Heti alusta alkaen seuraaminen oli siistiä, eli niin siistiä et vois sanoo että nukuttavan nättiä ja kesyä, eli vietti ja voima puuttuivat. Eikä oikein leikkikään ollut mistään kotosin. Miia ehdotti, että voisin hetsata koiraa kesken seuraamisen ja hetsaamisen jälkeeeen hetki vielä seuraamista ja sitten vasta patukka ja leikki. Koira heräsi ihan mukavasti toimimaan tällä konstein ja koitan vastaisuudessa pitää sen mielessä.
Noudossa tehtiin vauhtinouto. Koira lähti nopeasti kapulalle, mutta ei sitten löytänytkään kapulaa. Maneesin pehmeä hiesupohja hukutti kapulan niin, että tosiaan tovi meni ennenkuin Alma kapulan löysi. Samalla kun se nappasi kapulan maasta, se sai suuhunsa hiesua ja sitten ei enään patukalla palkkaamien ollutkaan kivaa kun sitä hiekkaa jäi suuhun. Se on vaan niin herkkä ja vietitön koira, et kaiken pitäs olla aina täydellistä. Vastedes en noutoja maneesissa ota, jotta noudot säilyisivät hyvänä.
Luoksetulon jouduin ottamaan kolmasti, kun kahdessa ensimmäisessä oli häikkää eteen istumisessa ja kolmannessakin oli vinoutta, mutta astuin taakse ja koira korjasi ja siitä sitten palkka. Luoksetulovauhti oli hyvä. Autossa Alma sai sitten ruuan.

Saalispalkalla

Alman kanssa kun oltiin tehty reipas hiihtolenkki jäällä, niin päätin ottaa lämpimällä koiralla heti perään pihakenttäkivaa ja tottista. Eilen olin havaitsevani silmäkulmasta pienoista vireen laskua treenin loppupäässä, koska palkkausta olen radikaalisti nyt muuttanut, eli vaihdoin namipalkkauksesta pelkkään saaliiseen. Ja nyt on menossa neljäs treeni ilman nameja. Se on kuitenkin ahne koira.....Tänään kun laitoin liivin päälle, pakkasin patukat taskuun ja laitoin remelit koiralle ja ryhdyin lähestymään seuraamisen lähtöpaikkaa, niin koira oli innoissaan. Loistavaa, sitä ei ainakaan vielä vaivaa, etten haise nameille eli en huomannut mitään hiipumisen merkkiä käyttäytymisessä. Otimme perusasennon, se oli suora ja oikeassa kohtaan. Pieni pätkä seuraamista ja ohjaajan kömpelö patukan veto vasemmasta olkapäästä koiran vasemmalle sivuun ja palkka. Ihan ok, ei mitään merkittävää huomauttamista leikistä eikä seuraamisesta. Oli innokas ja taisteli Almamaisella innokkuudella. Toistimme kuvion ja edelleen ohjaaja tyssi palkkauksen...nyt patukka oli jäänyt oikeanpuoleiseen taskuun alas ja sieltä sitten palkka koiralle. Eli treenausta ohjaajalle. Seuraamisen jälkeen otin jäävistä istumisen, vaikka yksin treenasinkin. Istuminen oli Alman nopea ja palkkasin patukan ilmalennolla koiran taakse. Sieppasi maasta patukan ja riemuiten juoksi luokseni taistelemaan. Sitten otin liikkeestä seisomisen. Ensin apujen kanssa ja pysähdyksestä heti lentävä patukka koiran taakse. Sitten ajattelin uusia tehtävän, ja nyt näin saman kuin eilenkin, pieni vireen lasku. Lievää hitautta tempun alussa seuraamisessa, pysähdys ei terävä, mutta kuitenkin pysähdys ja palkkaus siitä. Leikki vaimeempaa.
Sisälle tultaessa oli hirven lihaisa luu sulamassa. Ajattelin siitä ottaa lihasuikaleita ja tehdä samalla jotain keittiökivaa, sillä houkutus oli suuri kokeilla miten neljän päivän jälkeen tehoaa namit. No kun koira haistoi mehukkaan lihan kädessäni alkoi haukku ja tästä käsky "tänne". Erinomainen eteen istuminen, nopea ja suora. Otin eteen istumisia eri suunnilta, jopa asetuin koiran taakse ja vauhti vain kiihtyi. Tämän jälkeen käskin koiran perusasentoon sivulle ja otin paikallaan kääntymisiä ja peppu viuhtoi hienosti aina oikeaan paikkaan sivulla. Ihmettelin vain, mistä se tämmöisenkin on oppinut. Annoin välillä käskyn "seuraa" ja toisessa hetkessä kokeilin ilman käskyä ja se toimi. Lopuksi haukkua, ennen kuin annoin hirvenluun.
En tiedä, josko väärin tein, eli saako sitä namipalkata mistään, kun ollaan kahden viikon saalispalkkaustestissä?? Pitääpi kysyä viisaammilta...

Tottelevaisuuskoulutusta Kouvolassa

Tammikuun viimeisen viikonlopun vietin Alman kanssa Ruusujen järjestämällä tottelevaisuuskoulutuksessa Kouvolassa. Paikkana oli Homeetta.netin kivituhkapohjainen halli (kasvihuone). Kouluttajana oli pitkän linjan palveluskoiraharrastaja Juha Korri.
Viikonloppu oli erittäin antoisa, järjestelyt toimivat ja oli hirmu kiva nähdä dogoihmisiä.
Kahden päivän aikana käsiteltiin yhdentoista koirakon, joista yhdeksän oli dogo argentinoa, ongelmia ja eri koulutusvaiheita tottelevaisuudessa. Mukana oli myös kuunteluoppilaita.
Juha oli erinomainen luennoitsija, että tarkkanäköinen kouluttaja.
Kohdallani mietittiin mm. motivaatiolähtöisiä, koiran temppujen nopeuteen vaikuttavia tekiöitä, sekä viretilan nostoa. Nopeutta temppuihin saataisiin satunnaisella ja noussuhdanteisella palkkaamisella ja toistojen minimoimisella. Viretilan nostoa voisi kokeilla Almalla vaihtamalla namipalkkaus saalispalkkaamiseen ja voimistamalla katsekontaktia. Lisäksi mm noutoihin Alma saisi lisäpotkua ylipitkillä matkoilla ja jäävissä Almaa voisi silloin tällöin "herätellä", tietenkin herkän koiran mukaan.

Kaikin puolin Alma toimi vuorollansa loistavasti, kiitos tassujen hyvän kunnon, joten Juha Korri kehui, että koira tekee teknisesti hyvin ja että edellä mainituin keinoin temppuihin saataisiin Alman osalle lisää hohdokkuutta. Koulutustilaisuuden johdosta, olen päättänyt, että palkkaan Almaa saalilla, namipalkan sijaan, seuraavat kaksi viikkoa ja katson tapahtuuko vireen laskua vaiko nousua. Toivon mukaan nousua. Onneksi kotopuolesta löytyy apua!