Täysin koiran armoilla

Ilta seitsemältä lähdin tekemään Almalle jäljen ns Lentokentän reitille. Aurinko paistoi ja oli tyyntä ja lämpötila jotakuinkin plus 16 astetta varjossa. Jäljen pituus arviolta 700 metriä, kuusi keppiä ja annoin sen vanheta noin 45 minuuttia. Puin koiralle valjaat ja laitoin jälkiliinan valjaisiin kiinni. Jana oli pienen kävelymatkan päässä ja sen pituus noin 40 metriä. Olin mielessäni päättänyt, että jos koira ei lähde jäljelle oikeaan suuntaan, ottaa takajäljen, niin seuraan puuttumatta koiran työskentelyyn koiran perässä. Niin tapahtuikin. Lähetin koiran janalle, eteni sopivaa ja tasaista vauhtia merkille ja sieppasi jäljen, mutta suunta vain oli väärä. Annoin koiran mennä. Kuljimme ensin hyvän matkaa metsässä, sitten ylitimme ojan. Takajälki päättyi tielle, mistä olin jäljen teon aloittanut ja missä se sekoittui jo muihin jälkiin. Koira katsahti minuun hölmistyneenä ja minä levitin käteni sivulle; ei palkkaa, ei kehuja, ei keppiä, ja vielä vähemmän jälkeä. Eikä ohjaaja ollut edes vihainen, itse asiassa olin melkeimpä iloinen, kun pääsimme käytännössä kokeilemaan uudenlaista suhtautumista jäljen nostoon ja ajamiseen. Koira jotenkin honasi, että nyt kävi hassusti, mutta sai uutta tuulta purjeisiinsa kun sanoin "Mennään uudestaa yrittämään !".
Kävelimme edelliseltä janalta eteenpäin noin 50 metriä. Sieltä löytyikin toinen sopiva jana. lähetin koiran janalle. Minusta tuntui, että koira oli nyt tarkkaavaisempi, eteni janalla suoraan, kohti leikkaavaa jälkeä. Nappasi jäljen ja lähti kuin lähtikin oikeaan suuntaan. Annoin pienen suullisen kehun . Koira oli hyvin motivoitunut ja tarkka koko jäljen ajon ajan. Ei hirveästi kiirehtinyt, oli tasainen vauhti. Maasto oli erittäin vaikeakulkuista. Alueella on joitakin vuosia sitten harvennettu mäntytaimikkoa ja maassa makasi paikoitellen runsaastikkin puitten runkoja ja risuja. Oli myös märkiä kuoppia, upottavaa sammalta, matalia pusikoita ja isojen ojien ylityksiä. Ensimmäinen keppi löytyi 50 metristä. Ja voi sitä riemua koiralla ja ilmettä. Hiljalleen löytyivät seuraavat kepit ja viidennen kepin jälkeen olikin 200 metriä jälkeä, ennen sitä viimeistä, eli kuudetta keppiä. Tyttö uurasti kivan näköisesti ja noin kahtakymmentä metriä ennen keppiä oli syvä oja. Koira hyppäsi vastapuolelle ojaa mutta luiskahtikin sitten sammaleen pettäessä alta, korviaan myöten vettä täynnä olevaan ojaan . Veti itsensä sieltä pois ja mitään välittämättä jatkoi jäljestämistä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päästin liinan irti, hyppäsin koiran perässä ojan ylitse ja katsoin, kuinka koira eteni viimeiselle kepille. Vähän aikaa haeskeli ja löysi kepin ja siitä suuri riemu ja palkka.

Ei voi muuta kuin sanoa, että koiralla on uskomaton hajuaisti!! Tästä lähin pyrin olemaan puuttumatta koiran työskentelyyn jäljellä, tapahtui mitä tahansa, koira vie ja minä tulen perässä. Jäljen ajaminen kesti yhteensä 19 minuuttia 22 sekuntia.
En tiedä verottiko hankala kulkuinen maasto lisäminuutteja, vaiko olinko sittenkin tehnyt pitemmän jäljen kuin se 700 metriä. Alma oli kuitenkin erinomainen tänään, joten tästä on kiva jatkaa :). Sitten lopuksi Alma kävi pulahtamassa Ukonselän viileään veteen.

Almalle torstaina HK2 Keuruulla

Hakukoe 1 2 3 Keuruu 20.5.2010
tuomarina Ismo Lönnmark
mukana kuusi koiraa

Koe oli iltakoe ja se aloitettiin tuomarin esittelyllä kello 17.00. Kun koirien sirut oli tarkastettu ja kisajärjestys arvottu, lähdettiin maastoon. Minä olin kahdesta kakkosluokan koirakosta se pienempinumeroisempi, eli kolmonen. Henkilöetsintä kokeessa alkoi noin 17.30.
Alman kanssa päästiin maastoon noin tuntia myöhemmin . Tuomari esitteli radan keskilinjan ja etukulmat. Kakkosluokassa etsintäalueen pituus on 200 metriä. Tuomari antoi luvan aloittaa hakukokeen. Minulla oli 15 minuuttia aikaa etsiä kolme maalimiestä. Hakualue oli rinteessä poikittaisessa suunnassa. Ilma oli täysin tyyni ja lämmintä huisit plus 27 astetta. Keuruulla on näköjään aina ääriolosuhteet kun kisaillaa. Edellisellä kerralla oli ensilumi satanut maahan.

Henkilöetsintä

Aikaa koko radalla meni tasan kolmetoista minuuttia. Alma teki yhteensä kahdeksan tyhjää pistoa ja kolme löytöä. Maalimiehistä yksi oli avopiilossa ja kaksi umpipiilossa. Ensimmäinen maalimies oli vasemmalla etukulmassa ja kaksi muuta takakulmien läheisyydessä kahdessa sadassa metrissä. Hyvin raskas rata tälläisellä helteellä. Juotin tytön kahteen otteeseen.
Tuomarin arvostelu ; Ohjaaja puhui liikaa, mutta tuomari hyväksyi löydetyt maalimiehet, koska koira osaa tehdä töitä. Alma oli ensimmäinen kolmesta koirasta joka myös liikkui hyvin takalinjalle asti ylämäkeen. Koira työskenteli jonkin verran taakseppäin. Ohjaaja voisi vielä pikkaisen paremmin ohjata koiraa ja koiran hallintaa näytölle lisää, sillä koira ei malttanut pysyä ohjaajan vierellä, vaan meni tervehtimään maalimiehiä. Muutamassa lähetyksessä pistolle ohjaaja käänsi koiran päätä. Koiraa ei saisi koskea kesken suorituksen, ainoastaan juottaminen keskilinjalla on sallittua. Työskentelyssä, koira työskentelee hyvin, tekee pitkiä pistoja ja lähettäessä irtoo hyvin. Tänään työskentelystä tuomari antoi hyvät 34 pistettä, ensimmäinen ilmaisu tyydyttävä 7. Toinen ilmaisu puutteellinen 4 johtuen ohjaajan omasta ääntelyistä. Kolmas ilmaisu puutteellinen 6. Maalimiehistä pisteet 100. Tänään hyvät 151 pistettä henkilöetsinnästä.

Esine
Tuomari esitteli oikean-ja vasemman etulinjan ja takakulmat, viisi minuuttia aikaa ja kaksi esinettä pitäisi Alman tuoda, kello lähtee käyntiin kun koiralle annetaan käsky hakea esine. Lähetyspaikka on vapaavalintainen etulinjalta.

Olin kuvittelevani pienen tuulenvireen esineruudun oikealta laidalta ja niinpä päätin lähettää koiran vasemmasta etukulmasta. Lähetyksen jälkeen koira teki hyvän piston takalinjalle asti ja löysi melko nopeasti esineen, jonka toi minulle eteen ja irroitti vasta käskystä. Sitten siirryin eteenpäin radalla, en kuitenkaan tarpeeksi, sillä Alma meni takatyöskentelynä heti samalle alueelle, mistä nappasi ensimmäisen esineen. Koira jotenkin jumittui sinne, kunnes käskin koiran luokseni ja lähetin uudestaan etureunan keskeltä. Nyt löytyi melko pian esine, se oli myös aika lähellä takareunaa keskellä. Kahden esineen etsintään meni Almalla neljä minuuttia.
Tuomari arvostelu: Koiralle työskentelystä hyvä 10 pistettä, löydetyistä esineistä kaksi kappaletta yhteensä 18 pistettä. Kokonaistulos tästä osiosta erittäin hyvä 28 pistettä.

Tottisosuus
Ilmoittautuminen hakukokeen tottisosuuten. Kello oli jotakuinkin yhdeksän illalla ja aurinko oli laskemassa taivaanrantaan. Nyt oli hieno keli tottisteluun ja fiilis samanmoinen. olin käynyt uittamassa koiran heti esineruudun jälkeen. Parinamme oli beauceronin paimenkoira narttu Aluna ja Taina. Parini meni ensimmäisenä paikallamakuuseen.
Tuomarin arvostelu; Koira on sellainen varma koira, joka tekee sellaista jämäkkää työtä. Tuomari oli kuulevinaan , että ohjaaja antaa pieniä sanallisia apuja, vihjesanoja koiralle .
Seuraaminen; kulmat voisivat olla tiiviimmät, varsinkin täyskäännös, liikkeenä hyvä. Liikkeestä istuminen, koira jää väärään asentoon, liikkeenä puutteellinen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: riittävän nopea ja varmasti tehty liike, liikkeenä erittäin hyvä. Liikkeestä seisomaan jääminen; ohjaaja unohti kysyä tuomarilta lupaa, kun oli palaamassa koiran tykö, liikkeenä erittäin hyvä.
Tasamaa nouto; koira voisi tuoda esineen nopeammin ja koira ennakoi sivulletulon. Liikkeenä hyvä. Hyppynouto; koira voisi tuoda tiiviimmin kapulan eteen ja ennakoi sivulletulon. Liikkeenä erittäin hyvä. Estenouto; ennakoi sivulletulon, meneminen ja tuleminen esteelle oli ripeää kumpaankin suuntaan, samalla tempolla, liikkeenä erinomainen. Eteenlähettäminen ja maahanmeno; maahanmeno vaati lisäkäskyn, riittävällä voimalla tapahtui irtaantuminen, liikkeenä hyvä. Paikallamakuu häiriön alaisena; erinomainen.
Tänään tottisosuuden pisteet 85.

Alma sai HK2 tuloksella maastot 179, tottis 85, yhteensä 264 pistettä ja kakkostulos ja koulutustunnus.

Kiitokset tuomarille, kokeen järjestäjille erinomaisesti järjestetystä kokeesta, että kanssakilpailijoille ja Sadulle, joka kuvasi meidän tottisosuuden ja hoiti kanttiinin herkut mukana olleille.

Pk koulutuksessa Keuruun Isossa Kirjassa viikonloppuna

Alma esineruudussa

Noudot

Keuruun seudun Kennelkerho järjesti viikonloppuna Isossa kirjassa tokon ja pk-tottiksen koulutusviikonlopun. Kouluttajaksi saapui tokopuolelle Riitta Jantunen-Korri ja pk-tottikseen Pekka Korri.

Olen ollut joskus aiemminkin Pekan koulutuksessa Keuruulla. Pekka on loistava luennoitsija ja pitkän linjan koiran kouluttaja. Minun lisäkseni pk- koulutuksessa oli kuusi muuta koirakkoa ja muutama kuunteluoppilas. Viikonlopun aikana sain paljon irti koulutuksesta sillä Pekka ei puhunut ainoastaan sille koirakolle joka teki kentällä hommia, vaan hän otti loistavasti yleisönkin huomioon. Paljon sain muiden koirakoiden ohjauksesta idoita, joita voin myös käyttää hyväkseni omaa koiraa koulutettaessani.

Kerron lyhyesti Alman tottisosuuden lauantaina. Kaikille koirille otettiin "kisamainen" saapuminen tottisteluun, eli odotimme "kehän" laidalla edellisen koirakon suorituksen ajan. Sitten kun vuoromme tuli, teimme lyhyen esittelyn tuomarille ja odotimme perus-asennossa sen aikaa, kun kuviteltu toinen koirakko menee paikkamakuuseen ja tämän jälkeen tuomari antaa meille luvan alkaa suorittamaan tottisosuutta. Luvan jälkeen otin lyhyen seuraamisen ja siitä Almalle patukkapalkka viistosti maahan vasemmalle heitettynä. Seuraaminen oli Pekan mielestä niin hyvää, että se sopisi sekä pk että toko puolelle. Toinen lyhyt seuraaminen ja täyskäännös, joka oli seuraamisen huonoin hetki. . Kolmas lyhyt pätkä seuraamista ja siitä kahden patukan leikki palkaksi.

Sitten valmistauduimme hyppynoutoon. Tarkoitus oli korjailla Uuraisten jälkikokeen tottisosuuden huonoja suoritteita esteillä ja tehdä tänään esteet kokonaisuutena, jotta korjaamisen kohdat tulisivat selvästi näkyville, sillä vajaa viikko oli seuraavaan kokeeseen.

Heitin kapulan ja käskin "hyppy". Koira teki erinomaisen menohypyn, otti kapulan ja hyppäsi paluuhypyn ja istui eteeni. Kapulan luovutus oli hyvä, mutta ennakoi sivulletulon. Pekka kehui, että heitän kapulan tosi hyvin, ja pidän pitkän etäisyyden esteeseen, kun lähetän koiran. Heitän myös kapulan kauaksi esteestä. Hänen mielestää estehypystä tuomari ottaisi kahdesta asiasta pisteitä. Ensimmäiset pisteet olisivat menneet siinä, kun heti paluuhypyn jälkeen koira hidastaa vauhtia ja toiset pistevähennykset, kun koira ennekoi sivulletulon. Itse hyppy sujui tosi hyvin, meno- että paluuhypyssä ei koskenut esteeseen eli itse hyppääminen ei ollut ongelma, vaan paluuvauhti ja ennakoiminen. Pekka neuvoi, että olisi pidettävä koko ajan ns kolmen sekunnin sääntö mielessä eli esimerkiksi kun seisoo A-esteen edessä, ja tuomari sanoo, että "ole hyvä", niin ohjaaja alkaa laskemaan mielessään, 1,2,3, ennenkuin antaa käskyn koiralle "kiipee" ja hetken perästä "tuo". Kun koira tulee sitten eteen istumaan, alkaa ohjaaja taas laskemaan mielessään kolmeen, käskee "irti" ja laskee taas kolmeen ja sanoo "sivu" ja vielä kerran laskee 1,2,3 ja sanoo "hyvä". Eli kannattaa treenata selkeää jaksotusta ja myös ilman telineitä. Ja miten voisin koirani paluuvauhtiin vaikuttaa niin Pekan mielestä minun kannattaisi välillä tehdä suorapalkkoja esteellä. Heti paluuhypyn jälkeen äkkiä purupatukka esille, kapula saa pudota koiran suusta ja koira saa tulla suoraan purupatukkaan kiinni ja sitten kova leikki päälle.

Sitten siirryttiin A-esteelle. Uuraisilla oli Alma kiertänyt a-esteen mennen tullen, joten nyt oli päätelmien paikka eli mistä mahdollisesti tämä oli johtunut. Heitin kapulan ja annoin käskyn. Koira meni huonolla vauhdilla esteelle ja pysähtyi, hain koiran pois ja käskin koiran uudestaan esteelle. Nyt koira kiipesi yli, mutta vastapuolella ei löytänytkään kapulaa pitkän ruohon seasta. Siirryin kolmannen kerran koirani kanssa lähtöruutuun ja käskin koiran kiipeämään uudestaan heitetyn kapulan perään. Kiipesi hienosti toiselle puolelle ja paluun varmistin itse kiipeämällä esteen harjalle kutsumaan koiraa. Paluu onnistui kapulan kanssa hienosti. Pekan mielestä tulisi olla hyvin tarkka siitä, että ei avaa väyliä esteen sivulta ollenkaan jotta koira ei lähtisi helposti kiertämään estettä. Mm seuraamisessa ei pidä mennä esteiden välistä. Ja kun Alma hukkasi kapulan toisella puolella A-estettä, niin tein oikein kun menin auttamaan koiraani sen löytämisessä, mutta siinä tein väärin, kun palasin aloitukseen koiran kanssa esteen kiertämällä. Minun olisi pitänyt laittaa koira tulemaan takaisin esteen yli. Tein oikein kun autoin koiraa kiipeämällä esteen harjalle , kuin että olisin antanut apuja esteen sivulta, sillä kun koira ottaa kapulan suuhunsa ja kääntyy ja samalla antaa avun A-esteen harjan päältä, niin silloin kääntymähetkellä koiran katse nousee jo esteellä olevaan oikeaan ylityskohtaan. Jos taas annetaan apu sivulta, niin koira alkaa katsomaan esteen sivuun ja silloin sen on helpompi lähteä kiertämään estettä. Kaikkinensa Pekka kehui, että koira työskentelee esteellä hyvin ja näyttävin kohta on kun ohjaaja antaa käskyn mennä esteelle. Ongelmat esteellä saattavat johtua siitä, että koiralle on vaikeampaa ylittää esteitä noutokapula suussa, siksi paluuhyppy on monesti koiralla hitaampi. Kapula koiran suussa muuttaa koiran asentoa hypyssä. Hyppytekniikkaa voisi silloin tällöin almalla vahvistaa vaikka purupatukka koiran suussa ja hyppyyttää esteet läpihyppynä.

Lauantaina ehdittiin ottamaan toinen kierros tottistelua ennen ruokailua. Otin maahanmenon ja siitä luoksetulon suorapalkalle. Jätin koiran maahan makaamaan ja menin kauksi koirasta ja tämän jälkeen kutsuin koiran luokseni. Käskyn jälkeen luoksetulovauhti oli voimakas ja nopea ja päästin koirani suorapalkalle, heittämällä patukan taakseni.

Sunnuntaina oli vuorossa heti aamusta esineruutu. Pekka ehdotti, että harjoitukset vedettäisiin kisamaisesti läpi, eli otettiin treeneihin mukaan kisaodottelua, vieraan koiran kohtaamista, matkaa autolta esineruudulle, tuomarille ilmoittautumista ja ohjaajan tietämättömyyden esineiden paikoista. Pekka kertoi, että kokeissa pääsääntöisesti esineet piilotetaan viistoon esineruutua halkaisevaan jonoon eli yksi esine eteen etukulman läheisyyteen, toinen keskelle ruutua ja kolmas takakulman läheisyyteen, vastakkaiselle reunalle kuin se etukulman esine. Mutta kun treenataan koiraa, tulisi esineiden paikkaa vaihdella, sekä tehdä paljon treenejä, missä ei tiedä ollenkaan mihin esineet on laitettu.

Laitoin koiran autolla valjaisiin ja lähdin polkua pitkin etenemään kohti esineruutua. Pysähdyin odottelemaan jonkin matkan päähän, sillä siellä oli vielä edellinen koirakko hommissa. Kun he poistuivat ruudusta ja ohittivat meidät, sain tuomarilta käskyn tulla ilmoittautumaan. Ilmoittautumisen jälkeen, tuomari esitteli esineruudun, näytti etukulmat ja takakulmat, sekä muistutti, että kello lähtee käyntiin heti kun koira lähetetään esineruutuun. Käskyn jälkeen Alma eteni vauhdikkaasti takareunaan, palasi vähän matkaa takaisin ja sai hajun esineestä. Nappasi esineen ja toi sen minulle käteeni asti pudottamatta. Meni etureunan puoleenväliin ja lähetin koiran etsimään toista esinettä, joka löytyikin hyvin nopeasti keskeltä esineruutua. Kolmannen ja viimeisen esineen perään lähetin Alman heti etureunan puolenvälin jälkeen. En mennyt toiseen etukulmaan asti, sillä tuuli puhalsi sieltäpäin hyvin voimakkaasti ja ajattelin, että nyt kyllä koira haistaa esineen kaukaakin. Viimeinen esine oli ruudun vasemman reunan puolessavälissä. Se oli pieni kumirukkasen palanen. Kaiken kaikkiaan aikaa meni Almalla kolmen esineen ilmaisuun 2 minuuttia 8 sekuntia. Alman työskentely oli hyvää.

Hiukan voimakkaammin Alma voisi esineitä pitää suussaan juuri ennen luovutusta. Pekan ohje oli että pitämistä voisi vahvisytaa leikittämällä Almaa vähän aikaa aina löydetyillä esineillä. Samoin minua neuvottiin että sitä palkkaamattomuutta nyt viimestään tulisi alkaa treenata, eli palkka vasta viimeisen esineen jälkeen.

Oli kyllä antoisa viikonloppu, eli siitä kiitokset kouluttajille, koulutuksen järjestäjille, että kaikille mukana olleille! Toivottavasti kerhomme järjestää vastaisuudessakin näitä lisää!!

Almalle JK1 Uuraisilla Helatorstaina!

Päästiin peruutuspaikalle jälkikokeeseen Uuraisille. Järjestäjänä Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys ry. Kokeeseen osallistui yhteensä kahdeksan koirakkoa, kuusi alokasta ja kaksi voittajaluokkaan. Tuomarina toimi Jani Heinilä.

Koe alkoi kello yhdeksän Uuraisten Urheilijoiden Hiihtomajalla. Sirujen tarkastusten jälkeen, tuomari avasi kokeen. Tämän jälkeen arvottiin suoritusnumerot, ja minä nostin numero neljän. Koe alkoi jälkiosuudella, jonne siirryimme melko pian kun suoritusjärjestys oli selvinnyt. Jälkimaasto oli kuivaa kangasmetsää, muutaman kilometrin päässä Hiihtomajalta. Lämpömittari näytti plus kolmeatoista ja tuulenvire oli olematon eli loistokeli jäljestämiseen. Minulle näytettiin jana ja jäin odottamaan tuomaria. Tuomari saapui aavistuksen myöhässä, joten laskin jäljen iäksi noin 1h 20 min. Tuomarille ilmoittautumisen jälkeen, tuomari kertasi säännöt, eli 20 minuuttia aikaa jäljestää, siitä viisi minuuttia janalla ja jäljen jälkeen 10 minuuttia aikaa palata esineiden luovutukseen kolmen kilometrin päähän Pumppaamolle. Tämän jälkeen tuomari toivotti onnea ja saimme luvan aloittaa kokeen. Vein koiran janan alkuun ja annoin käskysanan. Koira eteni suoraan kohti 30 metrin päässä olevaa janan takamerkkiä, löysi leikkaavan jäljen metriä ennen merkkiä, teki pienen tarkastuksen takajäljellä, mutta melkein heti kääntyi oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi oli noin viidessäkympissä. Hyvin toi kepin minulle, kuten loput viisikin 500 metrin matkalta. Aikaa kului jäljestämiseen yhteensä yhdeksän minuuttia.
Tuomari: Koira lähtee halukkaasti janalle, hyvin selkeässä putkessa tekemään töitä. koira on hyvin motivoitunut ja halukas ja tekee tarkkaa työtä. Kaiken kaikkiaan tuomarin mielestä se oli erinomainen suoritus ja jäljen etsimisestä täydet 40 pistettä. Ja kun kaikki kepit löytivät määrätyn ajan puitteissa, niin jälkiesineistä täydet 130 pistettä.
Esineruutu oli tehty Pumppaamolle, missä myös jälkiesineiden luovutus oli. Odotimme jonkin aikaa vuoroamme, kunnes meidät kutsuttiin esineruutuun. Tuomarille esittäytymisen jälkeen, tuomari näytti ruudun etu-ja takamerkit ja kertasi säännöt, eli aikaa esineruudussa on koiralla viisi minuuttia, kolme esinettä, joista yksi pitäisi koiran tuoda. Saa lähettää mistä haluaa etulinjalta ja aika lähtee, kun koira lähetetään matkaan. Tuomarilta luvan saatuani lähetin koiran matkaan oikeasta etukulmasta. Alma eteni suoraviivaisesti takalinjalle, jonkin aikaa liikkui edestakaisin pienellä alueella, kunnes nappasi esineen suuhunsa. luovutukseen asti meni aikaa 30 sekuntia! Niinpä tuomarikin sanoi että "se on nyt siinä siltäosin, kun homma kävi niin joutuin!"

Tuomari: Koira tekee hienosti töitä, ottaa kaukaa hajun, menee esineen tykö ja tuo esineen ohjaajalle. Pieni kauneusvirhe tuli siitä, että koira pudotti esineen suustansa hiukan liian aikaisin, kuitenkin esineruudun ulkopuolella, niin että esine tippui maahan. Eli luovutus tuotti työskentelystä sen yhden pisteen pois. Esineruutu oli erittäin hyvä 11 pistettä.

Tottisosuus oli Höytiä koulun kentällä, noin kaksi kilometriä majalta Kintauden suuntaan. Kenttä oli iso ja pohjana hieno kivituhka. Ensimmäiset tottikset alkoivat noin kello kahdelta ja lämpötila oli noussut lähelle hellelukemia, plus 19 astetta. Parini oli komea nuori rotwailer uros. Minä isompana numerona meistä kahdesta suoritin paikkamakuun ensimmäisen. Alma oli heti autolta otettaessa kivan virittynyt, vaikka takana olivat maastot ja useampi tunti autossa odottelua. Ilmoittautuminen jälleen tuomarille meni oikein ryhdikkäästi.

Paikallaoloon mentiin hyvässä mielentilassa ja ensimmäisestä käskystä maahan. Paikallaolon aikana tuomari oli kuullut pientä ääntelyä, mutta koira pysyi kuitenkin paikallaan loppuun asti.

Seuraaminen oli tarkkaa ja tiivistä kaiken kaikkiaan, mutta loppua kohden pikkasen vire loppui ja henkilöryhmässä koira vähän jätätti. Ammuskeluun ei reagoinut.

Liikkeestä istumisen valmistelevassa osuudessa koira oli tarkkaavainen, mutta jäi seisomaan käskyn kuultuaan. Pysyi kuitenkin paikallaan, kunnes ohjaaja palasi koiran tykö.

Liikkeestä maahanmenon valmistelevassa osuudessa koira oli tarkkaavainen, maahanmenon koira suoritti varmasti ja nopeasti. luoksetulo oli ripeä ja tiivis. Sivulletulon koira suorittaa loppuun asti.

Tasamaanoudossa koira menee kapulalle halukkaasti, ottaa kapulan. Tulovauhti saisi olla yhtä voimakas. Istuu tiiviisti eteen, hyvällä rytmillä.

Hyppynoudossa mennessä korkea hyvä hyppy, mutta sitten paluuhyppy jää tekemättä. Estenoudossa koira kiertää mennen tullen.

Eteenlähettämisen valmistelevassa osuudessa koira voisi olla tarkkaavaisempi, eteneminen käskyn jälkeen on erittäin ripeää ja määrätietoista. Maahanmenoon koira reagoi ensimmäisellä käskyllä, mutta siinä on pieni viive, eli voisi reagoida noopeammin. istumisen sivulla koira suorittaa käskystä.

Kaiken kaikkiaan tuomarin mielestä Alma työskenteli erittäin halukkaasti ja sitä ohjataan hyvin. Mutta epäonnistumiset esteillä laskivat pisteitä, joten se mitä koira osoitti tänään tottisosuudessa on tyydyttävä 70 pistettä.

Lopputulos jälkikokeesta (PEJÄ1) on yhteensä 269 pistettä, kakkostulos ja JK1.

Järjestelyt kokeessa toimivat moitteettomasti ja jäljet olivat huolellisesti tehtyjä, sillä kokeeseen osallistuneet kaikki koirakot saivat tuloksen jäljeltä. Tuomari oli hyvin miellyttävä ja toimi asiantuntevasti ja mielellään ohjeisti koirakoita, jos kysyi neuvoa. Päivä oli raskas, mutta antoisa ja hyvin tyytyväinen olin tytön työskentelyyn :) . Suurhali Almalle!!!

Alma pelastuskoirana!

Ja ihan kirjaimellisesti. Eilen illalla, kun olin tulossa Keuruulta, pentukurssia pitämästä, niin ajattelin tulomatkalla pysähtyä "Peurapaikalle", ja tehdä sinne kuudensadan metrin pituisen jäljen. Hyvin itsevarmasti päättelin tuntevani maaston kuin omat taskuni, ja näin ollen en paljoa maamerkkejä seurannut, saati aurinkoa, mikä oli paksun pilvikerroksen takana. Janalta lähdin reippaasti etenemään noin 100 metriä suoraa, sitten tein kulman vasemmalle ja jatkoin satametriä ja toinen kulma vasemmalle. Jatkoin matkaa noin 100 metriä ja ryhdyin katselemaan ympärilleni, sillä olin mielessäni päätellyt, että suunnilleen nyt olisin jo tutussa maisemissa, mut eipäs käynytkään niin. No, varulta jatkoin suoraa vielä 50 metriä ja käännyin vasemmalle. Ei näyttänyt maisema vieläkään tutulta. Oli kauhean märkää sammallikkoa ja sekalaista vanhaa metsää isoine ojineen. Ajattelin vielä jatkaa matkaa, kun keppejäkin oli vielä kaksi kädessäni. Ja kun olin edennyt hyvän matkaa, tehden myös oikealle yhden kulman ja kaikki kuusi keppiä olin jättänyt taakseni, pysähdyin ja päättelin, että nyt tämä tyttö on kyllä eksyksissä. Vähän aikaa kun pyörin paikallani, en edes erottanut suuntaa mistä suunnasta olin siihen tullut. Noh, onneksi oli kännykkä taskussani. Ei muuta kuin pikainen soitto Timolle ja ohjeet kuinka toimia ja tulla hakemaan minut heti pois täältä. Onneksi olin merkannut lähtiessäni janan , ja matkalla kaikki pudottamani kepit niin suunnilleen pelastajani pystyisivät tietämään, että ovat oikeilla jäljillä, eikä riistan perässä. Timo soitti naapurin avuksi. Koiran pakkasivat kyytiin ja ottivat mukaan palkkanameja ja koiran liinan että valjaat.

Sen verran kaukana olin tiestä, etten kuullut metsään minkäänlaista ääntä autosta kun he saapuivat. Minun ei auttanut kuin istua paikallani ja odottaa. En uskaltanut lähteä heitä vastaan, jotten oisi sotkenut jälkiä yhtään enempää.

Timo oli asettanut koiran janalle, ja käskenyt "jälki" ja ohjannut koiran matkaan. Jälki ei ollut vanhentunut kuin sen kolmekymmentä minuuttia ja kuulemma koira piti melkoista vauhtia edetessään ja eteni suurelta osin ilmavainuisesti, mikä myös selittää sen, että nosti vain kolme keppiä kuudesta matkan varrelta. Timon olin käskenyt palkata koiran keppien löydöstä. Naapuri oli kulkenut viimeisenä ja merkannut reitin wc paperinpalasilla, jotta emme enään eksyisi, kun etsisimme kaikki kolme ja koira reittiä takaisin autoille. Kun viimein Alma honasi minut jäljen päässä, se pysähtyi ja mulkaisi alta kulmien, ei haukkunut eikä perääntynyt, mutta oli valmis ottamaan vastaan mitä tuleman pitää. Sekunnin murto-osan oli tyttö hyvin varautunut , kunnes annoin äänimerkin. Tytön riemu oli suuri ja niin oli minunkin kun viimein löysimme toisemme. Kännykkäyhteys metsässä oli hyvin heikko ja ei yhtään oisi kauempaa viittinyt istuskella kylmässä märässä metsässä villieläinten keskellä. Ja jos naapuri ei oisi merkannut paluureittiä vessapaperein, niin oltaisiin hyvin pian kaikki kolme ja koira aivan hukassa, ja siinä tapauksessa olisin soittanut jo Hanniksen ja Pilan apuun :) . Onneksi Kolhosta löytyy näitä taitavia jälkikoiria, niin ei tarvitse kauheasti pelätä eksymistä ;)

Hakutreenit lauantaina

Kaikkea sitä ollaan viikolla tehty, vaikkakaaan tänne paljoa siitä merkintöjä olla tehty. Joka päivä vähän tottisteltu pihamaisemissa ja torstaina oltiin kennelkerhon kentällä. Kennelkerhon kenttätreenit kuvattiin videolle, joten jos kiinnostaa, voipi käydä kattomassa kotisivujen videot-sivustolta. Otettiin pikkasen seuraamista, jäävistä maahanmenon ja luoksetulon sekä esteet. Lopuksi pieni paikallaolo ammuttaessa. Ihan kivasti tyttö työskenteli kentällä, vaikka tässä ompi ollut erinäisiä vietin laskuja ja nousuja viikon mittaan.

Nyt sitten tämänpäivän hakuiluun. Tallasimme 300 metrin radan, josta Almalle otettii käyttöön 200 metriä. Almalla oli viisi "ukkoa" ja suurin osa oli jo valmiina piiloissa. Ensimmäinen lähetys oli oikeaan etureunaan ja sinne Alma teki loisto tyhjän piston, meni ensin luotisuoraan takareunalle ja eteni takalinjaa pitkin hyvässä vauhdissa, kunnes käskin koiran pois. Palkkasin koiran keskilinjalla ja muutenkin taisin kiljahdella innokkaita kehuja pitkin matkaan kun koira tuli luokseni.

Seuraavaksi lähetys vasempaan etukulmaan. Sielä olikin "ukko" irtorullan kanssa. Koira eteni suoralla pistolla maalimiehelle, nappasi irtorullan ja toi sen käteeni asti. Sanoin vielä varmistaakseni "anna" kun koira näytti epäröivän. Sitten kytkin koiran ja mentiin kovaa vauhtia yhdessä näytölle. Siellä heti palkka, jonka jälkeen toin koiran keskilinjalle. Keskilinjalla juotin koiran ennen seuraavaa lähetystä.

Seuraava pisto oli tyhjä. Tyttö meni vahdilla takareunaan asti ja lähti siellä etenemään takalinjaa pitkin kunnes kutsuin koirani pois. Loistava tyhjä pisto taasen, enkä todellakaan säästellyt kehujani ;)

Sitten oli vuorossa oikea puoli viidessäkympissä. Lähetin koiran suoraan kohti piiloa. "Ukko" löytyi suoraan koiran edestä ja siitä koiralle suorapalkka. Hain koiran pois piilolta.

Sadassa metrissä otettiin tyhjä pisto oikealle puolelle. Loistavasti tyttö teki sen taas ja minä kehuin ja kovin.

Sitten jouduin uudestaan ottamaan piston oikealle puolelle, sillä vasemman puolen seuraava "ukko" oli vielä keskilinjalla. No, eipä mitä, tyttö teki työtä käskettya ja taasen veteli loistavan piston takareunalle. Haeskeli jonkin aikaa takalinjalla ja löysi "ukon".

Nyt oli kiinteän rullan vuoro. Jonkin aikaa tyttö pähkäili sitä ukolla, kunnes nappasi rullan kaulastansa ja lähti hyvässä vauhdissa tuomaan sitä minulle. Pudotti vähän liian aikaisin sen suustansa ja annoin uuden käskyn "anna". Otti rullan uudestaan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Kytkin koiran ja siitä näytölle ja maalimies palkkasi heti. Toin koiran keskilinjalle.

Seuraavaksi oikealla puolella sadassaviidessäkympissä oli "haamu". Näytin koiralle "Haamun" ja hetsasin vielä vähän ja niinpä ilman eri käskyä karkasi se matkaan :). Ja voi kuinka mieluinen tehtävä koiralle, ja kun "haamu" antoi vielä suoran palkan löydostä. Toin koiran takaisin keskilinjalle ja oli viimeinen ukko vuorossa 200 metrissä.

Lähetin koiran niin, että radalla tuli etenemistä reippaasti. Koira meni loistavasti takalinjalle ja lähti etenemään takareunaa pitkin suoraan "ukolle" jossa sai heti palkan.

Treenien kesto tänään 14 minuuttia. Huh, minä kyllä jo aloin tuntea väsymystä kintuissani, mutta koira oli edelleen hyvin energinen ja olisi vielä tehnyt pistoja vaikka sinne kolmeen sataan metriin asti. Maasto oli rinnettä ja keskilinja halkasi sen poikkisuunnassa, eli menit oikeaan tai vasempaan, niin aina oli nousua jompaan kumpaan suuntaa. Mutta siis erinomainen paikka, sillä suurelta osin näki koiran työskentelyn.

Kiitän vanhoja että uusia "ukkoja" hommasta , että Hannista ohjauksesta. Nyt mennään hyvillä mielin kohti kisoja!

Maanantain ilmaisutreenit

Pahka-ahon pellolla ilmaisutreenit Almalle. Meidän miehet, Severi ja Timo saivat toimia "ukkoina". Otin yhteensä neljä löytöä ja kolme niistä kiinteälle rullalle ja yksi irtorullalle. Tavoitteena oli päästä puuttumaan kiinteän rullan liian varhaiseen suusta pudottamiseen, mutta toisin kävi. Otin ensimmäiseksi irtorullan. koira toi hyvin rullan käteeni asti. Tämän jälkeen kolme ukkoa ja kaikille kiinteät rullat. Hyvin otti rullan suuhunsa joka löydöllä ja toi myös rullan suussaan minulle asti, joten se puuttuminen rullantuontiin jäi totaalisesti tällä erää. Toisaalta hyvä juttu ja toisaalta ei niinkään hyvä juttu, toivon mukaan toisi myös vastaavasti metsässä tästä lähin rullaa ;)

Treenit päättyivät riemukkaaseen kahden patukan leikkiin, jossa ohessa kuvia.

Haku sunnuntaina

Jälleen teimme hakuradan "Peurapaikalle", mutta eri kohtaan kuin viimeksi . Hakurata tehtiin 200 metriä pitkäksi ja piiloja viisi per sivu. Alkuun "tuomarille" ilmoittautuminen. Alma oli kivan jännittynyt, ja pientä takajalan vispausta ilmeni. Ihan hyvä merkki, eli tiesin että koira oli innoissaan. Ensimmäinen lähetys tyhjälle oikeaan etukulmaan. Tyttö teki hyvän piston takareunaan asti, mutta kääntyi sielä taakseppäin jonkin matkaan, kunnes kääntyi ja lähti etenemään oikeaan suuntaan. Annoin edetä jonkin matkaa ja kutsuin koiran pois. Palkkasin koiran keskilinjalla ja sen jälkeen asetuttiin vastakkaiselle puolelle lähetysasentoon. Kun katse suuntautui Almalla vasempaan etukulmaan, lähetin koiran. Nyt pisto eteni vinosti taakseppäin enkä hyväksynyt pistoa, vaan kutsuin koiran takasin. Toinen pisto oli jo parempi ja nyt koira eteni suoraan maalimiehelle. Nopeasti otti kiinteän rullan ja lähti tuomaan sitä minulle. Pudotti rullan hyvän matkaa ennen minua ja minä hyväksyin rullan tuonnin, vaikka minun ei olisi pitänyt vaan minun olisi täytynyt vaatia rullan tuontia minulle asti. Kytkin koiran ja siitä lähdimme kovaa vauhtia näytölle. Alue oli erittäin märkää ja risukkoista, eteneminen hyvin hankalaa, joten päästin liinasta irti ja annoin koiran mennä itsekseen näytölle, jossa maalimies palkkasi koiran. Palkan jälkeen maalimies lähti etenemään takalinjaa pitkin seuraavalle piilolle, hetsaten samalla koiraa. Sitten olikin vuorossa oikealle puolelle tyhjä pisto. Lähetin koiran keskilinjalta, eteni erittäin hyvin takalinjalle ja lähti menemään oikeaan suuntaan, kunnes kutsuin koiran pois. Oli hyvä pisto ja palkkasin koiran siitä.
Sitten olikin maalimies eksynyt vasemmalla puolella, eikä heti löytänyt seuraavaa piiloa, joten samalla annettiin myös koiralle äänimerkkiä motivaation nostattamiseksi. Se toimikin hyvin, sillä koira lähti seuraavalla käskyllä tosi innokkaasti äänen perään. Koiran lähetin niin että se joutui etenemään radalla reippaasti, kunnes löysi maalimiehen. Sinne tuli kiinteä rullailmaisu. Koira toi rullaa luokseni, mutta pudotti sen taas hyvän matkaan ennen minua. Näytölle mentäessä en roippunut liinan perässä loppuun asti ja maalimies palkkasi koiran heti tulosta. Sitten seuraavaassa piilossa oikealla puolella oli irtorulla. Lähetin niin , että koiralle tuli taas radalla etenemistä, ennen kuin löysi maalimiehen. Hyvin nappasi irtorullan ja toi sen minulle käteen asti. Kehuin siitä hillitysti koiraa. Sitten mentiin näytölle ja olin liinan perässä loppuun asti. Maalimies palkkasi koiran heti tulosta. Viimeinen maalimies oli vasemmalla puolella ja sinne otettiin haamu. Hetsasin koiraa keskilinjalla ja sain sen innostumaan kovin. Maalimies palkkasi koiran heti löydöstä ja toi sen myös pois piilolta. Kokonaisuudessaan hakuilu Alman ja minun osaltani kesti yhteensä kolmetoista minuuttia. Koira oli tänään erinomainen jaksoi jo melko vaativan radan hyvin, mutta ohjaaja suoraan sanottuna tyssi osuutensa. Olin hyvin epäjohdonmukainen kiinteän rullan vastaanotossa, eli hyväksyin ilmaisun kun koira sylki rullan suustaan melko (3metriä) kaukana minusta, kun edelliskerralla en sitä taasen hyväksynyt. Olen vaatinut irtorrullan tuomisen käteen asti, mutta miksi en sitten sitä samaa vaatisi kiintorullalta. Koira ei voi ymmärtää sitä mitä minä haluan siltä, jos joka toinen kerta hyväksyn puolinaisen suoritteen ja joka toinen kerta taas vaadin täydellistä tekemistä. Jos koira ei tuo rullaa minulle asti, niin voin vain toivoa, että näen rullan tuonnin kisoissa, ennen kuin koira pudottaa sen suustansa. Eli ilmaisutreenejä Almalle ja ohjaajalle mustavalkoisuutta tekemiseen. Kiitokset kaikille viileässä säässä mukana olleille ja Hannikselle, kun jaksaa aina ojentaa :)