Esineruutua maanantaina

Teimme kokomittaisen esineruudun Hanniksen kanssa Loilaan. Alueella näki joka paikkaan ja pohja oli mustikan varvukkoa, kanervaa ja sammalta, puusto isoa mäntykuusimetsää. Tuuli pyöri kohtalaisesti ja maa oli jo melko kuivaa.
Auton laitoin niin, että Alma sai ihastella Pilan menoa esineruudussa ennen omaa vuoroaan. Niin kävikin, että esivalmistelun johdosta oli Alman meno ruudussa vauhdikasta ja ensimmäinen esine löytyi alle minuutissa vasemmasta takakulmasta. Palkkasi ensimmäisestä esineestä, vaikka joka kerta ennen harjoituksia päätän, etten palkkaisi koiraa aina jokaisesta esineen tuonnista koska esineruudussa kannattaa harjoitella palkattomuutta ensimmäisen esineen kohdalla ja toisen ja vasta kolmannella koira saa palkan ja myös muistaa palkata vaihtelevasti. Palkan jälkeen lähetin koiran haukutuksen kautta ruutuun. Alma toi toisen esineen alle minuuttiin esineruudun takaa keskeltä ja taasen palkkasin koiran.

Viimeinen esine olikin sitten hiukan vaikeampi, vaikkakin esineen paikka oli helpohko ja näkyvä. Esine oli pieni, lasten Grocs kengän kantaremmi. Lähetyksen jälkeen koira meni ruutuun reippaasti, haki isolta alueelta ja kerran jopa juoksi esineen vierestä ohi. Haki kovasti ja me katseltiin aika pitkään koiran toimia esineruudussa, lopulta kuitenkin koira tuli luokseni. Tämän jälkeen lähetin sen suoraan kohti esinettä, mutta siitä huolimatta esine jäi nostamatta ja taas koira palautui pienen lenkin jälkeen sivulleni. Astuin askeleita ruutuun kohti esinettä ja tein vielä muutaman lähetyksen, ennenkuin koira nappasi hajun ja toi esineen minulle. Kolmatta esinettä Alma haki peräti viisi minuuttia.
Ihan hyvä oli huomata, että koiralta ei mene systeemit sekaisin, jos tapahtuu jotakin vähän erilaista ja on hiukan enemmän haastavuutta. Tietenkin jo useamman minuutin etsimisen jälkeen oli vauhti hiipunut, mutta koira kuitenkin tiesi mitä sen täytyi tehdä ja suoritti homman loppuun. Kiitokset Hannikselle ja Pilalle!

Jälki2 Nokia

Videolinkki Alman tottisosuuteen http://noelia.kuvat.fi/kuvat/3+JK2+Nokia+22.5.2011.wmv

JK2 Nokia m197 t90 yhteensä 287

Ilmoittauduttiin Alman kanssa Nokian Palveluskoiraharrastajien järjestämään JÄLKI kokeeseen. Koe alkoi kello 9.00 NPKH:n majalla Nokian Taivalkunnassa. Vastaava tuomari kokeessa oli Mia Sandelin (tottis) ja Kristiina Kallio arvosteli jäljen ja esineruudun. Jäljen AVO luokkaan oli ilmoitettu viisi koiraa, josta yksi peruutti tulonsa.

Jälki oli tehty kuivaan mänty-kuusimetsään. Haastavuutta mielestäni lisäsi sielä olevat polut ja kivikkoiset jäkälän peittämät alueet. Jäljen pituus oli noin 1000 metriä ja sitä oltiin vanhennettu 1h 30 min. Suoria 90 asteen kulmia oli neljä kappaletta.
Ensimmäinen keppi löytyi noin 250 metristä. Sitten edettiin 150 metriä sekä kaksi vasemmalle kääntyvää kulmaa niin löytyi seuraava keppi. Kolmannelle kepille päästiin yhden oik kulman ja 300 metrin jälkeen. Sitten etenimme 100 metriä ja taas oik kääntyvän kulman niin saavuimme neljännelle kepille. Viides keppi oli siitä noin 50 metrin päässä ja viimeinen löytyi siitä edettyämme noin 150 metriä. Koira meni kohtalaisen hyvin jäljen päällä, mutta kävi myös kauempana varmistelemassa jäljen reittiä. Kulmat teki terävästi. Lopussa ennen viimeistä keppiä hiukan väsyi ja otti häiriötä tiestä jota kohti olimme menossa. Uudestaan kun käskytin löysi viimeisenkin kepin. Aikaa meni noin 17 minuuttia.

Tuomari Kristiina Kallion arvostelu janalta:
Koira saisi lähteä määrätietoisemmin etsimään jälkeä, ja toisekseen kävi niin, että koira oli ottanut juuri jäljen, kun ohjaaja kutsui sitä takaisin janalle ja ohjaaja työnsi kuin vahingossa koiran takajäljelle. Kuitenkin koira oma-aloitteisesti kääntyi takajäljeltä pois juuri kun oli mennyt melkein liinan mitan. Kun koira löysi uudestaan jäljen ja oikean suunnan, lähti se etenemään määrätietoisesti. Janatyöskentelystä putosi kolme pistettä pois jäi 37. Jälkiesineistä tuli yhteensä 130 pistettä, eli kaikki kepit löytyivät. Jälkiosuudesta erinomaiset 167 pistettä.

Esineruutu meni tänään hienosti. Alue oli lohkastu vasta kaadetusta hakkuualueesta, josta risut ja puut oli kerätty pois ja jäljelle jäi lyhyet kannot. Esineruutu oli suorassa auringon paahteessa, kuuma ja kuiva. Mittari oli autolla jo kohonnut + 20c asteeseen. Alma haki kaksi esinettä alle kahdessa minuutissa. Kummatkin esineet olivat ruudun takaosassa. Toinen oli lasten nahkainen kenkä ja toinen työrukkanen.
Alma sai täydet 30 pistettä esineruudusta. Koira lähtee juuri sinne etsimään, mihin se ohjataan, ja omalla temperamenttisellä tavallaan toimii ruudussa ihan mallikkaasti.

Kolme AVO luokan koiraa suoritti samanaikaisesti tottisosuuden ns kiertävällä tavalla. Tuomarille ilmoittautumisessa olimme kaikki. Sen jälkeen menin tauolle, kun kaksi muuta suoritti niin että toinen paikkamakuun ja toinen liikkeet. Tämän jälkeen palasin kentälle ja suoritin ensin liikkeet ja lopuksi paikkamakuun kun vuorostansa toinen koira oli tauolla.

Mia Sandelin arvosteli tottisosuutemme seuraavanlaisesti. Koiran koulutustaso on erittäin korkea, se osaa teknisesti suorittaa todella hyvin, liikkeet onnistuu niissä pääosin hyvin, hieman odottaisin koiralta voimaa sinne suoritukseen, mutta kaiken kaikkiaan se oli hyvin kaunista katseltavaa mitä tänään esitti.
Vapaana seuraaminen; koira on lähdössä liian etäällä, ja sen tulisi olla tarkkaavaisempi, loppua kohden kyllä parantaa sitä, käännökset ovat hyvät, istumisen voisi tehdä nopeammin, mutta se tekee sen kuitenkin täsmällisesti, ampumiseen ei reagoi millään tavalla, henk ryhmä hyvä. Liikkenä HYVÄ.
Liikkeestä istuminen; voisi olla hieman nopeampi, levollisena odottaa ohjaajaa. Liike ERINOMAINEN.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo; jälleen voisi olla nopeampi käskyn toteuttamisessa, mutta kuitenkin reagoi saamaansa käskyyn, luoksetulo oikein nätti. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Kävelystä seisomaan jääminen; saisi toimia hiukan nopeammin, muuten teknisesti liike todella kaunis. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Tasamaa nouto; itse nouto on varma, voimakas, sen vain tulisi tuoda se yhtä voimallisesti loppuun asti. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Hyppynouto; Hyppynoudossa näkyy tämä koiran voimakas tekeminen, se lähtee hienosti, hypyt ovat ilmavat, jälleen se saisi jatkaa sitä voimaa ihan loppuun saakka, tarvitsi kaksi käskyä sivulle siirtymiseen. Liike HYVÄ.
Estenouto; Jälleen kaunis, lähtee vahvasti etenenmään mennen tullen, jälleen se viimeinen tuontivaihe saisi olla halukkaampi. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; On todella kaunis, tässä koira esittää sitä voimaa, mihin se todella kykenee. Lähtee reippaasti eteenpäin, ja käskyn saatuaan menee nätisti alas. Liike ERINOMAINEN.
Paikallaolo häiriön alaisena; koira ääntelee vahvasti ja kaverin suorittaessa ekaa liikettä nousee istumaan, pysyy kuitenkin paikoillaan, palaa maahan kaverin jäävän kolmannen liikkeen kohdalla, jatkaa ääntelyä, mutta pysyy paikallaan. Liikkenä HYVÄ.
Lopputulos tänään tottiksesta erittäin hyvä 90 pistettä.

Kiitän tuomareita ja kokeen järjestäjiä loistavasti järjestetystä kokeesta ja sään haltiaa upeasta säästä.. Nokialle tulen palaamaan mielelläni vastaisuudessakin. Ja nyt korkkaamme shampanjan- vai mitä Hannis! Kiitokset pitkäjänteisestä ohjauksesta jäljen saloihin. Ilman monia ohjeitasi ei tulos olisi ollut mahdollinen!

Palauttavia treenejä kokeen jälkeen

Heti sunnuntaiaamuna poikien kanssa mettään. Teimme lyhyen hakuradan, jolle mahtui neljä piiloa. Almalla otin kolme suorapalkkaa ja yhden rullan tuonnin-vauhtia ja puhtia löytyi. Onnistuneet treenit-tyttö tykkää niin pojista!

Tiistaina aamusta Isoon Kirjaan. Esineruudusta yksi esine ja huima palkka. Tämän jälkeen tottistelua ja ennenkaikkea eteenmeno suorapalkalle piiitkällä matkalla. Tyttö hyvästi vireessä, aivan eri koira kuin viime lauantaina kokeessa.

Loppuun vielä 300 metriä kaksi tuntia vanhaa jälkeä pellolla ja neljä keppiä. Jana oli huippu, mutta jäljen ajaminen osan matkaa kaikkee muuta. Löysi kolme keppiä neljästä ja useamman pupun pompittavan jäljen. Tytöllä riistavietti nousee huolestuttavan korkeaksi näin alkukesästä, kun lumet on sulanu ja villieläimet käyvät tuttavalliseksi .

Maanantaina ajettiin kilometrin pituinen ja kaksi tuntia vanha metsäjälki niin että löytyi viimeisen kepin lisäksi kolme keppiä viidestä. Osan matkaa jäljestettiin pupua, joka loikkasi minua karkuun kun tein jälkeä. Oli luultavasti juossut vielä auton keulan edestä, kun tyttö kävi tosi kuumana kun saavuin autolle :) ...ei tästä mitään tule. Toivotaan, että kisoissa ei viikkoon ole puput jälkimaastossa pyöriny,...onko semmosta mahdollisuutta muualla kuin kuun kamaralla.

Haku3 14.5.2011 Hämeenkyrö m145 t82 yht 227pistettä

Hakukoe 3 järj. Kyröskosken käyttökoirat, Hämeenkyrö. Ilmoittautuneita kuusi koirakkoa, jokaisessa luokassa kaksi. Koe alkoi kello kymmenen lauantaiaamuna. Ylituomarina toimi Jani Heinilä. Kokoontumispaikkana oli Kyröskosken Käyttökoirien kenttä. Arvonnassa nostin kilpailunumero 2. Voittajaluokka aloitti kokeen henkilöetsinnästä. Hakumaastoon oli matkaa noin 20km/suunta.

Hakuosuuden arvosteli Mia Sandelin. Tämän päivän hakurata oli erittäin vaativa, ihan SM tason rata ja myös sää laittoi koirat koetukselle, sillä oli hyvin puuskittainen voimakas tuuli. Maasto oli vanhaa sammalpeitteistä metsää, korkeine kallioineen. Erinomainen hyville maapiiloille. Osittain näki koiran työskentelyn hyvin. Tykkäsin kovasti radasta ja vaikkakin koira joutui tekemään tosissaan töitä löytääkseen piilot.
Käskytin reippaaseen tahtiin pistoille, jopa niin, että kun oltiin radan lopussa, niin jäljellä oli vielä kuutisen minuuttia hakuaikaa. Tyttö puski 17 pistoa, joista kaksi oli löytöä. Ensimmäinen maalimies löytyi seitsemännellä pistolla noin sadasta metristä oikealta puolelta. Seuraava piilo, joka jäi löytämättä sijaitsi noin kahdensadan metrin kohdalla vasemmalla puolella, korkean kallion vieressä, jyrkässä rinteessä. Alma kyllä kävi mäen päällä, ja melko lähellä, mutta ei saanut hajua. Nousi sinne vielä toistamiseen, mutta ei kuitenkaan mennyt piilolle .Viimeinen piilo oli radan lopussa, 300 metrissä.

Tuomari sanoi arvostelussaan , että teemme hurjan nättiä yhteistyötä. Koira on hauska ja kestää aikansa kun se lämpiää, ja kun se sitten lämpiää, se tekee todella kaunista työtä. Upeita lenkkejä, käy laidat, tekee itsenäisesti töitä, liikkuu, nousee esteiden päälle, ja että etsimismotivaatio on Almalla kohdallaan. Hiukkasen kunto loppui, syynä saattaa olla nämä ensimmäiset kuumat päivät. Tänään työskentely oli hyvä 35 pistettä, maalimiehiä löytyi kaksi kappaletta siitä tulee 70 pistettä . Ilmaisuista ensimmäinen on erinomainen, vahva selkeä, ja nätti. Toinen ilmaisu erittäin hyvä; jäi vähän matkan päähän syleksimään rullaa pois suustansa, siitä otettiin piste pois. Näytölle meno oli kaunis. Kokonaispistemäärä henkilöetsinnästä 124 pistettä.

Hakumaastosta siirryimme esineruutuun. Se oli matkan varrella kentälle, ison soramontun kyljessä. Esineruudussa oli kolme esinettä, ja Almalla aikaa viisi minuuttia löytää ne. Tyttö oli tänään esineruudussa ihan kamala, liikkui kyllä ruudussa, mutta matelemalla. Ensimmäinen esine löytyi vasemmasta takanurkasta noin minuutin etsimisen jälkeen. Seuraava esine löytyi sekin noin minuutissa, oikeasta takakulmasta. Kolmannen esineen hakemiseen meni sitten loppuaika-eikä se edes riittänyt. Haeskeli kovin nenä maassa. Esine jäi löytymättä keskeltä ruutua.
Kahdesta esineestä 12 pistettä. Työskentely oli jonkin verran jäljestämistä, ja jälkimmäisen esineen voisi tuoda vauhdikkaammin. Työskentelystä yhdeksän pistettä. Esinetsinnän pisteet yhteensä 21 pistettä.

Onneksi tottisosuus ei ole nopeuskilpailu sanoi tuomari Jani Heinilä :) Hän jatkoi, että koira on varma ja hyvä suorittaja, mutta se on myös koira, josta iloisuuden lukeminen on hankalaa. Ulkoasu on hyvin eleetön. Koulutuksen laatu näkyy noutoliikkeissä, tekee hyvin asioita ja osaa. Työskentely saisi olla halukkaampaa kokonaisuudessaan.

Vapaana seuraaminen; alkuun vaeltelee, laukausten jälkeen ottaa paikkansa. Kokonaisuutena seuraaminen saisi olla tarkkaavaisempi ja varmempaa. Vauhdinvaihdoksissa pitää hyvin paikkansa, kulmissa toimii, pitkällä suoralla selkeästi jätättää. Istumisen voisi suorittaa nopeammin ja henkilöryhmässä voisi olla tarkkaavaisempi ja varmempi. Liikkeenä hyvä.
Liikkeestä istuminen; valmistelevassa osuudessa koira lähtee mukaan tarkkaavaisena, saa käskyn ja jää niille tolpilleen, mutta ottaa väärän asennon eli koira jäi seisomaan. Liikkeenä puutteellinen.
Maahanmeno ja luoksetulo; valmistelevassa osuudessa voisi olla tarkkaavaisempi, koira reagoi käskysanaan, mutta voisi mennä maahan nopeammin. Luoksetulon koira suorittaa iloisesti, istuu eteen tiiviisti, mutta hiukan vinoon, sivullemeno kunnossa. Liikkeenä hyvä.
Juoksusta seisomaan jääminen; valmistelevassa osuudessa koira hyvin mukana, mutta saisi olla tiiviimpää. Käskysanaan reagoi, ottaa muutamat askeleet, sen jälkeen luoksetulo on erittäin ripeä ja tiivis. Liikkeenä erittäin hyvä.
Tasamaanouto; koira menee halukkaasti kapulalle, ottaa varmasti kapulan suuhun, pitää rauhallisen otteen , mutta paluussa on selkeä vauhdin vaihdos. Voisi hieman tiiviimmin luovuttaa. Liikkeenä hyvä.
Hyppynouto; Koira menee ja tulee vauhdilla, hypyt on kunnossa, kantaminen rauhallista, luovuttaminen tiivistä, sivullemeno hidas. Liikkeenä erinomainen.
Estenouto; koira menee halukkaasti, tempaisee kapulan ja lähtee tulemaan vauhdilla. Tiivis luovutus ja ohjaajan rytmitys kunnossa. Liikkeenä erinomainen.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; valmistelevassa osuudessa koira voisi olla tarkkaavaisempi, koira lähtee etenemään päämäärätietoisesti, reagoi hyvin käskysanaan, menee maahan. Sivulle istumiseen vaatii toisen käskyn. Liikkeenä erittäin hyvä.
Paikallaolo häiriön alaisena; Koira voisi mennä nopeammin maahan, aluksi rauhaton, kunnes rauhoittuu, ja kuuluu ääniä kautta linjan. Kun ohjaaja palaa koiran luo, se nousee istumaan käskystä. Liikkenä hyvä.
Tottelevaisuusosuuden 3-luokan kokonaisarvosana ja pisteet hyvä 82.

Videolinkki tottikseen
http://noelia.kuvat.fi/kuvat/Hakukoe+Hameenkyro+14.5.2011.wmv

Koe oli hyvin järjestetty, maasto oli aivan upea, kuten myös kenttä. Kiitän tuomareita, kokeen järjestäjiä ja iloitsen myös uusista tuttavuuksista, joita muista kanssakilpailioista syntyi :)

Esineruutu

Maanantai-iltana tehtiin Hanniksen kanssa täysimittainen 50x50m esineruutu Loilaan. Hannis vei kolme esinettä piiloon, niin etten minä tiennyt niiden sijaintia. Autot oli ajettu niin, että koirat näkivät ruudun autosta. Pila kannusti meitä reippaasti volkkarin peräosassa ja siitä Alma saikin esineruutuun hyvän vireen. Tuulen voimakkuus ja suunta olivat koiralle edullisia. ilta-aurinko paistoi vielä ja lämmintä oli yli 15 astetta. Ensimmäinen esine, valkoinen pehmolelupelikortti, löytyi vasemmasta takakulmasta alle minuutissa. hyvin toi sen minulle ja siitä palkka. Palkan jälkeen nopeasti uuteen lähetykseen. Koira lähti käskystä ruutuun todella reippaasti eteni viistosti oikealle, lähelle etulinjaa ja sai hajun toisesta esineestä. Siihen ei varmaan mennyt kuin muutama kymmenen sekuntia. Löysi esineen, ruskean pienen nahkapatukan, ja toi minulle ja siitä taas palkka. Viimeisen kerran lähetin koiran etulinjan keskeltä, koska se oli tuonut jo kaksi esinettä ruudun runoilta. Vahingossa lähetin koiran suoraan esineelle, viimeinen esine, lasten oranssinen sandaali, oli kuin olikin keskelölä ruutua :) . Aikaa kolmen esineen etsintään kului tasan 1 minuutti 59 sekuntia, kun lopullisesta ajasta oli vähennetty palkkaamiseen mennyt aika.

Alma loisti tänään, ja nimittäin taisi olla ensimmäinen kerta, kun suoriuduimme ruudusta Pilaa nopeammin ;)

Mejäkurssin käytännön osuus

Mejä kurssin toinen vaihe käynnistyi torstai-iltana Keuruun Honkamäen Honkakodalla. Meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja kukin ryhmä sai oman kouluttajansa. Minun ryhmääni ohjasi pitkän linjan mejäharrastaja Kati Koto. Kouluttajat olivat varanneet kaikille jäljentekoon tarvittavat välineet; kuitunauhat avomerkintään, tarralaput piilomerkintään, verta, veretyssienet, narua, kartat ja kompassit. Kun välineet oli jaettu, olimme valmiita siirtymään kävelymatkan päähän Mejä jäljen tekoon.
Mejäjäljen tekeminen aloitettiin laittamalla tien viereen lähelle jäljen aloituspistettä jäljen numerolappu. Kokeessa lapussa lukee myös muut jäljen tiedot mm, kuka on jäljen tehnyt, mihin aikaan on veretetty jne.
Meidän ryhmässä oli kolme kouluttajan lisäksi , joten teimme nopeasti työjaon. Yksi meistä aloitti oppaana. Oppaan tehtävä on myös suunnistaa. Sunnistaja etsii suunnat "ratamestarin" etukäteen kartalta piirtämältä reitiltä. Suunnistajan lisäksi piti jonkun toimia merkkaajana, joka merkkaa jäljen. Jäljen merkkaamisessa käytetään avomerkkejä, että piilomerkkejä. Ja kolmannen meistä tuli olla se joka vetää sientä, koska teimme kerralla suunnistuksen ja veretyksen . Kokeissa jälki tehdään kahdessa vaiheessa, ensin suunnistetaan ja sitten toisella kertaa veretetään.
Minä aloitin suunnistajana. Otin avuksi kompassin ja katsoin kartalta ensimmäisen suunnan jäljelle. Laitoin asteluvun kompassiin ja käden suoraksi , jotta kompassi ei ihan kännykän vieressä olisi ollut. Sitten kääntyilin niin, että kompassin viisari osui hahloon, punaisen nuolen keskelle, ja näin sain kompassin osoittamaan kulkusuuntamme.
Matkaa tieltä ensimmäiselle makaukselle tulee olla noin 60 metriä. Sieltä alkaa koiran jälkityöskentely. Lähdin etenemään kompassi kädessä askelpareja laskien (40) kohti aloitusta, muiden seuratesssa perässä. Katsoimme alkumakaukselle sellaisen paikan, mistä koiran olisi hyvä aloittaa jäljestäminen. Tämän jälkeen Kati näytti kuinka makaus tehdään. Kengällä rikotaan maata noin 30x30cm kokoinen alue, niin että pintakerros poistuu. Sitten paikkaan asetetaan kostea veretyssieni ja kastellaan sieni joka puoleleta verellä tikkua apuna käyttäen. Tikku jätetään makaukseen. Sitten hajustetaan makaus sientä hyppyyttämällä alueella. Veren kanssa täytyi olla huolellinen, ettei sitä joutuisi muualle. Jos käsiin menee, niin kädet voi pyyhkiä makaukselle. Makauksen voi myös tehdä niin, että laittaa korkkiin veta ja tiputtaa sitä joka kulmaan.
Kun makaus oli valmis, lähdimme etenemään jonossa 80 metriä, niin että minä suunnistin edelleen ensimmäisenä, samalla laskien askelpareja 50. Minun perässäni tulivat merkkaaja ja kouluttaja Kati ja viimeisenä sienen vetäjä. Jäljen ensiosuus merkattiin niinkuin se olisi ollut kokeessa ns piiloon, eli merkkaajamme laittoi jäljellä edetessäämme piilomerkkejä ja ainoastaan joitakin tukimerkkeijä krepeillä. Pian saavuimme metsäaukolle, jossa kasvoi nuorta puuta. Aluetta olittin harvennettu. Oli kohtalaisen vaikeakulkuinen maasto, mutta koiralle helppo jäljestää, koska sienelle oli paljon veretyspintaa, maassa makaavaa oksistoa ja puun runkoja. Nyt sitten oli aika tehdä toinen makaus ja 90 asteen kulma. Siihen katsoimme selkeän ja tasaisen paikan. Sitä ennen laitettiin etumerkki puun oksalle pyykkipojalla kiinni kertomaan, että kohta saavutaan makaukselle. Kisoissa ei kerrota koiran ohjaajalle makausen paikkoja, vaan opas kertoo ne ainoastaan tuomarille, kuten muutkin tapahtumat.
Makauksen tulee koira merkata pysähtymällä. Kaikkein paras merkkaus olisi jos koira pysähtymisen lisäksi selkeästi nuuskisi alueen ja sitten vasta lähtisi jäljestämään. Pääasia on, että koira ilmaisee selkeästi asian, että tässä on jokin erillinen tapahtuma.
Joillakin koirilla on erinomaiset makaukset alun alkaen. Osa opettaa koiransa makaukselle niin, että sinne piilotetaan maahan nameja, joita koira sitten hakee. Toiset taas niin, että kun koira tulee makaukselle, niin he yhdessä ohjaajan kanssa innokkaasti tonkivat ja kaivavat aluetta . Jotkut koirat syövät verta ja toisilla on tapana makauksella kieriä selällään ja sekin on ihan sallittua.
Jos oltaisiin oikean hirven jäljellä, niin makauksella metsästäjä voisi lukea veren määrästä ja laadusta kuinka pahasti hirvi on haavoittunut ja mihin kohtaan. Jos veressä on ilmakuplia, niin tiedetään, että keuhkoon on osunut luoti, ja luultavasti eläin ei elä kovinkaan kauaa.
Samalla kuin makauksen paikkaa valmisteltiin, niin suunnistaja haki kartalta uutta suuntaa. Tästä eteenpäin, minä toimin vuorostani merkkaajana. Loppuosuus merkattiin avomerkeillä, etten käyttänyt piilomerkkausta laisinkaan. Uusi suunta löytyi ja minä lähdin suunnistajan perässä kulkemaan muiden tullessa takanani. Taas laskettiin 50 askelparia kunnes tultiin kolmannelle makaukselle. Kun paikkaa valmisteltiin edellisten makauspaikkojen mukaisesti, niin suunnistaja että sienen vetäjiä vaihdettiin ja suunnistaja haki uuden suunnan kartalta. Edettiin 50 askelparia viimeiselle makuupaikalle. Jälki päättyy Mejässä aina kaatoon. Tämä viimeinen makaus joka on siis ns kaato, tehtiin samanlaiseksi kuin muutkin makaukset, mutta sinne tuodaan hirven sorkka juuri ennen jäljestämisen aloitusta. Sieni nostettiin pois muovipussiin. Veri käytettiin jo loppuun viimesellä kulmalla. Kaatoon ei laiteta verta enempää, mitä sienestä rutistettaessa irtoaa. Paikka merkattiin hyvin, jotta hirvensorkan tuoja löytää sitten myöhemmin paikalle. Meidän poistuminen tapahtui jäljensuuntaisesti ja sekin merkattiin kuitunauhoilla tielle saakka. Tien reunaan laitomme punaisella krepillä lapun puuhun kiinni. Lapussa luki loppu. Noin 250 metriä pituisen jäljen tekemiseen meni noin puoli tuntia aikaa.
Ja kun kerta jälki oli valmis palasimme autoille hakemaan Alman mukaamme. Laitoin tytölle eri värmeet päälle, mitä yleensä käytämme pk-jäljellä . Alma ei jäljestänyt meidän tekemää jälkeä, vaan jälki numero neljän, joka oli noin 200 metriä pitkä ja se oli tehty jo edellisenä päivänä. Kokeessakin jälkeä vanhennetaan vähintään 12 tuntia. Kävelimme jäljen tiellä olevan alkumerkin kohdalle, Katin kantaessa samalla kädessään kaatoa, eli mehukasta hirven sorkkaa. Alma veti pitkiä imaisuja ilmaa sieraimet kolikon kokoisina Katin takana. Ennen Alman jäljestämisen alkua Kati vei "sorkan" kaadolle.
Olin jo aikaisemmin päättänyt, että en laisinkaan ohjaa koiraa, edes jäljen alussa. En edes osoittaisi kohtaa, mistä jäljestys tulisi aloittaa. Odottaisin koiran toimivan itsenäisesti. Hyvin pian koira ohjautui nenän perässä varautuneesti tarkastelemaan ensimmäistä makausta . Pienen ajan kuluttua koira lähti omatoimisesti seuraamaan veripisaroista muodostuvaa hajuvanaa, ja minä annoin hissukseen sille enemmän liinaa. Edelleen Alma eteni jännittyneenä, melkeimpä hiipimällä, vähintäänkin kuin karhua odottaen. Eihän se millään voinut tietää, minkäoloinen ja kokinen eläin naudan vereltä haisee ja tuleeko se kohta vastaan. Jäljestäessään Alma teki pientä aaltoilua, kävi jäljen sivuilla, tarkistamassa jäljen kulkusuuntaa, kuono oli lähellä maanpitaan . Palasi hyvin nopeasti pienellä ravilla aina takaisin jäljelle jos siitä oli mennyt sivuun. Pysähtyi hetkeksi tutkimaan toista makausta, ja lähti siitä 90 asteen kulmassa oikeaan suuntaa, aivan jäljen päällä. Jatkoi samassa temmossa kolmannelle makaukselle. Tutki aluetta hetkisen ja tämän jälkeen löysi heti oikean kulkusuunnan ja lähti etenemään jäljen päällä kohti viimeistä etappia eli kaatoa. Vauhti kasvoi hiukan , samalla kun itsevarmuus lisääntyi. Pian Alman nenä vei meidät jäjen loppuun ja sieltä löytyikin "kaato" jota koira jäi haistelemaan. Hirvensorkan viereen oli laitettu rasiaan Alman oma loppupalkka, ja se alkoi kiinnostamaan kaadon haistelun jälkeen koiraa enemmän. Hiukan huolestuin asiasta, mutta "Tuomari" oli sitä mieltä, että koira merkkasi kaatoa riittävästi, kun jäi sitä haistelemaan, eikä ollut mikäänlaista tarkoitusta lähteä mihinkään ja niin annoin Almalle oman palkan rasiasta ja samalla saimme hirvensorkan parempaan talteen. Jäljen ajaminen kesti noin kuutisen minuuttia.
Tänään koirasta löytyi uusia puolia, semmosta alkukantaista käyttäytymistä. Almasta tulisi kuulemma hyvä verijälkikoira siihen nähden, mitä tyttö oli ekaa kertaa verijäljellä. Muutamalla harjoituksella se olisi valmis kokeeseen....epäilemättä, onhan se metsästyskoira ;)

Minä kiitän MEJÄ kouluttajia hyvin järjestetystä kurssista ja erityiskiitos Katille erinomaisesta ohjauksesta käytännän toimessa. Mistä sitä koskaan tietää nähdäänkö jokupäivä mejäkokeessa :)

Haku 86, kevään ensimmäinen

Sää täysin tyyni ja lämmintä noin +7c. Itse asiassa ihanteellinen keli hakuiluun. Talloimme 300 metriä rataa kentän taakse, valmiiksi merkattuun maastoon. Odotin vuoroa polun varrella noin 10 min, kun Hannis ohjasi kolme maalimiestä piiloon. Minä en tiennyt piiloja, annoin vain ohjeet kuinka maalimies toimii piilolla.

Alkuun otin tuomarille ilmoittautumisen, tyttö istui rauhallisesti vieressäni. Ensimmäinen lähetys oli oikealle etukulmaan-meni reippaasti perille asti ja lähti etenemään takalinjaa hyvän matkaa, kunnes kääntyi kohti keskilinjaa ja palasi kutsusta luokseni. Palkkasin tytön ja lähetin vasemmalle etukulmaan. Tyttö lähti reippaasti alamäkeen- teki hyvän tyhjän piston josta palkkasin. Olin edennyt jonkin matkaa keskilinjalla ja lähetin tytön sitten vasemmalle. Nyt pisto ei ollut kovin syvä ja tyttö piti kuonoansa korkealla-selvästi haistoi toisella puolella keskilinjaa jotakin. Kutsuin luokseni ja lähetin oikealle, minne kuonon pääkin oli osoittanut. Meni alamäkeä pitkin takareunaan asti ja lähti etenemään radalla kovaa vauhtia, kunnes löysi piilon. Sieppasi rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Viimeisillä metreillä vielä varmistelin rullan pitämistä suussa sanomalla "tuo". Näytölle lähti kovaa vauhtia ja siellä otin koiran hallintaan. Meillä oli tuomari mukana. Odotimme, että maalimies nousi laatikosta ja tämän jälkeen lähdimme "tuomarin" perässä keskilinjalle, maalimiehen seuratessa takana. Koira kääntyi kerran ilman lupaa maalimiehelle, pyytäen palkkaa, ja siitä tietenkin kielto. Palkkasin koiran vasta keskilinjalla, ennen seuraavaa lähetystä.

Oikealle lähetyksessä edelleen koira teki töitä loistavalla temmolla. Pisto oli tyhjä ja kutsuin koiran pois ja lähetin koiran vasemmalle puolelle rataa vauhtia pysäyttämättä. Taas tuli tyhjä pisto ja lähetin koiran oikealle. Teki pitkän syvän piston ja löysi toisen umpipiilon. Oksien lomasta näin, että koira mietti hetken, ottaako rullaa suuhunsa, kunnes nappasi sen ja toi minulle asti. Näytölle mentii reipasta vauhtia. Otin koiran hallintaan piilolla ja maalimies palkkasi koiran vasta vapautuksesta. Palattiin keskilinjalle, jossa juotin koiran.

Lähetin seuraavaksi vasemmalle, hiukan viistoon taakseppäin, kun osa alueesta oli jäänyt tutkimatta. Koiran palattua pistolta, lähetin sen taas oikealle puolelle. Teki hyvää työtä ja jonkin verran takatyöskentelyä. Kutsuin koiran pois ja lähetin vasemmalle. Tässä vaiheessa kuvittelin olevani jo radan lopussa, vaikka 50 metriä oli vielä jäljellä. Vasemmalle teki hyvän tyhjän piston ja kutsuin koiran luokseni ja lähtin oikealle ylämäkeen. Hyvin pian haistoi kolmannen maalimiehen, joka olikin avopiilossa ja palkkasi koiran suoraan löydöstä. Maalimies myös toi namipaloin koiran keskilinjalle. Koira teki yksitoista pistoa, joista kolme oli löytöä ja kahdeksan tyhjää. Aikaa 300 metrin radan läpikäymiseen meni noin 12 minuuttia.

Kisoissa täytyy varoa, etten jää paikoilleni pitkäksi aikaa miettimään, vaan etenen koko ajan vaikkakin hitaasti. Tyttö oli erinomainen, talvitauko tehnyt vain hyvää. Tyttö oli hyvin ohjattavissa ja kuunteli käskyjä. Syksyn viimeisessä kokeessa, koiraa oli hankala saada pistolta pois kutsumalla, mutta nyt ei näkynyt sellaista ongelmaa.

Minä kiitän kaikki mukana olleita-hienot treenit ja taisivat onnistua kaikkien kohdalla!