Tottelevaisuusseminaari Kouvolassa

28.3.2010, järjestäjinä Piilonkiertäjät ry.

Kouluttajina toimivat Heli Salminen, Toni Salminen, Sari Niiranen ja Jan Vartiainen.

Paikkana Valkealan ratsastusmaneesi.

Jokaiselle kouluttajalle oli valittu omat koirakot. Kouluttajat työskentelivät yhtäaikaa isossa maneesissa. Kuuntelijana pääsi seuraamaan samanaikaisesti neljää eri kouluttajaa, neljässä eri pisteessä. Keli oli ulkona kurja, mutta onneksi meillä oli katto pään päällä.

Suurimmaksi osaksi jäin kuuntelemaan Heli Salmisen ohjausta. Hänellä oli yhdeksän eri harjoituskoirakkoa, bordercolliesta valkoiseen paimenkoiraan. Heli alusti päivän pienellä puheella pennun koulutuksesta. Hän kertoi että pennun koulutuksessa on tärkeää käyttää kaikki ruokailuhetket hyväksi ja että pennun kanssa edetään tasaisesti ja koko ajan positiivisesti. Ei jäädä liian kauaksi paikoilleen eli heti kun tuntuu siltä , että pentu osaa jo jotakin, niin siirrytään koulutuksellisesti eteenpäin. Klikkerin tai merkkaus-sanan käytön voi aloittaa heti, kunhan pentu on siihen ehdollistettu. Ja hän suosittelikin niiden käyttöä.

Pentuun on alussa on tärkeintä luoda hyvä suhde ja opettaa pennulle arki-elämän pelisäännöt. Kun ohjaajalla on selkeä johtajuus ja hyvä suhde koiraan, niin se kantaa yllättävän paljon, jopa 90% koiran tottelevaisuus suorituksesta. Arki-elämän hallintaa kuuluu myös koiran kanssa leikkiminen, jota ohjaaja säätelee.

Sitten kun pentu tulee nuoreksi koiraksi, aletaan hakemaan sille ns kisamoodia. Käydään vierailla kentillä leikkimässä, tehdään kentällä aina samat rutiinit ennen tottistelua, opetetaan vihjesana vireen nostoon, harjoitellaan lähtöasentoa jne. Periaatteessa kaikki treenit tulisi olla kisamaisia. Kun treeneistä tehdään kisamaisia, niin se takaa sen, että koira työskenteelee huonommassakin vireessä kokeessa.

Palloleikkiin tuli paljon hyviä ohjeita. Tärkeintä kuitenkin leikissä on, että ohjaaja ei saa olla liian dominoiva, sillä jos pentu oppii, että ohjaaja koko ajan hallitsee sitä, niin silloin se ei opi vastaamaan leikkiin.

Seuraamisessa saimme nähdä hyviä esimerkkeja siitä, kuinka pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa koiran viretilaan. Saimme myös ohjeita eri koulutusvaiheisiin ja virheiden korjaamiseen. Ylipäätänsä tottelevaisuudessa virheet usein tapahtuvat koiralla, joka ei ole puhtaassa vietissä eikä puhtaasti hallinnassa. Esimerkiksi apuohjaajalla ja liinalla pystytään tekemään lisää viettiä seuraamiseen. Helin mielestä virheiden korjaamista kannattaa kokeilla positiivisen kautta sekä myös tunnetilan muutosten kautta ennekuin lähtee koiralla käyttämään pakkoa.

Sunnuntainen matka hyvässä seurassa Kouvolaan oli oikein mielenkiintoinen ja lisäksi moniin semmassa esiin tuleviin kysymyksiin sai vielä täydentävän vastauksen kotimatkalla eli siitä vielä kiitokset reissukaverille!

Koiran huoltokoulutus

Takajalan venyttäminen.

Niskan ja kaulan venytys makupala-avusteisesti.

Huonosti olen nyt ehtinyt päivittämään blogia, kun on osunut montakin mielenkiintoista luentoa ja semmaa lyhyen ajan sisälle, ja niiden muistiinpanojen purkamisessa on mennyt kaikki ylimääräinen aika, mitä yleensä päivässä varaan koirajuttujen kirjoitteluun. Elikkäs seuraavaksi lyhyt tiivistelmä viimeviikon torstain Keuruun Kennelkerhon järjestämästä koulutuksesta .

Nina Paloposki, eläinhieroja, jatko-opinnot Arcanum eläinfysioterapeutiksi

Arcanum hierontamenetelmä

Aina ei puhuta ongelmakoiran hieromisesta, vaan hieromisesta joka suoritetaan kotona ylläpitämään koiran hyvää lihaskuntoa. Lisäksi kotihieronnalla vahvistuu suhde koiraan, sillä hieromalla annamme koiralle hyvänolon tuntee.

Maailmalla on paljon eri koulusuuntia ja kaikki tähtäävät samaan, eli koiran hyvään oloon ja lihasten hyvään kuntoon. Arcanum menetelmässä hierotaan terveitä koiria pokkeuksitta seisovassa asennossa ja aktiivisesti vain 2-4 kertaa. Tässä menetelmässä haetaan fysiologista tapaa olla neljällä tassulla. Puolen tunnin käsittely seisovalle koiralle on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin sama käsittely makaavalle koiralle. Lisäksi seistessä koira pääsee väistämään liian kovaotteista hierontaa eli koira pääsee ottamaan hierontaa sillä voimakkuudella kuin se haluaa.

Arcanum menetelmää on turvallista käyttää kotona. Hieronnan voi aloittaa heti kotikoiralenkin jälkeen tai jos koiralla on ollut raskas lihastreeni, niin sitten vasta seuraavana päivänä. Ruokaa ei saa antaa kahta tuntia ennen hierontaa tai sen jälkeen. Otteita on useampi ja kerron ohessa vain ne otteet, jotka ovat turvallisia käyttää kotona.

Hieronta on hyvä aloittaa ns sivelyotteella, koska se lämmittää koiran itse hierontaan. Sively myös auttaa koiraa tuntemaan itseensä kokonaiseksi. Koira seisoo koko sivelyn ajan. Sively tehdään ensin koiran toiselle puolelle ja sitten vasta toiselle. Häntä voidaan ottaa viimeiseksi. Sivelyn jälkeen hierontaa jatketaa puserteluotteella. Se tehdään kämmenen reunoilla tai voidaan tehdä myös sormilla pienelle koiralle. Se on enemmän lihasta liikuttava ote kuin sively. Sitä tehdään yhdellä tai kahdella kädellä. Puristeluotteen kanssa tehdään pyörivää liikettä koiraa vasten, koiran seistessä ja heijatessa itseään. Otteella käydään koko koira läpi, ensin toinen puoli ja sitten toinen. Kolmas ote on ns. taputukset. Se on enemmänkin aktivoiva kuin rauhoittava ote. Taputusta voidaan tehdä rytmikkäästi joko lyöden tai nyppien. Nyppimällä nähdään helposti missä kunnossa koiran lihakset selässä ovat. Viimeiseksi tulee niin sanottu käden pitäminen. Käden pitäminen on vanhin hierontaote maailmassa. Otteella voidaan lähettää oman käden kautta energiaa kipukohtaan. Paikallaan olevalla kädellä voidaan tehdä myös kevyttä pumppausliikettä; painaa, keventää, painaa jne.

Saimme myös hyviä ohjeita koiran venyttelyyn

Turvllinen venytysopas

Sopivin hetki venytyksille on rasituksen loppuverryttelyn jälkeen, kun koiran hengitys on tasaantunut ja lihakset ovat vielä lämpimät. Venytyksiä ei koskaan tehdä väkisin vaan ohjaamalla koira venyttelyyn koiran liikeratojen mukaan. Venytellä voidaan etujalat, etu- ja takareidet, sekä kaula ja niska. Osa venytyksistä voidaan tehdä myös namipalalla, kuten niskan ja pään venytykset. Paras asento venytyksille on tehdä ne koiran seisoessa, sillä silloin venytys on kokonaisvaltaisempaa. Agilityä tai raskasta fyysistä suoritusta ennen ei pitäisi venytellä, sillä pitkäkestoinen venytys vie voimaa lihaksilta.

Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja mielestäni koskettaa meitä kaikkia harrastekoiran omistajia. Hieronta ja koiran venytys ovat hyvin tärkeä ja oleellien asia jos halutaan vaalia koiran hyvää yleiskuntoa johon liittyy ehdottomasti terveet lihakset. Terve koira ei ole mikään itsestäänselvyys!!!

Tottelevaisuusseminaari Tampereella

SPL-Tampere ry:n järjestämä tottelevaisuusseminaari

oli viikonloppuna Tampereella.

Kouluttajina olivat suojelissa vaikuttavat

Marko Koskensalo ja Hannu Liljegren.

Osallistuin kaksipäiväisen semman lauantaipäivän tottisosuuteen kuunteluoppilaana. Kuunteluoppilaita olikin runsaasti paikalla. Keli ei ollut mitä parhain, mutta nämä kaksi huippukoirankouluttajaa loistavilla koirankoulutustaidoillaan veivät huomion pois epäolennaisuuksilta. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, akustiikka oli koko ajan hyvä ja kuunteluoppilaat pääsivät telttakatokseen sateelta suojaan

Alussa oli lyhyt teoriapohjustus. Puhuttiin siitä kuinka nykypäivänä ei ole selkeää kaavaa kuinka koirat tulisi kouluttaa, vaan löytyy montaa eri tapaa lähestyä koiran koulutuksen ongelmia. On myös paljon eri mahdollisuuksia miten viedä koiraa eteenpäin eri koulutusvaiheissa. Oleellisin asia koiran kouluttamisessa on kuitenkin se, että meidän tulisi pyrkiä kouluttamaan koiralle kaikki asiat mahdollisimman hyvin, mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman positiivisesti.

Lyhyen teoriaosuuden jälkeen kouluttajat näyttivät esimerkkejä omilla koirillaan; pennun koulutus, jossa pentua opetetaan esimerkiksi jo varhaisessa vaiheessa olemaan aktiivinen ohjaajalle. Nuori koira, joka tähän asti oli seurannut ruualla, mutta kuinka nyt lähdetään seuraamiseen lisäämään vaatimusta. Viimeisenä mallikoirana oli aikuinen koira. Sen kohdalla mietittiin kuinka ylläpidetään monipuolista harjottelua, jotta koira ei puuroudu vietillisesti.

Tämän jälkeen tulivat harjoituskoirakot yksitellen. Niitä taisi olla yhdeksän kappaletta. Kaikki erittäin hyviä harjoituskoirakoita. Heidän kanssaan pureuduttiin koiran kouluttamisen ongelmiin ja eri koulutusvaiheisiin. Kaikesta siitä valtavasta tiedon määrästä olen poiminut joitakin asioita lyhykäisyydessään tänne ylös jotka koskettavat minua ja koiraani koulutuksellisesti. Osa asioista on jo ollut käytännössä mukana pitemmän aikaa, mutta on myönnettävä, että paljon uuttakin mielenkiintoista jäi semmasta kotiin vietäväksi.

Se, mikä meille on varsin ajankohtaista, on viettivireen rakentaminen koiran tekniseen suoritukseen, sillä palveluskoiratottelevaisuudessa tulisi olla mahdollisimman paljon viettiä ja voimaa, niin paljon kuin koirasta löytyy. Siihen paneuduttiin semman aikana useampaakin otteeseen eri koirakoiden kohdalla. Paljon tuli vireen nostoon samoja ohjeita, joita jo olen tässä hyvän aikaa toteuttanut.

Meillä kun ei ole paljoa viettivirettä pohjalla, niin olisi erittäin tärkeätä huolehtia siitä, että kentälle tulo alkaisi kehittämään koirassa korkeampaa virettä. On myös hyvä opettaa koiralle toistojen myötä, että taistelun irroituksesta viettivire alkaakin nousemaan, ei laskemaan. Taistelut kannattaa pitää lyhyinä, varsinkin jos koira ei ole vahva siinä. Jos koira itsenäisesti pudottaa patukan, niin pitää huolehtia siitä, että viettivire nostetaan koiralla taas nopeastui ylös heti patukan putoamisen jälkeen. Lisäksi voisin tehdä koirani myös aktiiviseksi palkalle, vaihtamalla palkan antamisen paikkaa. Vihjesanat ennen temppujen suorittamista ovat hyvä keino vireen nostoon.

Ja ehdottomasti tunnetilan kannalta yksi tärkeimmistä koulutuksista on, että opetetaan koiralle, että matalaviettisyys on epämukavaa. Tästä syystä olisi erittäin tärkeää, että ohjaaja pyrkisi koko ajan lukemaan koiran tunnetilaa ja sen mukaan elättää koulutusta. Eli koiranlukutaito on myös äärimmäisen tärkeä ominaisuus hyvällä ohjaajalla.

Nolla keli, yön aikana satanut noin kymmenen senttiä lunta. Tällä erää kolaamaton kenttä. Ohjaaja muuttui passiiviseksi heti kentälle saavuttuamme. Yksi haukahdus ja ZIP ja namipalkka. Tänään ajattelin käyttää sekapalkkausta, sillä ajattelin ottaa käännöksiä vasemmalle namipala-avusteisesti että jäävistä seisomisen. Kummatkin temput on meillä vielä aivan kesken.Uudestaan ohjaajan passiivinen olemus ja kolme haukkua ja ZIP namipalkka. Sitten taasen haukutusta, hyvä-sana ja siitä suoraan seuraamiseen. Muutama askel ja käännös vasemmalle ja heti käännöksen jälkeen namipalkka. Se oli hyvä käännös, tiivis ja nopea. Seuraavaksi lähdettiin perusasennosta seuraamiseen. Taas muutaman askeleen jälkeen käännös vasemmalle ja namipalkka. Sekin oli ihan hyvä käännös koiralta. Tämän jälkeen haukutusta ja siitä seuraamiseen ja palkka vaihtui lennosta nopeasti patukkaan. Koira piristyi silminnähden. Irroitus ja uudestaan koira palkalle. Irroitus, patukka piiloon hetsaten ja haukutusta. Nyt haukku tuli jo voimakkaammin ja siitä patukkapalkka. Uusittiin edellinen, eli hetsaten patukka piiloon ja sitten haukutusta. nyt vaihdoin loppuosan eli lähdettiin siitä suoraan seuraamiseen. Muutaman askeleen jälkeen ZIP ja patukka palkka. Koira oli huomattavasti parempi työskennelleessään nyt kuin namipalapalkalla. Tähän väliin otettiin kahden patukan leikkiä ennen seuraavaa temppua. Seuraavana oli vuorossa jäävistä seisominen. Ensimmäisen otin käsiavusteisesti niin, että palkkasin koiran heti pysähdyksestä vasemmalla kädellä. Seuravassa pysähdyksessä palkka oli oikeassa ja vasemmalla autoin koiraa pysähtymään. Viimeisessä en antanut apuja, pelkän käskyn. koira pysähtyi ja jos silmät oisivat selässä, niin tietäisin oliko pysähdys tarpeeksi terävä. Loppuun sitten luoksetulo suorapalkalle istumisesta ja hyvä taistelu patukasta. Treenit kestivät kahdeksan minuuttia.

Kennelkerhon kentällä muiden seurassa

...ja tänään tyttö yllätti kaikki odotukset. Se oli alusta asti loistavassa vireessä (Almaksi). Se halusi työskennellä, että se halusi taistella patukasta. Minä en voinut kuin ihmetellä, sillä edellinen vierailu kentällä meni aivan penkin alle. Liekkö asiaan osuutta tänään sillä, että olin varustautunut paremmin. Almalla oli husky -tossut jalassa koko tottistelun ajan. Ei mennyt hiekka varpaitten väliin. Pakkasta oli yöllä ollut -27,1 astetta ja kun kentälle päästiin, niin siellä oli -16. Pinta oli kevyttä lunta, mutta hiekka sekoittui siihen helposti. Nopeasti mittari lähti kohoamaan, eli kun vuoromme tottisteluun tuli, oli ulkona enään -13 astetta. Jo autosta siirtyminen kentälle oli innokasta. Alussa muutuin passiiviseksi, alkoi koira haukkumaan heti. Haukusta lähdimme suoraan seuraamiseen, muutama askel ja hyvä ja ZIP ja patukka vasemmalle viistoon koiralle. Taistelua yhdellä patukalla, irroitus, hetsus ja käsky "seuraa" . Joitakin askeleita ja ZIP ja palkka. Taistelua ja hetken perästä käsky "irti" ja uudestaan ZIP ja patukka koiralle. Lyhyen taistelun jälkeen irroitus, pieni puoliympyrä hetsausta ja "seuraa" käsky. Nyt otin seuraamisen yhteydessä pysähtymisen. Koira piti katsekontaktin hyvin, siitä uudestaan seuraamiseen, ZIP ja palkka. Taistelua ja irroitus. Uudestaan seuraaminen muutamalla vasemmalle käännöksellä ja palkka. Sitten otin namipalat kokeiluun. Hetsasin koiraa hirvenlihaherkulla ja käskin "seuraa". Käännöksiä taisi olla kolme ja ei mikään niistä toistaan parempi, vaikka otin liikkeessä namipalakädenkin avuksi. Kyllä taisi olla se toissapäiväinen vasemmalle kääntyminen tuuriluontonen ja harvemmin meille osuva :) Palkkasin siis koiran nameilla ja sitten perään patukalla. Treenikaverit huomasivat, että palkkasin koiran nameilla niin että ensi tippui nami koiran suuhun , sitten sanoin hyvä ja sitten kuului perään vielä ZIP. Eli kaikki meni silerää käänteisesti ja ihan päin prinkkalaa. Eli virheitä sattuu tekevälle :) Toivottavasti joskus opin! Leikittiin jo sitten kahdella patukalla ja tytöllä oli oikein runsas vauhti. Lopuksi ajattelin ottaa luoksetulon ja eteenmenon namipalkalle. Jätin koiran istumaan ja etenin kentän vastakkaiseen laitaan. Kutsuin koiran "tänne" . Vauhti oli erinomainen ja puolessa väilissä vapautin koiran palkalle. Ennen poistumistani kentän toiseen päähän, jätin eteenmenopalkan. Eteenmenon lähetyspaikkaan menimme leikkien ja otin haukutusta ennen sivulle käskyä. Sivulle tulo kohtalaisen nopea ja istui hyvään paikkaan. Ensimmäinen valmisteleva osuus oli huono, koira edisti. Keskeytin liikkeen ja painoin oikealla kädelläni koiraa rinnasta taaksepäin. Unohdin kuitenkin kertoa koiralle EI edistämisen aikana. Toinen yritys valmistelevassa osuudessa oli jo hyvä, joten pääsin käskemään koiraa "eteen". Eteni voimakkaasti ja nopeasti suorapalkalle, hienoa. Sitten vielä pieni leikkiminen patukalla ja autoon.
Treenien kesto yhdeksän minuuttia.
Leikittämisestä vielä, eli tänään tein ajattelemattomuuttani yhden kerran niin, että patukalla hetsauksen jälkeen, kun siitä sitten lähdettiin seuraamisliikkeeseen, niin patukka jäi käteeni vasemman olkapään kohdalle täysin kuolleeseen velttoon asentoon. Näky ei ollut missään nimessä koiraa innostava, vaan suurin piirtein lannistava eli koulutuksellisesti täysin tyhjäpäiväinen patukan olotila ja paikka. Eli ehdottomasti patukka tämän koiran nähden aina liikkeessä ja muuten piilossa!
Sitten sain ohjeita vielä leikitys-hetsaus-haukutus-saalispalkkaamiseen tai leikitys-hetsaus-haukutus-liike-saalispalkkaamiseen, että näitä kahta tulisi käyttää vaihtelevasti, haukutuksen jälkeen heti saalispalkka tai käsky temppuun josta vasta saalispalkka. Ja kun palkataan koiraa saalilla niin ZIP sanan jälkeen tulisi ohjaajan peruuttaa koirasta poispäin ja samalla koira saa tulla patukkaan kiinni. Ei siis niin, kuten monesti olen saattanut tehdä, eli palkka on vain pudonnut koiran suuhun! Ja eihän se silloin ole mikään saalis !!! Kiitokset taas erinomaisista vinkeistä mukana olleille!

Maanantain aamutreenit

Pikkupakkanen -5.6 astetta. Käytiin aamulla jäällä hiihtämässä, oli loisto keli ja hankikanto. Heti kotia palatessamme otettiin pikkaisen tottista. Alkuun kotikentällä zekkasin koiran aktiivisuutta. Muutuin passiiviseksi ja odotin koiran reagointia. Alma seisoi paikallaan ja tuijotti kasvoihini, mutta ei hievahtanutkaan saati äännähtänyt. Pikkaisen jouduin houkuttelemaan ja sieltä haukku viimein tuli. Uusi yritys ja epäonnistuminen. Poistuttiin kentältä ja palasin uudestaa pienellä hetsauksella, ja nyt tuli haukku paremmin. Siitä suoraan muutaman askeleen seuraamiseen ja ZIP ja palkka. Hyvin leikki patukalla. Irroituksen jälkeen haukutus ja "hyvä" ja "seuraa". Nyt oli jo Almalla semmoinen tekemisen meiniki, kesken seuraamista sanoin ZIP ja heitin palkaksi namipalan vasemmasta rintataskusta. Huomasin makupalan kiinnostavan koiraa, joten ajattelin makupalahetsauksen jälkeen ottaa muutaman vasemmalle kääntymisen makupalahoukutteisesti. Etenimme pienen suoran, jonka jälkeen käännös vasemmalle ja l o i s t a v a a ! Se oli kympin käännös! jatkoimme matkaa ja tein toisen käännöksen vasemmalle ja h u i p p u a, se oli jälleen loisto suoritus! Toisen käännöksen jälkeen sanoin heti merkkaussanan ja namipalat lensivät suorastaan koiran suuhun. En ollut uskoa silmiäni, että Alma tekisi tiiviin käännöksen myös takapäällään, kun se normisti kääntyy kuin suolakurkku, vain etujalkoja siirtämällä. Takapään käyttöä ollaan viikoittain harjoiteltu sisällä, paikallaan pyrähtämisillä, muttei oikeastaan kertaakaan ulkona, saati sitten en olisi uskonut, että se voisi liikkeeseen millään muotoa harjoittelemati siirtyä. Voi tietenkin olla vaikutusta toistoilla, eli esim kaksi kertaa viikossa paikallaan kääntyminen, niin se tekee jo 100 kertaa vuodessa, eli vuodessa on tullut toistoja jo melkoisesti ja paikallaan kääntymisestä alkaa tulla rutiinia koiralle. Tai sitten koko juttu oli vain satunnainen onnistuminen, joka toistuu kerran koko koiran elämässä...harmi kun ei ollut ketään todistamassa tapahtunutta :) Lopetin treenit siihen, olin niin onnesta sekaisin.. loppuun vielä kahden patukan leikkiä. Treenien kesto tänään kokonaiset viisi minuuttia.

Hyvässä seurassa Kanalassa!

Vierailin Länkipohjassa, Kanalan maneesissa vihreällä tekonurmella. Eli on ihan loistopuitteet tottisteluun, näin jäisen kelirikon aikana. Mentiin Alman kanssa omalla vuorollamme maneesiin sisälle. Koira ei osoittanut minkäänlaista varautuneisuutta paikkaa kohtaan. Kun kuitenkin olimme ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa tottistelemassa, niin ohjaajalta olisi ollut paras ja viisain ratkaisu vain leikittää koiraa, mutta tein kuitenkin hiukan toisin. Innostin koiraa haukkumaan ja haukku irtosinkin kivasti. Siitä suoraan seuraamiseen ja pysähdys, jonka jälkeen seuraaminen jatkui ja kesken liikettä hyvästä seuraamisesta, patukka palkka, jonka heitin vasemmalle maahan. Maneesiin tultaessa, heti alussa olin siis se aktiivinen osapuoli, kun juuri toisin päin tulisi olla, eli minun tulisi odottaa passiivisena koiran aktivoitumista. Otin perään uuden aloituksen, jossa olin passiivinen. Koira aloitti melkein heti hyvän haukun, josta lähdin nopeasti liikkeelle seuraamiseen. Muutaman askeleen jälkeen palkkasin koiran. Palkkana taistelua yhdestä patukasta. Hetsauksen jälkeen uudestaan seuraamiseen, täyskäännös ja palkka. Sitten olin taasen liian aktiivinen haukutuksessa, tein pientä niiaavaa liikettä, eli sekin tulisi unohtaa. Seuraamisessa taas täyskäännös ja pysähtyminen ja uudestaan seuraamiseen ja palkka liikkeestä. Nyt sitten oli palkkana jo kahden patukan leikki, joka päätyi kivan rajuun taisteluun. Koira oli innostunut koko lyhyen tottistelun ajan :)

Kahvitauon jälkeen oli toinen kierros vuorossa.

Mietin irtooko tytöltä enään mitään ja tarkkailin myös tunnetilaa, kun lähestyttiin maneesin ulko-ovea. Ilokseni huomasin, että koira oikein veti kohti ovea eli eka kerta maneesissa, ei tuottanut epämukavia tuntemuksia koiralle. Maneesissa menin eleettömäksi ja odotin Alman aktiivisuutta. No haukkuhan sieltä tuli melkein heti ja siitä siirryin seuraamiseen. Jonkin askeleen jälkeen palkka. Aloituksen olisin voinut tehdä toisin, eli hyvästä haukusta heti palkka. Silloin pääsisin jo nopeasti kertomaan koiralle, että tykkään kun kun koitat saada minut liikkeelle :) Seuraavaksi teinkin niin, eli muutuin taas passiiviseksi ja odotin koiran reagointia. Ja hienoo, haukku tuli ja siitä heti palkkasin. ja paras vaihtoehto näistä kolmesta olisi Alman kohdalla, että voisin heti haukun jälkeen kertoa koiralle että "hyvä" ja sen jälkeen heti "seuraa". Hyvä sana toimisi nostattajana ennen seuraamisliikettä. Taistelun jälkeen seuraaminen ja pysähdys. Hyvin piti katsekontaktin ja palkkasin siitä. Reippaasti taisteltiin yhdellä patukalla. Loppuun otin muutaman sivulletulon. Hetsasin koiraa ja käskin "sivu". Ensimmäin sivulletulo oli huono, hidas ja istui vielä liian eteen ja vinoon. En korjannut vaan lopetin liikkeen. Hetken pääst uusi sivullekäsky, ja nyt oli homma paremmin hanskassa. Siitä kahden patukan kunnon leikki. Leikissä, kun se ei tosiaan ole vahvinta alaamme, joskus tulee niitä hetkiä, kun koira ei oikein tahdo tarttua patukkaan. Silloin minulla on ollut tapana sanoa, tai oikeastaa pyytää, että "ota, ota, OTA NY!". Tälläisestä anelusta minun tulisi päästä eroon, eli jos koiralle ei patukkaan tarttuminen maistu, niin nopeasti patukka piiloon. Kuitenkin selkeästi koira nousee patukka saalis -ja taistelululeikillä paremmin kuin haukutuksella! Sitten minä saisin vielä miettiä askeleitani, kun hetsaan koiraa ennen seuraamista. Hetsatessa askellan aivan liian isoa ympyrää eli siis minun tulisi pyöriä aika lailla paikoillani, että koira olisi mahdollisimman lähellä minua ennen seuraamista. Loppuun vahva taistelu ja autoon! Kiitos ja kumarrus treenikavereille-kivaa oli!

Mikä on alkanut yhtäaikaa kevätauringon kanssa? Kuvassa vihje : )

Tänään koiran mielialojen mukaan

Haukutusta heti kentälle tultaessa. Kivan herkässä tänään haukku ja on irtonaista ja helpon kuuloista. Siitä suoraan seuraamiseen, ZIP ja palkka. Taistelua yhdellä patukalla. Alma vastasi voimakkaasti taisteluun. Välillä irroitus ja ZIP taas palkka. Sitten seuraamista ja yksi pysähdys ja siitä uudestaan seuraamiseen ja ZIP ja palkka. Katsekontakti pysyi hyvin. Sanoinkin Hannikselle, että jotakin hyvää herkässä koirassa on, eli väärästä suoritteesta ei tarvitse montaa kertaa muistuttaa. Palkan jälkeen seuraamiseen, joka olikin aikaisempia pitempi ja sitten ZIP ja palkka. Väliin haukutusta ja palkkana namipala. Hannis oli huomaavinaan, ettei koira kovin innostunut namipalasta, vaikkakin myöhemmin nousi kyllä liiankin hyvin vire namipalasta sisällä. Uudestaan haukutusta ja seuraamista ja kahden patukan leikki. Sitten käsky sivulle. Koira tuli sivulle hitaasti ja istui vinoon. Jouduin korjaamaan kahteen otteeseen kun istui sitten liian eteen. Hannis ehdotti, että seuraavaksi keskittyttäisiin Alman sivulletuloihin; ne ovat hidastuneet sekä usein asennossa on korjailtavaa ja katsekontakti on monesti "sinne päin", eli semmoista tehokuuria sivulletuloon pitäisi alkaa tekemään. Haukutin koiraa, käskin sivulle ja koiran paikka oli taas huono, ei palkkaa ja uudestaan haukutus ja käsky "sivu". Nyt sivulle tulo vähän reippaampi ja paikka oli hyvä, eli siitä palkka. Uudestaan haukutus ja sivu. Hyvin tuli sivulle ja paikka oli hyvä. Olisi pitänyt nopeammin palkata, mutta jostakin syystä annoin palkan vasta viiveen jälkeen. Eli kestoa ei nyt harjoitella, vaan jämptiyttä sivulletuloon, perusasennon paikkaan ja katsekontaktia, eli palkka mahdollisimman nopeasti heti istumisen jälkeen. Tässä harjoitteessa unohdin tyystin merkkaus-sanat :( ei tahdo vanha oppia uusia asioita!
Loppuun kaksi pysähtymista seuraamisesta käsiavusteisesti. Hyvin pysähtyi ja niistä palkkasin koiran taakse lentävällä patukalla ja taasen unohdin merkkaussanat. Sitten kahden patukan leikkiä ja loppuun myös Alma otti Hanniksen kanssa pienen taistelun jonka sitten Alma voitti ja ylpeänä kantoi patukkaa matkan kotiovelle päin.

Iltapäivällä poikkesin Kennelkerhon kentälle kauppareissun ohessa. Paikalla oli myös tuttu treenamassa koiriaan. Minun tarkoitukseni olisi tehdä koiralle kenttää kohtaan hyvä tunnetila useilla lyhyilla vierailuilla viikoittain nyt kevään aikana, talvitauon jälkeen. Hyviä fiiliksiä kentästä ei ole päässyt vielä syntymään Almalle :( kovin paljoa, koska kolmivuotisen yhteiselon aikana, kun olemme sielä käyneet, ovat Alman tassut olleet allergian takia enmmän ja vähemmän tulehtuneet ja luultavammin hiekkakentällä olo on aiheuttanut melkein joka kerta epämiellyttävän kokemuksen koiralle. Siispä tänään intoa puhkuen, ajattelin korvata kaikki huonot koiran tunnetilat erittäin hauskalla leikittämisellä ja kentällä ololla! Mutta kuinkas kävikään, tänään kaikki meni riman alle :(
Kentän pinta oli sulanut lumesta ja esiin oli tullut märkä hiekka kauttaalleen koko alueelle. Alma nosteli heti tassujansa kun autosta hyppäsi alas. Yritin houkutella leikkiin, mutta ei tarttunut ollenkaan patukkaa. Laitoin koira autoon, laskin kymmeneen ja hetken perästä uusi yritys. Innostin koiraa uudestaan kentällä, haukutusta ja siitä namipalkka, jonka jälkeen houkutusta leikkiin. Pikkaisen taisteli, mutta siinä se! Ja varmasti mieliala koiralla, kuten myös minulla oli nollassa, hyvä ettei itku tullut! No, koira autoon ja kotia. Varpaitten välit piti olla kunnossa,. mutta ajattelin silti vielä tarkastaa sen mahdollisuuden, että jos sielä sittenkin onkin taas auennut jokin paikka. Ja empä turhaan tarkistanut asiaa. Oikean etujalan varpaan väli oli auki ja tulehtunut, sellainen aivan tuore tapaus! Eli vahvistin taas Alman huonoa tunnetilaa kentää kohtaa :( Ei ole helppoa ei.

Pihatreenit naapurin kans

Haukutusta ja siitä seuraamiseen ja hyvin pian merkkaussana ZIP ja patukka esiin. Taistelua ja irroituksen jälkeen seuraamiseen ja ZÄP ja palkka. Taistelun ja hetsaamisen jälkeen seuraamiseen ja pysähdys ja edelleen seuraamista hiukan enemmän ja ZIP ja patukka lensi maahan. Samalla otettiin kahden patukan leikki. Leikin lopussa kokeilin voimakkaampaa vastutamista taistelussa ja nyt toimi hyvin. Välillä otin irroituksen ja ZIP patukka uudestaan koiralle.
Seuraamisen jälkeen otettiin liikkeestä seisominen. Haukutusta ja koira käskyllä sivulle. Noin kahdeksan askelta ja käsiavun kanssa koiran pysäytys ja melkein samantien patukkapalkka lensi koiran yli koiran taakse. Tässä liikkeessä unohdin sit kokonaan merkkaus-sanan. :( Tehtiin liike toistamiseen ja ilman apuja. Seuraa -käsky ja viisi askelta seuraamista ja pysähdys -käsky koiralle. Koira pysähtyi, mutta löysästi, joten katsoimme parhaammaksi vielä kerran tehdä pysähdys käsiapujen kanssa. Viimeisessä oli taas napakampi pysähdys ja muistin merkkaus-sanan ja palkkasin lentävällä patukalla koiran taakse.
Loppuun otimme tasamaanoudon. Ennen sitä oli vaikea saada koira irroittamaan patukasta taistelun jälkeen. Jouduin useaan kertaan toistamaan "irti" -käskyä. Silloin tällöin tapahtuu vastaavaa, ja tuntuu, että koiralta loppuu silloin ajatustoiminta ja leuat jäävät vain kiinni. Tällöin Almasta näkee, että se on päättänyt pitää leukansa kiinni, ilman suurempaa viettiä tai iloittelua. Se on semmoista rauhallista pitämistä ja enkä ole siitä kauheesti ruvennut möykkäämään. Ja kun viimein neiti irroitti menimme lähtöpaikalle noutoon. Heitin kapulan ja Hannis heitti sen vieläkin pidemmälle. Koira seurasi Hannista katseellaan ja käskyn jälkeen otti Hanniksesta häiriötä niin, että päätimme toistaa nouson uudestaan, ilman että Hannis heittää kapulaa. Koira perusasentoon sivulle ja heitin kapulan mahdollisimman kauaksi. Käsky "tuo" ja koira eteni nopeasti kapulalle ja otti sen suuhunsa ja lähti tulemaan reipasta vauhtia luokseni. Jossain vaiheessa huusin ZIP ja otin patukan esiin. Koira pudotti kapulan ja tarttu patukkaan :)Loistavaa... sitten hirmuinen kahden patukan leikki ja pois kentältä. Treenien kesto yksitoista minuuttia.

Tottispäivä Keuruulla

Kouluttajana Niina Paloposki, Atibox FH MM 2010 joukkueen hyväksi, tottispäivä Keuruulla 6.3.2010. Mukana 11 koirakkoa, joista yhdeksän bokseria ja kaksi muun rotuista, dogo ja holsku.

1. osuus minun ja Alman tottiksesta

Aluksi haukutus ja siitä lyhyt seuraaminen. Patukkapalkka ja lyhyt leikki, josta irroitus ja uudestaan patukalle ja taistelu. Huomasin heti, että koira ei oikein käynnistynyt. Uudestaan seuraamiseen ja siitä patukka palkka. Taistelun yritystä ja ei millään kunnon otetta patukasta. Irroitus patukasta ja lyhyt seuraaminen. Hyvänen aika, leikittämistä saalilla ja taistelua ollaan jo hyvän aikaa kotona tehty onnistuneesti! Tässä vaiheessa meni jo ohjaajalta "vapaat" ja "hyvät " sekaisin. Minä sanoin vapaa vasta silloin kuin koira oli jo menossa palkalle ja hyvää toistelin miten sattuu. Nyt otin väliin haukutuksen. Mietin koko ajan, että kunhan ei hiekkaa menisi patukoihin. Olin myös ylivarovainen leikissä tämän takia. Sitten otin remmin pois, kun palkkasin kahden patukan leikillä, ajattelin sen nostavan koiran hyvään taisteluun. Alma taisteli tämän jälkeen vähän paremmin, mutta loppujen lopuksi en saanut kunnon otetta koirastani koko seitsemän minuutin aikana. Koko tottistelu oli mielestäni surkea esitys ohjaajalta, ja se myös heijastui voimakkaasti koiran työskentelyyn.

Seuraamispätkän jälkeen tehtiin eteenmeno suorapalkalla. Eteenmenon valmistelevan osuuden jouduin ottamaan kahteen kertaan kuten myös eteenmenokäskyn.

2. osuus minun ja Alman tottiksesta

Haukutin aluksi ja heti tuntui koira paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta patukkaan ei taaskaan tarttunut kunnolla. Lyhyt seuraaminen ja uudestaan yritys taistelulle. Toisen seuraamisen jälkeen haukutusta ja jälleen seuraamiseen, jonka yhteydessä otin myös pysähdyksen. Pysähdyksestä palkka. Näitä toistin kolmasti ja katsekontakti pysyi. Viimeisen pysähdyksen jälkeen palkkasin taistelulla. Nyt tarttui jo hiukan paremmin patukkaan, mutta varmuuden vuoksi ennen seuraavaa seuraamista haukutin. Nyt otettiin seuraamisen yhteydessä muutama täyskäännös, kulmia oikealle ja vasemmalle, että tempomuutoksia. Tämän jälkeen palkkauksessa pääsin jo kunnon taisteluun. Kouluttajan ehdotuksesta koiran aktiivisuuden lisäämiseksi kokeiltiin myös niin sanottuja "sudenkuoppia". Eli kun lähdin seuraavaksi seuruuttamaan pitkää suoraa, niin minun piti välillä ottaa askel yht`äkkiä sivuun oikealle ja jatkaa taas siitä suoran tekemistä. Koira piti hyvin kontaktin näissä sivuaskeleissakin, mutta toisaalta minun sivuun asuminen oli sivuun kävelemistä, eli minun tulisi kuivaharjoittelulla tehdä nopeat ja terävemmät sivuun astumiset varmemmaksi, jotta sudenkuopat onnistuvat paremmin. Loppuun otin luoksetulon ja palkkasin ennen eteen istumista. Tottistelu kesti yhdeksän minuuttia.

Kouluttajana ollut Niina Paloposki puuttui niihin asioihin, mihin ollaan jo pitkälti talven aikana puututtu. Tänään Alman seuraaminen Niinan mielestä oli kivaa ja siistiä; koira pitää päätä että silmiä ylöspäin ja seuraamispaikka on erinomainen ja asento suora. Paras vire oli koiralla sen jälkeen kun olin taistellut koirani kanssa kunnolla. Niina sanoi, että minä otan koiran palkkauksessa ensin saalista ja taistelua, ja välillä otan vietin nostoa puolustuksen kautta (haukutus), ja sitten taas puhdasta saalista, eli heittämällä kahta patukkaa. Hänen mielestään kaikki toimivat Alman kohdalla vietin nostossa. Itse asiassa mikä ei toiminut tänään, niin oli ruoka. Se ei tuottanut koiralle mitään, ei edes häntä heilahtanut tai ryhti parantunut, kun se otti namin. Oli siis neljä palkkaamistapaa ja kouluttaja suositteli puolustuksen kautta nostattamista enemmän tai oikein ajatuksella sen kokeilua Almalle, koska se näytti toimivan. Kuitenkin ohjaajan täytyy tietää raja, mihin asti mennä, voimakkaan puolustushalun omaavalla koiralla. Alma on myös vahva koira, joten Niinan mielestä sille tulisi antaa vahvaa vastusta, jotta se nousisi siitä voimakkaammin taistelemaan. Leikki ei saa olla sellaista "insinööritaistelua", ohjaajan teknistä roikkumista, vaan koiran täytyy antaa tehdä töitä. Minun tulisi mennä enemmän leikkiin mukaan, heittäytyä ja näytellä.

Niina oli sitä mieltä, kuten moni muukin, että minun tulisi enemmän vaatia koiralta hyvää suoritusta, olla mustavalkoisempi ja jämptimpi. Kun minä tänään vaadin jotakin koiralta tottistelussa, niin koira oli hyvä, mutta välillä kun lähdin sellaisella "hällä väliä mentaliteetilla" liikkeelle, niin koira oli selkeesti löysempi. Oli siis selvästi havaittavissa, että vaatiminen lisäsi Alman aktiivisuutta. Parhaiten vaatimisen vaikutus tuli esille eteenmenossa. Minä lähdin ensimmäisellä yrittämällä eteenmenoon niin, että koira katsoi puoliksi minuun ja osaksi eteen. Kun lähdin liikkeelle, niin koira lähti heti edistämään. Kun sitten tästä syystä keskeytin seuraamisen, ja otin pysähdyksen ja vaadin koiralta hyvää katsekontaktia, niin sen jälkeen seuraaminen oli korrektia.

Siinä ensimmäisessä tottisosuudessa itsekkin huomasin, kuinka vapautan koiran palkalle miten sattuu eli joko "hyvä" tai "vapaa" sanoilla, enkä missään vaiheessa kerro koiralle täsmällisesti sitä kohtaa, milloin se tekee oikein. Eli minun tulisi kiinnittää huomiota oikeanlaisen suoritteen oikea-aikaiseen vahvistamiseen. Niina suositteli minua ottamaan merkkaussanan käyttöön ja se tulisi olla eri sana kuin edellä mainitut hyvä ja vapaa, esimerkiksi ZAP. Mm klikkerin käyttö vastaa merkkaus-sanaa. Kun käyttää merkkaus-sanaa, niin on myös aikaa sen jälkeen hakea palkkaa taskusta, mutta koiralle on kuitenkin jo kerrottu, mistä suoritteesta palkka on tulossa. Mutta on oltava tarkka, että ennen ZAP sanaa ei ohjaaja tee mitään ylimääräisiä liikkeitä.

Tästä lähtien käytän "hyvä" sanaa ainoastaan välipalkkana, lisäämään koiran aktiivisuutta. Koira ei myöskaan hyvä-sanasta lopeta työskentelyä, vaan sen kuultuaan jatkaa suoritustaan normaalisti.

Ja sitten kouluttaja otti puheeksi sen, että minun ei tulisi treenata yksin koirani kanssa. Yksin treenatessa tulee väistämättä lipsumisia, kun ei välttämättä näe tai huomaa koiran tekemiä virheitä ja saatikka omia virheitä. Pahimmillaan saattaa käydä niin, että esimerkiksi seuratessa koiran katsekontakti tippuu ensimmäisen, toisen, kolmannen ja jopa viidennen askeleen ajaksi ja alankin siitä nostattamaan koiraa. Otan patukan esille ja vahvistan koiran huonoa suoritusta eli "homma menee leikiksi, kun kattelet muualle".

Olen aina kyllä ymmärtänyt treenikaverin suuren merkityksen, ja onneksi olen samasta kylästä löytänyt sellaisen kokeneen aktiivisen koiraharrastajan. Niina Paloposken ohjauksessa sain vielä varmistuksen siitä, että vaikka olemme käsitelleet juuri näitä samoja asioita pitkin talvea, ovat ne samat virheet ja ongelmat vielä minulla hyvin pinnalla, varsinkin uudessa jännittävässä tilanteessa. Ja virheet siis tulivatkin korostetusti esille koulutusaamun ensimmäisessä tottistelussa. Eli vielä minun täytyy tehdä paljon töitä tämän harrastukseni kehittämiseksi ja parempaan suoritteeseen pääsemiseksi : ) Loppuun kiitokset kouluttajalle!

Iltapäiväreenit

Lisää lentäviä korvia :)

Haukutusta ja vähän hetsausta alkuun ja siitä suoraan muutaman askeleen seuraamiseen. Innokkaasti tarttui patukkaan ja taisteli. Heti perään toinen, vähän pitempi seuraaminen ja siihen pysähdys ja vasta sitten palkka. Pysähdyksessä pysyi kontakti, tai siis pään asento paikallaan, mutta oli havaittavissa, että silmät muljahteli päässä. Pienen taistelun jälkeen taas seuraamiseen, pysähdys, jonka jälkeen lyhyt seuraaminen ja palkka. Oikein hyvällä mallilla oli seuraaminen ja kontakti pysyi melkein tällä erää pysähdyksessä, vaikka kerran katse hyvin lyhyen aikaa haahuili ja korjasi sen itse. Patukalla palkkasin. Irroituksen jälkeen käskin koiran sivulle, jouduin korjaamaan perusasentoa. Lyhyt seuraaminen ja pysähdys ja tämän jälkeen kahden patukan leikki. Haukutus väliin ja palkkaus heti siitä. Sitten ajateltiin kokeilla vähän pitempi seuraaminen. Lähdimme perusasennosta. Perusasennossa katsekontakti tippui ja pääsin muistuttamaan siitä. Tästä annoin heti perään yllättäen koiralle namipalapalkan.

Tänään ohjaaja lähti reippaasti seuraamisiin, ei ollut enään askeleissa viivyttelyä alussa! Pitemmässä seuraamisessa tehtiin kaksi tai kolme täyskäännöstä, kahteen otteeseen juoksua sekä hidasta kävelyä ja joitakin kulmia vasemmalle ja oikealle. Pysähdyttiin kaksi kertaa ja kontakti oli niissä hyvä. Lopusssa palkkana namipaloja monta perätysten ja kahden patukan vauhdikas leikki. Pitkän seuraamisen edetessä korvat menivät Almalla luimuun, mutta huomattaavaa vietin laskua ei kuitenkaan ollut. Ihan kivalta tuntui tytön työskentely ja jos vertaa vuoden takaiseen, niin kehitystä on tullut roppa kaupalla kestoon, että vireeseen. Treenit tänään yhdeksän minuuttia.

Ja lunta satelee...

Muutama kuva pihamme komeimmasta lumikasasta, joka kasvoi taas tänään muutamalla kuutiolla.

Reikäpallo kokeilussa

Tänään jätin patukat naulakkoon ja otin taskuuni pallot ja rätin. Haukutusta ja siitä seuraamiseen. Lyhyt seuraaminen ja palkka. Palkkana taistelu rätillä. Koira innostui kohtalaisesti rätistä ja taisteli siitä Almamaiseen tyyliin, ei kuitenkaan aivan niin innokkaasti kun olin odottanut. Ohjaaja myös sai huomata oman kömpelyytensä kun uusi palkkaamismateriaali tuli käyttöön. Pikkasen pitäisi kuivaharjoitella :) jotta palkkaus olisi sujuvampaa. Toinen lyhyt seuraamispätkä ja palkka ja taasen ohjaaja sähelsi palkkauksen kanssa. Rätti ei pysy kainalossa ja taskuun sitä on vaikea tunkea ja vielä vaikeempi siepata esille hmmmm....No mutta hieno homma, Hannis nimittäin tarjosi meille kokeiluun Pilan kumista reikäpalloa. Aluksi kuvittelin, ettei meidän hienohelmatyttömme ota toisen koiran kuolaamaa esinettä suuhunsa, mutta kuinkas kävikään, pallohan olikin mieluinen lelu! Palkkasin seuraavat seuraamispätkät sillä. Ihan ok seuraamisia, mutta ohjaajan tulisi päästä eroon varovaisesta liikkeelle lähdöstä! Ohjaajalle jäänyt kumma tapa päälle, että ensin siirtyy oikea jalka hitaasti askeleen eteen, ennen kuin viiveellä vasen seuraa perässä.
Otettiin myös seuraamisesta pysähdyksiä kaksi kappaletta. Hyvin piti kummassakin katsekontaktin ja jälkimmäisen palkkasin namilla.
Seuraavaksi otin liikkeestä pysähdyksen. Annoin ensimmäiseen käsiavun ja heitin palkan koiran taakse. Toiseen en antanut käsiapua ja palkkasin pallolla. Ihan hyvät pysähdyksen, mutta eivät täydelliset. Pitäisi saada voimaa ja nopeutta lisää.
Sitten kahden pallon leikkiä ja lopuksi luoksetulo istumisesta. Luoksetulon palkkasin namilla.
Treenit tänään kymmenen minuuttia. Koira oli kivan innokas, vaikka rankka hiihtolenkki tehtiin ennen tottistelua. Mun täytyy vielä miettiä palkkausta, jotta se olisi johdonmukaista koiraa kohtaa. Mulla lipee helposti siihen palkkojen sekamelskaan, jos taas ei oo mittään järkee.

Pihatottistelua ja pojat apuna

Alkuun taas haukku ja siitä heti seuraamiseen. Kymmenen askelta suoraa ja sitten lensi patukka viistoon vasemmmalle maahan. Irroituksen jälkeen käsky "sivu" ja "seuraa". Edettiin noin kymmenen askelta ja pysähdyin. Koira meni perusasentoon ja katsekontakti oli vahva. Siitä uudestaan seuraamiseen käskyn jälkeen. Edettiin noin viisitoista askelta ja kaksi kulmaa, sitten tuli jo palkka taskusta. Taistelua yhdellä patukalla, käsky "irti" ja samantien uudestaan patukka koiralle. Taistelua vähän aikaan, irrotus ja siitä suoraan seuraamiseen. Otin jälleen pysähdyksen. Koira meni perusasentoon ja paikka oli hyvä, mutta samantien rupesi kattelemaan muualle, eli katsekontakti tippui. En ehtinyt korjaamaan (hitaanlainen apupoika) kun koira korjasi itse. Odotin vielä hetken ja sitten palkkasin koiran hyvästä kontaktista. Tämän jälkeen lyhyt seuraaminen ja pysähdys. Palkkasin melkein heti kun kontakti oli hyvä ja sitten uudestaan seuraamiseen ja jälleen pysähdys. Onneksi tällä kertaa avustaja reagoi nopeasti koiran katsekontaktin tippumiseen ja ehti sen minulle ilmoittamaan ja sain annettua pienen pakotteen koiralle heti. Pakotteen jälkeen annoin namipalkan. Siitä vielä yksi lyhyt seuraaminen ja pysähdys ja palkka nopeasti ennenkuin kontakti ehti tippua. Jes, onnistui hienosti ja loppuun riehuminen kahdella patukalla.
Seuraavaksi otimme jäävistä seisominen. Ensimmäisessä pysähdyksessä käytin käsiapua ja tämän jälkeen palkka lensi oikeasta kädestä koiran taakse. Toisessa pysähdyksessä jätin käsiavun pois ja palkkasin kuten ensimmäisen. Pysähdykset olivat avustajan mukaan ihan hyviä, mitä lie tarkoittanee :)
Sitten taasen kahden patukan lyhyt leikki ja siityminen lähtöpaikalle tasamaa noutoon. Heitin kapulan ja Timo heitti sen vieläkin pidemmälle. Käskyn jälkeen koira eteni vauhdilla kapulalle, sieppasi kapulan ja reippaasti lähti tulemaan luokseni. Matkan puolivälissä huusin "hyvä" ja vedin patukan esiin. Alma vaihtoi kapulan patukkaan hyvin myöhään, hyvin Almamaisesti, eli kapula rauhallisesti maahan ja sitten vasta patukka suuhun. Kuitenkin leikin tuoksinassa Alma otti uudestaan kapulan maasta, mutta pudotti sen vauhdikkaasti maahan kun hetsasin patukalla eli jospa se vielä oppii irroittamaan helpommin kapulasta. Alma oli hyvin innostunut, eikä osoittanut väsymisen merkkiä. Lopuksi otimme vielä hyppynoudon. Käskin Alman sivulle. Jouduin korjaaman asennon. Heitin kapulan tarkoituksella erittäin kauaksi. Käskyn jälkeen koira eteni hyvin esteelle, hyppäsi korkealle ja nouti kapulan esteen takaa nopeasti. Paluuvauhti oli hyvä ja paluuhyppy loistava. Eteen istui aika kauaksi, siihen pieni korjaus, jonka jälkeen palkka. Sitten kunnon leikki ja viimein Alma sai voittaa patukan itselleen. Niin ja hyppynoudon kuten liikkeestä seisomisen palkkasin nameilla.
Hups kun juttua tuli näin paljon, mut uskokaat, tottistelu kesti yhteensä kahdeksan minuuttia!