tiistai 28. joulukuuta 2010

Ilmasutreenit tiistaina 28.12

Sopivasti sattui leudompi päivä (-10) ennen Uutta Vuotta 2011, joten saimme ilmaisutreenit pystyyn hyvällä viiden hengen vakioporukalla Kolhoon. Kokenneemmat käyttivät ilmaisutreeneilhin isompaa alaa, eli peltoa ja alottelevat koirakot pihaa . Allekirjoittanut treenasi koiransa pellolla, vaikkakin siellä alkaa olla lunta melko reippaasti . Pihan kenttä taasen on hienosti aurattu lumesta Severin toimesta, mutta on mulle ja Almalle hiukan ahdas.
Otin neljä ukkoa, kahdella siirtyvällä ukolla ja kaikki olivat avopiiilossa. Kaikissa lähetyksissä koira irtosi hyvin käskystä, meni nopeasti maalimiehelle, otti rullan ja toi sen minulle asti. Viimeinen eli neljäs maalimies oli suorapalkalla. Tänään päätimme lisätä vauhtia pikkuhiljaa hiipumassa olleeseen näytölle menoon sillä tavalla että käskyn jälkeen maalimies kutsuu koiraa. Selkeästi koira sai siitä lisäpotkua menoonsa. Joitakin kertoja treeneissä koira on tullut minua vastaan näytöllä, joten jokaiselta neljältä piilolta maalimies toi koiran keskilinjalle namipaloilla vaikka itse olin näytöllä mukana. Näytöllä myös liikuin maalimiehen ja koiran lähellä, koiran keskittyessä syömään nameja maalimiehltä. Seuraavalla kerralle näytölle mentäessä jarrutan koiraa liinalla, mitä tänään en tehnyt ja maalimies saapi taasen kutsua koiraa ja katsotaan tuleeko sitä puhtia ja vauhtia lisää. Treenit kesti seitsemisen minuuttia.
Kivasti tyttö toimi , kuten myös muutkin koirat. Ja kieltää ei voi etteikö olisi ollu välistä kovasti hauskaakin ;)
Loppuun toivotan kaikille mukana olleille hyviä treeneja ensivuodelle 2011 ja kiitokset tämänpäiväisestä!

perjantai 24. joulukuuta 2010

perjantai 10. joulukuuta 2010

Koulutuskentällä

Juuri aurattu kenttä ja hyvä valaistus loivat erinomaiset puitteet Kennelkerhon pk-puolen illan treeneihin. Pakkasta oli -6 ja pienoinen viima kirvoitti paljaita poskia. Kentän luminen pohja mahdollisti koiran monipuolisemman palkkaamisen kuin normaali hiekkapohja ja niin sainkin koiran hyvään vireeseen melko vähällä työllä. Aluksi otin lyhyitä suoria seuraamisia ja runsaasti palkkaa, jotta koira notkistui ja lämpeni, vaikka hiukan aikaisemmin olin sitä jo kentällä juoksuttanut ja loimi päällä oli autossa odottanut vuoroaan. Tyttö taisteli kivasti ja hetsaten otin seuraamisen lähdöt ja en laisinkaan perusasennosta. Muutaman käännöksen vasemmalle otin taas muistuttamaan minua niistä, että eivät todellakaan ole vielä hyvällä mallilla-tarkoitan itseäni, en niinikään koiran suorittamista. Väliin haukutin jonka perään sitten otin noudon kaksikiloisella kapulalla. Pidin koiraa pannasta ja heitin kapulan ja avustaja heitti kapulaan vielä kahdesti eteenpäin ja juuri kun kapula kosketti viimeisellä kerralla maata käskin koiran tuomaan kapulan. Hyvin lähti kapulalle ja nosti maasta ja paluu olisi voinut olla vieläkin vauhdikkaampi suorapalkalle. Otin tämän jälkeen norminoudon, että heitin kapulan itse ja koira toisen eteeni lyhyeltä matkalta. Hyvin toi kapulaa, istui hyvin eteen ja luovutus oli hyvä. Lopuksi otin eteenmenon ja ilman valmistelevaa osuutta eli lähetin koiran perusasennosta liikkeelle. Kun koira oli edennyt hyvän matkaan, käskin sen maahan. koira meni erittäin nopeasti maahan ja mutta kun liikahdin paikaltani, se nousi ylös ja jouduin toistamaan käskyn. Nyt pysyi paremmin maassa ja kehuin sitä rauhallisesti paikallamakuusta kunnes vapautin sen palkalle. Treenit kesti noin seitsemän minuuttia. Autolla puin tytölle kolmet loimet päällekkäin, sen verran kylmältä ilma tuntui.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Ilmaisutreenit

Itsenäisyyspäivän hiihtolenkin jälkeen oli ilmaisutreenit pienellä porukalla Kolhossa omalla pihalla. Almalle otin neljä ukkoa ja ensimmäisen ukon kohdalla yritimme tyttöä vähän juksata, mutta lankaan se ei mennyt. Laitoimme kaksi kotaa vasemmalle puolelle keskilinjasta peräkkäin ja näytin Almalle, kuinka ensimmäiseen kotaan meni maalimies. Tämän jälkeen lähetin koiran vastakkaiselle puolelle, avopiiilossa olevan maalimiehen tykö. Koira nappasi reippaasti rullan suuhunsa ja toi minulle asti. Näytölle lähti vikkelään, kunnes hidasti vauhtia, kun otti minusta tuntumaa liinan päässä. Näytöllä kävi maalimiehen tykönä, mutta nopeasti kääntyi ja tuli minua vastaan, kun tietty etenin Alman mielestä liian hitaasti piilolle. Piilolla otin koiran hallintaan ja maalimies palkkasi kun sanoin vapaa. Koiran huomaamatta oli nyt maalimies vaihtanut ensimmäisestä kotapiilosta takimmaiseen, ennen kuin lähetin koiran matkaan kohti kotapiiloja. Koira tarkasti ensimmäisen kodan-ei tehnyt valeilmaisua- ja eteni seuraavalle kodalle. Haistoi maalimiehen ja nappasi rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Näytöllä tapahtui sama kuin ensimmäisen kohdalla- koira tuli minua vastaan! Niimpä lopulla kahdella piilolla maalimies palkkasi Alman heti tulosta näytölle. Seuraavissa treeneissä edelleen voimistettava näytölle lähtöä ja unohdettava joksikin aikaa hallinta maalimiehellä. Eli maalimies palkkaa koiran heti tulosta. Kiitokset treenikaverille, kiva keli ja kivat treenit!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Tostaina kentällä

Kolmen viikon tauon jälkeen tervehdin iloisesti koulutuskenttää ja hyvin miellyttävää leutoa säätä (-3). Kentän pinta oli loistava, irtonainen hiekka oli mukavasti jäänyt kymmensenttisen pakkaslumen alle. Nyt pystyi palkkaamaan lentävällä saaliilla ja näki kuinka koira nautti juostessaan pehmeällä puhtaalla pohjalla.
Otin pieniä suoria pätkiä seuraamista, muutaman käännöksen. Namipalkalla vire laski ja pallolla nousi. Taas oli pakko vaan sekin kokeilla, kun ei koskaan usko koiran muuttuneen. Metrisen hypyn kumpaanki suuntaan otimme läpijuoksuna ja lopuksi eteenmenon suorapalkalle. Edistää kovasti taas eteenmenen valmistelevassa osuudessa, mutta onneksi pääsin lähettämään avustajan neuvoessa hyvästä seuraamisesta. Tyttö oli kiva ja virittynyt, taisteli oikein kunnolla ja siis nautti hommasta. Ensi torstaina uudestaan :)

Seminaari koiran motivoinnista ja leikkimisestä

Vietin kylmän sunnuntain Homeetan järjestämässä ja Piilonkiertäjät ry:n toteuttamassa seminaarissa 28.11.2010. pakkasta päivän aikana oli runsaat -18.
Paikkana on Homeetan koiraurheiluhalli MAreena, Valkeala, Kouvola.
Seminaari oli tarkoitettu kaikille harrastajille koiran rotuun ja lajiin katsomatta!
Kouluttajina toimivat pitkänlinjan koiraharrastajat Sari Niiranen ja Heli Salminen, jotka ovat menestyneet palveluskoiralajeissa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Päivän alustukseksi kouluttajat näyttivät leikittämistä kahdella esimerkkikoiralla, Sari Niirasen doobermanni Pasilla 11 kk ja Heli Salmisen malikka Artulla.

Paivän anti muutamaan sanaan purkitettuna oli, että on hyvin tärkeää että säännöllinen järjestelmällinen koiran rakentaminen leikkiin alkaa siitä hetkestä kuin pentu saapuu uuteen kotiin ja että leikissä koirat ovat yksilöitä ja kaikki ovat erilaisia, vaikkakin on olemassa tietyt samat asiat ja säännöt. Oman koiran ja itsensä tunteminen on kuitenkin hyvin oleellinen asia hedelmällisen leikin aikaansaamiseksi koiran kanssa.

Koirakoita oli 30 ja rotukirjo runsas. Päivän aikana sai monta hyvää vinkkkiä kotiin vietäväksi. Minä kiitän kouluttajia hienosta päivästä. Kiitän myös hyvästä seurasta Päiviä, Piiaa ja Tiinaa.

perjantai 26. marraskuuta 2010

J.ä...ää.t.ä...v...ä..n ky..kyl...m.ää..ää

Almalla kova homma joka arkiaamu herätellä Severi kouluun! Tahtoo tyttö väsähtää kesken herättelyn ja sitten niitä on kaksi, joita on vaikea houkutella ylös...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Palauttavat hakutreenit 85

Viime viikonlopun Keuruun kokeen jälkeen oli tänään vuorossa Almalle palauttavat hakutreenit runsaiden namipalojen kera. Mukana oli seitsemän koirakkoa. Rata tallottiin yhdeksän ihmisen voimin. Pituutta radalle tuli noin 150 metriä, kahdeksalla piilolla, neljä oli kummallakin puolella. Lumi peitti maan koko alueella ja jäljet jäivät hyvin näkyviin, niin että jos nämä eivät sula pois , niin viimeisiä hakutreenejä vedellään metsässä tälle syksylle.
Ensimmäisen piston Alma teki oikealle etukulmaan. Löysi umpipiilosta maalimiehen ja nappasi rullan suuhunsa. Pudotti rullan suustansa aivan liian aikaisin, kun jäi haistelemaan varvukkoa ja niipä kutsuin koiran luokseni ja lähetin uudestaan piilolle. Toinen ilmaisu oli parempi ja päästiin lähtemään näytölle. Koira sai juosta vapaasti piilolle liina perässä. Minä etenin hitaammin ja niimpä koira keksi tulla rulla suussa vastaan, mutta pudotti sen hyvin pian suustansa nähdessään minut ja juoksi takaisin piilolle. Näytöllä otin koiran hallintaan ja maalimies palkkasi vasta "vapaa" -sanan kuultuaan.
Seuraava pisto oli vasempaan etukulmaan. Koira löysi maalimiehen ja ilmaisu oli hyvä ja nyt olin liinan perässä kun juoksimme näytölle. Näytölle matkan puolessa välissä maalimies kutsui koiraa ja niipä Alma lisäsi menovauhtia. Näytöllä otin hallintaan.
Keskilinjalle palattuamme lähetin koiran oikealle. Pisto oli huono, ja vasta toisen piston hyväksyin, jolloin koira eteni suoraan takareunaan asti . Sieltä löysi maalimiehen, joka sitten palkkasi koiran heti löydöstä.
Seuraava lähetys oli vasemmalle. Sieltäkin löytyi maalimies piilosta ja koira ilmaisi sen hyvin. Yhdessä menimme näytölle ja näytöllä otin hallintaan.
Viimenen maalimies oli piilossa takakulmassa. Lähetin niin, että koiralle tuli radalle etenemistä. Koira jäi poikittaiseen jälkeen ja kutsuin sen luokseni ja lähetin uudestaan. Toinen pisto oli parempi ja maalimieskin löytyi. Löydöstä Alma sai heti palkan. Maalimies toi Almn pois nameilla.
Treenit kesti noin neljätoista minuuttia. Koira teki yhteensä kahdeksan pistoa, joista viidestä löytyi maalimies. Kolmessa oli rullan tuonti ja kahdessa muussa suorapalkka.
Koiralla oli hiukan ylimääräisiä omia, eikä niinkään hyviä oivalluksia mukana, johtuen luultavasti osaksi edellisen viikonlopun palkkamattomuudesta. Koiran tekeminen elää koko ajan voimakkaasti ja ohjaajan täytyy olla todella tarkkana, jotta satunnaisista virheistä ei kehkeytyisi suurempaa ongelmaa.
Kiitokset treeneissä mukana olleille ja vielä suuremmat kiitokset niille kaikille jotka ovat maalimiehinä meille vuosien aikana toimineet, kuten myös kaikille ohjaajille ja kouluttajille! Viime viikonlopun hieno tulos hausta ei olisi ollut mahdollinen ilman teitä!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Haku 3 ykköstulos Almalle, Keuruulla 6.11.2010

Pistein M194, T95, yhteensä 289 pistettä
Kokeeseen Keuruulle oli ilmoittautunut yhteensä kymmenen koiraa, joista kahdeksan oli voittajaluokassa ja kaksi avoimessa. Alman kanssa olimme tänään ensimmäistä kertaa voittajaluokan hakukokeessa. Sää oli juuri sellainen, mitä eniten pelkäsimme; tottisosuudessa tuli taivaalta lautasen kokoisia märkiä lumipisaroita ja mittari näytti nollaa :(
Kaikista huolimatta tyttö oli koko kisan ajan sopivan virittynyt. Ainoastaan paikkamakuussa kävi sääolosuhteet ylivoimaiseksi ja tyttö nousi istumaan, kun paljas vatsa oli lunta vasten ollut riittävän kauan.
Kisajärjestelyt ovat ehdottomasti parasta mitä Keuruu tarjoaa ja siitä suuri kiitos sielä mukana olleille tuomareille, ratamestarille, järjestäjille, maalimiehille, henkilöryhmälle ja aina niin herkullisia tuotteita sisältävälle kahviolle!! Keuruulle kannattaa mennä kokeisiin, sillä kaikki toimii hyvin! Vaikka tänään oli märkää ja kylmää, mutta minä taisin olla ainoa, joka siitä valitti. Eli seuraavana kisafiilistelyä suoritusjärjestyksessä.

Tottelevaisuusosuus, tuomarina Minna Moisio
Koiran ja ohjaajan työskentely on erittäin hyvää, koira tekee halukkaasti töitä.
Vapaana seuraamisessa seuraaminen saisi olla tiiviimpää. Koira ajoittain irtaantuu ja hiukan edistää. Ei reagoinut henkilöryhmässä ympärillä oleviin ihmisiin. Liikkeenä hyvä.
Liikkeestä istuminen, ei huomauttamista, liike erinomainen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erinomainen.
Juoksusta seisomaan jääminen, nopeammin saisi pysähtyä,
mutta kokonaisuutena liike oli erittäin hyvä.
Tasamaanouto erinomainen.
Hyppynoudossa saisi tuoda vielä hieman tiiviimmin, nyt jäi pientä väljyyttä,
liikkeenä kuitenkin erinomainen.
Estenouto erinomainen.
Eteenlähettäminen, koira meni maahan erittäin nopeasti, liikkeenä erinomainen.
Paikallaolossa koira vinkuu ja melko loppuvaiheessa nousee istumaan ja on hyvin kärsivän näköinen. Liikkeenä tyydyttävä.
Tänään pisteet erittäin hyvä 95.

http://noelia.kuvat.fi/kuvat/haku3+keuruu+6.11.2010+kooste.wmv
Kiitokset Sadulle, joka kuvasi tottisosuuden, siltä osin kuin pystyi, koska välillä joutui olemaan henkilöryhmässä.
Haku tuomarina Ismo Lönnmark
Koira liikkuu tosi hyvin alueella ja tekee töitä. Selkeästi tietää, mitä tulee tehdä eli kaivaa maalimiehet ylös. Voisi paremmin reagoida luoksetulokäskyihin, on hiukan omatoiminen siinä ja sitä tulisi myös koulutuksellisesti jatkossa miettiä. Ohjaaja ohjaa koiraa hyvin, käskyt voisi olla myös hiukan hillitympiä, koska koira ainakin lähialueella kuuntelee ohjaajaa hyvin. Ensimmäisellä kerralla kun koira löysi toisen maalimiehen, niin se käytti rullaa suussansa, mutta hetken päästä pudotti sen. Myöhemmin palasi piilolle ja teki siitä toisella kertaa hyvän ilmaisun. Rullan tuonnit olivat hyviä ja varmoja. Voisi aloittaa näytölle menon hiukan reippaammin ja siitä putosi kahdesta ensimmäisestä ilmasusta pisteet eli ne olivat erittäin hyvät ja viimeinen ilmaisu erinomainen. Viennit piiloille oli kuitenkin riittävällä voimalla suoritettuja.
Aikaa hakualueen läpikäymiseen meni 14 minuuttia.
Työskentelystä tänään erittäin hyvä 36 pistettä, kolme ukkoa 100 pistettä ja ilmaisuista se 28 pistettä ja kaikenkaikkiaan pisteitä 164.
Alma teki noin 15 pistoa, joista tyhjiä oli 12. Maalimiehistä yksi oli vasemmalla puolen rataa umpipiilossa ja kaksi oikealla puolella ja niistä toinen oli umpipiilo. Ensimmäinen maalimies löytyi vasemmalta viidennellä pistolla ja toinen ukko oli piilossa radan puolenvälin jälkeen ja viimeinen lähellä takakulmaa 300 metrissä. Keskilinja halkaisi melko jyrkkää rinnettä ja vasemmalle rinne laski ja näkyvyys sinne oli myös parempi kuin oikealle puolelle.

Esine, tuomarina Minna Moisio
Alma löysi kolme esinettä sallitussa ajassa. Koira työskenteli erittäin hyvin ja esineistä sai arvosanan erinomainen 30 pistettä.
Kaksi esinettä oli lähellä takakulmia ja kolmas oli keskellä ruutua. Esineet olivat kangaspussi, nahkapussi ja muovinen lasten kenkä. Ensin toi reunimmaiset esineet ja viimeiseksi ruudun keskellä olevan ja kaikki siis viiteen minuuttiin.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Haku 83 Kentän taka

Talloimme 200 metriä pitkän hakualueen. Maasto oli poikkisuunnassa loivaa rinnettä, vasemmalle laskevaa ja oikealle nousevaa. Näkyvyys oli kohtalainen joka paikkaan eli koiran työskentelyn saattoi nähdä keskilinjalle. Hakualueella oli loistavia maapiiloja ja nyt ei ollut mukana yhtään umpipiiloa. Ilma oli yllättävän lämmin, lähemmäs plus kymmenen astetta. Sammalpeitteinen maa oli märkää, mutta taivaalta ei vettä tipahdellut.
Ensimmäinen lähetys oli oikealle etukulmaan. Teki huonon piston, joten kutsuin koiran takasin ja lähetin uudestaan. Toisella pistolla meni syvemmälle, mutta ei sekään kauhean hyvä ollut joten ajattelin, että parempi olisi ollut sittenkin aloittaa alamäellä, koska ylämäki alussa tuntuu koirasta varmaan siltä kuin seinä olisi vastassa. Sitten lähetys vasemmalle etukulmaan ja rinnettä alaspäin. Nyt koira lähti suoralla pistolla etenemään takareunaan asti, haeskeli aikansa, kunnes kutsuin pois. Koira vain jatkoi etsiskelyä, joten annoin sitten hakea. Viimein otti rullan suuhunsa ja toi sen hyvin minulle asti-vahingossa oli rulla hiukan kireällä, ettei heti saanut pudotettua sitä suustansa. Kytkin koiran ja menimme näytölle. Näytöllä otin hallintaan ja maalimies palkkasi hallinnasta. Kolmella muulla maalimiehellä toimimimme vastaavanlaisesti ja niilläkin ennen koiran ilmaisua ehdin kutsua koiraa luokseni, mutta koira oli jatkanut hakemista minusta piittaamatta. Kahdella viimeisellä maalimiehellä Alma sai suorapalkan heti löydöstä. Maalimiesten sijaintia en tiennyt ennakkoon. Tyttö teki kymmenen pistoa, joista kuusi oli löytöjä ja neljä oli tyhjää. Kivasti työskenteli loppuun asti, vaikka rata oli raskas. Piston korjasin ainoastaan yhdesti, eli sen ensimmäisen lähetyksen. Teki syviä pistoja rinnettä ylöspäin, että rinnettä alaspäin. Pikkaisen hidasteli vauhtia näytölle mentäessä, kun minä roikun liinassa, eli kannattaa varmaan seuraavissa treeneissä puuttua siihen. Aikaa meillä meni yhteensä noin 17 minuuttia radan läpikäymiseen. Kiitoksia kaikille mukana olleille, hyvät olivat treenit! Minä luulen että nyt on hyvä mennä kisaan näillä eväillä!

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Haku 82


Tänään erittäin lyhyt hakutreeni ilman namipalkkaa , sillä edellisen illan ateriointi muuttui ylensyönniksi. Alma sai hirvenluita peräkärryllisen ja se aikoi syödä kaikki kerralla. Onneksi koiralle tuli jossain vaiheessa raja vastaan ;)
Hakupaikkana oli Kolhon "Rinne".
Rataa tallottiin vajaat 150 metriä ja se oli 50 metriä syvä puolellensa. Almalle otin etukulmat tyhjinä ja kolmannella pistolla löytyi maalimies avopiilosta. Rullan toi minulle asti. Näytölle mentiin "tuomarin" kanssa ja siellä otin koiran hallintaan ja tämän jälkeen vasta palkkasin PALLOLLA! Namipalkka e i k e l v a n n u t ! ! ! Alma oli täydestä vatsasta huolimatta halukas työskentelemään ja yllätys yllätys pallopalkka toimi hyvin.

Koira söi edellisenä iltana varmasti sen 7% painostansa, sillä se paastosi vapaaehtoisesti kaksi seuraavaa päivää. Nyt taas maistuu ruoka :) ja energiaa on kuin pienessä kylässä!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Haku 81 Kentän taka

Tänään oli vuorossa Almalle nostattavat treenit. Hakuporukan kanssa teimme radan tosi syväksi kummaltakin puolelta keskilinjaa. Oikealla puolella syvyyttä oli noin 100 metriä ja vasemmalla noin 70 metriä. Hakuradalla pituutta oli noin 150 metriä. Tänään tiesin "ukkojen" piilojen paikat. Almalla käytin ainioastaan kahta maalimiestä, jotka etenivät aina seuraavalle piilolle löydön jälkeen. Koira palkattiin heti löydöstä. Yritin myös ohjata koiraa tekemään suoria pistoja maalimiehen piilolle. Oikea puoli oli selvästi haastavampi- jouduin kaksi lähetystä uusimaan, kun koira ei tehnyt pistoa aivan takareunaan asti sataan metriin. Vasen etukulmassa oli tyhjä umpipiilo.
Alma kävi hakuradan läpi yhdeksällä pistolla joista kuusi oli löytöjä. Yksi pisto oli tyhjä ja kaksi oli uudelleen lähetyksiä. Selvästi koira oli innoissaan radan loppuun asti ja olisi jatkanut vielä pitemmälle jos olisi saanut, mutta välillä on hyvä tuoda koira pois kun se on innokkaimmillaan. Aikaa meillä meni noin 11 minuuttia. Kiitokset kuudellee muulle mukana olleelle.

Tänään lenkillä

Ajattelin pukea Almalle hejastinliivin päälle, jotta sitä ei metsässä luultaisi jänikseksi....


.......mutta kuinkas kävikään



....saatiimpa seuraa ajokoirasta!

Toivottavasti metsästäjät

erottavat paremmin valkoisen koiran jäniksestä!


maanantai 11. lokakuuta 2010

Maanantaina jälki

Upea poutakeli mikä oli tarkoitus käyttää jäljestämiseen ennenkuin säätiedotuksen lumi ja räntäsateet saapuvat tänne. Ennusteiden mukaan ensilumi sataisi Kolhoon tiistaina.
Tein 850 metrin pituisen jäljen Vahasten hiekkakuoppien taakse. Annoin sen vaheta kaksi tuntia, siis sen ajan mikä kesti yhdentoista kilometrin kävelylenkki ennen jäljen ajamista. Matkalle pudotin kuusi keppiä. Aikaa jäljestämiseen meni 14 minuuttia.
Maasto oli aluksi voimakastuoksuista suopursua ja alun 200 metriin tuli seitsemän ojan ylitystä ja kaksi keppiä , jotka tyttö suoritti ongelmitta. Sitten 200 metrin ja tienylityksen jälkeen maasto muuttui jäkälä ja sammalpeitteiseksi ja nousi jyrkkään rinteeseen ja loppua kohden rinnettä laskevaan . Nousuvaiheessa oli kaksi keppiä ja laskussa toiset kaksi. Jäljellä koira ratkaisi neljä kulmaa tiiviisti ja hyvin, mutta jostakin kumman syystä viides jälkikeppi jäi nostamatta.
Jana oli 40 metrin pituinen ja sen koira suoritti erinoimaisesti kauniilla suoralla pistolla ja heti oikeaan suuntaan kääntymällä. Mut hitsi kun se yksi keppi jäi harmittamaan.... :(

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Haku 80 Kentän taka

Almalla palkka kohdillaan hakutreeneissä ;)

Sunnuntai-iltapäivä, erittäin tuulinen ja aurinkoinen. Alma oli kiva taas tänään, nautti suunnattomasti maalimiesten etsimisestä, eikä suotta, sillä palkkio oli sen arvoinen; tuoretta kukon maksaa ala carte`oli ruokalistalla!!.

Hakurata tallottiin 200 metrin pituiseksi kuuteen pekkaan. Almalle oli piilossa viisi maalimiestä, joista kaksi oli suorapalkkaa ja kolme rullan tuontia. Kaiken kaikkiaan tyttö teki pistoja noin 11 kappaletta, joista kuusi oli tyhjää. Aikaa radan läpikäymiseen meni noin 17 minuuttia.
"Tuomarille" ilmoittautumisen jälkeen esittelin koiralle kummatkin etukulmat ja samalla päätin koiran lähettää ensimmäiseksi ylös rinnettä oikeaan etukulmaan. Etukulman ison kallion koira kiersi vasemmalta puolelta ja näin ollen pisto ei ollut suora ja eikä myöskään mennyt etukulmaan asti. Kutsuin koiran pois ja päätin tehdä korvaavan piston. Nyt ei mennyt vieläkään etukulmaan asti, vaan jäi pyörimään kallion päälle puoleen väliin. Pian selvisi syykin siihen, maalimies oli mennyt piilon , kaatuneen männyn ja kallion muodostamaan syvennykseen. Alma nappasi rullan ja toi minulle asti. Kytkin koiran ja menimme "tuomarin" kanssa näytölle. Otin koiran halllintaa, jonka jälkeen maalimies palkkasi koiran. Seuraavaksi oli vasemman etukulman tarkastus. Lähetyksen jälkeen koira teki hyvän piston, eikä välittänyt matkan varrelle asetetusta teltta-hämypiilosta. Vasemmassa etukulmassa oli maalimies verkon alla avopiilossa. Alma löysi maalimiehen ja sai heti löydöstä palkan. Maalimies myös toi koiran pois namein piilolta. Seuraavaksi oli tyhjä pisto oikealle. Oikean jälkeen pisto vasemmalle ja runsaasti etenemistä, kunnes löysi maalimiehen avopiilosta. Koira nappasi rullan suuhunsa ja pudotti rullan liian aikaisin. Näytöllä taas koira hallintaan ennen palkkaa. Kun palattiin keskilinjalle, juotin koiran. Sitten oli vuorossa viisi tyhjää pistoa kunnes maalimies löytyi oikealta.
Koira toi nyt hyvin rullan minulle asti ja kytkin koiran ja menimme näytölle yhdessä "tuomarin" kanssa. Näytöllä otin hallintaan ja sitten vasta maalimies antoi koiralle palkan. Palattiin keskilinjalle ja lähetin koiran vasemmalle. Koira teki hyvän piston ja eteni hyvin ja löysi maalimiehen. Maalimies palkkasi heti löydöstä ja toi myös koiran pois namein.

Tänään en taaskaan halunnut tietää maalimiesten sijaintia ennakkoon, jotta pystyisin treenaamaan koko alueen läpi käymistä, kun minusta se on erittäin haastavaa. Joitakin alueita jäi tarkistamatta, mutta selvästi koira kävi ne alueet itse tutkimassa takatyöskentelynä. Koiran meno metsässä on paljon järjestelmällisempää, kuin mihin itse pystyn koiraa ohjaamaan. Tänään oli erittäin kova tuuli ja koira teki hyvinkin syviä pistoja myötätuuleen, kun taas vastatuuleen tehty pisto oli aavistuksen lyhyempi. Mutta tyttö oli tosi kiva, eli näillä eväillä on hyvä odotella kisaa. Kiitokset kaikille mukana olleille, pitkä päivä tehtiin, mutta hienosti onnistui kaikilla treenit!!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Sari Kärnä hakukoulutus/ Miian kasvattileiri

Hienoa kun joku jaksaa järjestää loistavia leirejä koirankoulutuksen merkeissä- siitä suurkiitos Miialle!! Vierailevana hakukouluttajana Miian kasvattileirillä oli Sari Kärmä (mm SM1 2002, SM2 2000 SM3 2001) Pirkkalasta. Saimme todella asiantuntevaa haku-ohjausta koko viikonlopun ajan, siitä kiitokset kouluttaja Sari Kärnälle. Leirillä oli myös kiva tavata jo hiukan tutuksi tulleita Miian kasvattien omistajia.

Lauantai
Ja sitten viikonloppuun. Meillä oli kaksi rataa käytössä Keuruun Ison Kirjan maastossa. Lauantaina olimme Lintusyrjällä ja sunnuntaina puolustusvoimien alueella Kalettomalla . Hakurata tehtiin mäntymetsään, jossa oli kauttaaltaan erinomainen näkyvyys radan takareunoille asti ja pituutta sille tuli 300 metriä. Vasen puoli nousevaa rinnettä ja oikea laskevaa keskilinjalta katsottuna. Hakualueelle laitettiin runsaasti piiloja joista osa oli tyhjiä. On hyvä olla niin monta tyhjää piiloa kuin on maalimiehen kanssa olevaa piiloa suositteli Sari. Piilonpaikkoja tuli vasemmalle ja oikealle seitsemän eli yhteensä 14 kappaletta. Etukulmiin tuli "kodat" . "Laatikko" vietiin oikeaan takakulmaan. Etu-ja takakulmien väliin tuli kevyempiä ”talo”- piiloja että teltta-hämypiiloja.
Alma oli innosta pinkeä, kun otin sen autosta verryttelemään ja odottamaan vuoroamme. Tassujaankaan ei enään arista. Ilma oli tyyni ja kuiva.
"Tuomarille" ilmoittautumisen jälkeen esittelin radan Almalle, eli oikean ja vasemman etukulman. Se kuulemma auttaa myös koiraa hahmottamaan rataa. Meillä meni aikaa hakualueen läpikäymiseen noin 14 minuuttia, sillä pidimme yllä melkoista vauhtia. Koira teki kaiken kaikkiaan viisitoista pistoa, joista kolme oli löytöjä ja 12 tyhjää. Löydöt olivat yksi palkaton maalimies ja kolme rullan tuontia. Koira työskenteli halukkaasti ja teki pääsääntöisesti suoria ja radalla eteneviä pistoja. Ilmaisut olivat hyviä, joten oikeastaan Sarin ei tarvinnut sanoa radan viimeisen piston jälkeen muuta kuin että hienosti meni!!
Mutta aina korjaamisen paikkoja löytyy. Sain palautetta niistä asioista, mihin jatkossa voisin kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi koiran tulisi selkeämmin tietää, milloin saa rullan pudottaa suustansa, jotta se ei rupeaisi pudottamaan rullaa kauempana minusta. Minun tulisi harjoitella radan käyttöä mielikuvaharjoitteilla- että se tulisi tarkastettua järjestelmällisesti joka kohdasta. Voisin olla myös rauhallisempi ohjaajana. Palautetta sain myös siitä, että keskilinjalla minun tulisi vaatia koiraa tulemaan sivulle, enkä mennä itse koiran sivulle : )
Sunnuntai
Sunnuntaina oltiin puolustuvoimien alueella. Aamuntunteina oli voimakasta sumua, joka kasteli auton tuulilasin. Hakualue oli melko jyrkän rinteen päällä sekametsässä. Maasto oli jo paljon vaativampi kuin eilinen ja näkyvyys radan takareunoille oli suurilta osin heikko. Radan pituus 200 metriä. Hakualueelle laitoimme monta ”hämypiiloa”. Lisäksi alueella oli puolustusvoimien omia piiloja, betonibunkkeri ja maakuoppia, joita tietenkin käytimme hyväksi osalla koirista.
Alma oli ensimmäinen koira aamuryhmässä. "Tuomarille" ilmoittautumisen jälkeen lähetin koiran vasempaan etukulmaan, jossa sijaitsi maan alla betonibunkkeri. Sen sisäänmenoaukon suojana oli pala peltiä. Alma lähti hyvin etenemään käskystä, meni tarkastamaan matkan varrelle asetettua hämypiiloa ja kas kummaa nappasi rullan suuhunsa. Pudotti luonani rullan suustansa, en hyväksynyt ilmasua ja lähetin koiran toistamiseen pistolle. Koira juoksi suoraan hämypiilolle, otti taas rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Nyt kytkin koiran liinaan ja sanoin ”näytä” ja juoksin näytölle koiran kanssa. Kun saavuimme hämypiilolle, levitin käteni ja osoitin, ettei piilolla ole tosiaankaan maalimiestä ja silloin sieltä ei myöskään palkkaa tule. Palattuamme keskilinjalle lähetin koiran kolmannen kerran kohti etukulmaa. Ja taas koira meni hämypiilolle. Nyt menin koiran tykö hämypiilolle ja lähetin siitä koiran neljännen kerran kohti etukulmaa. Koira lähti nyt hyvin etenenmään ja haistoi maalimiehen maabunkkerissa ja nappasi rullan. Minä olin sinä aikana jo palannut keskilinjalle ja odotin kun koira toi rullan ja pääsimme lähtemään näytölle. Näytölle mentäessäkin koira teki vielä pienen koukkauksen hämypiilolle, onneksi pysähtymättä jatkoi matkaansa maakuopalle. Otin koiran hallintaan ja maalimies palkkasi hetken päästä koiran kun oli kiivennyt syvästä kuopasta pois.
Tämä oli erinomainen harjoitus kaiken kaikkiaa-koira ratkaisi radan alussa tyhjän piilon virheiden kautta eikä myöhemmässä osassa rataa tehnyt tyhjällä enään valeilmaisuja. Loppuosa hakuradasta käytiin läpi yhdeksällä pistolla, joista kaksi oli löytöjä. Näissä maalimies oli ensin avopiilossa ja sitten umpipiilossa. Koiralla säilyi hyvin motivaatio loppuun asti. Pistot olivat syviä, mitä nyt keskilinjalta saattoi nähdä. Hakualueen läpikäymiseen meni noin seitsemäntoista minuuttia.
Tämän päivän oppi oli, että jatkossa tyhjiä piiloja aina hakualueelle, jotta koira ei yhdistäisi piilolle aina maalimiestä :) ja eritoten rullakoirat ovat helposti valeilmaisuihin erikoistuneita!
Kiitokset Miialle, Sarille ja kaikille mukana olleille! Kivaa oli!!

tiistai 28. syyskuuta 2010

Ei hevosia meidän perheeseen.

Nyt sen varmasti tiedän, että meidän pojat ja Alma ovat kaikki tyynni erittäin herkistyneitä hevoselle. Pojat tukehtuu hevosen hilseeseen ja Alma reagoi lihaan. Onneksi en ole tänä päivänä enään hevosten kanssa missään tekemisissä. Joku vuosikymmen sitten tilanne oisi ollut toinen.
Alman ja minun yhteiselon varrelle on osunut monia mutkia, mutta aina niistä ollaan selvitty jollakin tapaa, kuten esimerkiksi huonoista lonkista lihaskunnon kasvattamisella, juoksuista ja valeraskauksista tyttö leikkaamalla, vähäviettisyydestä, hyvien kouluttajien ja oman viitseliäisyyteni ansiosta. Lisäksi Alman varautuneisuuden ja luonteen muiden ei niin hyvien ominaisuuksien kanssa olen oppinut elämään ja jollakin tapaa hallitsemaan niitä, mutta yksi ei vain tahdo hellittää tytöstä otettaan - allergia, vaikka kaikki olen pyrkinyt tekemään tämän haasteellisen sairauden eteen. Allergia tuli taasen elämäämme, aivan puun takaa yllättäin ja odottamatta, hyvin voimakkaana ja vihamielisenä.
Vuoden päivät tyttö on ollut ns eliminaatiodieetillä, välillä ihan ilman allergiaa tai pienellä oirehtimisella. Lauantaina päätin uskaltautua kokeilemaan uutta proteiininlähdettä. Vauhti-Raksulta olin ostanut muutaman kilon hevosta, jota sitten tarjosin Almalle ilta-aterialla. Yöllä tyttö oli hyvin levoton ja huomasin, että tassut vaivaavat- peti oli läpimärkä tassujen nuolemisesta. Yöllä "paloivat" tytön etujalkojen anturoitten välit niin pahoin, että vielä kolmen päivän jälkeenkin käveleminen tuottaa kipua. Allergian aiheuttaja viipyy aikansa elimistössä, ennen kuin poistuu. Hakutreenit jäivät sunnuntailta ja kuten myös muu liikuttaminen pois. Toivottavasti tyttö tokenee pian! Kyllä se on kärsinyt jo aivan tarpeeksi asti tästä sairaudesta!!
Ja täällä olisi myytävänä muutama kilo hevosen lihaa!!!

tiistai 21. syyskuuta 2010

Jälki

Hannis teki Almalle noin 700 metrin jäljen, kuudella kepillä. Jälkeä vanhetettiin tunti 50 minuuttia. Jana oli 40 metriä pitkä. Ilta alkoi hämärtyä, mutta onneksi oli valkoinen koira. Sää oli tyyni ja maa kostea, muttei kuitenkaan läpimärkä sateesta.
Alma lähti reippaasti etenemään janalla, sieppasi takajäljen, jolta kutsuin koiran pois. Korjauksen jälkeen koira lähti reippaasti etenemään oikeaan suuntaan, aivan jäljen päällä. Ensimmäinen keppi löytyi 150 metrin kohdalta. Palkkasin koiran kepistä ja käski uudestaan matkaan. Kaksi kulmaa ja yksi tien ylitys, kunnes löytyi seuraava keppi. Tyttö oli innoissaa, mutta huolimaton. Kepit eivät nousseetkaan kaikki, vaan kahden ohi tyttö käveli, joten kuudesta kepistä löytyi vain neljä. Jälki oli haastava ja mielenkiintoinen ja vaikeusastetta oli nostettu sillä että jäljentekijä poikkesi polulle ja meni polkua pitkin jonkin matkaan, kunnes poikkesi takaisin metsään. Sen verran tyttö oli tärppinä, ettei kuiteskaan hukkaa tullut. Teiden ylityksiä oli kaksi ja jäljellä oli noin kahdeksan kulmaa, jotka koira selvitti osin tiiviisti ja osin laajemmaalla kaarella. Jäljen ajaminen kesti noin neljätoista minuuttia. Kiitokset Hannikselle hyvästä jäljestä!

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Haku 76

Ihan kolmeen pekkaan tallottiin rinteiseen 200 metrin rata. Tänään Almalla treenattiin tyhjiä pistoja . Kiitokset siis treenikaverille, kun ainoastaan Almaa varten tehtiin näinkin pitkä rata.
Lähetin koiran vasemmalle etukulmaan. Koira meni suoraan viiteenkymppiin ja eteni jonkin matkaa radalla kunnes kutsuin pois. Palkkasin koiran keskilinjalla. Sitten lähetys oikeaaan etukulmaan. Koira lähti hyvin tekemään pistoa, meni syvälle ja eteni radalla kunnes kutsuin sen pois . Tämän jälkeen lähetys vasemmalle puolelle. Koira ei edennyt syvälle, kun lähti jo etenemään radalla, eli kutsuin koiran heti luokseni ja lähetin uudestaan samasta paikasta. Toisella lähetyksellä koira meni syvälle ja käskystä palasi luokseni kohtalaisen pitkän etenemisen jälkeen. Sain koiraa kutsua kolmasti, ennekuin suostui tulemaan, epäilen että sai hajun viitospiilolla olleesta maalimiehestä. Sitten lähetys oikealle puolelle. Koira meni syvälle takalinjaan asti ja lähti etenemään radalla, kunnes kutsuin koiran pois ja kun koira tuli vauhdilla luokseni keskilinjalle, niin samalla vauhdilla lähetin sen radan toiselle puolelle. Se luultavasti jo muisti aikaisemmin saaneeen hajun maalimiehestä, sillä eteneminen piilolle oli sen verran varmaa. Piilolla oli avopiilossa "ukko" maastoverkon alla. Alma oli piilolla pyrkinyt maalimiehen syliin , ennenkuin oli ottanut rullan suuhunsa. Rullan toi minulle asti ja näytölle sai juosta vapaasti liina perässä. Maalimies palkkasi heti tulosta. Sitten katseltiin koiran kanssa kun maalimies lähti etenemään takalinjaa pitkin viimeiselle piilolle. Palattiin keskilinjalle ja lähetin koiran oikealle puolelle. Koira eteni viistosti kohti takalinjaa, lähti etenmään radalla ja löysi ukon avopiilosta. Maalimies palkkasi koiran heti löydöstä ja toi koiran myös pois piilolta namipaloin.
Viimeinen pisto oli vasemmalle. eteni taasen hyvin ja löysi maalimiehen takakulmasta. Toi rullaa minulle asti ja hyvin lähti näytölle kun olin liinan koiraan laittanut. Nyt roikuin liinassa kiinni koko matkan keskilinjalta piilolle ja piilolla maalimies palkkasi heti.
Oikein kiva ja innostunut oli tyttö tänään vaikka välillä taivaalta ropisi vettä. Hyvin työkenteli ja teki laajoja pistoja. Tyhjät pistot eivät koiraa mitenkään masentaneet vaan päin vastoin, vauhtia taisi tulla lisää. Eli Alma teki tänään kolme löytöä ja viisi tyhjää pistoa.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Hämeenlinnassa lauantaina

Hämeenlinna Stadion katsomossa vietin hyvässä seurassa lauantaipäivän. Katsomosta käsin pääsin ihastelemaan, kun maailmanmestaruudesta kisasivat maailman parhaimmat koirakot B-tottelevaisuus ja C-suojeluosuudella. Järjestelyt ja aikataulut toimivat loistavasti ja ainoastaan sadekuurot haittasivat kilpailijoita ei niin ikään katsojia stadionin lipan suojassa. Aamulla kello seitsemän oli tottisosuudessa Saksan joukkueesta Theo Sporrer- ja hiukan myöhemmin Eggar Scherk. Kummatkin Saksalaisten osuudet olivat seuraamisen arvoisia kuten myös Suomen joukkueen Ismo Tabel ja Ruutipussin Apinan tottisosuus. Ennen aamu yhdeksää näimme varmasti päivän loistavimman suojeluosuuden ja siitä sen pitkän liikkeen, nimittäin saksalaisen Robert Parakin koira Finni v.d Ubestechlichen teki uskomattoman syöksyn maalimiehen hihaan.
Päivän mittaan näki upeita suorituksia tottiksessa, mm noudoissa että luoksetuloissa. Joitakin epäonnistumisia tuli myös joidenkin koirakoiden kohdalle, mitkä valitettavasti kuuluvat kilpakentille, kuten ainoan Israelin joukkueen edustajan Sharon Ronenin ja hänen koiransa epäonnistuminen jäävien liikkeiden istumisessa. Katsomo eli hienosti jokaisen koirakon kanssa eli abloodeja ei säästelty.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Palauttavia treenejä

Alkuviikko on mennyt jälkikokeesta palautumiseen ja sunnuntaina ehdimme olla hakutreeneissäkin, Kolhon "Peurapaikalla". Melko lyhyelle radalle otin nostattavat treenit, jotka olivat Almalle tosiaankin mieleiset. Yksi rullan tunti ja kolme suoraa palkkaa.
Tiistaina oli vuorossa esineruutu ja jälki. Pimeä pääsi yllättämään jäljellä, mutta koiraa se ei näyttänyt vaivaavan. Jäljestä tein 800 metriä pitkän ja kuudella kepillä. En tehnyt kuin kaksi kulmaa oikealle, eli pitkää suoraa kahteen otteeseen. Jälkeä vanhetin 50 minuuttia ja sillä aikaa Hanniksen kanssa kävimme tallomassa esineruudun ja nostamassa muutaman esineen. Alma oli Pilan jälkeen ja taaskaan en tiennyt esineiden paikkoja. Tyttö oli todella innostunut ja toi ensimmäisen esineen alle minuutissa. Siitä hirmunen palkka ja tyttö takaisin autoon- se riitti tälle päivälle esineruudusta.
Tämän jälkeen hämärän jo laskeutuessa oli aika siirtyä jäljelle, joka oli noin 500 metrin päässä esineruudusta. Janalla tyttö käväisi takajäljellä, ja tällä erää en lähtenyt perään vaan käskin tytön uudestaan janalle ja uuteen lähetykseen. Nyt lähti oikeaan suuntaan. Eteni halukkaasti ja nosteli kaikki kepit peräjälkeen. Välillä poikkesi riistan hajujen perään, mutta aina palasi velvollisuudentuntoisesti minun tekemälle jäljelle. Ihan hyvä tyttö oli tänään ja kiva. Meillä oli tänään helpohko uusi maasto . Nyt vain pitäs välillä päästä vieraan tekemälle jäljelle, ettei tyttö tottuisi minun tekemiin liiaksi.
Tänään pihatottiksessa otin jäävät märällä nurmella ja pienessä sateessa. Hannis oli apuna kattomassa. Sain nostettua tytön vireen niin, että ei niinkään vältellyt märkää nurmikkoa istumisissa ja maahanmenossa. Sen verran kuitenkin otin varman päälle, etten ottanut alkuun "kisamaista odotusta" , vaan hetsasin tytön käyntiin heti kentälle tultaessa leluin. Jäävät oli ok vaikkakin saisi tehdä ne reippaammin.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Jämsän jälki 2 kokeet lauantaina 11.9.2010


Loistavaaa kisakeliä koko viikon, mutta nyt sitten kisa-aamun koittaessa, taivaalta valui märkää, kylmää vettä. Asiaa sen kummemmin miettimättä, pakkasin koiran autoon ja sain Timon mukaani kaveriksi jälkikisoihin Jämsään. Onneksi Timo lähti, sillä miesvoimia kokeen aikan tarvittiinkin, kun kokeessa työtehtäviä suorittaneen auto upposi pohjia myöten mutaiseen ojaan.
Kentällä oli sateista ja märkää . Tuomarina toimi Reijo Rekorius ja kokeen järjestäjänä oli Jämsän seudun Palveluskoiraharrastajat ry. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 kakkosluokan koiraa. Kun tuomari oli avannut kokeen, oli vuorossa siruntarkastus ja kilpailujärjestyksen arpominen. Nostin numeron 5 . Kokeen järjestys oli tottisosuudet, maasto ja viimeisenä esineruutu.

Tottis
Tottisosuudessa tein ensin kaavion ja tämän jälkeen vasta paikkamakuun. Parinani oli nollakoira. Koiraa käytin ennen vuoroamme pienellä lenkillä, jotta kastuisi ja se taivaalta tippuva vesi ei tuntisi niin ilkeältä, mutta toisin taisi käydä. Alma kyllä kertoi minulle, mitä mieltä on sateesta. Tottisosuus oli kamalaa katsottavaa, moni liike meni puutteeliseksi, kun tyttö ei suostunut istumaan tai menemään maahan. Nosteli tassujaan, hipsi sivulla ja ajatuskupla pään yläpuolella kertoi, että mennään jo autolle. Tuomari arvioi meidät seuraavanlaisesti:
Ohjaaja on erittäin täsmällinen liikkeissä, suorittaa reippaasti kaikki osiot, koira on hiukan kaksijakoinen, välillä nukahtelee ja välillä erittäin reipas ja tekee voimakkaasti asioita. Noutoja täytyisi kouluttaa lisää.
Seuraaminen vapaana: heti alkuun koira on irti, hetkittäin parantaa asiaa, on tiiviimmin, täyskäännös tulisi olla tiiviimpi ja voimakkaampi ja ryhmässä pitää sielä sisällä istuminen tapahtua vähintään kerran, ei ulkopuolella. Liike tyydyttävä.
Liikkestä istuminen, lähtee hyvin mukaan, saa käskyn tottelee, mutta jää seisomaan. Liike puutteellinen.
Liikkestä maahanmeno ja luoksetulo; valmisteleva osuus riittävän tiivis, tottelee käskyä hieman hitaasti, jää istumaan. Liike on puutteellinen.
Kävelystä seisomaan jääminen; lähtee hyvin mukaan, mutta sitten pitäisi pysähtyä vieläkin terävämmin, hieman liikkuu, rauhottuu. Liike on hyvä.
Noutaminen tasamaalla; Se voisi olla vieläkin voimakkaampi, luovutus pitäisi saada sääntöjen mukaiseksi. Liike on tyydyttävä.
Hyppynouto; tässä koira käyttää voimaa, hyppy on hieno, luovutustilanne pitäisi olla rauhallinen ja oikea-asentoinen. Liike on tyydyttävä.
Estenouto; On voimakas mennessä ja tullessa ja tuli suoraan ohjaajan eteen ja luovutus onnistui. Kaunista katseltavaa. Liike erinomainen.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; valmisteleva osuus kunnossa, menee suoraviivaisesti ja nopeasti eteen , maahanmeno voisi olla vieläkin nopeampi, odottaa rauhallisesti, haltuunotto kunnossa. Liike erittäin hyvä.
Paikallaolo häiriön alaisena: alussa jukuroi maahanmenon kanssa, tarvitsee toisen käskyn, sen jälkeen on rauhallinen, riittävän tarkka. Lopussa tulee ohjaajan virhe, ohjaaja pyytää koiran istumaan ilman tuomarin lupaa. Liike on hyvä.
Tottisosuus yhteensä tyydyttävä 72 pistettä.
Jälki
Koe oli jäljen osalta mielenkiintoinen. Jälkimaastot olivat noin 15 kilometrin päässä Jyväskylä-Tampere - tien varressa. Metsät omisti UBM. Lähdimme kentältä ajamaan peräkkäin, arvonnassa suoritetun numerojärjestyksen mukaan. Nyt olin nostanut numeron kaksi ja olin siis koiran kanssa toisena jäljestäjänä. Alueelle saavuttuamme, saimme kaikki huomata, että emme tulisi olemaan metsässä yksi, vaan yli 220 innokkaan suunnistajan kanssa. Jälkimaastoon juuri tälle aamulle oli Jämsän Eräveikot järjestäneet avoimen kansallisen suunnistuskilpailun ja useampia kymmeniä autoja oli tienvarsipysäköity likeelle jälkimaastoa. Paikalla oli myös muutama myymäläkoju, lähetyspaikka ja maali. Suunnistajat olivat jo juosseet metsässä eripituisija lenkkejä 5,9 kilometristä kahteen kilometriin meidän tultua paikalle. Maasto oli osin avokallioinen, pieniä suoalueita, kohtalaisia korkeuseroja ja metsäautoteitä eli erittäin hyvä ja monipuolinen mutta valitettavasti jäi osin kokematta.

Ensimmäisen koiran jana oli onnistunut vilkkaasta ympäristöstä huolimatta hienosti, mutta hyvin pian jäljen edettyä oli ohjaaja ja koira huomanneet olevansa lasten suunnistusradalla, jota pitkin sitten siirtyivät neljän rastin kautta suunnistuskilpailun maaliin. En tiedä palkittiinko heidät ja saivatko edes abloodit, mutta koiran ohjaaja ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseen.
Minulle kävi hiukan huonommin, sillä meinasin eksyä tyystin metsään sen jälkeen kun olin jäljestänyt suunnistajan jälkiä pitkin rastille. Samalla ajettiin seuraavakin rasti. Sitten olinkin niin syvällä metsässä, että paluu autolle tapahtui monen mutkan kautta. Ennen jälkeä janalla tyttö otti ensin takajäljen, sitten väärän jäljen ja melko vierestä oikean jäljen, eli voisin päätellä, että ainakin kaksi ihmistä jäljentekijän lisäksi oli samoihin aikoihin liikuskellut janan ylitse. Janalta pisteitä 31 jäljeltä 0.
Loput kaksi koirakkoa jäljesti yhtä epäonnisesti, , toinen löysi yhden kepin ja marjastajan, ja toinen koira nosti peräti kolme keppiä, mutta näiden jälkeen eksyi niin syvälle metsään, että yli tunti odoteltiin hänen palaamistaan autolle. Onneksi oli viimein löytänyt tien jota pitkin löyti takaisin autolle.
Tuomari ei keskeyttänyt koetta, eikä myöskään suostunut uusintajälkiin.

Esine
Palasimme kentälle jossa oli vuorossa vielä esineruutu. Ajattelin osallistua, sillä ei ollut enään mitään menetettävää. Alma nosti kaksi esinettä sallitussa ajassa, toi ne suoraan minulle ja luovutus oli hyvä. Koira haki ensimmäistä esinettä hiukan hitaanlaisesti ja toista esinettä jo reippaammin ja siitä muutaman pisteen pudotus työskentelystä eli koira sai esineruudusta 28 pistettä.

Toivottavasti jälkikokeen järjestäjät oppivat tänään jotakin. Jälkimaastot ovat herkkää aluetta ja sielä ulkopuolisten liikkuminen kokeen aikana tulisi mahdollisimman hyvin pyrkiä ehkäisemään. Eli kokeiden järjestäjien tulisi varmistaa useaan otteeseen, että jälkimaasto olisi tyhjä muista liikkujista ennenkuin sinne lähetetään kokeen suorittaja. Tarkoitan tällä esimerkiksi tälläistä massavaa tapahtuvaa joka tänään oli, en niinikään satunnaista puolukanpoimijaa!!!
Kisan onnistumisesta kertoo paljon koirakoiden hyvät tulokset!! Hyvin järjestettyihin kisoihin tulisi mielellään uudestaan ja sana nopeasti kiirii ympäri valtakunnan. Nyt Jämsässä eivät järjestelyt lähetulkoonkaan vastanneet odotuksia ja pettymys oli suuri, kun kuitenkin töitä oltiin tehty kisaa ennen valmistautumisessa.

Eli tänään ei tulosta kellekkään kisailijalle jäljeltä, koska häiriö metsässä oli ylivoimainen. Minulle ja Almalle maastosta tuli yhteensä 59 pistettä ja tottiksesta 72 yhteensä 131 pistettä.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Esine

Nyt oli vuorossa nostatustreeni esineillä, sillä sitä juuri mielestäni tällä erää Alma kaipasi. Jaoin iltaruuan, lohta ja kasvista, kahteen rasiaa. Laitoin koiran autoon ja käskin Timon etsiä Tyrnävä-pipon ja rukkasen mukaansa. Ajettiin Loilaan ja tehtiin täysimittainen rata. Timo vei esineet piiloon, niin etten tiennyt niiden sijaintia. Maasto oli kuivaa, sammaleen peittämää mäntymetsää ja alue oli rinteessä joka vietti ylöspäin. Ensimmäisen lähetyksen tein vasemmasta etukulmasta. Koira eteni viistoon oikealle kohti takakulmaa. Matkalla nappasi rukkasen suuhunsa . Aikaa meni lähdöstä 30 sekuntia kun esine löytyi. Palkkasin koiran ruhtinaallisesti. Sitten lähetin uudestaan vasemmasta etukulmasta. Nyt eteni suoraan takakakulmaan asti palasi noin kymmenen metria takasinpäin ja eteni ruudun keskiosaan. Pysähtyi pitkän männyn alle, työnsi pään varvukkoon ja häntä alkoi heilumaan vimmatusti. Seuraavassa hetkessä koira kääntyi kohti minua Tyrnävä pipo suussa, ja taas kaikki tapahtui noin 30 sekunnissa. Upea palkka odotti koiraa tykönäni. Esineen toi mallikkaasti eteen istuen ja irroitti vasta kun käsky tuli. Oikein mieleiset treenit koiralle ja todella helpot "haisevat" esineet :)

maanantai 6. syyskuuta 2010

Esineruutua ja janoja

Tallottiin täysmittainen esineruutu Hanniksen kanssa Loilaan. Hannis piilotti aivan uudet esineet Almalle niin etten tiennnyt niiden sijaintia. Kaksi esinettä löytyi kahdeksaan minuuttiin vaikka maasto oli helpohko ja esineiden paikat normaalit. Tyttö haeskeli hitaanlaisesti, lähti kyllä käskystä reippaasti työskentelemään, mutta ohitti esineet läheltä ja vire oli matalahko. Epäiltiin sitä, että kun olen melkeimpä aina tiennyt treeneissä esineiden paikan, niin olen aina Almaa tahtomattani tai tarkoituksella ohjannut melko vahvasti ruudussa, niin nyt kun en tiedä esineiden paikkaa, niin en myöskään anna apuja koiralle ja niin koira hiukan on hämillään, kun joutuu itsenäisesti työskentelemään. Mene ja tiedä, se nähdään mihin homma ajan kanssa kehittyy. Täytyy myös sanoa, että koira sai aamupäivällä ämpärillisen luita, joten vatsa pullottaen ei ihan menohaluja löydy ;) varsinkaan tästä tapauksesta.
Jos Alma oli huono esineruudussa, niin janalla tyttö pääsi loistamaan. Otin neljä janaa, jotka olivat reippaasti yli tunnin vanhentuneet. Ensimmäin jana oli kolmekymmentämetriä pitkä. Koira eteni hiukan viistoon oikealle, mutta kääntyi poikkileikkaavan jäljen peräässä vasemmalle, juuri oikeaan suuntaa ja sieltä löyti myös keppi 50 metrin päästä. Seuraava jana oli 40 metriä ja se oli samalla puolen tietä kuin edellinen jana. Koira eteni suoraan, nappasi jäljen ja nyt sitä seurattiin vasemmalle kunnes keppi tuli vastaan. Kolmas jana oli tien vastakkaisella puolella. Janan olin tehnyt melko pusikkoon, mutta kuitenkin niin, että koira ohjautui kulkeman suoraan. Janan pituus oli noin 30 metriä ja leikkaava jälki meni vasemmalle. Koira lähti oikeaan suuntaan ja löysi pian kepin. Koira tuntui innostuvan hommasta ja päätin vielä ottaa sen neljännen janan. Se oli tehty alaspäin viettävään rinteeseen noin neljäkymmentä metriä pitkäksi. koira eteni vauhdilla rinnettä ala ja nappasi jäljen ja taas lähti menemään oikeaan suuntaan vasemmalle kunnes nappasi kepin, josta sai palkan. Loisto tyttö oli janalla ja epäilen silti, että tuurilla mentiin. On niin vaikea uskoa, että koira oppisi valikoimaan oikean suunnan jäljelle, mut kait siihen on hiljalleen ruvettava uskomaan ;)

torstai 2. syyskuuta 2010

Haku 75

Tänään keskiviikkona menimme pienellä porukalla "Peurapaikalle". Tarkoitus oli talloa lyhyt, mutta syvä hakurata koirille. Ajattelin ottaa Almalle nostatustreenin joka päätyisi helppoon ja hauskaan loppuun. Suunnitelmassa onnistuin, sillä koira puhkui innosta palatessamme autolle treenin päätyttyä.
Alkuun otin tyhjän piston oikealle. Alma eteni suoraviivaisesti etukulmaan asti ja lähti etenemään radalla oikeaan suuntaan. Pisto oli komia ja kutsuin koiran jonkin ajan kuluttua pois. Palkkasin koiran keskilinjalla. Seuraava lähetys oli vasempaan etukulmaan, jossa "ukko" oli umpipiilossa. Koira eteni suoraan piilolle, nappasi rullan nopeasti suuhunsa ja toi sen minulle asti. Kytkin koiran näytölle, jonne juostiin reippaasti ja näytöllä otin hallintaan. Palkkasin koiran heti sivulle tulosta ja kutsuin maalimiehen pois piilosta samalla syötellen koiraa. Siirryimme keskilinjalle, maalimiehen seuratessa perässä. Kun edellinen maalimies oli palkkaamaton niin kolmas ja viimeinen oli suorapalkka. Koiralle tuli kivasti etenemistä radalla ja "ukko" löytyi pienen etsimisen jälkeen. Maalimies toi myös Alman keskilinjalle namipaloin. Oikein kivat treenit ja hiennosti onnistuvat tälläkin porukalla.
Jälkeä Alma sai ajaa illalla. Tein 950 metrin pituisen jäljen "Vanhasten hiekkakuopan" taakse. Annoin sen vanheta 2 tuntia. Keppejä olin laittanut kuusi kappaletta. Jana oli tälläkertaa vain 20 metriä syvä. Koira eteni janalla suoraviivaisesti ja lähti jäljestämään heti oikeaan suuntaan. Nyt en ollut tehnyt jäljelle yhtään piikkiä ja kulmiakin oli vain viisi kappaletta. Tyttö nosti viisi keppiä, eli hukkasi ensimmäisen kepin. Jäljelle kun mentiin alkoi hämärtyä ja viimestä keppiä etsittiin jo pimeässä-eli jotakin hyvää valkoisesta koirasta, hyvin näki suunnistaa sen perässä ;)

maanantai 30. elokuuta 2010

Haku 74 Keuruun Rystingintie

Poutasää ja asteita vähän yli kymmenen sunnuntain iltapäivällä Keuruulla. Talloimme neljään pekkaan 300 metrin radan, korkeita kuusipuita kasvavaan rinteeseen. Almalla oli piilossa viisi ukkoa ja neljä niistä avopiilossa ja yksi umpipiilossa. Koiran lähetin ensimmäiseksi oikeaa etukulmaa. Se oli tyhjä, ja kutsuin koiran luokseni kun koira oli sen käynyt tarkastamassa. Maalimies oli kyllä seuraavalla piilolla, melko lähellä, josta koira sai kyllä vainun, mutta tuli kutsustani kuitenkin pois. Sitten lähetin koiran vasemmalle etukulmaan. Suoran piston vaikeusastetta lisäsi matkan varrella ollut metsätien ylitys ja niinpä koira meni jonkin matkaan tietä pitkin, kunnes sai vainun "ukosta" ja meni tämän piilolle palaten taakseppäin radalla . Maalimies palkkasi heti löydöstä ja toi myös koiran namein pois piilolta. Kolmas lähetys oli oikealle puolelle. Alma lähti käskystä etenemään radalla kohti takareunaa, sai vainun ukosta, meni piilolle ja nappasi rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Kytkin koiran ja menimme yhdessä näytölle. Näytöllä maalimies palkkasi hetken odottelun jälkeen. Maalimies myös kertoi, että koira oli tehnyt hienon tarkastuksen, ja oli ottanut tämän jälkeen rullan heti suuhunsa. Toin koiran pois piilolta. Keskilinjalla odotimme vähän aikaa, että maalimies kerkesi seuraavaan piiloon. Sitten oli vuorossa tyhja pisto vasemmalle. Pisto oli syvä ja pitkä ja hetken perästä kutsuin tytön pois . Seuraavaksi lähetin oikealle puolelle. Teki ainoastaan lyhyen pyrähdyksen joten kutsuin koiran pois ja lähetin uudestaan. Nyt korjasi ja teki hyvän syvän piston, sai vainun maalimiehestä, meni piilolle ja nappasi rullan. Toi rullan minulle asti, kytkin koiran ja niin lähdettiin taas yhdessä näytölle. Piilolla maalimies palkkasi kun hetken olin seissyt paikallani. Ennen koiran ilmaisua olin keskilinjalla kutsunut koiraa, mutta koira ei ollut välittänyt kutsusta, vaan oli tutkinut piilon ja ottanut rullan suuhunsa. Hieno homma ja näitä tulisi harjoitella lisää. Keskilinjalle palattuamme lähetys vasemmalle. Koira teki ihan kivasti töitä, paitsi teki hiukan takatyöskentelyä, koska sielä oli vielä aluetta joka oli jäänyt tarkastamatta. Kutsuin koiran keskilinjalle ja samalla juotin sen. Tämän jälkeen lähetys oikealle, koira eteni muutaman metrin ja pysähtyi. Samantien korjaus samalle puolelle ja nyt se lähti etenemään syvemmälle ja teki ihan hyvän piston. Seuraavaksi lähetys vasemmalle puolelle, koira eteni hienosti takareunaan asti, lähti etenemään radalla, ohitti "ukon" läheltä, mutta hetken päästä palasi "ukon" tykö ja nappasi rullan. Toi rullan taas minulle asti ja pääsimme lähtemään näytölle. Taas maalimies palkkasi kun tulimme paikalle. Palattiin keskilinjalle maalimiehen kanssa. Olimme 200 metrin kohdalla. Samainen maalimies, joka äsken löydettiin, lähti etenemään keskilinjaa pitkin kohti piiloa numero yhdeksän ja en ymmärtänyt, että Alma seurasi silmillään "maalimiehen" etääntyvää selkää. Maalimiehen häivyttyä näköpiiristä yritin lähettää Alman oikealle puuolelle , mutta Alma pienen silmukan jälkeen keskilinjalle, ja lähti siinä juosten "ukon" perään. Kutsuin koiran pois ja yritin samaa vielä kahdesti mutta aina sama juttu. Ei auttanut muu kuin siirtyä koiraa lähettämään vasemmalle puolelle. Eteni vähän matkaa kohti takareunaa jonka jälkeen lähti etenemään keskilinjan suuntaisesti kohti piiloa numero yhdeksän jossa oli "ukko" jo odottamassa. Sinne oli Almalle suorapalkka ja maalimies myös toi alman pois piilolta. Radan läpikäymiseen meni noin 22 minuuttia ja koira työskenteli halukkaasti loppuun asti, vaikka rata oli melkoisen raskas. Tietenkin viimeinen sata metriä jäi tutkimatta oikealta puolelta kokonaan, koska ei tehnyt oikealle maalimiehen lähdön nähtyään kunnon pistoja ollenkaan. Vasemman puolen viimeinen sata metriä meni yhdellä pistolla, koska sai ilmavainun sinne juoksevasta "maalimiehestä". Sen huomasin, että oikealle puolelle tehdyt tyhjät pistot eivät olleet ihan A-luokkaa ja sain myös niitä korjailla uusilla lähetyksillä. Vasemmalle taasen pistot olivat syviä ja koira eteni pitkän matkaa joka kerta maastossa. Koira teki tänään kymmenen kohtalaisen hyvää pistoa ja joitakin jo alkuun epäonnistuneita. Kymmenestä pistosta viisi oli löytöjä. Ihan tyytyväinen olen ensimmäiseen pitkän radan treeniin, sillä opin myös itse siitä paljon. Sen myös huomaa, että vaikeusaste kasvaa hurjasti, mitä ylemmäksi luokissa edetään. Haku kolmosen rata vaatii jo fyysisiä ponnistuksia sekä ohjaajalta, että koiralta ja koiralta myös roppa kaupalla lisää sitä sisäistä moottoria eli motivaatiota "ukkojen" haeskeluun . kiitoksia kaikille mukana olleille!

torstai 26. elokuuta 2010

Esine, jälki ja haku 74

Esine ja tottista maanantaina
Maanantaina "Peurapaikalle" ja tallottu esineruutu 50x50m. En tiennyt esineiden paikkoja ja esineet eivät olleet omia tai edes minun käsittelemiä. ensimmäinen esine kolmeen ja puoleen minuuttiin, eikä palkkaa ja toinen esine kahdeksan minuutin hakemisen jälkeen ja siitä vasta palkka. Koira haki mieluiten takaa ja jäi tutkimaan määrättyä aluetta pitemmäksi aikaa, löytämättä kuitenkaan heti esinettä. Ensimmäinen esine oli lähellä takareunaa ja toinen löydetty keskellä melko edessä.
Tottista otimme pihalla ja juuri niitä liikkeitä, joissa koira teki pienoisia epäonnistumisia kisoissa, seuraamisen ensimmäistä suoraa laukausten saattelemana, maahanmenon luoksetuloa ja eteenmenon maahanmenoa. Treenissä useampi toisto joka liikkeen kohdalla, mutta koira työskenteli vietti kohallansa, joten toistoista ei sinänsä ollut haittaa ja muutenkin mielestäni tämän illan tottistelun tavoitteet saavutimme.

Jälki tiistaina Lyhyehkö metsäjälki sateiseen sammaleen kattamaan maastoon. Jäljen pituus noin 400metriä, kolme piikkiä (sik sak-kuvio), kaksi oikealle käännöstä ja yksi vasemmalle. Jälki vanheni tunnin. Keppeja kuusi ja janan pituus 40 metriä.

Hyvin koira eteni janalla, suoraan käden osoittamaan suuntaan, edeten hitaasti, melkeimpä innottomasti. Janan leikattua jäljen lähti seuraamaan takajälkeä, minun kiltisti seuratessa perässä. Jälki päätyi tielle auton kohdalle. Vettä tuli kuin saavista kaataen ja koira pyysi autoon. Käskin koiran iloisesti vierelleni ja lähdimme uudestaan hiukan eri kohtaan janalle. Nyt lähti jäljestämään oikeaan suuntaan, nosti kaikki kuusi keppiä .Kulmat, että piikit teki vaihdellen hyvin jäljen päällä tai kauempana jäljen reunoilla. Loppua kohden vauhti lisääntyi.

Palauttavat hakutreenit keskiviikkona Olimme pienellä porukalla "Peurapaikalla". Talloimme noi 150 metrin hakualueen. Almalle otin kolme ukkoa avopiiloissa. Ensimmäiseen irtorullan tuonnin, ja maalimies palkkasi heti näytöllä. Piilo oli oikealla etukulmassa. Toinen maalimies oli vasemmalla etukulmassa. Siihen otettiin kiinteän rullan tuonti. Jouduin lähettämään toiseen kertaan maalimiehelle, kun pudotti rullan liian aikaisin suustansa ilmaisussa. Toisella kertaa toi hyvin rullan minulle asti ja näytöllä maalimies palkkasi heti tulosta. Kolmas maalimies oli suorapalkalla, joka kirvoitti Alman humoristista mieltä, ja maalimies toi myös tytön namipaloin piiolta pois. Oikein hyvät kisanjälkeiset treenit, joten kiitokset kaikille paikalla olleille.


sunnuntai 22. elokuuta 2010

HK 2 Uurainen

Koe aloitettiin aloitettiin tuomarien esittelyllä kello 9.00. Uuraisten Hiihtomajalla. Tuomareina toimivat Maija-Liisa Kajas (haku) ja Tero Oravasaari (esine ja tottis). Kokeen järjesti SRY K-S ao. Kokeeseen oli ilmoittautunut kahdeksan koirakkoa; kaksi ykköseen, kaksi kakkoseen ja neljä kolmoseen. Kun koirien sirut oli tarkastettu ja kisajärjestys arvottu, lähdettiin suorittamaan koetta. Minä olin kahdesta kakkosluokan koirakosta se parillinen, eli numero kuusi. Tottisosuudet olivat ensimmäisenä ykkös- ja kakkosluokan koirille Höytiän koulun kentällä. Sen jälkeen mentiin esineruutuun ja viimeisenä oli henkilöetsintä.
Aloitin tottisosuuden paikallamakuusta. Videonpätkää tottisosuudesta: http://noelia.kuvat.fi/kuvat/haku+2+uurainen.wmv

TOTTIS tuomari Tero Oravasaari :
Vapaana seuraaminen; kun koira lähtee liikkeelle, sen tulisi olla halukkaampi, tarkkaavaisempi, tiiviimpi ja tulisi pitää paikkansa paremmin. Täyskäännös tulisi olla huomattavasti tiiviimpi ja nopeampi, mutta kun tullaan rytminvaihdoksiin, niin koiran seuraaminen muuttuu huomattavasti paremmaksi sekä juoksussa että hitassa kävelyssä , mutta jälleen käännöksissä sen tulisi olla vielä tiiviimpi, tarkkaavaisempi ja ryhmässä myös tarkkaavaisempi ja istumisissa olla vieläkin nopeampi. Koira hiukan reagoi ampumiseen , mutta ei mene kuitenkaan siitä lukkoon joten liike on HYVÄ.
Liikkeestä istuminen; perusasento on kunnossa ja tässä valmistelevassa osuudessa koira seuraa oikea-asentoisesti ja tarkkaavaisesti. Se reagoi heti käskyyn , mutta sen tulisi noudattaa sitä vieläkin nopeammin ja sen tulisi olla varmempi sielä istuessaan, kun ohjaaja ottaa etäisyyttä ja tulee takaisin. Koira kuitenkin pysyy paikallaan. Liike on ERITTÄIN HYVÄ.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: perusasento on kunnossa. Myös tässä valmistelevassa osuudessa koira seuraa hyvin oikea-asentoisesti. Se reagoi heti käskyyn , mutta sen tulisi noudattaa sitä selkeästi nopeammin. Makaa maassa rauhallisesti ja käskyn jälkeen lähtee heti tulemaan voimakkaasti luokse, mutta sen tulisi tulla suoraviivaisemmin, ja se tulisi pysähtyä ennen ohjaajaa ja istua suoraan . Päätös on kunnossa. Liike on TYYDYTTÄVÄ.
Liikkeestä seisomaan jääminen; perusasento on kunnossa, myös tässä koira seuraa valmistelevassa osuudessa oikea-asentoisesti ja tarkasti, koira reagoi heti käskyyn, mutta sen tulisi noudattaa sitä nopeammin, se seisoo rauhallisesti ja loppuun asti ja menee päätösasentoon oikein. Liike on ERITTÄIN HYVÄ.
Tasamaa nouto: perusasento on kunnossa, koiran meno esineelle on iloista ja hauskaa, mutta sen tulisi olla määrätietoisempaa ja vähän enemmän sitä tekemisen meinikiä olla mukana. Ottaa esineen hyvin, mutta tuontivaiheessa sen pitäisi tulla loppuun asti huomattavasti määrätietoisemmin. Luovutus on kunnossa. Liike on ERITTÄIN HYVÄ.
Hyppynouto; ohjaajan tulee kiinnittää huomiota hyppy-ja estenoudoissa koiran käskemiseen, sillä ollaan sillä rajalla, että meneekö käsky turhan vahvaksi, sillä ohjaajan vartalo heilahtaa käskyn aikana. Luovutusvaiheessa hyppynoudossa koiran tulisi olla vieläkin suorempi ja tarkkaavaisempi. Liike on ERINOMAINEN.
Estenouto; ohjaaja antaa vahvan käskyn, nouto on kunnossa, päätösvaiheeseen koira tarvitsee lisäkäskyn, jonka jälkeen perusasento on suora. Liike on ERITTÄIN HYVÄ.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; perusasento on kunnossa, valmistelevassa osuudessa koira seuraa oikein ja tarkkaavaisesti, lähtee hyvin etenemään riittävää nopeutta, mutta sen tulisi noudattaa maaahanmenokäskyä vieläkin nopeammin. Liike on ERITTÄIN HYVÄ.
Paikallo-olo häiriön alaisena; perusasento on kunnossa, koira tulisi noudattaa käskyä vieläkin nopeammin ja sen tulisi maata siellä rauhallisemmin ja ääneti koko suorituksen ajan. Koira tekee loppuasennon oikein. Liike on HYVÄ.
Tänään loppuarvosana tottiksesta on erittäin hyvä ja pisteet 91.

ESINE tuomarina Tero Oravasaari
Vasemmalta etukulmasta ensimmäinen lähetys. Ensimmäinen esineen löytämiseen meni 2minuuttia 27 sekuntia. Alma ei löytänyt toista esinettä.

Tuomari arviointi esineruudusta; koira tuo yhden esineen, ilmoitetulla tavalla. Koira työskentelee halukkaasti, etsii hyvin mutta ohjaajan tulisi kiinnittää treeneissä huomiota siihen, että koira hakee itsepintaisesti takaa . Myös ohjaajan omaan työskentelyyn kannattaa kiinnittää huomiota, eli seuraavaa pistoa ei kannata lähettää samaan paikkaan mistä edellinen esine on löytymnyt. Esineet pisteet 9 ja työskentely hyvä ja loppupisteet 19.

HENKILÖETSINTÄ tuomarina Maija-Liisa Kajas
Alma teki 14 pistoa, joista 11 tyhjää. Aikaa meni 14 minuuttia 30 sekuntia. Rata 200 metriä pitkä. Kolme maalimiestä, joista 1 osittain peitetty ja kaksi kokonaan peitettyjä ja toinen näistä oli maakuopassa, joka oli peitetty kannella.

Tuomarin arviointia; Avoimen luokan koira, koira teki töitä alusta asti ja tiesi mitä ollaan tekemässä. Kokeen tässä vaiheessa parhaat risteilyt; koira eteni riittävän pitkälle, pyrki tekemään laatikon mallisia pistoja, vaikka jotain pientä kaarteluakin löytyi, mutta toisaalta voi olla niinkin, että koira epäili siellä olevan maalimiehen. Koira tarkasti koko radan. Kaikki maalimiehet löytivät, ilmaisut olivat hyviä, ykkönen oli erinomainen kymmenen, kakkonen erinomainen kymmenen ja kolmas oli erittäin hyvä yhdeksän, sillä koira otti rullan aika kaukaa maalimiehestä ja ohjaaja kutsui koiran pois piilolta, ennen kuin koira oli ehtinyt ilmaista maalimiestä.

Maalimiehistä 100 pistettä, työskentely erittäin hyvä 38 pistettä ilmaisuista 29 pistettä tänään yhteispisteet erinomainen 167 pistettä.

Kiitän kokeen järjestäjiä hienosti järjestetystä kokeesta, sekä sääherraa lostavasta plus 18 asteisesta poutapilvisäästä. Kiitän myös kaikkia jotka ovat jaksaneet olla Almalle maalimiehinä, kuten myös loistavia kerhomme kouluttajia, joita ilman tälläinen tulos ei olisi ollut mahdollinen!! Kiitän myös Timoa, joka lähti kuvaamaan koetta ja Severiä joka jaksoi kiltisti olla kotosalla ;)

perjantai 20. elokuuta 2010

Ennen kisoja tottistelua kentällä

Viimeaikoina on tottisteltu kotipihalla lyhyissä pätkissä, korkeintaan temppu tai kaksi per päivä. Myös koulutuskentällä olemme ottaneet ainoastaan "kisamaista odottelua" että korkeintaan tuomarille ilmoittautumisen kohta yli kuukauden ajan. Toissailtana oli vuorossa kotipihalla eteenmeno maahanmenon kanssa. Tempun jälkeen totesin, että jostakin kumman syystä koira on alkanut odottemaan toista käskyä maahanmenolle, elikkä ensimmäinen maahan käsky pysäyttää koiran ja vasta toinen vie jalat alta. Virheestä viisastuneena olin päättänyt sisällyttää tänään torstaina kenttätottikseen myös eteenmenon.
Alkuun vain leikimme kahdella pallolla. Väliin haukutin ja taas koira kiinni palloon. Koira oli kivan innostunut ja keskittyi leikkiin. Otin väliin erittäin lyhyen seuraamispätkän ja palkkasin siitä lelulla. Kun koira oli lämmennyt, otin tasamaanoudon. Hyvin lähti käskystä kapulalle . Toi reippaasti minulle ja palkaksi heitin pallon taakseni ja koira sai luvan vaihtaa kapulan leluun vauhdissa. Lyhyt leikki ja nami leikin perään. Tämän jälkeen hyppynoutoon. Heitin kapulan ja käsky "hyppy" ja "tuo". Koira lähti reippaasti, hyppäsi korkean hypyn ja nappasi kapulan suuhunsa ja palasi tosi reippaasti hypyn kautta luokseni eteen. Siitä irroitus kapulasta ja kuinka ollakkaan, tämän jälkeen koira lähti ilman eri käskyä siirtymään sivulleni. Jee, tätä virhettä olen odottanut treeneihin. Tämä sama tilanne on toistunut jo melkeimpä kaikissa kokeissa! Silloin en ole päässyt puuttumaan virheeseen. Nyt sain koiralle annettua selvän kiellon sekä äänellä että jalka-avulla. Hienoa! Koira asettui tekaisin eteen istumaan ja siitä sitten käsky "sivulle". Päätin ottaa toistamiseen hyppynoudon jotta saisin treenattua tätä sivulle siirtymistä ja katsoa tehosiko kielto. Nyt otin hyppynoudon pelkkänä paluuhyppynä. Koiralle kapula suuhun ja minä esteen toiselle puolelle. Käsky ja koira tuli eteen istumaaan kapulan kanssa. Siitä irroitus ja kolmen sekunnin jälkeen käsky "sivu". Hienosti meni ja koira ei nyt ennakoinut ja jaksoi odottaa käskyä. Sitten siirryimme estenoutoon. Kapulan heiton jälkeen "kiipee" "tuo" käskyt . Ei moittimista koiran toiminnassa ja päästin sen suoranamipalkalle samalla kun juoksin koirasta poispäin sen paluun aikana.
Kun kerran otin noudot peräjälkeen, niin samalla minun olisi pitänyt treenata kapulan ottamista ja palauttamista telineelle koiran seuratessa, koska säännöissäkin lukee, että ohjaajan on pidettävä koira mukanaan myös noutoesinettä hakiessaan. Nyt tämä treeni jäi toiseen kertaan.
Lopuksi oli vuorossa se eteenmeno. Olin varautunut useaan palkkarasiaan raakoja kanansydämiä. Ne vuotivat taskuihini veristä eritettä, mutta olin päättänyt lahjoa koiran huippuhyvällä namilla, jos se vain onnistuu eteenmenon maahanmenossa. Perusasennota eteenmenon valmistelevaan osuuteen. Seuraaminen kohtalaista, voisi olla koira taaempanakin. Eteenlähetys kymmenen askeleen päästä, räjähtävä lähtö ja eteneminen luotisuoraa kohti kentän takareunaa. Käsky "maahan" kun koira oli noin 30 askeleen päässä minusta. Koira pysähtyi tehden pienen silmukan kääntyessään minuun päin ja pienen viiveen jälkeen meni maahan. Loistavaa!!! Loppuun vielä piristykseksi eteenmeno suorapalkalle . Nyt on kiva odotella kisoja, kun on hiukan suurempi mahdollisuus , että eteenmeno onnistuisi, kun se nyt kerran kisoja edeltävässä treeneissäkin onnistui;) Ei onneksi jäänyt odottamaan toista maahan käskyä!!

maanantai 16. elokuuta 2010

Jälki sunnuntaina

Kuusi keppiä ja matkaa 1000 metriä. Kevyt tuulenvire etelästä, sininen taivas ja hiukan viilenevä alkusyksyn ilta. Maasto sammalpeitteistä mäntymetsää. Jäljen annoin vanheta tunti kolmekymmentä minuuttia. Jäljellä oli yksi piikki ja neljä kulmaa, sekä kaksi hiekkatien ylitystä. Jana oli 40 metriä.

Lähetin koiran janalle, eteni suoraan ja aluksi aika varovaisesti. Löysi poikkileikkaavan jäljen ja lähti seuraamaan sitä oikeaan suuntaan. Noin sadassa metrissä oli piikki ja 150 metriä lähdöstä ensimmainen keppi. Hyvin teki piikin ja nosti kepin . Matka jatkui toiset 150 metriä, kunnes löytyi seuraava keppi, vähän ennen hiekkatien ylitystä. Nosti kepin ja tämän jälkeen tien ylitys onnistui ongelmitta. Mentiin pitkää suoraa kunnes tuli kolmas keppi vastaan noin 500 metrin kohdalla jäljen alusta laskien. Siitä 100 metriä edempänä tuli ensimmäinen kulma vasemmalle. Hyvin selvitti kulman. Sitten mentiin suoraa 100 metriä ja taas kulma vasemmalle. Viisikymmentä metriä ja neljäs keppi. Kepistä sata metriä ja kulma oikealle ja hyvin pian toistamiseen hiekkatien ylitys. Ylityksen jälkeen melko pian kulma oikealle. Kulmasta 50 metriä edettyämme löytyi viides keppi ja viidennestä kepistä toiset 50 metriä löyti viimeinen keppi. Tyttö jaksoi hyvin jäljestää tasaista vauhtia koko matkan. Aikaa jäljestämiseen meni vajaat kahdeksantoista minuuttia. . Hienosti tyttö hoiti hommat eikä mielenkiinto lopahda :)

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Haku 73 Kolhossa

Hellejakson piti olla tänään jo ohi, mutta toisin kävi eli edelleen hulppeat 27 astetta lämmintä. Lämpimästä säästä huolimatta meitä koiraharrastajia tuli tallaamaan rataa runsaslukuinen joukko . Ja vaikka hakuradalla nähtiin yksi kyy ja jalkapallon kokoinen ampiaispesä niin tapaturmilta vältyttiin. Niinikään koirat eivät saaneet lämpöhalvausta ja ohjaajat osasivat varata itselleen ja koirilleen vettä. Mutta huh, kyllä jo viileemmät kelit olisivat tervetulleita.
Rata oli noin 200 metriä pitkä. Satu laski että 4x70 askelta. Almalle meni piiloon samanaikaisesti kolme "ukkoa" joiden sijaintia en tiennyt ennakolta. Ainoastaan tiesin sen, että etukulmat olivat tyhjät.
Alkuun otin "tuomarille" ilmoittautumisen. Ilmoittautumisen jälkeen siirryimme radan alkuun. Lähetin koiran ensimmäiseksi vasempaan etukulmaan, jossa oli tyhjä umpipiilo. Koira lähti reippaasti etenemään kohti etukulmaa, tarkasti umpipiilon ja eteni jonkin matkaa ja palasi ilman eri käskyä keskilinjalle luokseni. Kehujen jälkeen seuraava lähetys oikeaan etukulmaan. Etenin itse samalla reippaasti radalla, kunnes kutsuin koiran pois. Paluumatkalla koira pysähtyi maalimiehelle, joka oli kahden kallion välissä avopiilossa noin 20 metriä keskilinjalta. Koira ei kuitenkaan ilmaissut "ukkoa" vaan tuli luokseni !! Lähetin koiran uudestaan suoralla pistolla piiloa kohti ja nyt koira nappasi maalimiehen vieressä rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Kytkin koiran ja käskin "näytä". Koira juoksi reippaasti näytölle ja siellä otin sen hallintaan, ennenkuin maalimies nousi ylös ja palkkasi koiran. Toin koiran pois piilolta nameilla. Sitten lähetys radan vasemmalle puolelle. Koira teki melko hyvän tyhjän piston ja samalla etenin taas keskilinjalla. Kutsuin koiran luokseni ja lähetin oikealle puolelle. Näkyvyys oli huono, joten kaikkia koiran liikkeitä en pystynyt seuraamaan. Uskoin sen kuitenkin etenenvän hyvin, joten pääsin minäkin etenemään keskilinjalla. Kutsuin koiran pois tyhjältä pistolta ja samantien juottamisen jälkeen lähetys vasemmalle puolelle. Heikko tuulenvire kävi vasemmalta puolelta ja niinpä lähellä takareunaa koira nappasi hajun maalimehestä. Meni piilolle ja otti rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Odotin, että koira pudottaisi sen suustansa, mutta se vain pysyi suussa vaikka koira yritti sitä sylkäistä pois. Autoi hiukan ja kytkin koiran ja lähetin näytölle. Taas otin koiran hallintaan ja kun maalimies oli noussut seisomaan, niin sitten vasta vapautin koiran palkalle. Nyt huomasi koiran käytöksen saaneen uusia muotoja näytöllä, eli kun olen useita peräkkäisiä kertoja päästänyt koiran näytöllä vasta hallinnan kautta palkalle, niin nyt koira alkaa tulemaan minua vastaan näytöllä kuin tahtonee nopeuttaa siitymistä palkalle. Eli seuraavassa treenissä ei ollenkaan hallintaan, vaikka menen koiran mukana piilolle. Maalimies saa palkata koiran mielestään sopivalla hetkellä välittämättä minusta mitään. Pysyn myös näytöllä ääneti.
Sitten oli vuorossa lähetys oikealle puolelle rataa. Hyvin meni takareunaan asti ja eteni radalla. Paluumatkalla noin 20 metriä ennen keskilinjaa haistoi avopiilossa olleen maalimiehen. Nyt oli vuorossa suorapalkka ja maalimies myös toi koiran pois piilolta nameilla. Treeni kesti tänään noin yhdeksän minuuttia. Koira työskenteli hyvin kuumuudesta huolimatta, mutta en tiedä sitten, jos rata olisi ollut pitempi tai pistojen lukumäärä suurempi, nimittäin aika lääpällään oli koiruus treenien loputtua. Kiitokset kaikille mukana olleille ja nyt sitten peukut pystyyn ja katseet kohti tulevaa kisaa.

tiistai 10. elokuuta 2010

Maanantaina esineruutua ja ilmaisua

Tallottiin 40x50 m esineruutu "metsälenkin" alkuun. Almalle vietiin kolme esinettä piiloon, niin etten minä nähnyt tai tiennyt niiden sijaintija. Tytölle laitoin värmeet päälle ja siitä ilmoittautumiseen "tuomarille". Oli hiostavan kostea ilma, mutta onneksi aurinko pysyi pivien takana piilossa. tuullut ei yhtään. Tyttö istahti minun sivulle tuomarin eteen ja tuomarin kättelyn jälkeen hypähti ylös- auts, muurahaisia ja yksi niistä puri Almaa tassuun. Siirryttiin reippaasti paikasta pois ja menin ensimmäiseen lähetyspaikkaan vasemmalle etureunaan. Käskystä lähti etenemään suoraan ja samantien merkkasi esineen lähellä takareunaa. Toi sen minulle eteen ja ei pudottanut sitä suustansa, ennen kuin annoin käskyn :). Löydetty esine oli lasten musta pehmolelu. Leikimme sillä hetken namipalkan jälkeen ja irroituksen jälkeen siirryimme keskelle esineruudun etureunaa. Lähetin koiran toiselle esineelle. Haeskeli vähän aikaa keskellä takareunassa, kunnes nappasi esineenä olleen nahkalompakon ja toi sen minulle. Taas irroitus oli hyvä. Palkkauksen jälkeen vähän haukutusta ja käsky viimeiselle esineelle mikä löytyi oikeasta reunasta takaa hyvin lyhyen etsimisen jälkeen. Ja tällä erää esine oli lasten kenkä. Esineruutuun meni kaikkinensa tänään aikaa 3 minuuttia 20 sekuntia. maasto oli helppokulkuista pitkärunkoista mäntymetsää sammalpeitteellä ja näkyvyys oli hyvä joka paikkaan. Ensikerralla mennään sitten vaikeampaan maastoon ja sieltä kenties vain yksi esine haetaan.
Esineruudun jälkeen tulimme kotipihaan ja otimme pienet ilmaisutreenit kahdella ukolla. Toinen ukko oli "umpparissa" ja toinen avopiilossa. Ensimmäinen lähetys vasemmalle avopiiloon, nappasi rullan nopeasti, lähti tuomaan sitä minulle reippaasti, mutta pudotti sen suustansa muutamaa metriä ennen minua. Ei muuta kuin takaisin lähetyspaikkaan ja uusinta yritys. Eteni hyvin maalimiehelle, nappasi rullan ja nyt toin rullaa minulle asti, ennenkuin pudotti suustansa :). Kiinnitin liinan ja käskin koiran "näytölle". Vauhdilla mentiin maalimiehelle, siitä koira hallintaan ja maalimiehelle käsky nousta seisomaan. Hyvä katsekontakti koiralta ja samantien vapautus maalimiehen palkalle. Paluu keskilinjalle ja lähetys umpipiilolle. Umpipiilolta toi minulle asti rullan. Näytölle mentiin lujaa ja Alma pääsi hallinnan kautta vasta maalimiehen palkalle. Oikein innoastunut oli tyttö, joten treenit oli hyvä lopettaa siihen :). jospa kohta helteet helpottavat ja päästäisiin metsään hakuileen.

perjantai 6. elokuuta 2010

Torstaina kentällä

Meille kuuluupi hyvää!! Kaksi päivää sitten loppui antibioottikuuri ja nyt Alman kynnen paraneminen on siinä vaiheessa, että uskalsimme lähteä pk-treeneihin Keuruulle. Olemme myös käyneeet päivittäin jo vähän pitempiä remmilenkkejä. Pidän jalassa vielä idealisidettä suojaamassa vaurioitunutta kohtaa, vaikkakaan koira ei ole ontunut kolmeen päivään. En myöskään päästä jalkaa kastumaan, joten märällä suojaan koko paketin. Tänään onneksi oli kuivaa kentällä, kun otimme pienet ja kevyet treenit pitkästä aikaa. Harmi vain kun olin ottanut -ei niin hyvää- palkaksi koiralle. Nyt tauon jälkeen olisi ollut ehdottomasti loistopalkan vuoro!!! Kun tyttö vielä suoritti tehtävät intoa puhkuen!
Alkuun otin "kisamaisen odotuksen". Sen katkasin muutaman minuutin jälkeen sivulle käskyllä. Koira siirtyi sivulle reippaasti ja siitä palkka. Tämän jälkeen hyvässä seuraamisessa "Tuomarille" ilmoittautumiseen. Kättelyn jälkeen paikkamakuuseen kentän vasempaan reunaan. Paikkamakuun aikana ammuttiin kaksi laukausta ja myös toinen koirakko, ilman koiraa suoritti temppuja (Taina). Alma pysyi paikallaan kuin tatti ja oli ääneti. Hiukan vilkuili häiriön kohdetta kun käskyjä sateli Tainamaiseen tapaan , mutta palasi nopeasti katselemaan minun selkääni. Jonkin ajan kuluttua palasin koiran luokse ja palkkasin namilla, joka jäi osaksi syömättä !!!! Myönnän, kiireessäni iltaruuan sekoitin huonosti ja se kasvisosuus oli tällerää tässä rasiassa suurempana osuutena. Ensikerralla pelkkää maittavaa lihaa ;) niin Almakin tykkää. Mutta kivasti tauko oli vaikuttanut koiraan-nyt oli sitä paljon kaivattua virettä ilmassa ihan ilmaiseksi :)

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Talentsichtung - koiran rakenne- ja luonnearviointi

Lähdin ookaamaan Tainaa ja Pinkkiä Saksanpaimenkoiraliiton järjestämään
nuorten koirien arviointitilaisuuteen Ikaalisten Vatulaan. Koirien arviointeja suorittivat Keijo Kodis ja Aulis Koistinen.
Arviointitilaisuuteen osallistuvat saksanpaimenkoirat ovat noin 12 kk ikäisiä ja vähän vanhempia. Niistä tallennetaan rakenne- ja ominaisuustaulukon mukaiset tiedot (König, Raiser).
Koirista otetaan myös digivalokuva normaalissa seisontakuviossa, sekä ilmekuva päästä.
Koirien viralliset luuston tutkimustulokset tallennetaan sekä epäviralliset eläinlääkärin lausunnot lannerangasta, polvista ja olkanivelistä. Myös käydään läpi terveyskysely koirasta jokaisen ohjaajan kanssa. Tilaisuudessa kerättiin myös DNA-näyte osallistuvilta koirilta Hanne Lohen geenitutkimuksen auttamiseksi.

Oli äärimmäisen mielenkiintoista seurata juuri ominaisuusarviointia, jonka suoritti Keijo Kodis erinomaisella ammattitaidolla. Ominaisuus/luonnearvioinnissa tutkitaan saksanpaimenkoirien rodunomaisuutta. Rodunomainen saksanpaimenkoira on suojelukoira ja siksi luonnetta myöskin mitataan sillä alueella. Testi antaa myös kokonaiskäsityksen koirasta joka rodunomaisen luonteen omaavana tulisi olla tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Voihan kynsi sentään!!




Alman oikean etujalan varpaan ulommainen kynsi lohkesi eilen pahoin ja syvältä. Kynsi jouduttiin poistamaan nukutuksessa tänään Keski-Suomen Eläinklinikalla Palokassa. Nyt tytöllä pidetään sidettä viisi päivää jalassa ja tämän jälkeen puhdistus betadinella ja uuden suojapaketin laitto. Paraneepi viikossa tai parissa jos ei tulehdusta tule. Uiminen ja vapaana lenkkeily KIELLETTY, ainoastaan hihnaliikutusta. Lääkitystä aluksi särkyyn sekä seitsemän päivän antibioottikuuri. Ja lisäksi Alma sai varoajan minkä takia emme voi osallistua kokeisiin tai näyttelyihin 28.7-20.8.2010 välisenä aikana. Meillä oli tähtäimessä Mäntän jälki2 14.8 mutta nyt joudumme sen perumaan :( . Harmin paikka. Aikas muuten tyttömäinen side jalassa Almalla :)

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Alma peltojäljellä

Ja sunnuntaina oli taasen Almalla iltapala jälkipellolla. Tyttö hakee pellolta vain vaihtelevuutta jäljestämiseen, sillä meidän lajioimme on edelleen metsäjälki.Siitä löytyy myös kuvanauhaa seuraavastalinkistä: http://noelia.kuvat.fi/kuvat/j%E4lki/Alman+j%E4lki+25.7.2010+kooste.wmv
Kovasti tyttö pitää vauhtia yllä ja kulkee pää melko korkealla. Liekkö syy siinä, kun jälki on melko tuore, noin 20 min vanha. Kerran pysähtyi riistan hajulle, nimittäin juuri ennen jäljen tekoa, tehtiin pellon poikki laukkaavasta pupusta havainto.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Esineruutua ja peltojälkeä

Ilta sitten mukavasti viileni ja Hanniksen kanssa sovittiin, että mennään tekemään "metsälenkin alkuun" esineruutua ja tämän jälkeen naapurin heinäpellolle jälkeä.
Talloimme noin 20x50 metrin kokoisen lohkon esineruuduksi. Paikka on mätymetsää ja pohjana kuivahkoa sammalta ja näkyvyys hyvä takareunaan asti. Hannis kävi piilottamassa Almalle neljä esinettä, kolme hyvin lähelle etureunaa ja yksi esineruudun takareunalle. Tällä erää tiesin esineiden paikan, joten minun oli helppo lukea koiraa. Alkuun otimme "tuomarille " imoittautumisen. "Tuomari" esitti alueen ja antoi luvan aloittaa etsinnän. Ensimmäinen lähetys oli vasemmasta etukulmasta. Hyppäsi risukasan yli ja nappasi jo heti ilmasta esineen hajun ja loikkasi takaisin melko lähelle lähetyspaikkaa ja otti esineen suuhunsa, toi minulle ja palkkasin. Aikaa meni noin 15 sekuntia. Siirryimme keskelle etureunaa, koira oli innoissaan, vähän haukutusta ja lähetys toista esinettä etsimään. Ei mennyt kuin parikymmentä sekuntia kun seuraava lähiesine löytyi ja tästä en palkannut koiraa, vaan lähetin koiran hyvin nopeasti kolmannelle esineelle. Koira meni hyvin läheltä esinettä alueen takareunaan, poikkesi alueelta sivulle, ja kutsuin koiran tyköni. Samalla toivoin, että koira olisi paluumatkalla haistanut esineen. Mutta ei reagoinut vaan tuli luokseni ja seuraava lähetys suoraan esinettä kohden. Taas meni takareunaan asti ja kutsuin koiran pois ja nyt kun koira juoksi luokseni, reagoi esineeseen ja nappasi sen suuhunsa. Toi hyvin minulle asti ja siitä palkka. Kolmen esineen etsintään meni tänään 3 minuuttia 30 sekuntia.
Aina on eri tilanne jos ohjaaja tietää missä esineet ovat, sillä silloin olemme sellaisessa tilanteessa, missä kilpailussa emme ole ja vaistomaisesti pyrimme myös helpottamaan koiran työskentelyä. Mutta kuten Hanniskin sanoi, niin epäonnistumisia ei tulisi pelätä ja koiraa ei tulisi auttaa, vaan antaa koiralle niitä haasteita, sillä tämä koira osaa. Se onnellisesti päättynyt suoritus kertoo vain miten ohjaaja nukkuu seuraavan yön, mutta koiran kehittymisen kannalta se ei aina niinkään ole hyvä. Seuraavalla kerralla on piilotettava esineet niin etten minä tiedä ja näinollen en pääse auttamaan koiraa. Mut siltä osin loistava treeni, että lähiesineet löytyivät ja myöskin sain huomata, että koiran paluu esineruudusta
ei ole pelkkää luoksetuloa.
Esineruudusta paikan vaihto naapurin pellolle, jossa kasvoi kymmensenttistä heinää ja pohja oli hyvin kuivaa ja kovaa savimaata. Tein noin 300 metriä pitkän jäljen ja laitoin jäljelle neljä keppiä. Keppien määrä on ollut minulla ollut aina tähän asti vakiot kuusi kappaletta, mikä ei ole mitenkään välttämättömyys, vaan keppien määrää voisi vaihdella. Myös keppien välit voisivat vaihdella paljonkin, sillä varsinkin kolmosluokassa ne ovat pitkiä ja näin ollen koiralla on paljon ajettavaa. Hannis neuvoi, että välillä voisin tehdä metsään lyhyemmän jäljen, vaikka kahdella kepillä, mutta niiden väli olisi pitkä ja sitten vaihtelun vuoksi pitempiäkin jälkiä kuudella kepillä . Sitten tulisi myös harjoitella sitä, että janalta lähdettäessä seuraava keppi ei olisikaan heti 50 metrin päässä, vaan vaikka 150 metrin päässä.
Tänään peltojälki vanheni parikymmentä minuuttia. Kulmia tuli viisi kappaletta; kaksi oikealle ja kolme vasemmalle. Näytin koiralle jäljen alun ja käskyn jälkeen koira lähti reippaasti jäljestämään. Ensimmäinen keppi oli aloituksesta noin 100 metrissä kulman jälkeen. Hyvin nosti ja siitä palkka. Myös loput kolme nosti hyvin. Jäljen neljä perättäistä kulmaa teki laajemmin kaartaen ja varmistellen, mutta kaksi viimeistä oli hyvin siistiä ja tiukkaa. Koira myös muistaa hyvin, mistä kohtaa kepin nosti eli kun tulee uusi lähetys, niin se painaa nenänsä juuri siitä kohta maahan, mistä edellinen keppi löytyi. Jäljen ajaminen kesti noin seitsemän minuuttia.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Mäntässä

Teimme tänään perjantaina lyhyen, mutta innokkaan vierailun Mäntän Seudun Palveluskoirien koulutuskentälle Haukkulaan, joka sijaitsee raviradan välittömässä läheisyydessä. Koulutuskentän pohja on Mäntässä kiva; lyhyttä tiivistä apilaista nurmikkoa. Ja niinpä kentällä koiran palkkaus onnistuu kahden pallon leikillä erittäin hyvin. Sattui vielä kelikin olemaan loistava, plus 17 astetta lämmintä ja pilvetön taivas sekä viileän raikas tuuli. Auton jätimme raviradan parkkialueelle ja tämän jälkeen ylitimme raviradan kaviouran. Alma sai kontaktin hiittaamassa olevaan hevoseen ja se jo nosti tytön vietin huippuunsa.
Aloitin treenit "kisamaisella odotuksella". Koiran käskin maahan ja itse siirryin remmin mitan kauemmaksi. Pienen hetken päästä käskin koiran sivulle ja palkkasin tytön superpalkalla. Tämän jälkeen varmistin vielä, että hevoset olivat menneet varikkoalueelle ennenkuin päästin koiran remmistä irti, ja aloitin kahden pallon leikin. Kivasti tyttö oli vauhdissa ja innokkaasti leikki- onkin ollut taukoa leikeissä, sillä on ollut jo pitemmän aikaa liian kuuma leikkimiseen. Palloleikin jälkeen otin koiraa pannasta kiinni ja heitin kapulan metrisen esteen toiselle puolelle ja käskin koiraa "hyppy" ja "tuo". Hyppäsi kauniin korkean hypyn, otti kapulan maasta ja hyppäsi hyvän paluuhypyn suorapalkalle. Ja sitten taasen kahden pallon leikkiä. Oli tosi riemuikas leikkituokio, jonka lopetin lyhyeen, kun koira oli vielä innostunut ja kytkin koiran. Tämän jälkeen palasimme autolle.
Täytyypä tehdä kerran viikkoon vierailu tänne, koska kisat Mäntässä ovat edessäpäin. Mutta toivon kovasti, että kisäpäivänä hevosmiehet ravihevosineen ymmärtävät pysyä radalta poissa. Ihan ajatellen heidän omaa parastaan ;)

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Tottista ja jälkeä torstaina

Tänään torstaina koulutuskentällä oli paahtavan kuumaa, kunnes pilviverho peitti auringon. Olin toisen koiran parina tuomarille ilmoittautumisessa. Ennen tuomarin kättelyä otin Alman kanssa "kisamaisen odotuksen". Käskin koiran maahan ja itse asetuin remmin mitan päähän seisoskelemaan. Pienen odotuksen jälkeen käsky ja koira nousi reippaasti sivulle. Siitä muutama askel hyvässä seuraamisessa tuomarin eteen. Perusasennossa tuomarille lyhyt esittely ja tämän jälkeen hetken odotus, että toinen koira meni paikallaoloon. Ja kun Alma piti hyvää kontaktia, niin siitä yht`äkkiä yllättäin superpalkka nameilla, joista seurasi kahden tennispallon leikki. Kuumuudesta huolimatta tyttö leikki kivasti ja lopetin leikin heti kun ilmestyi ensimmäin merkki väsymisestä ja juoksimme tämän jälkeen kilpaa autolle. Ylipäätänsä tyttö on kiva ja vapautunut, vaikka kentällä oli toinen koira. Ei ota toisesta koirasta laisinkaan häiriötä, eikä myöskään kiinnostu pärisemään. Eri asia on kun Alma istuu autossa. Kuka nyt ei omaansa vahtisi ;)
Hiukan mietittiin eri palkkanantotapoja Almalle ja nousi esiin, että ihan varteenotettava keino olisi pudottaa nami koiralle omasta suusta...iiik : "se on taas kouluttanu Almaa kun on vatsataudissa" ;))), joten päädyttiin, et Almalle palkka tulee edelleen pudottamalla tai saalistaen kädestä ja mihin ennenkaikkea minun olisi tärkeää keskittyä, niin sen merkkaussanan käyttöön oikeasta suoritteesta. Siis ensin merkkausasan ja sitten vasta palkka!! Merkkaus-sanan jälkeen ei niinkään väliä mistä palkka tulee ja silloin palkka voi tulla viiveelläkin.
Ennen kentälle tuloa olin tehnyt Almalle 500 metrin pituisen jäljen kisamaastoon, minne sitten myöskin teen vastaavanlaisen kisajäljen tulevana torstaina kun Keuruulla on jälkikoe. Jälki ehti vanheta kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin kentän tottistelun jälkeen lähdimme ajamaan sitä. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin vinoon ja nappasi takajäljen. Takajälkeä seurasi melkein liinan mitan, kunnes kääntyi oikeaan suuntaan ja päästiin aloittamaan jäljestys. Kehuin koiraa suullisesti kun valitsi oikean suunnan. Heti jo alussa huomasin koiran hakevan jälkeä hyvin levottomasti, vaikka hyvin nosti ensimmäisen, että sitä seuranneet neljä muuta keppiä. Viimeinen keppi jäi nostamatta, kun kiersi paikan kauempaa .. Kulmia oli kaksi ja ne se teki kohtalaisen hyvin, vaikka jäljestäminen muuten sisälsi paljon ylimääräistä seilaamista. Liekkö vaikeusaste kasvanut, kun jälki oli normaalia vanhempi ja lämpötila erittäin kuuma. Eipä mitään, hyvä harjoitus taas ja kunhan sää viilenee, niin eiköhän kaikki kepit nouse ;). Jäljestäminen kesti kaikkinensa noin kolmetoista minuuttia.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Peltojälkeä ukkosen käytyä

Mentiin Hanniksen kanssa naapurin heinäpellolle, josta oli rehua ajettu viikko sitten. Maapohja oli kovaa, mutta tuoretta pehmeätä kymmensenttistä heinää kasvoi tasaisena alustana. Sateen jälkeen maa oli märkä. Tein arviolta 300 metrin jäljen Almalle. Tarkoitus oli tehdä sellainen kepinnostatusjälki, lyhyt ja mieleinen. Jälki vanheni parisenkymmentä minuuttia. Aloituksessa näytin jäljen koiralle. Hyvin lähti etenemään ja ensimmäinen kulma oikealle oli heti 20 metrin päässä. Kulman tekii siististi. Kulmia oli jäljelle vielä viisi kappaletta, neljä oikealle ja yksi vasemmalle. Ensimmäisen kulman jälkeen olikin heti keppi, hyvin nosti ja toi minulle. Sitten oli kulma vasemmalle, haeskeli jonkin aikaa, mutta lähti sitten reippaasti etenemään oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen oli suoralla seuraava keppi, hyvin nosti ja siitä palkka. Sitten en enään ollutkaan varma miten jälki jatkui, sillä en ollut jälkeä mitenkään merkannut, joten koira sai olla nyt pääosan esittäjänä. Olin myös suunnitellut alunperin huonosti jäljen reitin, joten jälkeni meni hyvin läheltä Pilan namipalajälkeä, joka oltiin jo ajettu. Namipaloista jäi varmasti voimakas hajujälki, jonka koira sitten sieppasi etäämmältä ja poikkesi Pilan jäljelle. Seurasi sitä pienen matkan, ja pissasi päälle. Tämän jälkeen ilman eri käskyä palasi takaisin omalle jäljelle ja jatkoi matkaansa. Välillä luulin että oltiin ihan eksyksissä, mutta aina vain koira nosti seuraavan kepin. Välillä haki isommalta alueelta, mutta palasi sitten aina jäljen päälle. Mitenkään nättiä ei jäljestäminen ollut-mutta ihan sopivaa metsäjäljelle. Onneksi on koira sen verran ahne, että tahtoo löytää niitä keppejä, jotta saapi ruokaa eli sanoisinkio, että keppimotivaatio on kohdallaan. Viimeinen keppi oli merkattu viirillä. Päästin koiran irti ennen sitä, jotten olisi antanut vihjettä . Ihan hyvä ja opettavainen jälki tänään eli annoin koiran tehdä työt, ja itse tulin vain perässä enkä puuttunut mitenkään koiran työskentelyyn. Jäljestäminen kesti noin kahdeksan minuuttia.