Haku 70 kentän takana

Ihan kauhesti hyttysiä, vaikka aurinkoinen ja tuulinen sää tänään. Radan teimme kentän taakse sammaleiseen mänty-kuusi metsään. Meitä oli irronnut neljä ohjaajaa juhannuksen vietosta. oikein sopiva määrä, kun innostusta riittää.

Nyt oli aika ottaa minulle hakutreeneihin kisamainen treeni, jotta oppisin käyttäytymään kokeessa sääntökirjan mukaisesti eli olemaan puhumatta liikoja koiralle ja ohjaamaan koiraa hyvin. Tämänpäiväisissä treeneissä ei minulle kerrottu "ukkojen" piiloja. Noin 160 m radan Alma selvitti kahdeksalla pistolla joista kolme oli löytöä.
Alkuun tuomarille ilmoittautuminen. Tuomari esitteli alueen. Ensimmäinen lähetys vasempaan etukulmaan. Kutsuin koirasn takaisin, kun pisto eteni huonosti ja lähetin koiran toistamiseen. Nyt meni suoraan etukulman takareunaan asti ja pienen etenemisen jälkeen kutsuin koiran pois ja palkkasin keskilinjalla. Sitten oli lähetys vastakkaiselle puolelle, oikeaan etukulmaan. Lähetyksen jälkeen jäin tuijottamaan koiraa, niin että Hannis sai patistella minua liikkumaan radalla eteenpäin. Koira hetken pyöri takakulmassa, kunnes näin, että koira lähestyy minua rulla suussa. Hyvin toi rullan minulle asti, ja turhaan varmistelin liian aikaisin rullan tuomista toisella käskyllä. Laitoin koiralle liinan ja käskyn jälkeen menimme näytölle. Piiilolla oli ukko umpparissa. Otin koiran hallintaan, jouduin toistamaan käskyä muutaman kerran ja kun koira istui vierelläni "tuomari" antoi maalimiehelle käskyn nousta piilosta esiin. "Vapaa" käskyllä vapautin koiran maalimiehen palkalle. Siitä sitten reippaan "tuomarin" perässä keskilinjalle.
Uusi lähetys radan vasemmalle puolelle. Hyvin lähti pistolle, jonkin verran teki takatyöskentelyä, sitten lähti etenemään radalla ja huusin "hyvä" ja kutsuin koiran luokseni. Palkkasin namilla keskilinjalla ja lähetin koiran oikealle puolelle. Nyt pisto oli jäädä radan puoleen väliin, mutta koira korjasi nopeasti ja pienestä etenemisestä taas kehuin koiraa. Kutsuin koiran luokseni ja lähetin vasemmalle puolelle rataa. Itse etenein samaan aikaan radalla verkkaisesti. Siitä tulikin hyvä pisto, kehuin kovin koiraa ja kutsuin sen luokseni. Nyt sain "tuomarilta" vihjeen, että juuri tässä kohden maastoa olisi Alman pitänyt ilmaista "ukko", joten minun tulisi uudestaan lähettää koira samalle alueelle. Lähetin koiran kuitenkin ensin oikealle puolelle, ja nyt oli ekaa kertaa näkyvissä vauhdin hidastumista ja pistokaan ei ollut hirveän syvä. Kun koira palasi tyhjältä pistolta, juotin sen keskilinjalla. Sitten lähetin sen vasemmalle puolelle, juuri sille alueelle josta Alma oli maalimiehen jättänyt nostamatta. Alma eteni hyvällä pistolla takalinjalle, lähti etenemään ja kohta koira tulikin esiin rulla suussa. Rullan toi erinomaisesti ja minulta lipesi "hyvä". Näytöllä otin koiran hallintaan ja taas vasta useamman käskyn jälkeen malttoi poistua maalimiehen luonta minun sivulle istumaan. Nyt sain kuulla, että Alma oli käynyt maalimiehellä jo aikaisemmin, mutta oli jättänyt ilmaisematta hänet, koska olin kehunut ja kutsunut koiraa keskilinjalla. Palasimme keskilinjalle ja lähetin koiran oikealle puolelle rataa. Koira lähti innokkaasti pistolle, eteni radan puoleenväliin ja lähti etenemään siitä suoraan löydölle. Nappasi rullan nopeasti ja toi minulle. Kytkin koiran ja menin sen perässä näytölle. Siellä koira hallintaan ja vasta "vapaa" sanalla maalimiehen palkalle. Treenin kesto noin kolmetoista minuuttia.

Palautetta sain siitä kun minä liikun eteenpäin huonosti keskilinjalla ja liian hitaasti reagoin koiran huonoihin pistoihin, eli minun tulisi koira kutsua nopeasti pois huonolta pistolta, ja lähettää koira uudestaan ja samalla edetä reippaamjmin keskilinjalla.
Sitten minun tulisi siedättää koiraa kehuille. Tähän asti on ollut treeneissä niin, että kehun koiraa aina kun se tekee tyhjää pistoa, mutta silloin kun se on maalimiehellä olen hiljaa ja tänään oli se päivä, kun sitten kehuin koiraa kun se oli maalimiehellä. Ja niimpä koira jätti nostamatta rullan ja palasi luokseni nopeasti. Eli vastaisuudessa minun tulisi treenata koiralla sitä, että kun koira on maalimiehellä, niin kehun koiraa keskilinjalla. Katsotaan jättääkö koira maalimiehen ilmaisematta ja palaa tyköni ilman rullaa suussaan. Siitä tietenkin heti uusi lähetys maalimiehelle niin monta kertaa, että tuo rullan kehuista huolimatta. Eli virhe esiin, jotta päästää korjaamaan.

Häiritsevästi Alma käy maalimiehen nuuskimassa ja naamaa lipomassa, mutta niin se tekee koska maalimiehet ovat tuttuja. Siihen on aika vaikea puuttua, ja ainoastaan siinä tapauksessa voi ruveta kieltämään koiraa, jos "ukko" on selkeästi jonkin pressun alla, tai umpparissa ja koira pyrkii sinne voimakkaasti kaivamalla, muuten olisi vain pyrittävä sietämään nenätökkäilyä. Tietenkin palkka tulisi antaa mahdollisimman kaukana maalimiehen sylistä.

Alma jaksaa hyvin työskennellä, lähtee halukkaasti metsään. Herkästi työskentelee taakseppäin, vaikka alue olisi hyvin tutkittu. Treeni oli kyllä ohjaajalle tosi hyvät ja opettavaiset.

Kiitän kovasti "tuomaria" ja maalimiehiä!

Juhannus ohi ja aika mennä jäljelle!

Jälki vanheni 45 minuuttia ja oli 950 metriä pitkä. Maasto kuivahkoa sammal- ja jäkäläpeitteistä mäntymetsää ja osittain lyhyttä taimikkoa. Jana 40 metriä pitkä. Lähetin koiran kohti janamerkkiä, hyvin eteni puoleenväliin, pikkasen lähti vinoon, mutta oikaisi ja löysi poikkeavan jäljen. Lähti etenemään jäljellä oikeaan suuntaan, mutta sitten korjasi ja lähti takajäljelle. Takajälkeä mentiin autolle asti, seurasin koiraa äänettömänä ja autolla levitin käteni, et mitäs nyt tehdään?

Siitä sitten toiseen yritykseen. Hyvin eteni uudella "janalla", joka oli edellisestä janasta edempänä. Löysi jäljen ja lähti sitä seuraamaan onneksi nyt oikeaan suuntaan. Hyvin pian löytyi ensimmäinen keppi ja siitä runsas palkka. Matka jatkui . Tuli ensimmäinen kulma 100 metrissä vasemmalle. Tarkisteli kulmaa ja teki laajan kaarroksen, mutta hyvin kulman jälkeen haki jäljen. 50 metriä suoraa ja sitten seuraava kulma myös vasemmalle, tarkisteli laajemmalta alueelta, mutta lähti taasen hyvin etenemään jäljen päällä. Sitten löytyikin jo toinen keppi. Siitä palkka ja uusi lähetys. Matka jatkui kunnes tuli ensimmäinen hiekkatien ylitys. Ei tuottanut ongelmia tytöllä, sillä kun tuli vaikeutta lisää jäljestämiseen, laittoi tyttö nenän lähelle maanpintaa. Ja hetken perästä nousi kolmas keppi. Toi kepin hyvin minulle ja siitä palkka. Maasto edelleen muuttui kuivemmaksi, se oli entistä hiekkakuopan pohjaa, jäkäläistä ja lyhyellä sammalkatteelle. Edettiin jäljen ainoaan piikkiin, hyvin jäljesti sen aivan terävään kulmaan asti. Siitä matka jatkui kunnes tuli kulma oikealle ja sen jälkeen hiekkatien ylitys. Jäljen päältä oli ajanut auto, joten mielenkiinnolla odotin, miten jäljestäjän käy, hukkaako jäljen. Alma jäljesti tien ylityksen erinomaisesti ja siitä jatkoimme matkaa melko tiheään mäntytaimikkoon joka oli jäljen vaikein osuus. Etenimme varmaa tahtia, kunnes huomasin, että liina oli kiertynyt silmukalle takajalan ympäri ja se haittasi jo koiran liikkumista. Pysäytin koiran ja selvitin liinan ja totesin, että keskeytys häiritsi vain vähän koiraa. Hyvä treenata näitäkin. Tämän jälkeen löytyikin neljäs keppi. Edelleen oli tiheää taimikkoa ja oli tosi hankala seurata koiraa raapimatta oksiin käsivarsia. Hiekkapohjaa oli näkyvissä runsaasti ja huomasin koiran jäljestävän tarkemmin. Kohta oli kulma edessä vasemmalle. Haeskeli kulmassa melko kauan, ennenkuin teki päätöksen suunnasta, mutta onneksi haki oikean suunnan. Seuraavaksi suoraa noin 50 metriä ja sen jälkeen kulma vasemmaalle. Selvitti kulmaa kauan ja mielestäni ohessa seuraili jotakin muutakin jälkeä. Poikkesi jopa hyvin lähellä sijainneelle tielle, sillä maasto oli niin vaikeakulkuista. Päästin jo liinan irti ja odotin. Onneksi koira palasi takaisin ja sieltä kulmaan ja jäljestäminen jatkui. Meinasi minulta loppua usko, mutta seisoin ainoastaan hiljaa paikoillani, enkä puuttunut koiran tekemisiin ollenkaan. Matka jatkui edelleen lyhyessä tiheessä mäntytaimikossa. Hyvin pian toisessa kohtaa mietin onko koira jäljellä ollenkaan. Todellakin koira jäljesti jotakin muuta , mutta jatkoi sitten oikeaalla jälellä hetken päästä. Edellisen ja seuraavan kepin väliä oli 200 metriä, joten hiukan tyttö saattoi väsyäkkin, kun maastokin oli hapankorpun kuivaa. Mutta kaikesta huolimatta, Alma nosti viidennen kepin loistavasti ja pääsimme loppusuoralle, eli kuudennen kepin etsintään. Muutama kulma oli vielä jäljellä ja ne tyttö selvitti tiiviimmin ja lopulta löytyi se viimeinen keppi. Aikaa jäljestämiseen meni yhteensä 22 minuuttia, jos ei oteta ensimmäistä janaa mukaan . Kulmia oli yhteensä seitsemän ja lisäksi yksi piikki. Seuraavan jäljen teen helpon, että lyhyen, jotta vaihtelevuutta saisin loisto tytölle!!

Hyvää Juhannusta!!
Nyt otetaan lunkisti!!

Tottista torstaina kentällä

Melko kuuma iltapäivä ja ilta. Tyyntä ja täysin pilvetön taivas, ja lämpötila jotakuinkin plus 25 astetta. Uudet narupallot etutaskussa ja hirvenlihasuikaleet rintataskussa. Tänään oli taas tarkoitus kokeilla palkkaamattomuutta jäävistä istumiseen asti.

Alkuun otin ilmoittautumisen. Jatkoin siitä seuraamisen aloituspaikkaan. Siitä seuraamiseen, suoraa noin 40 askelta, täyskäännös, jonkin ajan päästä rytminvaihtelua ja siitä perusasentoon istuminen. Etenimme henkilöryhmään, sielä yksi pysähdys. Henkilöryhmässä otti häiriötä pienesti ihmisistä ja katsekontakti oli nokkivaa, -täytyypi ensikerralla perehtyä henkilöryhmään. Edelleen perusasennosta seuraamiseen ja heti perään jäävistä istuminen. Istui hyvin ja heti käskyn kuultuaan ja siitä nopeasti koiralle namipalkka. Palkkausta kasvatin palloleikillä ja Alma kivasti suhtautukin uusiin leluihin. Niitä tietty oltiin jo kokeiltu edellisenä iltana-hyvä vinkki Hannikselta!

Istumisen jälkeen otin maahanmenon juoksusta, koska sitä olimme hinkanneet koulutusviikonlopun aikana. Hyvin meni maahan, nopeasti heti käskystä eli apua tuli pienestä herättelystä temppuun. Siihen otin myös luoksetulon suorapalkalle ja ei siinäkään moittimista. Siitä sitten juosten liikkeestä seisomiseen apujen kanssa. Työnsin aluksi namia suuhun heti käskyn jälkeen, ja koira kyllä pysähtyi, mutta lähti perään askeltamaan. Niitä muutama, ennenkuin sain ohjeen olla antamatta namia käsiavun ja käskyn yhteydessä. Uusi yritys ilman namia, pelkällä käsimerkillä ja käskyllä. Nyt onnistui paremmin, kunhan vaan muistan myös juosta lyhyemmällä askeleella ja jäädä paikoilleen juoksemaan heti pysäytyksen jälkeen. Laukkaan kuin Ivan Palapaisti, hirrrrveet loikat, eli siis pinnemmätkin riittäisi.

Lopuksi eteenmeno ja valmisteleva osuus syyniin. Hetsasin alkuun, jotta saataisiin virhe näkyviin, mitä sitten päästäisiin korjaamaan. Seuraaminen oli taasen ihan melko alusta lähtien edistämistä. Yritin korjailla seuraamista käännöksin, pysähdyksin ja välillä rinnasta tuuppimalla. Lopulta sain palkattua koiran hyvästä seuraamisesta ja tämän jälkeen sanan tien valmisteleva osuus uudestaan. Nyt onnistuikin jo paremmin seuraaminen ja pääsin koiran lähettämään eteen suorapalkalle. Kiitokset Hannikselle ohjauksesta! Treenien kesto tänään 12 minuuttia.

Almalta olisi aika vaatia jotakin pientä vastinetta sen viettämälle luxuselämälle!!

Tottelevaisuus koulutusviikonloppu

Oriveden Uuhiniemessä 19-20.6.2010

kouluttajana Sari Niiranen

Mukana kymmenen koirakkoa ja jokunen kuunteluoppilas. Puitteet onnistuneelle tilaisuudelle otolliset, vihreä nurmipohjainen koulutuskenttä ja hyvä sää, kivaa seuraa tutuista, puolitutuista ja tietenkin uusista tuttavuuksista. Ja kouluttajana erittäin miellyttävä ja hyvin kuunneltava pitkän linjan koirankouluttaja Sari Niiranen. Viikonlopun aikana paneuduttiin jokaisen koirakon omiin ongelmiin ja eri koulutusvaiheisiin tottelevaisuudessa.

Lauantaina otin Alman kanssa seuraamisen ja jäävät
Kisatilanteessa palkattomuus liittyy monesti ensimmäisen jäävän liikkeen epäonnistumiseen eli istumiseen. Näin meille on käynyt jo kahdessa kisassa ja treeneissä taasen liikkeistä istuminen on varmimpia suoritteitamme.

Sari opasti, että jos jäävistä istuminen on ongelma, niin me ohjataan koira tekemään virhe, jotta päästään korjaamaan ja työstämään virhettä harjoituksissa. Sari antoi ohjeet minulle, kuinka tuoda koira kentälle, jotta saataisiin liikkeistä istumiseen virhe. Nostatin koiraa vähän tullessa, mutta en päästänyt leluun asti kiinni, vähän kiepitin lelulla, otin pienen pätkän seuraamista ja siitä pelkkä suullinen kehu. Otin myös joitakin pysähtymisiä. Tämän jälkeen vein koiran aloituspaikalle ja ohjasin koiran normaalisti jäävistä istumiseen. Tälläerää koira teki hyvän istumisen. Sari neuvoi että jos koira ei olisi tehnyt istumista, niin sitä oltaisiin jääty hinkkaamaan niin kauan, kuin temppu olisi onnistunut. Jos koira menee ”istu” käskyn kuultuaan maahan tai seisomaan, palataan koiran tykö ja laitetaan koira istumaan. Siirrytään etäämmäksi koirasta ja annetaan suullista kehua. Palataan koiran tykö ja tehdään temppu uudestaan. Harjoituksessa kannattaa valmistelevan osuuden, eli seuraamisen jättää tosi lyhyeksi. Toistoja tehdään niin kauan kuin koira tarjoaa oikeaa suoritusta ja sitten vasta nami-tai patukkapalkka. Jos istumiseen puututaan voimakkaalla pakotteella, niin yleensä se saadaan seisomaan senkin takia eli Sarin mielestä istumiseen ei kannata ottaa ns voimakasta säikyttelytekniikkaa ollenkaan mukaaan. Kun se on jäävistä ensimmäinen liike, niin siihen tulisi saada koiralle rento lähtö. Jos vire laskee, niin laskekoot, sillä oikea liike on tultava. Ja oikeasta liikkeestä mieletön biletys.
Jäävistä maahanmenon voisi Alma tehdä nopeammin ja voimakkaammin. Käskyn jälkeen voisi nopealla sormen päiden kosketuksella selkään saada sitä nopeutta. Pienen herätyksen jälkeen on hyvä heti palautella koiraa, jottei sille jää mitään huonoa mielentilaa päälle.

Sari sanoi että Alman perusseuraaminen on hyvällä tolalla, joten tulisi keskittyä palkkaamisen vähentämiseen. Almaa ei tarvitsisi palkata niin paljoa kuin minä nykyisin palkkaa. Ihan hyvin hänen mielestään palkkaan koiraa, eli otan ytimekkään ja lyhyen leikin patukalla, mutta kaikki välipalkkaukset namilla voisi jo jättää pois. Koira kun on jo kisaiässä niin sen tulisi kestää pikkaisen pitempään palkkaamattomuutta. Eli palkkailen turhaan hyvästä leikistä, hyvästä irrotuksesta ja palkkaan jopa kesken kaiken välinamilla. Eläydyn hyvin palkkaamiseen ja myös ohjaan hyvin koiraa. Tuen koiraa pistämällä itseni likoon, ja palkkaan kun se tekee hyvässä vireessä, mutta kohtuus siinäkin. Treenit kannattaa tehdä sen verran systemaattisemmaksi, ettei palkkaa liikaa tai liian vähän koiraa.

Sarin mielestä Alma saa uida kuin kala vedessä, eli pieni vaatiminen ei varmasti olisi pahitteeksi. Vaatiminen taas voisi nostaa sitä paljon kaivattua virettä lisää. Ohjaaja voisi herkemmin ”suuttua”, mutta varovainen täytyy olla ja pyrkiä Alman kohdalla hiuksen hienoon tunnusteluun. Kun suhde koiraan on hyvä, niin sitä ei pidä mennä rikkomaan liian kovilla pakotteilla vaan pienellä puristelulla. Huomauttamisella saisi koiralle kerrottua, että se oli käsky eikä kehoitus ja on toimittava käskyn mukaan ja reippaasti. Tavallaan näin menttelemällä voisi löytyä uutta volyymiä koko suoritukseen. Ei myöskään herätellä koiraa vasta kentällä, vaan jos koira tarvitsee enemmän aikaa virittyäkseen tekemiseen, niin käydään kävelemässä ennen kuin koira tuodaan kentälle. Tuodaann kentälle ainoastaan valmiksi viritetty koira.

Sunnuntaina oli Almalla vuorossa eteenmeno ja hypyt

Ongelmana meillä Alman kanssa on ollut valmisteleva osuus eteenmenossa, eli koira edistää. Liinalla en ole edistämiseen puuttunut, koska otan aina liinan pois ennen temppua, jotta koira ei kompastuisi eteenmenon juoksuosiossa siihen. Sari ohjeisti, että liinan tilalla kylläkin voisin käyttää lyhyttä narua, mitä koira ei edes huomaa, ja puuttua sillä edistämiseen.

Sari antoi myös toisen vaihtoehdon eli voidaan myös palkata koira hyvästä seuraamisesta, eli ei palkata koiraa vasta eteenmenon suorapalkalla vaan ensimmäinen palkka tulisi jo ohjaajalta valmistelevassa osuudessa. Tehdään toistoja niin kauan, että koira rupeaa odottamaan palkkaa ohjaajalta seuratessa eikä koira pelkästään odota sitä lupaa mennä eteenmenopaikalle.

Sari varoitteli että ei pidä pelätä rikkoa niitä asioita, jos esimerkiksi jonkin liikkeen valmisteleva osuus on huono. Pilkotaan temppu pieniin osiin ja tehdään töitä siinä missä on se huono alue, eikä niin, että junnataan koko liikettä. Jos eteenmenon maahanmeno on heikko, niin harjoitellaan maahanmenoa esimerkiksi jonkin leikin yhteydessä. Opetetaan koiralle käskyn merkitys eli että se tarkoittaa että ”NYT HETI” eikä vasta viidentoista askeleen jälkeen. Opetetaan nopeutta temppuun ohjaajan omalla ohjaamisella ja äänen käytöllä.

Eteenmenon maahanmenon maahanmenossa esimerkiksi hetsataan patukalla ja patukka piiloon ja käsky ja välittömästi koiralle palkka. Jos patukkaa ei laita käskyn ajaksi piiloon, niin temppu saattaa hidastua, kun koira menee saalille.

Tänään kuitenkin Alman eteenmenon maahanmeno oli hyvällä mallilla, joten siihen ei puututtu.

Sari antoi myös ohjeita kuinka suhtautua eri kentillä erilaisiin esteisiin, sillä se on meille ihan ajankohtainen asia, kun aina ei pääse kisapaikalla ennakkoon kokeilemaan niitä.
Hän sanoi, että kun tullaan vieraille esteille koiran kanssa, niin lähtökohtasesti koiran tulee hypätä esteet. Koiran tulisi tietää mitä ”hyppy” ja ”tuo” tarkoittavat. Koiran epävarmuutta esteistä ei tulisi tukea sillä, että juoksee ne ensimmäiset kerrat edestakaisin läpihyppynä, koska silloin koira pääsee sieltä, mistä aita on matalin. Auttamallakin koiran tulisi itsenäisesti ylittää esteet ja itsenäisesti myös palata sieltä. Ohjaaja ei saisi mennä lähetyspisteen toiselle puolelle. Jos koira teknisesti osaa hypätä, niin ei sillä saa olla mahdollisuutta valikoida tuttuja ja vieraita esteitä.
Sarin mielestä kannattaa tehdä paljon vierailla esteillä käyntejä, että häviää esteen merkitys ja näin tehdä sitä suoritusvarmuutta. Ja auttaa koiraa korkeintaan esittelemällä esteet paluuhypyn yhteydessä. Eli ohjaaja tulee koiraa vastaan esteelle ja taputtaa käsillä esteen harjalle kutsuen koiraa.
Tänään Alma hyppäsi hyvin, paitsi A esteeltä palasi hyppyesteen kautta. Se valikoi mukavemman esteen paluuhyppyyn. Heti perään otin korjaavan liikkeen ja kun se nosti kapulan suuhunsa, kävin vielä esteen päällä taputtelemassa merkiksi Almalle. Sari sanoi että minun olisi pitänyt heti puuttua koiran väärään suoritukseen, eli jo koiran pään asennosta arvata minne se oli matkalla ja lähteä menemään nopeasti vastaan huutaen ja kieltäen koiraa ja kun koira olisi perääntynyt, niin nopeasti olisin siirtynyt esteen taakse taputtelemaan esteen ylityskohtaa koiralle merkiksi että tänne. Alma kyllä meni tänään voimakkaasti esteille ja samalla vauhdilla palasi. Hyppyharjoitusten yhteydessä en ottanut eteen istumisia, vaan päästin suoraan palkalle. Ohjeeksi Sari vielä antoi että Almalle vähemmän hyppyjä vastaisuudessa, mutta laadukkaampia, eli kokonainen suoritus kerrallaan. Sitten kannattaa antaa virheen tulla, jotta päästään sitä korjaamaan. Virheiden löytämiseksi voisin kokeilla laittaa esteet toisiinsa kiinni ja sitten hyppyyttää ja katsoa valikoiko koira eri esteen paluuhyppyyn. Myös esteiden paikkaa treeneissä kannattaa vaihdella, sekä vinoja kapulan heittoja ja tuonteja viljellä. Haasteet saattavat myös nostaa koiran virettä.

Jos paluuhyppy on hidas niin voidaan käydä tapauttamassa ylityskohdalta estettä, kun koira on ottanut kapulan suuhunsa ja samalla antaa suullista kehua, sekä ääntä ja tämän jälkeen ohjaaja lähtee juoksemaan esteestä ja koirasta poispäin.
Esteet ovat ylipäätänsä koiralle vaativia suorituksia, joten niitä ei kannata Sarin mielestä harjoitella hirveän paljoa, vaikkakaan koira ei millään muulla tule varmaksi kuin juuri niitä harjoittelemalla. Kannattaa hypyt tehdä niin suoritusvarmoiksi, ettei tarvitse ylimääräisiä hyppyjä treeneissä tehdä. Aikuista koiraa hyppyytetään aina täyskorkeilla esteillä. Jatkuvassa ylläpitotreeneissä ei tarvitse pitää hyppyjä jos pohjat on tehty hyvin. Ainoastaan silloin, kun kisa lähestyy otetaan esteet.

Minä kiitän koulutuksen järjestäjiä erittäin mielenkiintoisesta viikonlopusta!! Toivottavasti näemme vielä samoissa merkeissä uudestaan!

Esineruutua keskiviikkona

Tehtiin Hanniksen kanssa esineruutu täyteen kokoonsa (50x50) "Peurapaikalle". Alueen tallomisessa olivat apuna myös Hanniksen lapset Lenni ja Liinu. Kova tuuli kävi esineruudun vasemmalta reunalta. Hannis vei Almalle esineet piiloon niin, etten tiennyt niiden paikkoja ja en ollut myöskään tietoinen millaisia esineitä alueella oli. Lähetin koiran oikealta etukulmasta. Koira lähti innokkaasti hakemaan, eteni ruudun puoleen väliin ja jäi luultavasti poikittaiselle jäljelle. Kutsuin koiran kohta pois ja lähetin uudestaan. Jäi taas ruudun keskelle pyörimään, kunnes muutaman minuutin jälkeen siirtyi vasemmalle takakulmaan ja nappasi sieltä kankaisen lompakon. Toi minulle asti ja vaadin tälläerää luovutuksen eteen istuen, kun muuten koiralla on ollut vapaa luovutusasento. Siirryin koiran kanssa ruudun etureunan keskikohtaan. Lähetin koiran toisen esineen etsintään. Esineruudussa oli pieni mäennyppylä keskellä, joten koiraa ei välttämättä nähnyt koko aikaa ja nyt suurelta osin Almaa veti jokin haju esineruudun ulkopuolelle, vasemmalle. Toinen esine löytyi läheltä oikeaa esineruudun reunaa. Alma haistoi sen kun oli tulossa minua kohden pois esineruudusta. Koira toi esineen minulle hyvin eteen istuen. Sitten lähetin koiran vasemmasta etukulmasta viimeisen esineen etsintään. Eteni hyvin takareunaan ja jäi haeskelemaan sinne. Minuutit kuluivat ja sitten koira hävisi kukkulan taakse. Kutsuin koiran luokseni ja lähetin uudestaa. Koira onneksi lähti halukkaasti ja eteni taasen vasemmalle takareunaan, mistä oli jo esineen tuonut. Kysyin Hannikselta mahdollista viimeisen esineen paikkaa ja hän neuvoi, että se on keskellä ruutua. Kutsuin jälleen koiran pois ja etenin itsekkin syvemmälle ruutuun. Johdattelin koiraa tuulen alapuolelta etsimään esinettä. Hyvin pian taas koira meni vasemmalle kulmaan. Sieltä onneksi alkoi palata kohti minua ja jäi pyörimään esineruudun keskelle. Liikuskeli nyt suurin piirtein esineen lähelle, ja en puuttunut koiran työskentelyyn, vaan annoin sen haeskella. Mutta kun tulosta ei alkanut syntymään ja koira taas eteni esineen läheisyydestä kauemmaksi, kutsuin jälleen koiran luokseni. Taas uusi lähetys ruutuun. Koira lähti edelleen halukkaasti työskentelemään nenä lähellä maata. Jännittyneenä odotin hiljaa ja toivoin, että viimeinkin osuisi esine kohdallensa. Ja sitten yht`äkkiä se oli siinä. Koira nappasi esineen, toi sen minulle ja siitä superpalkka ja hurjasti suullista kehua. Kokonaisuudessaan esineruutu kesti meillä tänään yli viisitoista minuuttia, eli ylitimme reippaasti kisa-ajan. Toisaalta harjoitus oli hyvä ja kiva oli nähdä, että koiralle on myös sitä kestävyyttä tullut iän mukana lisää ja pieni vaatiminenkaan ei sitä säikäyttänyt :) . Kiitokset Hannikselle ohjeistuksista!

Jälkeä Vanhasten hiekkakuoppien takana

Tänään jäljen pituus 950 metriä. Sää oli tyyni, harmaa että kostea, mutta onneksi ei satanut. Hyttysiä vallan liikaa ja niiden puremalta ei välttynyt, vaikka olisi niellyt purkillisen Offia. Jälkeä vanhetin tunti kymmenen minuuttia, kun samalla lenkitin koiraa tänään toistamiseen ja puhuin puhelimessa. Janan olin tehnyt rapiat 40 metrin pituuteen. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin kaksikymmentä metriä, kunnes lähti hiukan vinoon. Pidätin hiukan liinasta ja koira korjasi. Nappasi jäljen edestänsä ja lähti kuin lähtikin oikeaan suuntaan. Hyvin pian tuli ensimmäinen keppi, jonka olin laittanut suopursujen sekaan. Hyvin nosti sen ja siitä palkka. Matka jatkui ja tulin ojan ylitys. Ojien ylityksiä oli jäljellä kolmessa kohtaa ja ne eivät tuottaneet vaikeuksia koiralle, ohjaajalle kylläkin kenkien kastumisena. 200 metrissä oli toinen keppi, jonka nosti hyvin, kuten loput neljäkin keppiä.Kerran oli hiekkatien ylitys. Jäljelle olin tehnyt kuusi kulmaa ja yhden piikin. Koira selvitti ne hyvin, eli osan kulmista meni tiukasti jäljen päällä ja osan tarkasteli laajemmalla kaarella. Koira eteni koko matkan tasasta reipasta vauhtia, eikä osoittanut minkäänlaista väsymisen merkkiä. Olin viimeisen kepin merkannut nauhalla ja siksi varmuuden vuoksi päästin liinasta irti, etten olisi mitenkään sitä koiralle kertonut. Olen nimittäin huomannut, että helposti rupean jarruttamaan koiraa viimeisellä kepillä, jotta jälki päättyisi onnistumiseen. Nyt olen hiukan ajatustani siitä muuttanut, eli en välttämättä tarjoakkaan koiralleni aina onnellisia loppuja, koska koira osaa, niin myös epäonnistumisia voi ja saa tulla mukaan. Jos viimeinen keppi jää nostamatta ja palkka siltä osin saamatta, niin mitä sitten, työskennelkööt seuraavalla kerralla sitkeämmin, jotta loputkin herkut tulee syötyä. Mut tänään tyttö oli hyvä ja toivotaan, että meno jatkuisi samanlaisena. Jäljen ajo kesti 19 minuuttia.

Erikoisnäyttely Järvenpäässä

Lauantaina, 12.6.2010 oli dogo argentinojen neljäs virallinen pääerikoisnäyttely Monografia Finlandia 2010. Paikkana oli jo tutuksi tullut Järvenpään Vanhankylänniemen Kartanon nurmikenttä. Olimme saapuneet paikalle jo edellisenä iltana ja yövyimme matkaperävaunussa. Näyttelypäivän aamu valkeni tuulisena, harmaana ja sateisena. Dogoja näyttelyyn oli ilmoittautunut 54 kappaletta. Tuomarina toimi argentiinalainen Mario Loza ja hän oli varustautunut Suomen kesään pitkällä kaulahuivilla . Ja toden totta oli kylmä, jos yhtään seisoskeli pitempään paikalla.

Almasta tuomari tykkäsi sen verran, että se sai AVO EH:n. Espanjan kielisestä arvostelusta ymmärsin, että tytöllä on köykänen pää ja aivan liian pigmentoitunut iho.

Näyttelyn loppupuolella, ennen kasvattaja-ja jälkeläisluokan arvostelua, kävimme Alman kanssa vastaanottamassa Dogo Argentino Clubin puheenjohtajalta, Lari Laineelta, meille Dogo Argentino Club Finlandian myöntämän kunniakirjan, kaularemmin ja talutushihnan. Kunniakirja myönnettiin dogo argentino -rodun ensimmäisestä koulutustunnuksesta palveluskoirakokoeista, jonka me Alman kanssa saavutimme viime syksynä 2009 (HK1). Kiitän tästä hienosta huomionosoituksesta Dogo Argentino Club Finlandiaa ja lupaan jatkossakin tuoda rotuamme esille vastaavassa merkeissä. Kiitokset!!

Maanantaina tottistelua ja peltojälki

Tänään Isossa Kirjassa nurmikentällä oli tarkoitus tarkastella Alman perusasennon ja seuraamisen kontaktia. Tytöllä on tapana silloin tällöin ns "nokkia" ja siihen on ollut vaikea puuttua, koska se tapahtuu hyvin nopeasti. Alkuun perusasento ja sen katsekontaktin kestoa. Yhdesti katse tipahti ja annoin Almalle muistutuksen, koira korjasi nopeasti ja annoin palkan. Pienessä häiriössä koiran pää pysyi paikallaan, kuono ylös suunnattuna, mutta silmät pyörivät päässä ympäristöä tarkkaillen. Lisäsimme vielä enemmän häiriötä ja taas pääsin yhden kerran korjaamaan ja siitä heti palkka koiralle. Kehuin myös koiraa suullisesti, mutta lopetin sen nopeasti, koska silmät pyörivät edelleen päässä. Odotettiin hetkeä, jolloin katse olisi suunnattu kasvoihini ja siitä palkka. Sitten annoin käskyn "seuraa" ja lähdimme etenemään suoraa, muut tarkkailivat kontktin tippumista. Otin muutaman juoksuaskeleen ja hidasta kävelyä ja istumisen josta uudestaan liikkeelle ja siitä merkkaussana ja patukka palkka. Jonkin aikaa kahden patukan leikkiä jonka jälkeen uudestaan perusasentoon ja nyt minun tulisi itse myös seurata koiran kontaktia, eli kameljonttimainen katse koiran silmiin....nyt oli seuraaminen ja kontakti napakampaa ja siitä palkka. Mutta nyt tulikin selkeesti ohjaajan virhe esille, eli minä laitan käden jo palkkataskuun, ennenkuin sanon merkkaussanaa oikeasta suoritteesta. Eli ensin merkkaussana, sitten vasta kaivetaan patukka esiin....niin helppoa kirjotettuna, mutta niin vaikeaa käytännössä. Sitten taas väliin kahden patukan leikkiä, jonka jälkeen uudestaan seuraamiseen. Nyt annettiin seuraamiseen häiriötä, ja yritettiin päästä virhettä korjaamaan. Joitakin kertoja putos kontakti, ja pääsin koiraa muistuttamaan, mutta minun antamani muistutus oli kaikkea muuta kuin oikeanlainen. Ensinnäkin remmini meni selän takaa oikeaan käteen ja koiralle antamani muistutus katsekontaktin tippumisesta muuttui napakasta nypystä löysäksi ja vetäväksi nypyksi, millä ei ollut kovin suurta merkitystä koiran toimitaan. Nyppäsyn annoin myös liian myöhässä. Onneksi kuitenkin palkkasin koiran heti nypystä, joten yritelmä oli kohtalaisen positiivinen koiralle. Otin kerran vielä toiston ja koiraa häirittiin seuraamisen aikana ja onnistuin paremmin. Koiralleni en pakotteita ole kovinkaan monta kertaa seuraamiseen antanut, joten siinä on myös sellainen henkinen este. Sitten sain ohjeita oikeanlaiseen remmiotteseen seuraamisessa, jotta muistutus koiralle onnistuisi paremmin. Eli remmistä kiinni vasemmalla kädellä noin kymmenen senttiä koirasta ja remmin loppuosa vapaana perässä.

Seuraavaksi otin luoksetulon suoraan patukkapalkalle, jotta sain polun seuraavalle liikkeelle, eli eteenmenolle. Kummatkin temput otin ylipitkille matkoille, sille se mahdollisuus oli Isossa Kirjassa. Luoksetulo oli voimakas ja räjähtävä, eli tällä hetkellä vauhtiin ei ole lisättävää.

Eteenmenon valmisteleva osuus on meillä pienoinen ongelma, johon tänään puututtiin käännöksillä ja uudestaan lähtemisellä seuraamiseen. Täytyisi hakea hyvä seuraaminen josta siten palkkana tulee käsky "eteen". Olen liian lepsusti suhtautunut eteenmenon seuraamiseen ja tässä nyt sitten on tulos, koira edistää aivan kauheesti. Jouduin ensimmäisessä eteenmenossa useaan otteeseen aloittamaan seuraamisosion uudelleen ja kun viimein seuraaminen onnistui koira lähti hyvin etenenmään suoraan palkalle. Seuraavan eteenmenon otin maahanmenon kanssa. Nyt taas harjoiteltiin sitä hyvää seuraamista muutaman kerran, kunnes lähetin koiran matkaan. Koira eteni hyvällä vauhdilla kauaksi, kunnes käskin maahan. Koira jäi puolittaiseen maahanmenoasentoon ja siitä valui hitaasti maahan. Vapautin koiran palkalle ja sain hirveät huudot, kun palkkasin koiran hitaasta maahanmenosta. Juup, tiesoin tekeväni väärin, mutta kun osa suorituksesta oli niin minua innostavaa, kuten se nopea eteen juokseminen. Sitten oli vielä pakko tehdä yksi eteenmenon maahanmeno. Valmistelevassa osuudessa taas hinkattiin, kunnes päästin koiran matkaan. Nyt oli maahanmeno reippaampi ja koira sai juosta luokseni palkalle heti sen jälkeen, samalla kun minä juoksin vinoon sivulle.

Tottistelu kesti yhdeksäntoista minuuttia.

Jäljen tein hiukan myöhemmin kauemmaksi nurmikentälle. En vanhentanut sitä kovinkaan kauan ja jäljelle tuli kaksi kulmaa ja kaksi tien ylitystä ja pituutta kait oli sen 250 metriä. Tyttö oli innokas, kun laitoin valjaat autossa päälle. Jäljen alun näytin koiralle ja koira lähti hyvää vauhtia etenemään nenä maassa. Kohta löytyi ensimmäinen keppi. Lähetin koiran uudestaan jäljelle. Hyvin eteni koko matkan, nosti kaikki loput kepit, josta palkkasin namein ja vasta lopussa sai namin lisäksi patukkapalkan. Missään kohden jäljellä ei ollut mainittavaa ongelmaa ja kulmat ajoi hyvin, aivan jäljen päältä. Kepin luovutus on hankalaa ainoastaan liinan asettelun kannalta, eli parempi olisi jos koira asettuisi makuulle aina ilmaisussa. Jäljen ajo kesti viitisen minuuttia.

Perjantaina jälki

Illalla seitsemän aikoihin lähdin Alman kanssa "Peurapaikalle". Oli tuulinen, aurinkoinen, mutta melko viileähkö ilta. Tein jäljen melko lähelle tietä, jotten eksyisi metsään. Janasta tuli noin 40 metriä pitkän. Ensimmäisen kepin pudotin 50 metriin ja 100 metrissä oli ensimmäinen kulma. Kulmia tuli jäljelle yhteensä 10 kappaletta. 200 metrissä oli seuraava keppi ja kolmas keppi oli 350 metrissä. Sitten tuli hiekkatien ja kahden ojan ylitykset. 550 metrissä oli neljäs keppi, viides oli 750 metrissä ja viimeinen eli kuudes keppi oli jäljen päässä, eli 1100 metrissä. Jälkeä vanhetin yhden tunnin.
Tuuli oli yltynyt puhaltamaan reippaammin, kun olimme odotelleet jäljen vanhenemista. Asettelin koiran janalle, ja käskin "jälki". Koira lähti aluksi hyvin viistoon, joten jouduin koiran komentamaan takaisin ja lähettämään uudestaan. Nyt lähti jo hyvin etenemään kohti janamerkkiä, sieppasi jäljen , mutta lähti väärään suuntaan eli takajälkeä pitkin kohti autoa. Auton tykönä levitin käsiäni ja sanoin Almalle, "et mitenkäs nyt noin". Almakin oli lievästi hämillään ja aivan selvästi oli valmis yrittämään uudestaan. Mentiin Alman kanssa hiekkatietä kauemmaksi, uudelle janapaikalle. Käskin koiran matkaan, ja se eteni viistosti kohti jälkeä ja nyt lähti reippaasti oikeaan suuntaan kun nappasi jäljen. Vauhti oli hyvä ja hetken päästä nosti ensimmäisen kepin. Kulmat teki hyvin, aina pikkaisen tarkasteli niissä jäljen reunoja. Kuono pysyi koko jäljestämisen ajan lähellä maanpintaa. Hiljalleen löytyivät toinen ja kolmas keppi. Kolmannen kepin jälkeen oli ojan että hiekkatie ylitys. Jännitin vähän, että kuinka käy, hukkaako jäljen, mutta pelkoni oli aivan turhaa. Sitten etenimme neljännelle ja viidennelle kepille ongelmitta, hyvin Alma nosti nekin. Viidenneltä kepiltä oli matkaa viimeiselle kepille 250 metriä, ja välissä oli vielä kaksi kulmaa ja ojan ylitys. Hienosti tyttö selvitti itsensä jäljen loppuun ja nosti sen kuudennen kepin.
Oli kyllä melkosen loistava tyttö tänään. Tämä oli ensimmäinen näin pitkä jälki Almalle. Aikaisemmin jäljet ovat olleet korkeintaan 800 metrin pituisia. Koirassa en huomannut väsymisen merkkiä eli kyllä reippaasti pitempää ja haasteellisempaa jälkeä voinen tytölle tehdä, eli suotta mä sitä arkailen, sillä tyttö kyllä jaksaa. Jäljen ajo kesti tänään 20 minuuttia, jos mukaan ei lasketa ensimmäistä janatyöskentelyä ja takajäljen ajoa.

Treenit torstaina koulutuskentällä

Menin Alman kanssa tottistelemaan, vaikka oli pitkä ja rasittava automatka takanamme. Olimme lähteneet aamulla yhdentoista aikaan Punkaharjulta ajamaan kotia kohti ja vasta puoli viideltä oltiin Kolhossa. Kiireesti pakkasin palkkanamit ja koiran uudestaan autoon ja ajoin Keuruulle kentälle. Ajattelin että koiran täytyi olla väsynyt, sillä päivän aikana se ei ollut ummistanut silmiään edes hetkeksi. Toisaalta oli ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka koira toimisi kisoissa, jos takanapäin olisi pitkä automatka kuumassa autossa.

Viimeiset treenit olivat onnistuneet vaihtelevasti jäävistä istumisen kanssa kotona. Nyt olivat taas vaihteeksi kisamaiset treenit vuorossa, ainakin sinne istumiseen asti. Aluksi kentällä otimme "tuomarille" ilmoittautumisen ja sen jälkeen lähtöpaikkaan odottelemaan, että kuviteltu toinen koirakko menee paikkamakuuseen. Koira istui perusasennossa napakasti ja "seuraa" käskyllä lähti reippaasti liikkeelle. Kymmenen askeleen jälkeen ammuttiin kaksi laukausta, koira ei reagoinut niihin laisinkaan. Täyskäännös ja kymmenen käyntiaskelta, tämän jälkeen muutama juoksuaskel ja sitten vielä hidas kävely. Vielä lyhyt matka normaalia kävelyä ja sitten pysähdys perusasentoon. Edelleen jatkoimme palkatta seuraamista henkilöryhmään, tehtiin kahdeksikko ja pysähdyttiin siellä kerran. Poistuimme henkilöryhmästä ja menimme aloituspaikkaan perusasentoon. En antanut vihjettä koiralle, vaan lähdimme siitä suoraan liikkeestä pysähtymiseen. Annoin käskyn "istu" kymmenennen askeleen jälkeen. Koira istui käskystä ja minä jatkoin matkaa, kunnes katsoin olkani ylitse, että todellako istuiko, kun treenikavereiltä ei kuulunut kommentteja. Sitten menin koirani tykö ja superpalkkasin sen aluksi nameilla ja sitten patukslla. Hienoa Alma!!! Sitten vielä taisteltiin patukasta ja Alma oli innokkaasti mukana leikissä.

Sitten oli vuorossa eteenmeno. Kisoissa koiralle jouduin antamaan kaksoiskäskyn, ennenkuin meni maahan ja kisojen jälkeen olen ottanut usean eteenmenon suorapalkalle ja yhden "maahan" käskyn kanssa. Silloinkin jouduin antamaan toisen käskyn.

Ensimmäinen eteenmenon yritelmä meni seuraamiseksi, kunnes uudestaan lähdimme perusasennon jälkeen etenemään kymmenen askelta, ja kun seuraaminen oli hyvää ja annoin käskyn "eteen". Koira lähti voimakkaasti ja suoraa kohti kentän takareunaa ja kun sain luvan, käskin koiran "maahan". No eipä koira ollutkaan kuulolla, vaan keskittyi suorapalkan hakemiseen maahanmenon sijasta. En antanut toista käskyä, vaan menin koiran tykö, vein sen paikkaan, missä piti mennä maahan ja käskin sen maahan. Koira meni maahan ja annoin vain tästä suullisen kehun "hyvä" ja lähdimme uudestaan yrittämään temppua. Valmisteleva osuus oli ihan hyvä ja annoin käskyn "eteen". Taas koiralla oli hyvä vauhti, eteni suoraan ja nyt käskyn kuultuaan melko nopeasti asettui maahan. Samantien vapautin koiran ja kutsuin palkalle. Tästä Miia antoi hyvän vinkin, että seuraavan kerran kun vapautan koiran maahanmenosta, ilman että menen koiran sivulle, niin silloin minun tulisi siirtyä maahanmenokäskyn jälkeen nopeasti sivuun, jotta koira alkaa ymmärtämään eron sille, että maassa on pysyttävä, jos ohjaaja tulee eteenmenoreittiä pitkin kohti koiraa, mutta jos ohjaaja menee sivuun, on kohta aika juosta palkalle. Itse asiassa hyvä vinkki!! Perään vielä toisen kerran varmistelin onnistunutta maahanmenoa, tekemällä koko eteenmenon uudestaan. Nyt meni taas hienosti ensimmäisellä käskyllä maahan, siirryin sivuun ja vapautin koiran palkalle. Vein koiran autoon ja vielä aivan lopuksi, kun kaikki muut olivat treenanneet, otin koiran kentälle ja käskin sen eteen suorapalkalle. Koira oli tänään hirmu kiva, ei osoittanut väsymystä laisinkaan, muuta kuin sitten aivan lopussa, kun oli kotia lähdön aika, ja sitten vasta seuraavana päivänä. Kiitokset Miialle hyvistä vinkeistä!

Palauttavat treenit haussa tiistaina

Hakutreenit järjestettiin Peurapaikalle ja oli tarkoitus kisakoirille tehdä niinsanottu palauttava treeni lyhyellä radalla. Lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta, pilvetön taivas, aivan tyyntä ja valtavasti hyttysiä. Suunnittelin Almalle radan, johon tulisi viisi löytöä ja yksi tyhjä pisto. Palkkaa oli tarkoitus jaella runsaasti, hirven fileepaloista broilerijauhelihaan. Kuumuudesta ja edellisen kerran palkattomasta koesuorituksesta huolimatta tyttö oli motivoitunut työskentelemään. "Tuomarille" ilmoittautumisen jälkeen, antoi "tuomari" meille luvan aloittaa henkilöetsintä. Lähetin koiran vasempaan etukulmaan. Koira eteni suoralla pistolla piilolle, nappasi rullan ja toi sen minlle asti. Kytkin koiran liinaan ja lähdimme näytölle. Näytöllä otin koiran hallintaan, ennenkuin maalimies palkkasi sen. Toin pois piilolta ja lähetin koiran kesilinjalta oikeaan etukulman. Sielä olikin umpipiilo. Alma löysi piilon helposti. Pyrki umppariin sisälle, mutta kun homma epäonnistui, nappasi rullan suuhunsa ja lähti tuomaan sitä minulle. Hienosti taas toi perille asti ja näytöllä Alma sai palkan maalimieheltä, vasta hallinnan jälkeen. Sitten katsottiin Alman kanssa maalimiehen perään, kun se lähti etenemään takareunaa pitkin seuraavalle piilolle. Palattuamme keskilinjalle, laitoin tytön vasemmalle puolelle tyhjälle pistolle. Pisto ei ollut kovin syvä, mutta kuitenkin koira eteni hyvin radalla, niin hyväksyin piston ja kutsuin koiran pois ja palkkasin. Seuraavaksi lähetin oikelle puolelle. Koira meni viiteenkymppiin ja lähti etenemään kohti seuraavaa piiloa. Löydöstä nappasi rullan ja toi sen minulle. Näytöllä Alma pääsi vasta hallinnan kautta palkalle. Sitten oli vuorossa vasemmalle puolelle lähetys. Otin siihen mukaan etenemistä ja näinollen lähtin koiran hyvän matkaa ennen seuraavaa piilonmerkkiä. Koira meni takalinjalle asti ja siellä jonkin aikaa pyöri, ennenkuin löysi maalimiehen joka oli avopiilossa. Nyt Alma sai palkan heti löydöstä. Viimenen maalimies oli takakulman tuntumassa oikealla puolella. Pistoon otin taas etenemistä ja maalimies palkkasi heti löydöstä. Treenien kesto oli tänään 15 minuuttia. Koira oli kiva ja se työskenteli kuumuudesta huolimatta voimakkaasti. Rullan tuontikin oli erinomaista, eikä pudottanut sitä suustansa liian aikaisin, miten on ollut tähän asti tapana. Se mitä pitäisi ruveta miettimään niin Alman käyttäytymistä piilolla ennen rullan ottamista. En tiedä kuinka kauan vielä maalimiehet sietävät pusuttelevaa dogo argentinoa ;) . Onnistuneet olivat palautustreenit eli kiitokset kuuluvat maalimiehille ja Hannikselle ohjauksesta.

Tottistellen joka päivä

Ollaan päivittäin tottisteltu, vaikka mitään en kiireiden vuoksi ole bloigiin kirjoittanutkaan. Tottistelut ovat pääsääntöisesti tehty pitkän aamulenkin jälkeen, kun koira on ollu vielä lämmin ja samalla olen päässyt treenaamaan fyysisesti väsynyttä koiraa. Ylipäätänsä näin olen toiminut melkeipä aina, kun tottistelu on tapahtunut omassa pihassa. Olen myös miettinyt sitä, mitä Pekka Korri sanoi, että koira tulisi kouluttaa työkoiramaisesti, että koiralle tulisi rakentaa kestävyyttä pitkillä treeneillä ja vaatimusta asteittain lisäämällä. Olen samaa mieltä Pekan kanssa, ja varsinkin Pekan harrastaman rodun kohdalla, mutta jos omistaa koiran, mikä on jalostettu metsästämään itsenäisesti, niin ollaan ihan eri kysymysten parissa, kun pyritään saamaan kestävyyttä siihen koiran työskentelyyn tottiskentällä.
Viikon sisällä olen ottanut joitakin kisamaisia aloituksia treeeneihin mukaan ja venyttänyt sitä palkkaamattomuutta jäävistä istumiseen asti. Jäävistä istuminen epäonnistui Keuruun hakukokessa vaikka liikkeen piti olla Almalle satavarma. Syyksi epäonnistumiseen ilmeni palkkaamattomuus, mitä pääsin testaamaan kotipihalla, että koulutuskentällä kokeen jälkeen. Jos palkkaa tulee runsasti ennen istumistä, tyttö tekee tempun korrektisti, mutta jos namejja ei heru ennen temppua esim seuraamisosiossa, niin tyttö käskyn kuultuaan jää seisomaan. Tietenkin en niitä palkkaamattomia seuraamispätkiä uskalla ottaa montaa päivää peräkkäin, sillä ne voivat huonontaa seuraamista. Nyt sitten täytyy miettiä miten alkaa varmistelemaan sitä istumista. Muut temput, kuten jäävistä maaahanmenot, seisomiset, luoksetulot jne kuten hypyt ovat onnistuneet Almamaiseen tapaan rodunomaisesti :) kisan jälkeen. Melkeimpä sanompa että ihan kuin tytöllä oisi tänäpäivänä vähän viettiä treenatessa. No tietty palkkakin on ollut mitoitettu Alman tyytyväisyysmittaria nostattavaksi.