Voihan kynsi sentään!!

Alman oikean etujalan varpaan ulommainen kynsi lohkesi eilen pahoin ja syvältä. Kynsi jouduttiin poistamaan nukutuksessa tänään Keski-Suomen Eläinklinikalla Palokassa. Nyt tytöllä pidetään sidettä viisi päivää jalassa ja tämän jälkeen puhdistus betadinella ja uuden suojapaketin laitto. Paraneepi viikossa tai parissa jos ei tulehdusta tule. Uiminen ja vapaana lenkkeily KIELLETTY, ainoastaan hihnaliikutusta. Lääkitystä aluksi särkyyn sekä seitsemän päivän antibioottikuuri. Ja lisäksi Alma sai varoajan minkä takia emme voi osallistua kokeisiin tai näyttelyihin 28.7-20.8.2010 välisenä aikana. Meillä oli tähtäimessä Mäntän jälki2 14.8 mutta nyt joudumme sen perumaan :( . Harmin paikka. Aikas muuten tyttömäinen side jalassa Almalla :)

Alma peltojäljellä

Ja sunnuntaina oli taasen Almalla iltapala jälkipellolla. Tyttö hakee pellolta vain vaihtelevuutta jäljestämiseen, sillä meidän lajioimme on edelleen metsäjälki.Siitä löytyy myös kuvanauhaa seuraavastalinkistä: http://noelia.kuvat.fi/kuvat/j%E4lki/Alman+j%E4lki+25.7.2010+kooste.wmv

Kovasti tyttö pitää vauhtia yllä ja kulkee pää melko korkealla. Liekkö syy siinä, kun jälki on melko tuore, noin 20 min vanha. Kerran pysähtyi riistan hajulle, nimittäin juuri ennen jäljen tekoa, tehtiin pellon poikki laukkaavasta pupusta havainto.

Esineruutua ja peltojälkeä

Ilta sitten mukavasti viileni ja Hanniksen kanssa sovittiin, että mennään tekemään "metsälenkin alkuun" esineruutua ja tämän jälkeen naapurin heinäpellolle jälkeä.

Talloimme noin 20x50 metrin kokoisen lohkon esineruuduksi. Paikka on mätymetsää ja pohjana kuivahkoa sammalta ja näkyvyys hyvä takareunaan asti. Hannis kävi piilottamassa Almalle neljä esinettä, kolme hyvin lähelle etureunaa ja yksi esineruudun takareunalle. Tällä erää tiesin esineiden paikan, joten minun oli helppo lukea koiraa. Alkuun otimme "tuomarille " imoittautumisen. "Tuomari" esitti alueen ja antoi luvan aloittaa etsinnän. Ensimmäinen lähetys oli vasemmasta etukulmasta. Hyppäsi risukasan yli ja nappasi jo heti ilmasta esineen hajun ja loikkasi takaisin melko lähelle lähetyspaikkaa ja otti esineen suuhunsa, toi minulle ja palkkasin. Aikaa meni noin 15 sekuntia. Siirryimme keskelle etureunaa, koira oli innoissaan, vähän haukutusta ja lähetys toista esinettä etsimään. Ei mennyt kuin parikymmentä sekuntia kun seuraava lähiesine löytyi ja tästä en palkannut koiraa, vaan lähetin koiran hyvin nopeasti kolmannelle esineelle. Koira meni hyvin läheltä esinettä alueen takareunaan, poikkesi alueelta sivulle, ja kutsuin koiran tyköni. Samalla toivoin, että koira olisi paluumatkalla haistanut esineen. Mutta ei reagoinut vaan tuli luokseni ja seuraava lähetys suoraan esinettä kohden. Taas meni takareunaan asti ja kutsuin koiran pois ja nyt kun koira juoksi luokseni, reagoi esineeseen ja nappasi sen suuhunsa. Toi hyvin minulle asti ja siitä palkka. Kolmen esineen etsintään meni tänään 3 minuuttia 30 sekuntia.

Aina on eri tilanne jos ohjaaja tietää missä esineet ovat, sillä silloin olemme sellaisessa tilanteessa, missä kilpailussa emme ole ja vaistomaisesti pyrimme myös helpottamaan koiran työskentelyä. Mutta kuten Hanniskin sanoi, niin epäonnistumisia ei tulisi pelätä ja koiraa ei tulisi auttaa, vaan antaa koiralle niitä haasteita, sillä tämä koira osaa. Se onnellisesti päättynyt suoritus kertoo vain miten ohjaaja nukkuu seuraavan yön, mutta koiran kehittymisen kannalta se ei aina niinkään ole hyvä. Seuraavalla kerralla on piilotettava esineet niin etten minä tiedä ja näinollen en pääse auttamaan koiraa. Mut siltä osin loistava treeni, että lähiesineet löytyivät ja myöskin sain huomata, että koiran paluu esineruudusta

ei ole pelkkää luoksetuloa.

Esineruudusta paikan vaihto naapurin pellolle, jossa kasvoi kymmensenttistä heinää ja pohja oli hyvin kuivaa ja kovaa savimaata. Tein noin 300 metriä pitkän jäljen ja laitoin jäljelle neljä keppiä. Keppien määrä on ollut minulla ollut aina tähän asti vakiot kuusi kappaletta, mikä ei ole mitenkään välttämättömyys, vaan keppien määrää voisi vaihdella. Myös keppien välit voisivat vaihdella paljonkin, sillä varsinkin kolmosluokassa ne ovat pitkiä ja näin ollen koiralla on paljon ajettavaa. Hannis neuvoi, että välillä voisin tehdä metsään lyhyemmän jäljen, vaikka kahdella kepillä, mutta niiden väli olisi pitkä ja sitten vaihtelun vuoksi pitempiäkin jälkiä kuudella kepillä . Sitten tulisi myös harjoitella sitä, että janalta lähdettäessä seuraava keppi ei olisikaan heti 50 metrin päässä, vaan vaikka 150 metrin päässä.

Tänään peltojälki vanheni parikymmentä minuuttia. Kulmia tuli viisi kappaletta; kaksi oikealle ja kolme vasemmalle. Näytin koiralle jäljen alun ja käskyn jälkeen koira lähti reippaasti jäljestämään. Ensimmäinen keppi oli aloituksesta noin 100 metrissä kulman jälkeen. Hyvin nosti ja siitä palkka. Myös loput kolme nosti hyvin. Jäljen neljä perättäistä kulmaa teki laajemmin kaartaen ja varmistellen, mutta kaksi viimeistä oli hyvin siistiä ja tiukkaa. Koira myös muistaa hyvin, mistä kohtaa kepin nosti eli kun tulee uusi lähetys, niin se painaa nenänsä juuri siitä kohta maahan, mistä edellinen keppi löytyi. Jäljen ajaminen kesti noin seitsemän minuuttia.

Mäntässä

Teimme tänään perjantaina lyhyen, mutta innokkaan vierailun Mäntän Seudun Palveluskoirien koulutuskentälle Haukkulaan, joka sijaitsee raviradan välittömässä läheisyydessä. Koulutuskentän pohja on Mäntässä kiva; lyhyttä tiivistä apilaista nurmikkoa. Ja niinpä kentällä koiran palkkaus onnistuu kahden pallon leikillä erittäin hyvin. Sattui vielä kelikin olemaan loistava, plus 17 astetta lämmintä ja pilvetön taivas sekä viileän raikas tuuli. Auton jätimme raviradan parkkialueelle ja tämän jälkeen ylitimme raviradan kaviouran. Alma sai kontaktin hiittaamassa olevaan hevoseen ja se jo nosti tytön vietin huippuunsa.

Aloitin treenit "kisamaisella odotuksella". Koiran käskin maahan ja itse siirryin remmin mitan kauemmaksi. Pienen hetken päästä käskin koiran sivulle ja palkkasin tytön superpalkalla. Tämän jälkeen varmistin vielä, että hevoset olivat menneet varikkoalueelle ennenkuin päästin koiran remmistä irti, ja aloitin kahden pallon leikin. Kivasti tyttö oli vauhdissa ja innokkaasti leikki- onkin ollut taukoa leikeissä, sillä on ollut jo pitemmän aikaa liian kuuma leikkimiseen. Palloleikin jälkeen otin koiraa pannasta kiinni ja heitin kapulan metrisen esteen toiselle puolelle ja käskin koiraa "hyppy" ja "tuo". Hyppäsi kauniin korkean hypyn, otti kapulan maasta ja hyppäsi hyvän paluuhypyn suorapalkalle. Ja sitten taasen kahden pallon leikkiä. Oli tosi riemuikas leikkituokio, jonka lopetin lyhyeen, kun koira oli vielä innostunut ja kytkin koiran. Tämän jälkeen palasimme autolle.

Täytyypä tehdä kerran viikkoon vierailu tänne, koska kisat Mäntässä ovat edessäpäin. Mutta toivon kovasti, että kisäpäivänä hevosmiehet ravihevosineen ymmärtävät pysyä radalta poissa. Ihan ajatellen heidän omaa parastaan ;)

Tottista ja jälkeä torstaina

Tänään torstaina koulutuskentällä oli paahtavan kuumaa, kunnes pilviverho peitti auringon. Olin toisen koiran parina tuomarille ilmoittautumisessa. Ennen tuomarin kättelyä otin Alman kanssa "kisamaisen odotuksen". Käskin koiran maahan ja itse asetuin remmin mitan päähän seisoskelemaan. Pienen odotuksen jälkeen käsky ja koira nousi reippaasti sivulle. Siitä muutama askel hyvässä seuraamisessa tuomarin eteen. Perusasennossa tuomarille lyhyt esittely ja tämän jälkeen hetken odotus, että toinen koira meni paikallaoloon. Ja kun Alma piti hyvää kontaktia, niin siitä yht`äkkiä yllättäin superpalkka nameilla, joista seurasi kahden tennispallon leikki. Kuumuudesta huolimatta tyttö leikki kivasti ja lopetin leikin heti kun ilmestyi ensimmäin merkki väsymisestä ja juoksimme tämän jälkeen kilpaa autolle. Ylipäätänsä tyttö on kiva ja vapautunut, vaikka kentällä oli toinen koira. Ei ota toisesta koirasta laisinkaan häiriötä, eikä myöskään kiinnostu pärisemään. Eri asia on kun Alma istuu autossa. Kuka nyt ei omaansa vahtisi ;)

Hiukan mietittiin eri palkkanantotapoja Almalle ja nousi esiin, että ihan varteenotettava keino olisi pudottaa nami koiralle omasta suusta...iiik : "se on taas kouluttanu Almaa kun on vatsataudissa" ;))), joten päädyttiin, et Almalle palkka tulee edelleen pudottamalla tai saalistaen kädestä ja mihin ennenkaikkea minun olisi tärkeää keskittyä, niin sen merkkaussanan käyttöön oikeasta suoritteesta. Siis ensin merkkausasan ja sitten vasta palkka!! Merkkaus-sanan jälkeen ei niinkään väliä mistä palkka tulee ja silloin palkka voi tulla viiveelläkin.

Ennen kentälle tuloa olin tehnyt Almalle 500 metrin pituisen jäljen kisamaastoon, minne sitten myöskin teen vastaavanlaisen kisajäljen tulevana torstaina kun Keuruulla on jälkikoe. Jälki ehti vanheta kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin kentän tottistelun jälkeen lähdimme ajamaan sitä. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin vinoon ja nappasi takajäljen. Takajälkeä seurasi melkein liinan mitan, kunnes kääntyi oikeaan suuntaan ja päästiin aloittamaan jäljestys. Kehuin koiraa suullisesti kun valitsi oikean suunnan. Heti jo alussa huomasin koiran hakevan jälkeä hyvin levottomasti, vaikka hyvin nosti ensimmäisen, että sitä seuranneet neljä muuta keppiä. Viimeinen keppi jäi nostamatta, kun kiersi paikan kauempaa .. Kulmia oli kaksi ja ne se teki kohtalaisen hyvin, vaikka jäljestäminen muuten sisälsi paljon ylimääräistä seilaamista. Liekkö vaikeusaste kasvanut, kun jälki oli normaalia vanhempi ja lämpötila erittäin kuuma. Eipä mitään, hyvä harjoitus taas ja kunhan sää viilenee, niin eiköhän kaikki kepit nouse ;). Jäljestäminen kesti kaikkinensa noin kolmetoista minuuttia.

Peltojälkeä ukkosen käytyä

Mentiin Hanniksen kanssa naapurin heinäpellolle, josta oli rehua ajettu viikko sitten. Maapohja oli kovaa, mutta tuoretta pehmeätä kymmensenttistä heinää kasvoi tasaisena alustana. Sateen jälkeen maa oli märkä. Tein arviolta 300 metrin jäljen Almalle. Tarkoitus oli tehdä sellainen kepinnostatusjälki, lyhyt ja mieleinen. Jälki vanheni parisenkymmentä minuuttia. Aloituksessa näytin jäljen koiralle. Hyvin lähti etenemään ja ensimmäinen kulma oikealle oli heti 20 metrin päässä. Kulman tekii siististi. Kulmia oli jäljelle vielä viisi kappaletta, neljä oikealle ja yksi vasemmalle. Ensimmäisen kulman jälkeen olikin heti keppi, hyvin nosti ja toi minulle. Sitten oli kulma vasemmalle, haeskeli jonkin aikaa, mutta lähti sitten reippaasti etenemään oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen oli suoralla seuraava keppi, hyvin nosti ja siitä palkka. Sitten en enään ollutkaan varma miten jälki jatkui, sillä en ollut jälkeä mitenkään merkannut, joten koira sai olla nyt pääosan esittäjänä. Olin myös suunnitellut alunperin huonosti jäljen reitin, joten jälkeni meni hyvin läheltä Pilan namipalajälkeä, joka oltiin jo ajettu. Namipaloista jäi varmasti voimakas hajujälki, jonka koira sitten sieppasi etäämmältä ja poikkesi Pilan jäljelle. Seurasi sitä pienen matkan, ja pissasi päälle. Tämän jälkeen ilman eri käskyä palasi takaisin omalle jäljelle ja jatkoi matkaansa. Välillä luulin että oltiin ihan eksyksissä, mutta aina vain koira nosti seuraavan kepin. Välillä haki isommalta alueelta, mutta palasi sitten aina jäljen päälle. Mitenkään nättiä ei jäljestäminen ollut-mutta ihan sopivaa metsäjäljelle. Onneksi on koira sen verran ahne, että tahtoo löytää niitä keppejä, jotta saapi ruokaa eli sanoisinkio, että keppimotivaatio on kohdallaan. Viimeinen keppi oli merkattu viirillä. Päästin koiran irti ennen sitä, jotten olisi antanut vihjettä . Ihan hyvä ja opettavainen jälki tänään eli annoin koiran tehdä työt, ja itse tulin vain perässä enkä puuttunut mitenkään koiran työskentelyyn. Jäljestäminen kesti noin kahdeksan minuuttia.

Nyt ei voi kuin uida!!!

Ennätystä pukkaa! Lämpömittari kahdeksan aikaan aamulla näytti jo huippulukemat, plus 30,6 astetta lämmintä. Pitkä hellejakso takana ja luultavasti viedä edessäkin päin joitakin päiviä jäljellä. Tälle aamulle ei menty lenkille. Nyt vain uidaan ja käännetään kylkeä.

Haku 72 Kentän takana

Helteestä huolimatta saimme hakutreenit taas pystyyn ja jopa mukanamme oli yllätysvieras, joka toimi "tuomarina", että maalimiehenä kokenein elkein.

Oman osuutemme aloitimme kisamaisesti eli odottelemalla kutsua "tuomarille" ilmoittautumiseen. Alma oli kivan innostunut, ja hellekkin hiukan hellitti, kun kävi pieni tuulenvire. Ilmoittautumisen jälkeen "tuomari" esitti hakualueen ja antoi meille luvan aloittaa ja samalla mainitsi että arvostelu tulisiolemaan ankaraa ;) . Lähetin koiran vasemmalle etukulmaan. Sieltä Alma löytäisi palkattoman "ukon" avopiilosta. Eteni hyvällä vauhdilla kulmaan asti, löysi maalimiehen ja hetken mietittyään otti rullaan suuhunsa. Toi rullan minulle asti. Kytkin koiran ja lähdin näytölle "tuomarin" seuratessa perässä. Näytöllä en odottanut "tuomarin" käskyä "ota koira hallintaan" vaan käskin koiran kiireellä vierelleni enkä muistanut irroittaa koiraa edes liinasta. Maalimies nousi esiin piilosta ja koira pysyi ilman ylimääräistä käskyä vierelläni. Mutta kun lähdin liikkeelle tuomarin perässä kohti keskilinjaa, jouduin useaan otteeseen käskemään koiraa olemaan vierelläni, sillä Alma kääntyi pyytämään palkkaa maalimieheltä, mitä sille ei oltu vielä annettu. Seuraava lähetys oli oikeaan etukulmaan. Nyt tyttö lähti hiukan verkkaisemmin ukon etsintään, kun edellinen löytö oli ollut palkaton. Etukulman edessä oli suurempi kallio ja Alma lähti sitä ohittamaan vasemmalta puolelta, joten "ukko" jäi kauaksi oikealle etukulmaan. Alma kyllä eteni takareunaan asti, mutta ei saanut hajua ja kutsuin koiran keskilinjalle. Lähetin koiran toistamiseen etukulmaan, nyt siirryin radalla hiukan taakseppäin ja näinollen varmistin, että koira kiertää kallion oikealta puolelta. Niin tekikin ja löysi ukon, se mietti hetken aivan kuin odottaen lisäkäskyä ja viimein nappasi rullan suuhunsa. Toi rullan minulle asti ja kytkin koiran liinaan. Näytölle mentäessä päästin liinasta irti matkan puolessa välissä ja koira sai juosta maalimiehelle vapaana nopeammalla vauhdilla. Maalimies palkkasi koiran heti tulosta. Viimeinen eli kolmas maalimies oli vasemmalla puolella. Lähetin koiran keskilinjalta. Eteni käskyn jälkeen reippaasti ja sai nopeasti ukosta hajun, koska oli voimakas vastatuuli. Meni piilolle ja siitä heti suorapalkka. Maalimies myös toi koiran pois namipaloilla.

Tänään oli mielestäni oikein onnistuneet treenit koiralle, nostattavat ja silti hiukan haastetta ja uutta mukana. Siispä hyvin suunnitellut ;) Tietenkin petrattavaa on koiran työskentelyssä , kuten siinä rullan tuonnissa elikkäs saisi olla reippaapaa sen suuhun ottaminen ilmaisussa, että varmempaan sen tuominen minulle asti. Ja minun tulisi olla äärimmäisen ehdoton siinä etten vastaisuudessa hyväksyisi huonoa tai puutteellista ilmasua. Suorapalkkoja mukaan treeneihin ja näytölle mentäessä en aina liinassa himmaisi, vaan koira saisi juosta omaa vauhtiaan. Sitten en näytöllä ottaisi aina hallintaan, vaan välillä maalimies suorapalkkaa. Eli runsaasti vaihtelevuutta jatkossa treeneihin ja sitä vaatimista.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja erityiskiitos Sadulle, joka jaksoi olla mukana radan tallomisessa ,että maalimiehenä ja treenata vielä oman koiransa, ennekuin lähti seuraavana yönä synnyttämään pientä tyttövauvvaa! Täytyy myöntää että meillä on tosiharrastajia mukana!! Suunnattomasti onnea tuoreelle äidille ja pienelle tyttövauvalle!!

Meidän on pakko muuntua kisasuoritukseen!!

Vasta kotimatkalla ymmärsin mistä asiasta sain palautetta Miialta ja Hannikselta, niin että korvat punoitti. Tälläinen hidas puupää hämäläinen ymmärtää kaiken viiveellä ja varsinkin "uudet jutut" näyttää olevan tiukassa, eli toivon tässä asiassa ymmärtämystä kouluttajille ;). Siksi lainausmerkit, kun olen monesti asian kuullut, mutta en ole sitä jostakin syystä ottanut treeneihin mukaan säännöllisesti ja jos olen ottanut, niin vain osan suoritteesta .

En siis ole laisinkaan ottanut harjoituksiin pelkkää "kisamaista odotusta" koiran kanssa. "Kisamaisia odotuksia" on kokeissa esimerkiksi silloin kun valmistelee omaa vuoroaan kentän laidalla ja edellinen koirakko on vielä tuomarin arvostelussa. Kisamaisia odotuksia tulisi treenata paljon, niin että koira oppii nostamaan virettään juuri silloin, kun sen oma tottisosuus alkaa. Se tulisi olla koiralle rutiinia. Myöskään kun aloituksia tekee kisamaisesti, niin koira ei tule koskaan erottamaan treenejä tai kilpailutilannetta toisistaan. Oppiminen saattaa viedä yhden kesän, mutta se on sen arvoista.

"Kisamainen odotus" käytännössä tarkoittaa sitä, että harjoituksissa tehdään alkuasetelma, mikä repee jossakin kohden. Esimerkikisi koira voidaan käskeä kentän laidalla maahan, jonka jälkeen ohjaaja siirtyy remmin mitan kauemmaksi. Odotellaan tässä asetelmassa jonkin aikaa, kunnes ohjaaja käskee koiran sivulle. Tällöin koiran tulee skarpata ja hyvästä sivulle siirtymisestä superpalkka, vaikka koko päivän ruoka. Voidaan ajaa koira vaikka virheeseen sivulle siirtymisessä ja antaa pientä pakotetta, josta koira nousee ja skarppaa ja siitä palkka. Tämän jälkeen koira takaisin autoon eikä enempää treeniä sillä erää. Aluksi koira voidaan palkata odotuksesta ja sivulle siirtymisestä ja myöhemmin palkka vain siirtyy. Eli pikkuhiljaan edetään siihen, että kentän laidalla odottelun jälkeen mennään perusasentoon aloituspaikkaan ja hetken perästä palkka koiralle tai perusaennosta lyhyt seuraaminen ja siitä palkka.

Elikkä en häviä ainaskaan mitää, jos aloitan treenaamaan pelkästään "kisamaista odotusta" jonkin aikaa, koska koira osaa teknisesti temput ja meillä ongelmat ovat siinä viretilan nostossa kentälle tulon yhteydessä, ja samalla saisin myös sitä varmuutta kisasuorituksiin.

Sitten torstain treeneihin. Tänään otin kentällä alkuun ilmoittautumisen. Sain pariksi toisen koiran. Ajatuksena oli taas viedä treeni palkattomana liikkeestä istumiseen asti. Aluksi lähtöluvan odottelua "tuomarilta" ja sitten käsky "seuraa". Laukaukset kaksi kappaletta noin viidentoista askeleen jälkeen. Koira reagoi ampumiseen kontaktin tippumisella ja seuraamispaikkaa muuttamalla. Sitten täyskäännös ja askel lajien siirtymät juoksusta hitaaseen kävelyyn. Käännös vasemmalle, joitakin askelia, täyskäännös ja henkilöryhmään. Henkilöryhmässä pysähdys. Siitä siirtyminen aloituspaikkaan ja liikkeestä istumiseen. Reagoi hyvin istu käskyyn ja palasin nopeasti koiran tykö ja namipalapalkkasin, sekä otin lyhyen leikin kahdella pallolla. Koiran seuraaminen oli huonoa, ihan kuin vire oli jäänyt aamulla jänismetsään. Leikkiin kyllä hivenen innostui, niin että kun sitten oli vuorossa jäävistä maahanmeno ja luoksetulo, niin valmisteleva osuus oli melko normaalia. Ensin kävelyä kymmenisen askelta, josta juoksuun ja juoksusta käsky "maahan". Kivasti meni maahan, vaikkei silmät selässä mulla ollukkaan, mut silmäkulmasta sain seurattua. Jatkoin matkaa kentän laidalle ja kutsuin koiran luoksen. Tuli vauhdilla eteen suoraan istumaan ja siitä nopeasti palkka. Sitten oli vuorossa juoksusta seisomaan pysähtyminen. Ensin otin sen käsiavusteisesti kahdesti ja kolmannen heti perään ilman apuja. Se oli loisto pysähdys ja sain palkankin heitettyä nopeasti suoraan koiran suuhun. Loppuun otin eteenmenon maahanmenon kanssa. Mentiin aloituspaikkaan ja taaasen kahdesti sain palata alkuun, kun seuraaminen oli taasen edistämistä. mutta kolmannella yrittämällä seuraaminen oli korrektia ja käskystä lähti reippaasti etenemään kohti kentän takalaitaa. Reagoi hyvin "maahankäskyyn" josta nopeasti vapautus palkalle. Treenien kesto kaksitoista minuuttia loppuleikkineen.

Haku 71 sunnuntaina

Helleraja ylitetty, hakumetsässä mittarissa yli kolmekymmentä astetta plussaa. Täysin tyyntä ja edelleen aivan kauhiasti hyttysiä. Kuitenkin hyvä porukka oli koolla "Peurapaikalla" . Talloimme lyhyehkön radan vanhaan tuttuun paikkaan.

Ajattelin ottaa Almalla kevyen reenin, vaikka siinä kuumuudessa kaikki tuntui raskaalta. Viimeksi otin kahdeksan pistoa, joista kolme oli rullan tuontia, muut viisi tyhjiä. Tänään otin kolme pistoa, jotka kaikki olivat löytöjä , enkä yhtään tyhjää. Jonkun verran oli etenemistä kahdella pistolla ja viimeinen "ukko" oli alueen puolessa välissä piilossa. Rullan sai tuoda jokaiselta "ukolta" ja näytölle mentiin yhdessä. Näytöllä otin koiran hallintaan.

Alma löysi maalimiehet hyvin ja eteni radalla joka pistolla. Ensimmäiseltä maalimieheltä nappasi rullan mutta rullan tuonnissa oli puutteita, ei tuonut sitä minulle asti, vaan pudotti sen suustansa vähän minua ennen. Itse olin luultavasti syypää tähän, sillä kumarruin vastaanottamaan rullaa käsi ojossa koiraa kohden, joten se saattoi tuntua siltä ahdistavalta. Toinen rullan tuonti oli edellisen kaltainen, mutta kolmas onnistui jo paremmin. Näytöllä oli ohjaajalla taas hakusessa mustavalkoisuus eli kun otan koiran hallintaan, siitä palkka koiralle. Jos koira lähtee viereltä, niin tiukka ei, koska vierellä ollaan niin kauan kun tulee vapautus maalimiehen palkalle. Ei kuulosta kauhian vaikealta.... :)

Vaikka Alma on fyysisesti hyvässä kunnossa, niin silti helteiset kelit tuovat roppakaupalla lisää rasittavuutta, niin että rullan tuonnit ja näytölle menot hidastuivat, joten moni varmasti miettii oppiiko koira korkeassa lämpötilassa työskennellessä mitään.

Minun mielestä näitä ääriolosuhteita olisi pakko kuitenkin treenata, sillä niinhän se kävi viime hakukisoissa, että lämpiötila nousi sinne lähemmäs plus kolmeakymmentä.

Ei siis kannata pelätä maastolajeissa niitä vaikeita harjoituksia, missä koira väsyy, työskentely pitkittyy ja pelkona on että koira hyytyy lopullisesti. Tälläisiä tilanteitä ei pidä väistää, vaan tulisi koiraa kehittää niidenkin yli, että saadaan koira mihinkä voidaan luottaa kaikissa tilanteissa. Eli koiralta ei mene kisoissa systeemit sekaisin jos lämpötila nousee lähelle hellerajaa kun korkeassa lämpötilassa on aikaisemmin treenattu. Sillä sitähän tämä on, että me valmentaudutaan siihen, mihin ollaan oikeasti menossa eli kisoihin ja kisapäivänksi emme koskaan voi tilata ideaalia sääolosuhteita!

Torstaina tottista kentällä

Tänään teemana henkilöryhmä, noudot ja eteenmenon valmisteleva osuus.

Aluksi pieni pätkä seuraamista makupalaavusteisesti ja siitä henkilöryhmään. Kivasti piti kontaktia ja paikka pysyi kun pidin namipalaa kainalon kohdalla esillä. Tein toistamiseen ilman namipalaa ja palkkasin koiran heti tultuani henkilöryhmään. Tänään ei ottanut häiriötä ihmisistä. Sitten hiukan leikittämistä kahdella pallolla.

Noudossa otin kahden kilon kapulan. Se on painava, mutta koitan olla tekemättä siitä numeroa koiralle. Heitin kapulan ja Miia heitti sen vieläkin kauemmaksi. Koira lähti hyvin kapulalle, otti kapulan maasta, sekunnin murto-osan näin sen ihmettelevän sen painoa, mutta lähti tulemaan se suussaan hyvin laukalla luokseni . Juoksin koiraa karkuun ja kun se saavutti minut se sai palkan kun pudotti kapulan suustansa. Nyt palkkasin koiran namein. Sama toistui hyppynoudossa ja A-esteellä. Koira hoiti esteet hyvin. Kapula oli niissä onneksi kevyempi.

Loppuun eteenmeno. Kehtasin vielä kysyä koiralta, että edistetäänkö tänään-no totta maar taas jouduttiin haeskelemaan oikeaa seuraamispaikkaa useampaan otteeseen ennen kuin sain annettua "eteen" käskyn . Eteenmenossa ei mitään ongelmia, vaan tosiaan siinä valmistelevassa osuudessa edelleenkin. Alma lähtee käskystä hyvin voimakkaasti ja etenee suoraan ruokakipolle- jaa, ja kukapa ei menisi ;) . Treenit kestivät kymmenisen minuuttia.

Alma harrastaa VEPE:ilyä ja hakee veneen rantaan

Klikkaa videon päältä, niin saat kuvan suuremmaksi