Hyvää vappua 2010

Klikkaa videota, niin saat sen isommaksi.

Vapunaattona jäljelle

Kylläpä teki Hannis mulle loistavan jäljen Vanhasen hiekkakuoppien taakse. Ilma oli täysin tyyni ja harmaa, sekä melkoisen kostea, vaikkakaan ei satanut. Laitoin Almalle valjaat päälle vaihteeksi, kun pelkällä pannalla ollaan menty kaksi viimeistä kertaa. Yritän testailla, mistä "värmeistä" tyttö tykkää eniten.

Jana oli noin 30 metriä pitkä ja jälkeä vanhennettiin 60 minuuttia. Hyvin Alma eteni käskyn jälkeen suoraan, löysi jäljen, ja lähti takajäljelle. Eteni noin liinan mitan, kun käskin koiran takaisin ja annoin uuden käskyn. Hyvin lähti tämän jälkeen oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi oli 50 metrin päässä, nosti kepin ja toi minulle. Siitä palkka ja uudestaan jäljelle. Maasto oli hyvin tasaista ja sammalpeitteistä mäntymetsää. Hyvin pian löytyi toinen keppi, nosti hyvin ja palkka siitä. Kulmia oli useampi, yhteensä kahdeksan kappaletta koko matkalla, sekä yksi piikki eli melkoista sykeröä, kun aluekkin oli melko pieni. Mutta eipä mitää, haastetta tultiinkin hakemaan. Yhden kerran tuli hukka, kun poikkesi jäljeltä syömään jotakin riistan jätöstä. Se kuitenkin tapahtui vasta kolmannen löydetyn kepin jälkeen. Pyöri aikansa ja lähti ilmasta hakemaan jälkeä, mutta onneksi Hannis oli seuraamassa ajoa ja sanoi "hukka" joten palattiin siihen missä jälki hävisi ja lähetin koiran uudestaan. Kehuin kovasti koska koira oli hiukan epävarma. Löysi onneksi melkein heti oikean jäljen ja niimpä päästiin jatkamaan matkaa. Sitten olikin jo neljännen kepin vuoro. Palkka siitä ja taas matkaan. Piikin ajoi loistavasti, ei oikonut vaan meni terävään kärkeen asti. Viides keppi nousi myös hyvin ja palkkasin koiran. Siitä vaan vauhti nousi ja kiire oli jo seuraavalle, eli viimeiselle ja se olikin suopursujen jälkeen tasaisella ja matalalla sammalmatolla ja sen koira ajoi ihan päältä ohi. Kun keppi oli kuitenkin viimeinen, niin annoin liinan kiristyä ja kutsuin koiran tyköni ja osoitin viimeiseen keppiin kädelläni. Nyt koira nosti kepin ja sai siitä viimeisen palkan. Hienoa työtä koiralla, sillä jälki oli jo kohtalaisen vaikea ja se hukkakin antoi sitä haastetta. Hyvin Alma selvittää tilanteet, kunhan minun hermoni kestävät sen. Jälkeä ajettiin kymmenisen minuuttia ja pituutta oli alle 600 metriä.

Hannis neuvoi, että nyt sitten seuraavissa treeneissä voisin vahvistaa koiralle oikeaa jäljen suuntaa. Eli kun koira tulee etsintälinjalla (janalla) jäljen kohdalle, sen tulee lähteä seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan eli sinne päin, minne jäljen tekijä on mennyt. Seuraavassa harjoituksessa voin jättää Alman vaikka puuhun kiinni. Kun teen jälkeä kutsun koiraa janan kohdalla ja näytän ruokapurkkia ja samalla koira näkee mihin suuntaan olen menossa. Silläkertaa teen ainoastaan lyhyen jäljen noin 30-40 metriä sillä tässä harjoitteessa jäljen pituudella ei ole merkitystä. Janoja voin tehdä samalla kertaa useamman kappaleen ja harjoitella ainoastaan niitä.

Tottista kentällä torstaina

Vettä tihutti taivaalta ja muutenkin oli koleaa ja harmaata. Tytöllä tassut erittäin hyvänä, ei punotusta laisinkaan. Silti ajattelin pukea tytölle tossut jalkaan, kun ohjelmassa olivat esteet ja kentän karkeanpuoleinen hiekka oli märkää. Aluksi otin seuraamista ja sekapalkkasin tyttöä. Joitakin surkeita käännöksiä vasemmalle, enkä paljoa muuta, sillä illan teemana olivat siis esteet. Esteellä aluksi nostin Alman virettä haukuttamalla ja hetsaamalla ja hiukan korkeemmassa vietissä ohjasin edestakaiseen läpihyppyyn . Vapaahypyt olivat loistavia, ei mitään ongelmaa. Sitten heti perään otin hyppynoudosta paluuhypyn kapulan kanssa. Jätin koiran esteen toiselle puolelle kapulan kanssa ja käskin "hyppy" ja "tuo". koira lähti etenemään esteelle reipasta vauhtia, hyppäsi voimakkaasti ilmaan ja lensi hyvin ja putosi esteen toiselle puolelle ja jatkoi vauhdilla luokseni, ja palkkasin koiran vauhdista. Jee se oli hyvä hyppy! Esteet olimme siirtäneet kauemmaksi "yleisöstä" ja luulen että pikkasen varautuneemmalle koiralle se tekee hyvää, sillä kukapa haluaisi juosta yleisöä kohden "täysillä". Samat temput tehtiin A esteellä ja sieläkään ei ollut ongelmia.

Lopuksi otin eteenmenon. Vamistelevan osuuden otin kahdesti, kun ensimmäisellä kerralla edisti. Samoiten otin eteenmenokäskyn kahdesti, kun koira jäi käskyn jälkeen ekalla kerralla pyörimään jalkoihini. Se johtui luultavammin siitä, kun minulla olikin eterenmenopalkkakulho kainalossani eli jätti annos ruokaa, ja koira katsoi minua, et "miksi hänen tonne eteen tarttee juosta kun ruoka on sun kainalossa". Toisella käskyllä menikin reippaasti ja luotisuoraa ja putosi maahan heti käskyn kuultuaan. Odotin muutaman sekunnin ja kutsuin koiran luokseni palkalle. Siitä sitten riemuiten autoon, jossa sai vielä loput iltaruuasta. Treenit kestivät tänään tasan kahdeksan minuuttia ja varsin tyytyväinen olin hyppyihin.

Metsäjälki

Jäljen pituus 600 metriä, jäljellä kuusi keppiä ja annoin sen vanheta 40 minuuttia. Janalla pituutta noin 30 metriä. Eteni hyvin ja suoraan käskyn jälkeen , löysi leikkaavan jäljen janalta ja lähti samantien oikeaan suuntaa jäljen päällä. Ensimmäinen keppi nousi 50 metrissä. Maasto oli kuivaa jäkäläistä mäntymetsää, väliin oli sammalta mut yllättävän kuivaa sekin. Seuraava keppi oli 100 metrissä, hyvin löysi ja toi minulle. Palkan jälkeen ilman erillistä käskyä jatkoi matkaa. Aurinko paistoi ja melko voimakas tuuli kävi sivusta. 150 metrissä oli ensimmäinen kulma. Hyvin teki kulman vaikkakin kävi hetken jäljen reunan ulkopuolella. Kulmasta 50 metriä oli kolmas keppi. Nosti sen heti ja toi minulle. Sitten olinkin tehnyt pitkän suoran, noin sata metriä ilman keppiä. Etenimme hyvää tasaista vauhtia, eikä keppiä löytynytkään, vaan reipas eteneminen jatkui yli sadan metrin. Yhdessä paikkaa olin huomaavani että Alma tarkasteli paikkaa tarkemmin ja epäilen että keppi saattoi olla juuri siinä. Viides keppi oli 500 metrissä toisen kulman jälkeen. Nosti sen hyvin ja siitä hurja kehu. Ja tästä jatkettiin vielä matkaa 100 metriä, yhteensä 600 metriin ja sieltä löytyi viimeinen keppi. Ihan hieno suoritus tytöltä kevään toisella metsäjäljellä. Ja nyt toimi janalla moitteettomasti ja oikeastaan sitä lähdinkin hakemaan :)

Pihatreeniä

Takapihan sammaleinen kenttä on melkeimpä kuivunut, joten tänään pitkästä aikaan ajattelin ottaa siinä pienen tottiksen, kun oli treenikaverikin paikalla. Välipäivinä olen käynyt naapurin pellolla tekemässä ainoastaan pitkiä eteenmenoja ja luoksetuloja, sekä vauhdikasta kahden patukan leikkiä. Hiukan tyttö tuntui löysältä jo kentälle mentäessä, joten Alman mielessä taisi olla ne vähävireiset treenit muutama viikko sitten. Silloin oli tassuissa häikkää ja märkä sammal alla. mutta nyt kuitenkin oli maa jo kuivaa ja tassut oikein hyvänä.
Alkuun haukutusta ja siitä suoraan perusasennon kautta seuraamiseen. Muutama askel seuraamista ja ZIP ja patukka palkka, joka lensi taskusta vasemmalle viistoon. Koira meni saalilla perään ja aloitin kahden patukan leikin. Väliin taistelua. Hyvin piti patukasta kiinni. Pienen hetsauksen jälkeen seuraamiseen ja nyt vähän pitempi suora seuraamista muutamalla vasemmalle kääntymisellä ja sitten Zip ja taas patukka lensi vasemmalle eteen viistoon. Nyt oli vielä parempi ote taistelussa. Väliin otin irroituksen ja haukutin , samantien palkka ja uusi leikki. Lopulta tyttö omi kummatkin patukat ja lähti viemään pois niitä kentältä. Minun täytyi hakea koira ja patukat takaisin kentälle.

Tämän jälkeen oli vuorossa vapaahyppy metrisellä esteellä kumpaankin suuntaan. Hyvin hyppäsi. Vapaahypppyjen jälkeen jätin Alman istumaan kapula suussa esteen toiselle puolelle ja itse menin toiselle puolelle ja annoin käskyt "hyppy" ja "tuo". Alma hyppäsi esteen melko matalalla hypyllä ja jopa taisi koskettaakkin esteeseen. Toi kapulan muuten hyvällä vauhdilla ja palkkasin Alman hyvästä vauhdista heittämällä patukan selkäni taakse. Lyhyt kahden patukan leikki ja siirtyminen A-esteelle.

A-esteellä oltettiin aluksi läpimenot kumpaankin suuntaan ilman kapulaa ja tämän jälkeen vasta kapulan kanssa, niin että jätin koiran istumaan kapulan kanssa toiselle puolelle ja käskin "kiipee" ja "tuo". Hyvin lähti käskystä esteelle ja tuli eteen istumaan ei niinkään nopeasti vaan ns "varovaisin" askelin. Istui vinoon ja silti kapulan luovuttamisen jälkeen palkkasin.

Lopuksi ole eteenmeno suorapalkalle. palkkana mäennyppylän takana oli isossa keltaisessa kulhossa puolikas broileri. Ajattelin antaa tytölle mahtipalkan, jotta jatkaa ilosta eteenmenoa tästäkin eteenpäin ;) Treenit kesti tänään seitsemän minuuttia.

Lauantaina haku

Tänään oli vuorossa "Peurapaikka" Kolhossa. Se on aivan nimensä mukainen alue. Peurat mielellään talvehtivat siellä, koska ihmiset eivät liiku siellä talvisin ja harvakseen myös muinakin aikoina. Teimme noin 150 metriä pitkän hakualueen ja sinne tuli neljä piiloa per puoli. Meitä oli kahdeksan sotkemassa aluetta. Yksi umpipiilo (kota) laitettiin vasempaan etukulmaa. Näkyvyys oli hyvä radan puoleenväliin ja vain lopussa risukot tulivat näkökentän eteen jotta hakualueen takareunaa ei pystynyt näkemään. Tänään oli tarkoitukseni vahvistaa Alman rullailmaisua, sekä tarkastaa alue koiran kanssa tehokkaammin. Suoria pistoja että etenemisiä treenattiin sekä yksi tyhjä pisto mahtui myös mukaan.

Tyttö oli kiva kun laitoin valjaat ja rullat päälle. Napakasti hyppäsi autosta, oli sopivasti jännittynyt ja varmasti tiesi mitä ollaan menossa tekemään. Alkuun otimme "tuomarille" ilmoittautumisen. Tämän jälkeen menimme lähtöasemiin keskilinjalle ja nenä kohti ensimmäistä etukulmaa oikealla. Lähetin koiran ja koira eteni suorana pistona maalimiehelle, otti kiinteän rullan suuhunsa ja kantoi sen tällä erää minulle asti. Näytölle meno oli todella reipasta. Maalimies palkkasi koiran heti. Toin koiran pois piilolta.

Seuraava maalimies oli vasemmassa etukulmassa ja umpipiilossa. Sinne otin yllättäin irtorullan ja sekavin tuntein mietin ottaako koira sen vaiko keksiikö jotakin muuta. Irtorullista luovuttiin viime kesänä kun kiinteä rulla otettiin käyttöön metsässä, sillä koira tuli siitä epävarmaksi ja se heijastu kiinteän rullan ilmaisuun. Mutta nyt pelkoni oli aivan turhaa, koira nappasi umpparin sermien välistä irtorullan ja toi sen minulle KÄTEEN ASTI! Eikä ollut epäröinyt yhtään irtorullan ottamista! Jee, voi tätä ilon juhlaa...eli siis irtorullan otin tänään sen takia kokeiluun, jotta pystyisin selkeämmin koiraa ohjaamaan rullan tuonnissa, kun se rulla pitäisi tuoda minulle asti, eikä se saisi pudota suusta muutamaa metriä ennen minua. Irtorullan opetin alun alkaen tuomaan käteen asti, mutta kiinteän olen antanut pudottaa jossain lähelläni. Eli jatkossakin voisin varmistella rullan tuontia perille asti irtorullalla satunnaisesti. Näytölle koira meni niin lujaa ja voimakkaasti, etten pysynyt liinassa loppuun asti. Toin koiran pois maalimieheltä.

Seuraavaksi oli oikealle puolelle vuorossa tyhjä pisto. Lähetin koiran keskilinjalta, eteni hyvin takalinjalle, että takalinjaa pitkin noin 20 metriä, kunnes kutsuin koiran pois. Koira tuli heti käskystä luokseni ja palkkasin nopeasti namilla. Sitten melko nopeasti pienen siirtymän kautta lähetin koiran vastakkaiselle puolelle ja kohti maalimiestä. Pisto meni vinoon, kun minä olin huolimaton, enkä niikään keskittynyt lähettämään koiraani kunnolla, mutta löysi kuitenkin maalimiehen. Sielä oli taasen rullailmaisu kiinteällä rullalla. Hyvin toi minulle asti, sillä myös varmistelin äänellä tuomista. Näytölle lähtö oli hyvää ja taas maalimies palkkasi heti koiran tulosta.

Viimeisenä, eli oikealle takakulmaan otin etenemisen. Lähetin koiran jo edellisen piilon kohdalta. Hyvin teki ensin suoran piston takareunaan ja siitä lähti etenemään takakulmaa kohti. Löysi helposti maalimiehen ja sai siitä suorapalkan. Täältä viimeiseltä maalimies myös toi koiran pois.

Treeni onnistui lostavasti Alman kohdalta, mutta ohjaaja taas hiukan sähli. Eli se liina kädessäni edelleen tekee mitä lystää!!!! Valuu auki , on jaloissa, puitten ympärillä ja solmulla jne. kun sen pitäisi olla siistinä nippuna kädessäni, muulloin kuin näytölle mentäessä. Eli siihen hommaan tarkkuutta kuten myös noihin koiran lähettämisiin!

Kiitoksen treeniporukalle!! Ihan kivalta tuntuu odotella koetta, kun koira tuntuu hyvältä. Koputan puuta, jotta tassutkin pysyisivät terveinä!

Koulutuskentällä torstaina

Ihan alkuun otin koiralla kentällä ainoastaan herkkujen syömistä ampumisen aikana. Ei reagoinut mitenkään laukauksiin ja laitoin koiran takaisin autoon odottamaan .

Sitten kun vuoromme tuli, haukutin koiraa kentän laidalla ja otin heti alkuun "tuomarille" ilmoittautumisen. Koira oli hyvä ja innokas ja toimi tuomarin edessä moitteettomasti. Tuomarin "ilmoittautumisesta" etenimme hyvässä seuraamisessa lähetyspisteeseen ja otimme siinä perusasennon. Kontakti oli hyvä ja koiralla tekemisen meininki. Palkkasin nameilla. Siitä lähdimme seuraamiseen, jonka aikana ammuttiin kaksi laukausta. Etenimme noin kolmekymmentä askelta suoraa. Koira ei reagoinut laukauksiin ja seuraaminen oli hyvää. Palkkasin patukkataistelulla. Irroituksen jälkeen lyhyt seuraaminen kohti henkilöryhmää. Palkkasin patukalla ja kunnon taistelulla. Tämän jälkeen mentiin hyvässä seuraamisessa henkilöryhmään pyörimään. Henkilöryhmässä otin yhden pysähtymisen ja muutaman henkilön kierron. Ei moitittavaa ja palkkasin koiran patukalla ja taistelulla heti kuin ryhmästä tulimme pois.

Irroituksen jälkeen otin tasamaanoudon. Heiton jälkeen apuohjaaja nosti kapulan, hetsasi koiraa sillä ja heitti kapulan vieläkin kauemmaksi, lähemmäs kentän vastakkaista laitaa ja juuri ennenkuin kapula kosketti maata, annoin koiralle käskyn "tuo". Koira lähti loistavalla vauhdilla kohti kapulaa, nosti sen suuhunsa ja lähti tulemaan luokseni nopealla laukalla. Ja kun vauhti oli nopeimmillaan sanoin merkkaus-sanan ja aloin hertsaamaan koiraa patukalla. Almamaiseen tyyliinsä kapula ei pudonnut suusta kuin vasta runsaamman hetsaamisen jälkeen tykönäni. Ihan hyvin tytöllä oli vauhtia. ja lopulta siis pudotti kapulan suustaan ja vaihtoi sen patukkaan.

Tasamaanoudon jälkeen oli vuorossa hyppynouto. Otin esteeseen etäisyyttä runsaasti. menohyppy oli loistava, nosti kapulan ja lähti tulemaan takaisin. Mutta sitten olikin paluuhyppy toista maata. Vauhti hidastui esteelle ja hyppy nousi vain pystyyn eli se ei edennyt lennossa laisinkaan ja tulla mätkähti toiselle puolelle estettä hipoen niin että kapulakin tippui suusta. Sitten koira pysähtyi. Minä toistin käskyn, mutta mitään ei tapahtunut. Menin kapulalle ja liikutin sitä jalallani ja toistin käskyn. Tämän jälkeen koira nosti kapulan ja toi minulle sen eteen. Palkkasin koiran namilla. Korjaukseksi otin koiralla läpihypyt kumpaankin suuntaan ilman noutokapulaa. Hyvin hyppäsi ja hypyllä oli myös lennossa pituutta. Lopuksi vielä varmistelin ja otin ns luoksetulohypyn. Jätin koiran esteen toiselle puolelle istumaan ja itse menin valmiiksi toiselle puolelle ja annoin käskyn "hyppy" . Koira hyppäsi hyvin ja kauniisti. palkkasin koiran namilla ilman eteen istumisia.

Tälläinen tosi surkea paluuhyppy ilmaantui ensimmäisen kerran Keuruun hakukokeessa ja nyt ilmestyi yhtä vahvasti toisen kerran kun oli jälleen sama paikka ja samantyyppinen häiriö, eli yleisöä paljon heti takanani. Tarkoitan siis että yöni mietittyäni, päättelin paluuhypyn epäonnistumisen johtuvan esteiden paikasta eli ovat liian lähellä kaikkea, joten koira saattaa tuntea paluun "ahtaaksi". Testasin nimittäin tänään hyppyä pihassani. Asetin esteen niin, että ympärillä oli paljon tilaa. Koira toimi loistavasti, hyppäsi hyvin läpihypyt kumpaakin suuntaan sekä pelkän paluuhypyn kapulan kanssa. Toinen mikä saattaa huonontaa paluuhyppyä niin on maaaines esteen edessä, eli onko se hiekkaa vaiko pehmeää sammaleista nurmikkoa. Mutta miksi se pilaisi ainoastaan paluuhypyn ei menohyppyä? Nyt kuitenkin jatkossa koitan saada runsaasti viettiä hyppäämiseen ja tarkistan aina ennen hyppyjä että onko tassut kunnossa ja hyppyytän mielummiin pihallani nurmikon päällä, enkä niinkään paljoa harjoittele hiekalla.

Hyppyytän myös läpihyppyjä niin, että kapula on suussa jo valmiiksi tai sitten pelkkää paluuhyppyä kapulan kanssa, koska menohypyissä ei ole ollut mitään vikaa.

Loppuun otin eteenmenon, joka olisi saanut jäädä ottamatta. Mutta niinkuin sanotaan, ahneus käy lankeemuksen edellä :) Hyvin eteni kentän päätyyn, mutta ei totellut maahanmenokäskyä heti, vaan vasta kolmannella kerralla. Oli aiemmin nähnyt autosta, että Tatzi oli aterioinut siinä kohden mihin koiran lähetin, niin almalla oli suunnaton uteliaisuus tarkastaa paikka. Palkkasin kuiteskin koiran ja sen jälkeen reippaasti autolle. Treenien kesto tänään 12 minuuttia.

Kivaa oli kentällä, kun mukana oli nyt monilukuinen harrastajajoukko!

Grillikauden avaus.

Klikkaa videota, niin näkyy isommalla!

Esineruutua

Sain Hanniksen kaveriksi ja mentiin "Peurapaikalle" tekemään esineruutua. Maasto oli sammalpeitteistä mäntykuusimetsää ja koko alueelle oli hyvä näkyvyys. Esineruutu tallottiin kisamittaan eli 50m x 50m. Alueelle pudotettiin kolme esinettä, kaksi takakulmiin ja yksi hyvin eteen keskelle, noin kymmenen metriä etureunasta. Otin Alman ensimmäisenä ruutuun. Meni etureunan vasempaan reunaan ja lähetin koiran. Koira eteni vauhdilla takareunaan ja takareunassa haeskeli kunnes löysi esineen läheltä takakulmaa. Toi esineen hyvin minulle ja palkkasin. Aikaa meni noin minuutti 15 sekuntia. Palkan jälkeen lähetin koiran uudestaan alueelle. Koira lähti hyvin, meni takareunalle asti, tarkisti alueen josta jo esineen oli nostanut ja siirtyi sitten eteenpäin tutkimaan aluetta. Pyöri aikansa, kunnes palasi luokseni tyhjin käsin. Siirryin etureunalla eteenpäin ja lähetin koiran uudestaan alueelle. Koira pinkaisi takareunalle ja siltä oikeaan takakulmaan pyöri noin puolitoista minuuttia ja löysi toisen esineen. Toi esineen minulle ja palkkasin koiran. Kokonaisaika esineruudussa oli noin rapiat viisi minuuttia. Kevään ensimmäinen esineruutu oli hyvä, koira työskenteli hyvin, tiesi mitä siltä vaadittiin ja lähti joka kerta reippaasti käskystä alueen takareunalle asti suorilla pistoilla. Pysyi myös tallatulla alueella. Olen melkeimpä tähän asti ottanut vain yhden esineen tuomisia esineruudusta, joten olin oikein tyytyväinen kuin koira toi väsymättä myös toisen esineen :)

Hakuilua sunnuntai-iltapäivällä

Ilmoittautuminen alussa " tuomarille" . Ensimmäinen piilo oli umpipiilo oikealla etukulmassa. Asetuttiin lähtöasentoon keskilinjalle ja käsky "ukko". Koira lähti vauhdilla matkaan, teki kauniin suoran piston, löysi piilon ja maalimies palkkasi suorapalkalla. Hain koiran maalimieheltä, koska maalimies jätettiin metsään etenemään seuraavalle piilolle. Toiseen etukulmaan vasemmalle puolelle oli tarkoitus tehdä tyhjä pisto. Lähetin koiran sinne. Eteni hyvin etukulmaan , ohitti tyhjän piilon (laatikko) ja lähti etenemään takareunaa pitkin. Ei luultavasti edennyt kovinkaan pitkälle , kun jo lähti tulemaan keskillinjaa kohti. Valitettavasti näkyvyys oli heikko, joten tyhjä pisto jäi osaltaan näkemättä. Vauhti oli tosi reipas ja palkkasin nopeasti namilla kun tyttö tuli luokseni ja samantien lähetin vastakkaiselle puolelle, kohti seuraavaa maalimiestä. Tarkoitus oli tehdä tyhjän jälkeen heti löytö. Maalimies oli edennyt alueella eteenpäin suhteessa lähetyspaikkaan, joten Alma eteni suoralla pistolla takareunaan asti, josta sitten lähti hyvin etenemään takareunaa pitkin seuraavalle piilolle ja löysi nopeasti maalimiehen. Nyt olikin vuorossa ilmaisu. Tyttö otti piilolla hyvin rullan ja toi sitä keskilinjalle, mutta pudotti sen liian aikaisin suustaan, muutamaa metriä ennen minua :( En siis voinut hyväksyä tätä ilmaisua ja lähetin Alman keskilinjalta piilon kohdalta uudestaan maalimiehelle. Alma meni halukkaasti toistamiseen maalimiehelle ja otti rullan, mutta taas pudotti sen suustaan liian aikaisin. Ei muuta kuin kolmas lähetys ja peukut pystyyn, että toisi sen minulle asti nyt viimeistään!! Väliin huuto maalimiehelle, jotta ei palkkaisi koiraa, kun se kolmannen kerran tulee. No Huh ja helpotus-nyt toi rullan minulle asti ja päästiin lähtemään näytölle, jossa maalimies palkkasi koiran heti. Seuraava avopiilo oli vastakkaisella puolella. Lähetin koiran keskilinjalta piilon kohdalta ja Alma eteni suoralla pistolla ja loppuun pieni kieppi ja sitten vasta maalimiehelle. Hyvin nappasi rullan ja NYT toi perille asti. Näyttö meni hyvin ja olin liinan perässä loppuun asti. Seuraava piilo oli oikeassa takakulmassa. Ajattelin ottaa myös siihen etenemisen, joten lähetin koiran edellisen piilon merkin kohdalta. Koira teki suoran piston takareunaan asti, eteni vähän matkaa taakseppäin, mutta nopeasti kääntyi etenemään oikeaan suuntaan ja löysi maalimiehen. Maalimies palkkasi heti ja toi myös koiran keskilinjalle. Viimeinen piilo oli vasemmassa takakulmassa ja sekin oli suorapalkka. Lähetin koiran piilon kohdalta ja nyt eteneminen ei ollutkaan suoraa, vaan koira lähti kaartamaan voimakkaasti taakseppäin. Ehdin jo kerran kutsua koiraa takasin luokseni, mutta huomasin samantien, että se saikin hajun maalimiehestä ja juoksi sitten maalimiehelle. Menin piilolle hakemaan koiran pois.

Tämän päivän treeneissä olin hirmu tyytyväinen koiran vireeseen ja ja maalimiesmotivaatioon. Alma teki myös suoria pistoja ja eteni hyvin radalla. Mutta ilmaisuun tarvitaan vahvistusta. Minun vikani on kun välillä olen hyväksynyt jos rulla onkin tipahtanut aikasemmin, ei aivan tykönäni. Nyt sitten seuraavaksi keskitytään rullan tuontiin ilmaisutreeneillä. Otan ensiviikolla tehotreenejä naapurin pellolla. Liitän treenit iltaruuan yhteyteen ja maalimiehinä saaavat toimia Timo ja Severi. Toiseksi minun tulisi suunnitella paremmin hakualueen tarkastus, nimittäin tänään jäi aika laaja etsimätön alue pistojen välissä suorittamatta. Nyt se ei haitannut koiraa, mutta myöhemmin se saattaa lisätä koiran takatyöskentelyä. Lopuksi kiitokset treeniporukalle!

Lauantaiaamun tottistelu

Lauantaiaamun tottistelu on ohessa kokonaisuudessaan videolla. Ei ainaskaan pituudella pilattu. Vein ulos talven keittiöharjoitteen, eli akselin ympäri pyörimisen ja varmistin onnistumisen tosi houkuttelevalla palkalla :)

Perjantaina metsäjäljelle!

Sain loistavan tilaisuuden päästä Alman kanssa Miian tekemälle jäljelle. Miia teki minulle ja Almalle jäljen ja minä tein Miialle ja Tatzille jäljen Ison Kirjan läheisyyteen Keuruulle. Alman jäljen pituus taisi olla 600 metriä ja keppejä oli 6 kappaletta. Janalla oli pituutta ainakin 30 metriä. Jälki vanheni yli kaksi tuntia. Kosteusolosuhteet olivat suotuisat jäljen hyvin säilymiselle, joten jäljen iällä ei tänään niinkään ollut pahemmin merkitystä. Jäljelle mentiin ensimmäistä kertaa nahkapanta kaulassa, koska olen huomannut, että Alma ottaa häiriötä valjaista ja nyt ajattelin kokeilla kuinka jälki pannalla onnistuu. Aluksi mietin, tietääkö Alma varusteiden vaihdon takia sitä mitä ollaan menossa tekemään. Heti autosta hypätessä koira tuntui hyvältä. Lähetin koiran janalle, josta koira noin kolmestakympistä nosti jäljen. Vauhti oli koottua laukkaa!! Alma ei vaivautunut miettimään innostuksissaan jäljen suuntaa, vaan lähti siihen suuntaan, minne kuono juuri sillä hetkellä osoitti, eli valitettavasti takajäljelle. Takajälkeä meni liinan mitan, kunnes pysäytin etenemisen. Koira nosti päänsä maasta ja katsahti minuun ja minä käskin uudemman kerran "jälki" ja koira lähti tulemaan vastaan. Ohitti minut ja jähti etenemään oikeaan suuntaan jäljellä. Vauhti oli todella reipas, mutta pysyi hyvin jäljen päällä tai tai jäljen reunoilla. Ensimmäinen keppi löytyi, toi sen minulle, palkkasin ja koira lähti uudestaan matkaan. Ilma oli aivan tyyni. Maasto oli hyvinkin vaihtelevaa kuusi-mäntymetsää. Oli melkoista nousua sammalpeitteisellä kalliolla ja välillä laskua. Maapohja oli hyvin kostea sekä osassa aluetta oli vielä lunta. Pelkäsin lumen haittaavan ja sekoittavan koiraa, mutta huolestumiseni oli suurelta osin turhaa. Ainoastaa yhdessä kohtaa teki lumen takia suuremman koukkauksen. Kenties maasto oli niitä haastavampia, mitä ollaan tehty. Koira eteni vauhdikkaasti kepiltä toiselle ja koiralla oli voimakas halu ilmaista ne. Jokunen kulma meni hiukan kauempaa kaartaen mutta ylipäätänsä eteni hyvin. Jälki oli sen verran vanhaa, että kuono kuitenkin pysyi hyvin alempana. Koira löysi kaikki kepit ja jälkiharjoitus päättyi onnistumisen tunteeseen sekä ohjaajalle, että koiralle :) Koko jäljestäminen kesti kymmenisen minuuttia. Ohjeeksi saimme hakea tästä lähin haasteta enemmän jäljestämiseen, ettemme jäisi paikalleen polkemaan. Paljon vaihtelevia maastoja, pitempiä jälkiä ja välillä tietenkin lyhyempiä, eri ikäisiä jälkiä, kulmia eri suuntiin, jyrkkiä kulmia ja jopa piikkejä! Eli minun tulisi nyt keskittyä antamaan haasteita koiralle, jotta mielenkiito koiralle säilyisi näin hyvänä! Kiitokset suuret Miialle!

Torstaina hiekkakentällä Keuruulla

Tänään Alman tassut olivat niin hyvät, että päätin ottaa tytön mukaan illalla Kennelkerhon hiekkakentälle. Varmuuden vuoksi suojasin takajalat tossuilla, koska eilisestä ihon punotuksesta oli vielä vähän jäljellä. Alman kohdalla menee niin että jos anturoiden välit ovat yhtään tulehtuneet , niin tottistelu, varsinkinkin hiekkapohjaisella alustalla, on epäonnistumiseen tuomittu. Tämän takia minun täytyy ottaa ehdottoman kirjaimellisesti edellinen lause ja pitää taukopäivä tottistelusta aina kun tassut ovat auki tai punoittavat ja toivoa vaan jotta kisapäivänä tyttö olisi kunnossa. Se vaan tahtoo olla sääntö parmminkin kuin poikkeus että tassuissa on jotakin häikkää, mutta uskon ja toivon, että näin treenaaminen tuottaisi paremmin tulosta ja sitä vietin laskua ei pääsisi tulemaan. Muuten tassuista huolimatta käymme normi lenkit, sillä ne se tarvii ihan psyykkeen takia. Myöskään lenkillä ne eivät niinkään vaivaa, että se liikkumista estäisi ja kaippa se iho turtuu. Vaikeaa on, ja annan ihan varmasti myötätuntoni kaikille niille, jotka taisetelevat koiran allergioiden kanssa.

Ja nyt sitten illan treeniin. Tytöllä oli tekemisen meiniki heti alusta asti, oli energinen ja kakkinensa hyvässä vireessä. Ennen aloitusta Satu vei Alman eteenmenopalkan kentän vastakkaiselle reunalle, jotta tyttö ei sen vientiä huomaisi myöhemmin. Aloitimme ilmoittautumisella, kun tarjoitui toinen koira pariksi. Se myös oli paikallaolossa koko Alman tottistelun ajan, paitsi eteenmenon. Ilmoittautuminen meni hyvin, ei mitään korjattavaa. Ei huomioinut toista koiraa eikä myöskään "tuomarin" kättelyä. Palkkasin useasti namilla, katsekontakti oli hyvä. Kun toinen koira oli mennyt pakallaoloon, lähdimme perusasennosta liikkeelle. Otin noin viistoista askelta ja palkkasin koiran namilla. Seuraaminen oli hyvää, ei edistänyt ja kontakti pysyi. Sitten otin haukutusta ja siitä suoraan seuraamiseen ja muutama kulma vasemmalle ja namipalkka. Käännökset vasemmalle olivat mitä olivat, mutta hitaasti koitamme niitäkin parannella. Sitten jälleen haukutusta ja siitä suoraan seuraamiseen, kymmenen askelta ja palkka. Kolmannen seuraamisen palkkasin patukalla, kun edellisen palkan yhteydessä koira rupesi jo vaatimaan taistelua. Taisteli hyvin patukalla. Väliin otin irroituksen ja taas ZIP sanan jälkeen patukalle. Neljännen seuraamispätkän yhteydessä nostatiin koiraa kesken seuraamisen hetsaamalla patukalla. Se jälkeen jatkoin vielä lyhyen pätkän seuraamista. Lopuksi kokeilimme seuraamiseen vietin nostoa apuohjaajan ja liinan avulla, kun tarjoitui kokenut avustaja ohjaamaan. Eli homma menee niin, että apuohjaaja on koiran takana liinassa ja alkaa pikkuhiljaa jarruttamaan koiran seuraamista. Koira jää ohjaajasta ja välittömästi koira alkaa painamaan vastaan ja pyrkimään oikeaan seuraamispaikkaan. Ohjaaja palkkaa koiran alussa jo pelkästä vedosta, myöhemmin palkataan kun koira on oikeassa seuraamispaikassa ja samantien kuin appari löysää liinaa. Herkälle koiralle eli Almalla otettiin harjoitus ilman varsinaista seuraamista eli hetsasin koiraa pysymään mukanani, kunnes apuohjaaja jarrutti koiraa liinalla ja kun koira veti vastaan palkkasin vedosta. Toistoja otettiin muutama. Tämä harjoite voisi olla ihan toimiva keino Almalle, joten ensikerralla uudestaan. Kiitokset apparille loistavista ohjeista ja avuista!

Seuraavaksi oli vuorossa jäävät. Hetsasin koiraa heti alussa. Ensimmäinen istuminen meni maahanmenoksi, mutta toinen onnistui jo nappiin. Maahanmeno onnistui ekalla yrittämällä. Seisomisen jouduin myös ottamaan kahdesti, sillä ensimmäisessä pysähdys ei ollut napakka ja otti vielä muutaman askeleen perääni. Toinen onnistui jo paremmin.

Viimeisenä oli vuorossa eteenmeno. Kun vihjesanan olin sanonut koiralle, niin valmistelevan osuuden seuraaminen oli taasen ekalla yrittämällä edistämistä. Palattiin takaisin lähtöasetelmiin ja nyt vaadin jo koiraa seuraamaan korrektisti. Seuraaminen olikin tämän jälkeen sen verran hyvää, että jatkoin melko pitkälle ennenkuin käskin eteen. Eteenmeno oli voimakasta ja vahdikasta, sekä eteni suoraviivaisesti ruoka-astialle. Tämän jälkeen patukalla leikkien autoon ja sielä lisää ruokaa...Loistava tyttö, mutta ohjaaja saisi muistaa edelleen käyttää sitä merkkaussanaa oikeista suoritteista! Tahtoopi aina unohtua :(

Jortikan pellolla

Kaikesta hoidoista ja antibiooteista huolimatta Alman takajalan tassujen välit punoittavat taasen. En uskalla edes ajatella tottistelua omassa pihassa, joten iltapäivällä suuntasimme nenämme naapurin pehmeälle ja kuivalle heinäpellolle. Olin tehnyt sinne tuntia aikaisemmin noin 200 metrin jäljen, neljällä kepillä. Oikeastaa jälki oli sen verran lyhyt, että ajattelin sen olevan melkein keppien nostatus treeni, ja niimpä se sellaisena toimi aivan loistavasti. Laitoin koiran hakemaan jäljen edestänsä- löysi hyvin, mutta aluksi lähti takajäljelle noin kahden koiran mitan verran, kunnes oivalsi kääntyä oikeaan suuntaan ilman apuja. Jäljen alun työskentely oli mielestäni levotonta. Tarkasti jälkeä isommalta alalta, eikä edennyt virtaviivaisesti, mutta onneksi melko pian keskittyi etenemään jäljen päällä. Maahan, askeliin en ollut pudottanut namipaloja, kun olen huomannut, että Almalle niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensimmäinen keppi löytyi noin 50 metrin päästä aloituksesta. Hyvin toi kepin minulle, palkkasin koiran ja ilman käskyä se siirtyi uudelleen jäljelle. Itse asiasa palkan jälkeen ei ole tarvetta käskyttää koiraa, sillä se toimii hyvin itsenäisesti muutenkin. Noin 20 metrin päässä oli kulma oikealle ja uudestaan 20 metriä ja käännös oikealle. Jälkimmäisestä kulmasta noin 30 metriä oli toinen keppi ja kolmas taasen 30 metrin päässä edellisestä. Kolmannen kepin jälkeen noin 50 metriä ja taas kulma oikealle. Siitä suoraa 20 metriä ja kulma oikealle ja kulmasta 20 metriä ja viimeinen keppi. Tietty liikaa kulmia eli neljä kappaletta, näin lyhyelle matkalle, mutta hyvimpä nuo onnistuivat. Tytöllä oli koko ajan hyvä tasainen vauhti ja oisi varmasti jatkanut vielä hyvänkin matkaa viimeisen kepin jälkeen, mutta aloitin siinä nopeasti palkan jälkeen kahden patukan leikin. Siinä näki kuinka tyttö tykkäsi juosta patukalta toiselle, eli sama ilmiö kuin jäällä, eli paljon tilaa meinaa Almallepaljon vauhtia. Alma on semmoinen Tyrnävän lakeuksien tyttö, eli mitä enemmän aukeeta ja laakeeta, niin sitä enemmän tyttö tykkää. Ja kun leikki sujuu, niin ei silloin tassutkaan kovin vaivaa, kun pohja on kuiva ja pehmeä.

Sunnuntaina esteitä

Pitkän verryttelylenkin jälkeen oli hyvä ottaa esteet kun koiran lihakset olivat lämpimät. Maa oli esteiden edestä sammaleisen pehmeä kirjaimellisesti ja kohtalaisen kuivahko, eikä tiettävästi kauhean liukaskaan. Ajattelin ottaa hypyt noutona ja suurena houkuttimena ja palkkana minulla oli hirven kylkiluu ja lapaluu. Tyttö aloitti voimakkaan haukun kentälle saavuttaessamme. Pienempi palkka eli kylkiluu oli kädessäni, kun se ei taskuunkaan mahtunut. Reippaasti otti perusasennon esteellä ja siitä käskyllä riensi noutamaan voimakkaasti kapulaa. Olin heittänyt kapulan kauaksi, jotta Alma saisi reippaan vauhdin myös takaisin paluuhypylle. Paluuvauhti oli erinomainen. Hyvin istui eteen, hivenen kauaksi, mutta palkkasin koiran silti heti irroituksen jälkeen. Tämän jälkeen odottelin, että koira söisi kylkiluun. Sitten siirryimme A-esteelle. Työskentely A-esteellä oli myöskin loistavaa, joskin kädessäni oli vielä suurempi houkutin, eli se lapaluu. Palkkasin heti eteen istumisesta ja nyt istuikin paremmin lähelle ja suoraan. Alma oli tosi innoissaan, kun palkka oli viimeinkin saatu tehtävän veroiseksi :)

Keittiötottista ruuan voimalla!

Ulkotottikset ovat meillä vielä tauolla, joten sisällä teemme päivittäin jotakin ihan pientä mukavaa, koska harvemmin tarjoan Almalle aterian ilmaiseksi. Tassut ovat huomattavasti paremmat, eli antibiootit ovat alkaneet purra. Sen huomasi jo aamulenkillä, kun tyttö oli hirrrmusen vauhdikkaalla päällä, säntäili sinne tänne ja teki hurjia loikkia ilmassa. Lisäksi löysi pupun sisälmykset, nielaisi ne pureksimatta etten ehtisi väliin ja jatkoi tyytyväisenä juoksenteluaan. Laitan oheen pienen lyhyen videon tottistelustamme tänään keittiössä. Palkkanamina mulla on broilerin siipiä, siksi koira niitä tahtoo jäädä pureksimaan ja nieleksimään, kun vähän isoja palasia ovat. Videon alussa on viimeisin harjoitteemme eli olen opettanut Alman hakemaan oikeasta kädestäni palkan merkkaussanan jälkeen. Yritä Almaa tehdä siten aktiiviseksi myös palkalle, mutta sitä vasta testaillaan ja katsotaan sitten jatkossa, käytämmekö menetelmää. Tämän jälkeen pyörimme akselini ympäri ja siinä Alma hakee väkisinkin vielä istumista, mutta olemme siinäkin tempussa jo edenneet niin että tyttö pikkuisen jo siirtelee takapäätään minun tahdissani. Herkkuna lopussa otamme "kaukot". Kaikki liikkeet ovat"rodunomaisia", eli voisi Alma tehdä ne pikkasen reippaammin ;)

Alma eläinlääkärissä

Kevät tuli ja lumi suli. Muuten kannustavaa koiraharrastajalle, paitsi Alman kohdalla kosteat ja märät kelit, että siitepölyt ja homeet, tarkoittavat lisääntyvää tassujen punotusta, kirvelyä ja särkyä. Eliminaatiodieetillä ollaan jo päästy siihen pisteeseen, että olen saattanut jo pois-sulkea allergiaa aiheuttavat aineet ruokavaliosta, mutta siitepölylle ja homeitiöille en käytännössä tahdo mahtaa mitään. Nyt sitten tassut ovat siinä kunnossa taas, ettei omat keinot enään auta ja niimpä jouduin kääntymään paikallisen eläinlääkärin puoleen.

Eläinlääkäri otti tassuista näytteen. Näytteessä oli muutama bakteeri, mutta ylipäätään hirmu vähän, joten se ei ainakaan aiheta toimenpiteitä. Ja hiivaa ei ollut laisinkaan. Eli tassujen punotus siis johtuu tästä keväästä. Tassujen hoitoon voisi miettiä useampaakin kortisonipohjaista tuotetta, mutta Alman tapauksessa myös kortisoni ulkoisesti on osoittautunut voimakkaasti allergisoivaksi. Tassut eivät kuitenkaan ole niin pahat, että suun kautta tarvitsisi antaa antibioottikuuria, mutta eläinlääkäri katsoi sen tässä tapauksessa parheimmaksi vaihtoehdoksi.

Anturoitten välit ovat selvästi kosteat, kun tulehtuneesta ihosta erittyy kudosnestettä. Onneksi kynsivallit ovat hyvät, vaikkakin valkoiset kynnet ovat kudosnesteestä värjäytyneet ruskeiksi. Korvat ovat puhtaat ja hännän aluskaan ei punota.

Ohjeeksi eläinlääkäri antoi, että antibioottikuurin lisäksi joka kerta ulkoilun jälkeen tassut tulee pestä ja kuivata erityisen hyvin (näin olemme kylläkin kolme vuotta jo tehneet). Paikallisesti tassut tulisi pyyhkiä Malasetic-pyyhkeillä ainakin kahdesti vuorokaudessa. Ruokavalioon ei tarvitse pahemmin puuttua, paitsi kenties kokeilla korkealaatuista omega 3 ravintolisää, Doilsia. Omega 3:sta Alma on saanut aina, mutta nyt antaisin voimakkaampaa valmistetta. Sitten pitkässä juoksussa tulisin kokeilemaan rasvoja ulkoisesti tassuihin, esim Bevita ja Bebanthen. B -vitamiinipojainen rasva vahvistaisi ihoa.

Toivon mukaan neljä tassua saataisiin kuntoon näillä keinoin ja siihen ylläpitävään hoitoon saataisiin apu öljystä ja ulkoisesti b-vitamiinirasvoista, ettei puolivuosittain tarvitsisi antaa antibioottikuuria koiralle. Se tässä on hyvänä puolena on , etteivät tassut kutise, ja nuoleminen on jäänyt totaalisesti pois. Eli siitä voisi vetää johtopäätöksen, että kutinaa koirassa aiheuttaa enemmänkin allergisoivat ruoka-aineet kuin ulkoiset allergeenit, siitepölyt ja homeet.

Hyvää pääsiäistä!

Tottistelua ja puruja pääsiäisenä

Viime lauantaina olin kuunteluoppilaana Saaran järjestämällä Pääsiäisleirillä. Aiheena olivat purut ja tottelevaisuus. Neljäpäiväisen leirin tukikohta oli Vahderpään vapaa-ajankeskus Kangasalalla, mutta sääolosuhteiden takia se siirrettiin lauantaipäiväksi halliin Nokialle. Paikalla Nokialla oli moninainen kirjo palveluskoiria, erilaisine taustoineen. Osa koirakoista harrasti kansallisia lajeja ja osa oli aloittamassa suojelukoulutusta. Myös mukana oli pitemmälle ehtineitä suojelukoiria, jopa Ruotsista asti. Oli erittäin mielenkiintoista seurata taitavien maalimiesten toimia puruissa, että ohjausta tottiksessa. Eli kiitokset vaan leirin järjestäjille ja Hannikselle, joka mut houkutteli mukaan :)

Miten tästä eteenpäin

Alman kanssa mietimme harrastuksemme jatkoa ja laitamme mietintämyssyn päähän vähäksi aikaa. Viettivireen nosto tottiksessa on entisestäänkin vaikeutunut keliolosuhteiden takia, sekä edelleen tassuissa jatkuvien iho-ongelmien vuoksi. Toisaalta tassujen kanssa on opittu jo elämään, mutta tosiasia on, että kevät vaatii enemmän työtä; kosteus ja uudet siitepölyt tahtovat tuoda niitä haasteita lisää. Joten tottikseenkin olisi tulossa nyt luonnollinen tauko ainankin sinne asti kunnes nurmikko kasvaa ja maa kuivaa. Tyttö osaa riittävän hyvin temput, mutta sen vireen saaminen ylös ja ylläpitäminen on se meidän ongelma. Maastolajeista haku tulee näillä näkymin kokonaan jäämään pois. Jälkeä teemme tulevaisuudessa ainakin omaksi iloksi ja jos tottis saadaan kuntoon, kenties joskus kisaammekin lajissa. Nyt on siis suunnitelmissa tauko koiralle, että ohjaajalle. Ohjaaja keskittynee välistä enemmän omiin töihinsä, sillä koirajutut ovat vieneet viimeiset kolme vuotta aimo palan aikaa. Blogia tullaan päivittämään, mutta ei niin ahkerasti kuin mennä viikkoina. Pitkiä päivittäisiä kävelylenkkejä emme unohda ja tulevana kesänä paneudumme uimalla lihaskunnon treenaamiseen.
Alma on monessakin asiassa semmoinen ristiriitaisuuksien tyttö, niin paljon kuin se inhoaa kosteaa nurmikkoa, niin toisaalta se sitten nauttii suunnattomasti uimisesta :)