Torstaina kentällä

Alkuun siruntarkastus....

Ennen tottistelua siruntarkastus...

Vierellä, hyvä, istu, rapsutuksia, toinen kerta jo paremmin. Huuh, mistä saataisiin sellainen ennustajan kristallipallo, mikä kertoisi, miten tää juttu hoituu kokeessa..

Ennen tottistelua "kisamainen odottelu". Hyvin patosi, kehuin ja siitä vapautus ja haukutuksia-hiukan vaikeesti haukku tuli kuitenkin. Koira sivulle ja seuraa käsky, lyhyt seuraaminen ja palkka . Taisteli jo alkuun kivasti, tassut näämmä ok, mutta minä olin hiukan levoton, en keskittynyt leikkiin kunnolla....Leikin jälkeen seuraamisessa henkilöryhmään namipala-avusteisesti. Henkilöryhmän keskellä pysähdys ja palkka, josta suoraan uudestaan seuraamiseen. Tiukka kiertäminen yhden henkilön ympäri. Pienesti tyttö paineistu, ryhmästä poistuminen ja palkka. Toinen kerta henkilöryhmään ilman apuja, hyvin piti paikkansa, innostin äänellä kunnes poistuttiin ryhmästä ja palkka. Nyt lähietäisyys ja vieraan ihmisen kiertäminen parempi.

Henkilöryhmän jälkeen seuraavaksi häiriötä sivulla istumisessa ja seuraamisessa. Appari taputti käsiään yhteen ja tömisteli jaloillaan maata lähellä meitä. Aikoihin ei oltu tehty vastaavaa, joten jouduin useamman kerran sivulle istumisessa koiralle vähästi muistuttamaan hyvästä kontaktista. Seuraaminen oli hyvää, otin yhden suoran ja palkkasin heti kun kontakti pysyi häiriöstä huolimatta.

Seuraamisen jälkeen siirryttiin hyppyesteelle. Ohjaaja oli tänään sen verran talviterässä, että oli ottanut kilon painoisen kapulan 650 grammasen sijasta. Asetin tytön esteen eteen istumaan kapula suussansa ja menin itse esteen toiselle puolelle. Ilman käskyä koira lähti ylittämään estettä -palkkasin tulosta. Toisella yrittämällä odottikin jo käskyä, mutta hyppy oli matala ja koira koski esteeseen, niinkuin oli kuulemma ekallakin hypyllä koskenut. Kapula oli painavempi kuin normaalisti, jotta olisiko siinäkin ollut syytä mataliin hyppyihin heti alkuun. Sitten ohjasin koiran edestakasin läpihuutona esteen yli ilman kapulaa, ja nyt olivat hypyt korkeita. Loppuun vielä kisamainen hyppynouto suorapalkalle tällä kilon painoisella kapulalla. Nytkään ei koira enään koskenut esteeseen, vaan ylitti esteen korkealta...eli treenausta ja hyppyjä lisää, sieltä se varmuus näin talven jälkeen tuleepi.

Sitten siirryin a-esteelle. Heitin kapulan yli ja käskin kiipee ja tuo. koira teki työtä käskettyä, mutta tulovauhti oli hidas.

Hyppynoudosta paikkamakuuseen. Nopeasti asettui makulle käskyn kuultuaan. Etenin kymmenisen askelta ja kutsuin koiran yllättäin palkalle. Sitten toistamiseen koira paikkamakuuseen ja nyt menin Tainan auton taakse piiloon. Koira makasi äänettömänä ja aktiivisena paikallaan noin 30 sek ja tämän jälkeen aloin palaamaan koiran tykö. Puolessa välissä kutsuin koiran palkalle.

Kyllä tämän kanssa saa tehdä hommia, ennen kuin kisaan uskaltaa. Jos vielä tulos kokeesta saadaan, niin se ei todellakaan ole ilmaseksi tullut. Tyttö on niin kaksijakoinen, että heikkohermoisen on vaikea pysyä mukana. Tänään ei ainakaan ollut mieltänostattavat treenit, vaikka koira toimi tottiksessa hyvin. Treenit kesti noin 11 minuuttia.

KsKK: n järjestämä MEJÄ-kurssi

Kurssin teoriaosuudella johdatettiin kurssilaiset metsästyskoirien jäljestyskokeen saloihin. Aluksi esittäytyi vetäjä Arto Kylmälä sekä runsaslukuinen Keuruun Kennelkerhon mejäosaston kouluttajakaarti. Ilmoittautuneita kurssille oli yksitoistapäinen kuulijakunta.
Kurssilla käsiteltiin ensikertalaisen osallistumista AVO-luokan MEJÄ-kokeeseen. MEJÄ -kokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen jälkeä.
Erityispiirteenä on se että kokeeseen ilmoittautuneet joutuvat osallistumaan jäljen tekoon kisapaikalla, toisin kuin PK-kokeissa, jossa radat ovat valmiina. Jälkeä ei kuitenkaa koskaan tehdä omalle koiralle. Monesti kisoissa palkitaan myös parhaimmat jäljen tekijät. Jäljentekijä toimii myös myöhemmin oppaana tuomarille. Jälkien teosta selviää, kun osaa suunnistaa kunnolla.
Mejä koe on hyvin vaativa järjestää. Kokeeseen osallistuminen tarkoittaa käytännössä koko viikonlopun tapahtumaa. Ensimmäisenä päivänä tehdään metsämaastoon jälki . Seuraavana päivänä jälki ajetaan . Jäljen pituus AVO luokassa noin 900-1000 metriä.
Virallisesti kokeista tiedotetaan Koiramme-lehdessä.

Väliin keskusteltiin ja heiteltiin kommentteja, tilaisuus oli varsin rento, mutta asiaa tuli paljon . Kussista saimme mukaamme paperikoosteen, joka on hyvin kattava tietopaketti MEJÄ-kokeeseen osallistumisesta.
Loppuun tutustuimme suunnistukseen kartan ja kompassin avulla. Käytännon osio mejäkurssista on noin viikon päästä. Koira pääsee jäljestämään verijälkeä, jonka lopussa on "kaato". Samalla ohjaaja pääsee harjoittelemaan suunnistamista ja jäljen tekoa.

Näin keskellä pk-kauden jälkitreenejä yhdestä verijäljestä tuskin haittaakkaan on, sillä päivittäin koirani jäljestää erinäisiä jälkiä metsälenkeillä ihan omasta vapaasta tahdostaan-onhan se metsästyskoira. Minusta tuntuu, että tämäntyyppinen jälki toimii varsin hyvin koiralle nostattajana ja innoittajana vähän tylsemmälle pk jäljelle. Ja mistä sitä tietää, vaikka kokeeseen joskus osallistuttaisiin, nimittäin mejä kokeessa kuulemma tapaa pk-koiria hyvin vähän.

Kiitokset Mejäläisille teoriaosuudesta. Nyt siten mielenkiinnolla odotellen käytäntöä metsässä. Murrrrr liekkö tyttö kaadosta luopuu niin vain :))) ja liekkö edes löytää sitä :)))

Viime kuussa.....

...treenailtiin vielä lumipyryssä http://noelia.kuvat.fi/kuvat/Pihatottista/tottista+ja+ilmaisutreenit+tehtan+pihassa+27.3.2011.wmv

Pääsiäisenä

Alma testaili "uuden" auton uutta häkkiä kesäisessä säässä......

Esineruutua ja tottista

Ennen koulutuskentälle menoa, menin kentän lähimetsään tekemään esineruudun Almalle. Saavuin hiukan myöhässä ja niinpä pääsin valmiiseen ruutuun-kiitos Annelin, joka oli sen jo tallonut ja esineet piilottanut. Alma löysi kolme esinettä hyvin lyhyessä ajassa ja jokaisesta löydöstä palkkasin tytön. Oli oikein nostattava treeni- kiitokset ruudun tekijälle :)

Koulutuskentällä alkuun sirun tarkastus-rennosti meni-liekkö Anneli jo tutuksi tullut :)

Sirun jälkeen otin "kisamaisen odotuksen". Koira makasi mielellään, kun maa oli kuiva ja auringon paisteesta lämmin. Vapautin koiran hetken päästä, palkkasin ja vauhdissa lähdettiin seuraamiseen ja hyvässä kontaktissa menimme "tuomarille" ilmoittautumaan. Ilmoittautumisen jälkeen palkka. Alkuun taistelu oli hiukan vaisua-ei ottanut riittävän voimakasta otetta pallosta, joten lisäsin namilla palkkaamista ja pallon jätin hiukan vähemmälle. Myöhemmin lisäsin pallopalkkaa ja silloin jo taisteli mielellään.

Lähdimme liikkeestä seuraamiseen, hiukan kävelyä, muutama juoksuaskel ja hidasta kävelyä ja palkka. Sitten perusasennosta liikkeelle, lyhyt suora ja täyskäännös-Almamaisen reipas ja tiivis. Lopuksi seuraamista namipalalla avustaen. Mentiin muutama vasemmalle kääntyminen ja akselin ympäri pyörähdys-kivasti Alma liikutti takapäätään, siis sillai meille riittävästi. Kääntymisessä oppinut seuraamaan minun pääni liikettä, joten törmäämiset ovat jääneet pois. Temppujen välissä haukutin.

Seuraavaksi otin noudon kahden kilon kapulalla. Heitin kapulan ja Anneli heitti sen vieläkin kauemmaksi. Käskyn jälkeen Alma eteni nopeasti kapulalle, sieppasi sen suuhunsa ja lähti tulemaan reippaasti minua kohti. Heitin pallon selkäni taakse ja Alma juoksi kapula suussan pallolle, asetti kapulan maahan ja nappasi pallon. Sitten hiukan leikkiä...jonka jälkeen kerran pitämisharjoitus kapulalla ja siitä irroitus ja siirtyinen sivulle. Ne oli OK, paitsi sivulle siityminen oli hidas.

Otin muutaman edestakaisen hypyn metrisellä esteellä-olin laittanut pallon esteen toiselle puolelle ja annoin myös käskyn "tuo". Koira ei palloa ottanut suuhunsa, vaikka toistamiseen yritin samaa-annoin asian olla :)

Viimeinen harjoitus, oli paikkamakuu. Hain hiukan uudenlaista palkkaamistapaa temppuun. Aina olen mennyt makaavan koiran tykö, ja palkannut sen siinä, mutta nyt käskin koiran tulla palkalle, kun olin eripituisen matkan edennyt makaavasta koirasta. Alkuun sain houkutella tulemaan-niin uusi juttu se tytölle oli-mutta eiköhän se pian sen hoksaa. Viimeinen paikkamakuu neljästä oli pisin, eli muutamman minuutin kestoltaan ja minä olin sermin takana piilossa. Uusi palkkaussysteemi selvästi lisäsi koiran aktiivisuutta- kunhan vain ei lisää niin, että se lähteen liikkeelle ominensa. Loppuun vielä vähän leikkiä ja sitten koira autoon.

Treenit kesti Almalla noin 15 minuuttia.

Kevään ensimmäinen jälki tiistaina 19.4

Tehtiin iltajälki koirille Jortikan heinäpellolle. Pelto oli sula kauttaaltaan ja pitkä rusehtava heinä makasi pinnan päällä. Maa oli hyvin märkää.

Almalle tein noin 500 m pitkän jäljen kuudella kepillä ja neljällä kulmalla. Lähdön näytin koiralle paalulla. Sinne olin myös pudotellut muutaman namin. Seuraavalla kerralla kylläkin muistan pudotella ne merkin vasemmalle puolelle :) Muualle en nameja sitten laittanut. Jälkeä vanhetin noin puolisen tuntia.

Tyttö lähti vauhdikkaasti jäljestämään heti käskyn kuultuaan, piti liinan kireällä, nenä oli lähellä maanpintaa. Ajoi alkuun hiukan jäljen vierestä. Kepit nosti järjestyksessä, toi ne minulle ja minä palkkasin jokaisesta. Kulmat ajoi hyvin.

Jäljen puolen välin jälkeen alkoi tyttö tehdä erittäin tarkkaa ja keskittynyttä jäljestämistä. Pysyi aivan jäljen päällä, ja rytmi oli hyvä, kuono lähellä maata tarkistaen jokaisen askeleen. Ei tuullut ja ilta-aurinko paistoi. Ennen viimeistä keppiä päästin koiran liinasta irti ja annoin mennä sen vapaasti kepille. Nosti sen ja toi minulle.

Olipa hyvä tyttö-talvitauko ei ollut vaikuttanut koiran jäljestämiseen.

Loppuun otin eteenmenon maahanmenokäskyllä ja kerran peltoa riitti ja näinollen sain tempun tehtyä ylipitkällä matkalla. Tyttö eteni suoraan ja hyvällä vauhdilla-reagoi maahanmenokäskyyn hyvin ja tämän jälkeen vapautin koiran palkalle. Kiva treeni ja mieli hyvä, kun toi jälki meni niin hyvin!

Kevään ensimmäinen esineruutu

Loilasta löytyi pieni metsäpalsta, joka kylpi auringossa. Maa oli sulanut ja Illalla puoli seitsemän aikaan talloimme sinne Hanniksen kanssa vuoden ensimmäisen esineruudun. Pila treenattiin ennen Almaa.

Autot oli ajettu niin lähelle ruutua, että koirat saattoivat nähdä toistensa työskentelyn oman auton ikkunasta. Alma ilmoittikin, että seurasi tarkkaavaisesti Pilan liikkeitä :)

Olemme tulleet siihen tulokseen että mallista oppiminen on esineruudussa yksi varteenotettava tekniikka , muiden menetelmien ohessa ;) . Pilan huima vauhti ja äärimmäisen aktiivinen työskentely on innoittanut useasti Almaa mahtaviin vauhdikkaisiin suorituksiin ja tänään Alma tosiaan pyyhälsi kuin raketti ruudussa :) sen jälkeen kun kun oli seurannut autossa vuoroaan odottaen Pilaa .

Alotin ruudun vasemmasta kulmasta etureunaa- tiesin että sielä oli esine lähellä etureunaa ja yritin tähdätä koiran lähetyksen siihen. Alma lähti hirveällä vauhdilla ja vielä hurjasti KORSKUEN matkaan niin että lähiesine kylläkin jäi nostamatta. Eteni kiitolaukkaa ruudun takareunaan, pysähtyi kuin seinään ja alkoi etsiä esinettä hyvin aktiivisesti. Hyvin pian nosti takareunasta esineen, jonka toi minulle nopeasti ja siitä palkkasin koiran. Lähetin koiran toiselle esineelle ja samasta kohtaan kuin ensimmäisessä lähetyksessä. Eteni takareunaan taas hirveellä vauhdilla-pyöri ja pyöri ja palasi-lähetin uudestaan ja tarkoituksella taas tähtäsin siihen lähiesineeseen. (minun ei pirtäisi tietää ennakolta esineiden paikkoja). Alma toikin kauempaa eri paikasta toisen esineen ja palkkasin tytön taas ruhtinaallisesti. Nyt sitten viimein etenin radalla ja lähetin koiran matkaa etulinjan puolesta välistä. Kovasti haki isolta aleelta, intoa riitti vieläkin, mutta ei mennyt lähellekkään esinettä. Koira palasi luokseni ja lähetin taas-nyt ylitti alueen ja kutsuin pois. Viimeinen lähetys onnistui nappiin ja koira sai hajun esineestä...riemastuttavaa. Tarkensi kohteen ja nappasi esineen suuhunsa. Aikaa en ottanut, mutta luulisin, että alle viiteen minuttiin löytyi kaikki kolme esinettä.

Kiitokset Hannikselle ja eritoten Pilalle -joka on loistava esimerkki meidän verkkaiselle Almalle!

Kentällä torstaina

Aluksi kiitän Annelia, kun toi sirun lukulaitteen kentälle ja pääsin tarkastamaan kummalle puolelle kaulaa Almalla siru asettuu. Laite piippasi vasemmalla puolella koiran takaa katsottuna. Olen treenannut väärää puolta koko talven, niinkuin Hanniskin asiasta mainitsi. Korjaus siruntarkastus- temppuun tulee onneksi tässä vaiheessa eli hyvissä ajoin ennen kokeita. Siruntarkastuksesta olen tehnyt meille yhden tottistempun muiden temppujen mukaisesti.

Kentälle saavuttuamme meidän kanssa ilmoittautumaan ja "tuomarin" kättelyyn tuli Jussi -bokseri. Tottistreeneissä Alma teki häiriötä Jussin paikkamakuuseen. Almalle otin alkuun lyhyt "kisamainen odottelun" joka innosti koiraa. Maa oli sula ja auringon lämmittämä hiekka ei kylmännyt tytön paljasta vatsaa.

Hiukan seuraamisosiossa velttoili alkuun, niin että pää tippui kontaktista ja pääsin pienesti huomauttamaan ja heti palkkasin koiran aktiivisuudesta. Tämän jälkeen tyttö pysyi tarkkaavaisena ja kontakti kestikin kivasti kättelyn jälkeen vapautukseen asti.

Samalla kun Jussi siirtyi paikkamakuuseen, leikin koiran kanssa pallolla ja haukutin. Sitten koira sivulle ja aloitin noin 40 askeleen suoran. Tarkoitus oli että suoran aikana appari ampuu laukauksia , mutta pyssystä irtosi ainoastaan yksi pamaus. Hyvä harjoitus silti-koira ei mitenkään reagoinut siihen, kontakti pysyi hyvin. Palkkasin koiran lelulla. Otin uudemman kerran suoran seuraamista, mutta edelleenkään ei pyssy paukahtanut, joten jätin laukaukset tällerää vähän vähemmälle. Tänään kivasti tyttö taisteli, palkkauksen yhteydessä, mutta pikkuruinen kumipallo tahtoi olla minulle hankala palkkausväline, joten hain autolta suuremmat tennispallot. Väliin heittelin tietty välillä Almalle hirvenlihaa :)

Seuraavaksi otin kaksi vasemmalle kääntymistä kahteen eri otteeseen , ja tyttö toimi kulmisssa Almamaisen riittävän hyvin. Autoin kulmatyöskentelyä namipalalla osissa kulmia ja tyttö siitä nousikin parempaan suoritteeseen.

Seuraavana oli vuodossa jäävät. Järjestys kokeenomainen, eli aluksi istuminen. Istuminen oli ok ja palkkasin namilla melko pian istumisen jälkeen. Seuraavana maahanmeno. Tein tytölle yllärin-painoin sormilla nopeasti lapojen kohdalta yhdessä käskyn kanssa ja maahanmenoon sain näin vauhtia. Perään otin heti normaalin maahanmenon ja se oli ihan hyvä. Palkkasin heti maahanmenosta kummallakin kerralla. Viimeiseksi seisominen, jota ennen hetsasin koiraa. Valmistelevan osuuden koira teki hyvin, ei edistänyt ja mutta pysähtyi käskystä viiveellä. Palkkasin kuitenkin koiran.

Jotta Jussille saatiin kunnon häiriö, otin vielä loppuun luoksetulon. Jätin koiran maahan ja etenin kauaksi kentän laitaan asti. Kutsuin koiran luokseni ja nostin pallopalkan esiin, kun luoksetulovauhti oli nopeinta. Alma sai napata pallon kädestäni ja sitten taas taisteltiin.

Kun Jussi poistui kentältä, hetsasin Almaa eteenmenoon. Se rakastaa tätä liikettä ja kivasti tuli haukkuakin väliin. Eteen lähetin pitämällä koiraa pannasta kiinni ja käskyn annettuani päästin irti. Koira juoksi eteen hurjaa vauhtia, ja se oli lähtöasetelman takia aivan varma, että olin vienyt namin edeltäkäsin kentän takareunaan. Mutta eipä ollutkaan sielä, vaan käskinkin koiran maahan. Koira reagoi käskyyn hyvin ja asettui maahan. Reagointi voisi olla nopeampaa, mutta hyväksyn tämän meillä. Astelin eteenmenolinjasta sivuun ja huusin koiran luoksen palkalle ja sitten koira autoon pallolla leikkien.

Myöhemmin, kun kaikki olivat tottistelleet, otin Alman autosta ja lähetin sen eteenmenon suorapalkalle...ja ops tää on niin hauskaa siitä. Palkan kun oli syönyt, niin piti taasen pissit heittää kupin viereen...:) kiitoksia treeenikavereille hyvästä seurasta ja ilta oli sään puolesta mitä keväisin.