Linkki videoon

hakutreenit marraskuussa

Alma on terve!

Paraneminen tapahtui itsestään, viiden päivän levon ja särkylääkkeen voimin. Nyt Alma on täysin palautunut, ja käyttäytyy normaalisti. Kenties huonoon vointiin oli syynä lihasperäinen kipu, sitä emme koskaan voi tietää, pääasia on kuitenkin, että nyt tyttö on terve! 

Mikä Alma tyttöstä vaivaa???

Alma on ollut viime maanantai-tiistai välisen yön jälkeen hyvin vaisu. Maanantaina illalla tehtiin vielä 800 metrin jälki ja tyttö nosteli iloisesti kaikki kuusi keppiä. Yht`äkkiä seuraavana päivänä oli vain haluton liikkumaan ja väsynyt.  Joi ehkä vähän normaalia enemmän.  Ruoka on maistunut ja syö luut normaaliin tapaan, eikä oksentelua/ripulia ole ollut, eikä myöskään varsinaista ontumista.  Mutta on vaan kipeän oloinen, eikä laisinkaan normaali Alma.

Tiistaina, heti todettuani Alman tilan, sain lääkäriajan Palokkaan, Keski-Suomen Eläinklinikalle.  Osan tutkimuksesta eläinlääkäri Katja Rajalin teki koiran ollessa hereillä, ja osa tehtiin nukutettuna. Alma jännittää ja inhoaa vieraan ihmisen koskettelua, joten lihakset olivat jännittyneet tiukat kun niitä tutkittiin ja niipä oli melko mahdotonta arvioida niiden tilanne, vaikkakin kyllä tunnustelemalla todettiin kaulan ja niskan alueen lihakset erityisen tiukiksi ja jännittyneiksi. Vatsan puolella ei selvästi aristanut tunnustelemista. Sydän oli normaali (ei sivuääniä), syke melko korkea (140/min).  Rauhoituksessa suu ja nielu tarkastettiin; kurkunpäässä hieman punoitusta, muuten ei mitään erityistä.  Almasta otettiin myös verinäytteet, ja niissä ei ollut mitään epänormaalia (tulehdusarvot, punasoluarvot, munuais-ja maksaarvot, elektrolyytit, sokeri ja proteiinit).

Rauhoituksessa otettiin myös rötgenkuvia; kaularanka, rinta -ja vatsaontelo.

Alma sai jokatapauksessa reilusti nesteytystä suonen sisäisesti, sekä tulehduskipulääkepistoksen.  Oireiden syytä ei löydetty, epäilty kuitenkin lihasperäistä kipua kaularangan alueella.  Nyt kivun alkamisesta on kulunut  viisi päivää ja   neljä päivää on menty pelkän tulehduskipulääkkeen voimin. Eilen  olin antamatta lääkettä puoli päivää, jotta pystyin näkemään missä mennään. Jouduin toteamaan, että  koira kipeytyi selvästi samaa tahtia kun lääkkeen voima lakkasi eli vielä ollaan tosi kipeenä joten  ensiviikolla joudutaan soittelemaan  aikaa lisätutkimuksiin :(

Alma tytön suuri sydän lämpiää...

...ei enään niin pienelle Väpäpojalle.

Yhteisiä remmilenkkeijä olemme tehneet muutaman kerran viikossa ja selvästi Alma on hyväksynyt sen tosiasian, että malipoika on muuttanut meille jäädäkseen.

 Vire on noussut tekemiseen pennun myötä, että allergiaoireiden vähetessä. Vauhtia piisaa tottiskentällä,  hakumaastossa, jäljellä ja esineruudussa.

Keuruun kokeessa 1.10

Keski-Suomen Piirinmestaruuskisat Haussa Keuruulla 1.10.2011 järj. Keuruun seudun Kennelkerho.
Kisan voittivat Niina Koivula ja Onni -poika!!!! Onnittelut!


Alma teki elämänsä tottiksen -NOLLAKOIRANA!!!

Ohessa linkki tottisvideoon.  Kiitokset Päiville videoinnista!

Alma nollakoirana

Linkki videoon

Pohjois-Hämeen Piirinmestaruuskilpailut 2011 tottisosuus

Linkki arvosteluun

Pohjois-Hämeen Piirinmestaruuskilpailu PAHA 18.9.2011 Nokia

Almasta tuli tänään 18.9.2011 Palveluskoirien Pohjois-Hämeen Piirin mestari haussa,
kolmostuloksella pistein 231.
Ylituomarina toimi Aimo Heino (esine). Tottiksen ja henkilöetsinnän arvostelun hoiti Mika Laaksonen.
Hieno oli päivä ja ehdottaman onnistuneet kisajärjestelyt ja loistavat palkinnot!
Kiitokset päivästa, kokeen järjestäjälle Nokian PKH:lle!

Väpän blogi

http://malivapa.blogspot.com/

Jälki ja esine keskiviikkona

Iltasella tein 50x50 metriä kokoisen esineruudun Almalle ja samalla sain Väpänkin treenattua. Almalle otin yhden esineen, vaikka maastoon piilotin kolme. Esine löytyi hyvin nopeasti alueen keskeltä ja siitä palkkasin koiran.

Esineruudun jälkeen oli vuorossa , noin tuntia aikaisemmin tekemäni 1200 metrin jälki kuudella kepillä. Janan olin tehnyt 50 metriä syväksi. Tyttö lähti janalla suoraan etenemään ja meni hiukan leikkaavan jäljen yli, palasi jäljelle ja lähti tarkistamaan takajälkeä, ja nopeasti korjasi tilanteen kääntymällä oikeaan suuntaaa. Alma piti jäljellä tasaisen reipasta vauhtia, kulmat olivat hyvät, kuten myös kaksi piikkiä, jotka olin tehnyt perä jälkeen. Alma nosti kaikki kuusi keppiä ja jäljen ajaminen kesti 16 minuuttia. Oispa tyttö aina näin kiva!!!

Haku 95

Syksyn tuntua- valo loppuu kesken metsässä arki-iltoina hakuillessa. Mukaan tämän illan treeneihin oli tullut mukavasti porukkaa, kuusi koirakkoa ja lisäksi vielä kaksi pentua. Saimme kyllä todeta, että aivan liikaa, sillä kiire tuli viimesille koirille.

Alma korkkasi hakuradan. Pituutta keskilinjalla oli noin 200 metriä. Almalle otin kuusi maalimiestä, joista kolmonen ja nelonen olivat eteneviä. Kaikin puolin suunnittelin treenit niin, että ylös rinteeseen vasemmalle puolelle tulisi kaikilta maalimiehiltä suorapalkka ja oikealle alamäkeen rullan tuonti. Tyttö oli innoissaan ja ensimmäinen lähetys oikealle etukulmaan oli hyvä ja piilo löytyi nopeasti. Aikani kattelin, kun koira tavoitteli rullaa suuhunsa, kunnes huomasin, että koko rullaa ei ollut koiran kaulassa- OLIN UNOHTANUT LAITTAA RULLAN KAULAAN KOIRALLE!! Ja maalimies oli umpparissa! Huusin, että palkkaa koira! Onneksi maalimies reagoi nopeasti käskyyn ja koira sai hiukan myöhästyneen suorapalkan. Niinpä muutin suunnitelmiani treenin osalta ja en ottanut yhtään rullan tuontia, vaan otin koiralle kuusi maalimiestä suorapalkalla. Toisaalta erinomainen treeni-koiraa nostattavat ja innostavat, toisaalta hiukan pelottaa miten seuraava rullan tuonti onnistuu. Kiitokset kaikille mukana olleille!

Treenejä...

Koirasta huomaa heti, kun tassut ovat terveet tai tervehtymässä. Torstaina kentällä tyttö esitti tottistelussa oman version noudon palkkaamistavasta :). Vauhtia ja voimaa oli liikkessä vaikka muille jakaa. Olin jäävistä maahanmenon yhteydessä jättänyt, itse niin ajatellen, koiran huomaamatta, eteenmenopalkan kentän reunalle. Tämän jälkeen otin luoksetulon ja siitä jäävistä seisomisen. Seisomisen palkkasin heti pysähdyksestä. Sitten päätin ottaa tasamaanoudon samaan polkuun. Heitin kapulan ja appari heitti sen vieläkin kauemmaksi. Koira lähti hillittömällä vauhdilla kapulalle käskyn jälkeen, nappasi kapulan suuhunsa ja ei kääntynytkään luokseni, vaan jatkoi kapula suussansa matkaa eteenmenopalkalle. Pudotti kapulan suustansa, söi palkan, pissasi nopeasti ja nappasi samalla kapulan suuhunsa ja hyvin vauhdikkaasti juoksi luokseni, istui eteen ja irroituksen jälkeen nappasi palkan ja karkasi maassa, selän takanani olevalle noudon palkalle :). Tytön innokkuus ja määrätietoisuus oli sen verran iloista katseltavaa, että en puuttunut tytön toimiin. Muuten tottistelu oli ylipäätänsä hyvässä mielentilassa- leikki toimi ja haukku tuli helposti.

Esineruutu sunnuntaina oli hyvä. Teimme Hanniksen kanssa "Peurapaikalle" noin 35 metriä leveän ja 50 metriä syvän esineruudun. Tytölle Hannis vei kolme esinettä piiloon, niin etten minä tiennyt niiden sijaintia. Ennen Almaa oli Pila haeskellut esineitä, niin että Alma oli seurannut auton ikkunasta ja kun lähetin Alman ruutuun, tämän jälkeen, oli vauhti hurja äänen kanssa. Toi kolme esinettä noin viiteen minuuttiin ja palkkasin jokaisesta esineestä. Hyvä treeni ja kivaa, kun tyttö voi tassuja käyttää ilman kipuja!!!

Alma ja Alman allergia

Olisi se niin vaan paljon helpompaa ilman noita allergisia oireita treenata koiraa-taitavat hakutreenit jäädä tänään väliin. Kyllä sapettaa....

Jälki keskiviikkona, janoja lauantaina

Tein Loilan "Rinnepaikkaan" noin 1300 metrin jäljen kuudella kepillä. Kulmia oli useita ja kaksi piikkiä. Maa oli kostea, kun yöllä oli satanut. Lähdin jäljelle lämpimän koiran kanssa, tein sitä ennen tunnin kävelylenkin. Jälki oli puolitoista tuntia vaha. Jana oli tällä erää noin 20 metriä syvä. Koira nappasi oikean suunnan ja eteni muutenkin jäljellä rivakkaan tahtiin. Nosti kaikki kuusi keppiä. Mulla iloinen mieli, kun riista ei tänään vienyt nenää laisinkaan.

Seuraavana launataina teki Hannis meille kolme janaa, niin etten tiennyt jäljen etenemis-suuntaa. Janat tyttö käveli melko suurpiirteisesti, mutta löysi kyllä niitä leikkaavan jäljen. Kahdessa lähti etenemään oikeaan suuntaa ja yhdessä jouduin koiran kutsumaan takaisin janalle. Kutsu ei haitannut koiraa, vaan se reippaasti korjasi erheensä. Hyvä reeni, kiitokset Hannikselle!

Jälki maanantaina

Tein Almalle 1300 metriä pitkän jäljen Vanhasten hiekkakuoppien taakse. Jana oli noin 50 metriä pitkä. Jäljelle pudotin normit kuusi keppiä ja jälki sai vanheta reippaasti, eli kolme tuntia. Ennenkuin ehdin sitä ajamaan, niin kellon viisarit näyttivät puolta yhdeksää illalla. Ilma oli tyyni ja kuiva ja aurinko alkoi jo laskemaan ja hämärä metsään tulemaan.

Janalla tyttö oli huono. Ei pahemmin koskaan ole edennyt niin mutkien kautta jäljelle. Jouduin jopa korjaamaan muutamaan otteeseen. Jälkeen törmättyään, tyttö onneksi lähti heti oikeaan suuntaan ja vauhti oli kivan reipasta, jopa niin reipasta, että mukaan lähtenyt Timo jäi pitkälti taakse taakse ja myöhemmin oikaisi metsästä pois. Almalle olin tehnyt neljä kulmaa ja kaksi pikkiä, jotka se ajoi varsin mallikkaasti lukuunottamatta viimeistä kulmaa vasemmalle. Kulma oli 150 metriä ennen viimeistä keppiä. Vähän sitä ennen Alma oli poikennut jäljeltä häntä heiluen ja matalana, jonkin riistan jälkien perään. Se ei kuullut eikä nähnyt mitään , niin keskittynyt se oli. Minä jopa suutahdin sille, kun lintsaaminen alkuperäisestä tehtävästä oli niin innostavaa sille. Suuttuminen lopetti jäljestämisen kokonaan ja niinpä palasimme jäljeltä tien reunaa pitkin takaisin autolle, missä Timo jo odotti. Niimpä viimeinen keppi jäi nostamatta ja samoiten herkullinen viimeinen palkka jäi Almalta saamatta. Siis tänään viisi keppiä ja riistan jälki. Ylihuomenna yritetään uudestaan paremmalla menestyksellä. ihan hyvä harjoitus siinä mielessä, että sain huomata, jotta jäljen vanhetaminen kolmeenkin tuntiin, ei koiran menoa haittaa.

Sohvan eri päissä :)

Väpä ylhäällä ja Jäpä alla.

Haku 94 Kentän taka

Olimme tiistaina tutulla porukalla kentän takana hakuilemassa. Teimme 150 metrin radan poikittain rinteeseen. Onneksi ei satanut, mutta märkää oli ja samoiten hyttyset olivat heränneet.

Tuomarille ilmoittautumisen jälkeen lähetin Alman vasemmanpuoleiseen etukulmaa. Se oli lähellä polkua, josta juuri olimme tulleet autolta keskilinjalle. Selvästi huomasi koiran haluttomuuden tarkastaa aluetta, ja jouduinkin koiran lähettämään kolmasti, ennenkuin hyväksyin tyhjän piston. Seuraavaksi oli vuorossa oikea etukulma. Sinne koira juoksi hyvin halukkaasti, olihan sinne myös alamäki. Maalimies löytyi umpipiilosta nopeasti, mutta rullan ottaminen suuhun kesti tovin. Hyvin toi rullan keskilinjalle asti ja näytölle menossa oli vauhtia. Päästin koiran vapaasti juoksemaan piilolle, jossa se sai heti palkan. Menin koiran perässä ja toin koiran pois piilolta.

Sitten oli vuorossa lähetys ylämäkeen vasemmalle. Jouduin koiran lähettämään kahdesti tyhjälle pistolle ja kummatkin pistot olivat vajaita. Sitten lähetin rinnettä alas oikealle. Teki tälle puolelle rataa taasen hyvän ja syvän tyhjän piston. Sitten ylämäkeen vasemmalle lähetys. Sieltä löytyi piilo ja nappasi rullan ja toi minulle asti. Näytölle menossa oli taasen hurja vauhti ja palkka tuli heti tulosta. Menin koiran perässä näytölle.

Tämän jälkeen Alma teki oikealle hyvän tyhjän piston, mutta sen jälkeen vasemmalle ylämäkeen tahkottiin useampi huono tyhjä pisto. Viimeinen ja kolmas maalimies oli oikealla takakulmassa. Sinne tyttö taas juoksi mielellää ja toi erittäin hyvin rullan minulle asti. Näytölle meno oli taas hyvä ja maalimies palkkasi heti tulosta.

Tänään tyttö esitteli huonoja tyhjiä pistoja hakuradan toiselle puolelle. Muutenkin tuntui vire olevan matalempi. Liekkö syynä erittäin märkä metsä, vaiko jokin muu, mutta vastedes täytyy sijoitella runsaasti maalimiehiä hakuradan vaikeammalle sivulle eli ylärinteeseen.

Väpä oli myöskin mukana. Talloi hakuradan ja löysi viisi täysin piilossa ollutta maalimiestä :) Hyvä väpä, tästä jatkamme hajuhakuihin.

Kiitokset kaikille ja varsinkin kun jaksatte olla maalimiehinä mun kahdelle koirulille!!!

Haku 93 Rystingintie

Rystingintien heti alkuun talloimme 150 metriä pitkän radan. Alue on voimakkaasti nousevaa rinnettä, tuulenvire ei käynyt, mutta ei myöskään hyttyset häirinneet. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta onneksi korkeat kuusipuut toivat metsään varjoa. Osassa aluetta näki koiran liikkeet ja maasto oli suht koht helppokulkuista.

Tänään oli Almalle tiedossa viisi löytöä kahdella etenevällä maalimiehellä. Maalimiehet olivat etukulmissa, keskellä vasemmalla puolella ja takakulmissa. Ensimmäiseen etukulmaan vasemmalle otin rullan tuonnin ja näytöltä sai heti palkan . Toiseen etukulmaan otin näytölle mukaan myös hallinnan. Kolmas piilo oli suora pisto lähipiilolle ja sieltä heti löydöstä palkka. Oikeaan takakulmaan tuli pitkä eteneminen ja taas rullan tuonti ja hallinta näytöllä. Viimeinen ukko vasemmasta takakulmasta oli sitten se vaikein löydettävä. Jouduin lähettämään piilolle kolme kertaa ja neljännellä Alma vasta löysi "ukon". Siitä suorapalkka ja maalimies myös toi koiran pois piilolta. Alman osuus kesti kymmenen minuuttia ja tyttö oli oikein pirteä kuumuudesta huolimatta. Rullan tuonnit olivat erinomaisia, joka johtui kenties siitä, että otimme kotiporukalla pelkän ilmaisutreenin omassa pihassa Almalle edellisellä viikonloppuna . Toisekseen mietin, että olen liikaa ottanut näytöllä tyttöä hallintaan, eli rullasta tulisi saada nopeammin palkka että samalla vahvistaa näytölle menoa, eli näytöllä palkka nopeasti heti tulosta. Maalimies voisi rasian voisi vaikka aukoo jo valmiiksi.... Kiitokset kaikille mukana olleille!

Väpä haki myöskin maalimiehiä viisi kappaletta.... ja rohkeasti eteni maalimiehelle ja kivasti innostui syömään maalimiehellä. Maalimiehet vielä näkyvissä...mutta ensikerralla mennään jo piiloon.

Maanantaina jälkeä pellolla

Almalle tein 600 metrin pituisen jäljen naapurin heinäpellolle. Jäljelle laitoin kuusi keppiä, mitkä tyttö kaikki nosti. Jäniksiä ja niiden jälkiä oli häiriöksi saakka, mutta tyttö kuitenkin pysytteli annetussa tehtävässään riittävän hyvin. Kyllä huomaa, miten helppoa koiralle itseasiassa jäljestäminen on, jos keppimotivaatio on kohdallaan ;)

Alla linkki videoon

Jälki pellolla

Treenikuvia kentältä

Kiitokset Sadulle hienoista kuvista!!!

Koiratarha viimeinkin valmis

Projekti kesti yli vuoden. Väpä muuttaa joskus vähän isompana tarhaan.

http://www.youtube.com/watch?v=6E77Yzl2fGA

Rannalla

Suinulan kenttä kello 18

Keskiviikkona vierailin tutussa porukassa lähellä Jämsän Hallia, kun kysyttiin mukaan tottistreeneihin. Ajattelin, että loistava tilaisuus korjailla Alman ääntelyä paikkamakuussa ja varmistella siruntarkastusta ja saisin samalla vieraskenttätreenit eteenmenoineen. Meillä oli kouluttajana pitkän linjan koiraihminen Johanna Nivala, joka antoikin loistavia neuvoja itse kullekkin.

Tänään kuitenkaan Alma ei suostunut ääntelemään paikkamakuussa, vaikka häiriökoirakin teki samanaikaiseti temppujaan. Se myös oli ollut palkattomana tuomarin kättelystä paikallaolon vapautukseen asti. Kun kysyin Johannalta, että mitä minun tulisi tehdä, kun se sitten joskus ääntelee, niin hän neuvoi , että jos koira tekee paikallaolossa jotakin, niin pitää marssia koiran tykö, koskea koiraan ja sanoa maahan ja kävellä pois. Ja huomioida ennen poismenoa, että koira jää varmana paikkamakuuseen. Ja jotta koira tietää, että mistä rangaistaan, niin kun kuulen koiran esim ääntelevän, niin tulla piilosta pois ja huutaa äkäisesti "Mitä? Mitä?...jne ja jatkaa karjumista kunnes on koiran tykönä eli näin merkkata kielto siihen kohtaan kun virhe tapahtuu. Koira ei tule haluamaan ohjaajaa kovin motaa kertaa fyysisesti luoksensa. Jos koira makaa hiljaa, niin tulee nousta piilosta esille ja sanon koiralle "hyvä" ja mennä takaisin piiloon. Näin pystyy kertomaan koiralle, että tämä on reitti, että nyt kun olet hiljaa, mä tulen täältä kyllä.

Jotta saan Almasta työkalun kisoihin, niin Johannan mielestä mun tulisi pienentää omaa osuuttani tottistreeneissä etten olisi liian aktiivinen. Mun tulisi kääntää homma niin, että koko ajan olisin passiivisempi treeneissä, sillä kokeessa en tule saamaan viritettyä koiraa, kun siellä täytyy olla vähäeleisempi . Nyt viimeistään tulisi opettaa koiralle se, että mitä passiivisempi ohjaaja, sitä aktiivisempi koira. Olen samaa mieltä Johannan kanssa, että tällä hetkellä syön koirani aktiivisuutta, puskemaallaa koiran päälle aktiivisena . Mun aktiivisuustaso tulisi jo osaavalla aikuisella koiralla laskea ja koiran oman aktiivisuustason kasvaa, jotta kehitys jatkuisi hyvänä vielä useamman kisan jälkeenkin. Temput Alma teki hyvässä mielentilassa tänään, vaikka oli kuuma ja vieras kenttä.

Koulutuksen jälkeen otin Väpän "vieraskenttätreeniin". Kivasti pysyi kotaktissa, eikä lähtenyt huitelemaan. Imutusta otin ilta-aterian verran ja loppuun nopean luoksetulon. Sitten lyhyt leikki rätillä, ennen autoon menoa.

Oikein mukava vierailu osaltani, kiitän kutsusta ja kaikkia mukana olleita ja erityiskiitos Johannalle!!!

Haku 92

Tänään oli hakutreenit uudessa paikassa, Hirvenlahdentiellä. Paikalle tuli kivasti porukkaa ja talloimme hiukan vaikeakulkuiseen maastoon 100 metrin radan. Ilma oli seisova ja kostea. Hyttysiä miljoona. Paikka oli sammalpeitteinen sekametsä, jossa oli vanhaa ja nuorta puuta ja paljon risukkoa. Metsätie halkaisi aluetta ja koirat joutuivat toisella sivulla ylittämään ojan päästäkseen takareunaan asti.

Almalle meni yksi ukko umpipiiloon, laatikkoon, radan oikealle puolelle takakulmaan. Aina meillä on ollut löytö heti etureunasta ja nyt halusin nähdä kuinka tyttö käyttäytyy, kun ei pelatakkaan sääntöjen mukaan. Alkuun otin tuomarin kättelyn.

Tyttö teki 10 pistoa ennen löytöä. Kolme pistoa jouduin korjaamaan, kun Alma ei mennyt tarpeeksi syvälle. Korjaaminen auttoi asiaa. Noin neljä tyhjää pistoa kymmenenstä oli ok, meni takareunaan asti ja eteni radalla.

Löydöllä nappasi nopeasti rullan suuhunsa, mutta pudotti sen suustansa liian aikaisin. Lähetin tytön uudestaan rullan hakuun ja silloin tyttö osoitti haluttomuutensa, niin että jouduin koiran mukana menemään muutaman askeleen kohti piiloa. Juoksi piilolle ja nappasi rullan ja edelleen pudotti sen liian aikaisin. Hyväksyin silti ilmaisun, sillä tiesin, että joutuisin liiaksi vääntämään väsyneen koiran kanssa, jos kolmannen kerran lähettäisin hakemaan rullaa. Näytölle meno oli hidas- näytöllä oli ok, mutta palkka ei tahtonut enään sitten maistua. Alma oli muutaman tuntia aiemmin popsinut salaa noin kilon verran rasvaista hirvenlihaa- eli nälkä ei ollut kovin kova tänään hakuiltaessa.

Radan läpikäyminen kesti kaiken kaikkiaan noin kahdeksan minuuttia. Seuraavaa kertaa varten toivon viileämpää ilmaa, nälkäistä koiraa ja motivoivampaa treeniä, niin eiköhän tämä tästä.

Kiitokset mukana olleille ja kiva oli saada uutta porukkaa mukaan treeneihin!

Pennun muuttoa odotellessa!

Alma tyttönen ei malta odottaa sitä päivää, kun pentunen muuttaa omaan mökkiinsä. Koiratalo on sisustusta vaille valmis. Almalle en ole kertonut, että useampi kuukausi menee, ennenkuin Väpä muuttaa sinne kokonaan. Nyt ollaan oleskeltu Väpän kanssa tarhassa päivittäin lyhyen aikaa, mm syömässä luuta. Tänään Väpä juoksi oikein vauhdilla tarhaan kun kuuli käskyn "häkki kolahti"!!

Kaksi jälkeä perkkäisinä päivinä

Perjantaina tein naapurin pellolle noin 300 metrin pituisen jäljen Almalle. Jäljelle tein neljä kulmaa ja yhden piikin, keppejä asettelin matkalle kuusi. Jälki vanheni noin 20 minuuttia. Ennen jälkeä oli pellolle asettunut kaksi kurkea ja yksi jänis. Jäniksen poistumisreitin päälle tein osittain Alman jäljen ja sen saattoi huomata, kun koira poikkesi välillä hiukan reitiltä, mutta palasi kuitenkin hyvin nopeasti takaisin jäljelle. Sain itse hyvää harjoitusta, kun opin tuntemaan koiran ilmeet jos se lähtee jäljestämään riistan perään . Tänään tyttö nosti kaikki kuusi keppiä, piti tasaista vauhtia yllä ja oli erinomaisessa vireessä. Nättiä peltotyöskentelyä se ei missään nimessä ole, mutta eipä sitä muuta voi vaatiakkaan, kun metsässä koira on saanut oppinsa.

Seuraavana päivänä mentiin sinne metsään. Nyt tein 900 metrin pituisen jäljen kuudella kepillä. Jälkeä vanhetin yhden tunnin, jonka aikana jäljen päälle ehti sataa useampi ämpärillinen vettä. Vesisade lakkasi kuitenkin kun lähdimme ajamaan jälkeä. Jana oli 25 metriä syvä, koira eteni hyvin suoraan ja törmättyään leikkaavaan jälkeeni, aluksi se lähti takajäljelle, mutta korjasi nopeasti, kun liina kiristyi. Liekkö korjannut oma-aloitteisesti, sitä ei tiedä, mutta päätin kuitenkin lähiaikoina ottaa useamman janatreenin. Muutenkin tyttö lähti janalle hyvin matalassa vireessä, hitaasti ja varovasti, mitä yleensä tapahtuu kisoissa. Normi kotitreeneissä vauhti on ollut huomattavasti reippaapaa. No jos janalla tyttö hidastelee, niin jäljellä päinvastoin meno on reipasta alusta loppuun asti. Kulmia tein yhdeksän kappaletta, ja tällä erää en tehnyt yhtään piikkiä. Oli myös kaksi tienylitystä. Tyttö löysi kaikki kuusi keppiä ja jäljestämiseen kului aikaa 17 minuuttia. Hyvä tyttö!!! Eli janoja seuraavaksi!

Väpä

Arvanneeko tuota, että kuka kaataa meillä kaikki vesikupit ;)

Meidän kissa!

Jo ehdittiin pelätä pahinta, kun kaksitoista vuotias kissamme Killi ehti olla viikon kadoksissa. Eilen aamulla kuitenkin kuulimme taas tutun äänen terassin oviverhon takaa ja siellähän kissa tomerasti odotti ruokaansa .

Uusi perheenjäsen

No niin siinä kävi, että juhannus tuli ja Alman suureksi harmiksi saimme uuden perheenjäsenen, malinois kaunispään Giramin kennelistä. Kuvissa koirulit poseeraavat juuri valmistuneissa auton koirahäkeissä. Söpömpi on Alma ja pienempi sai ristikseen lempinimen Väpä. Väpä alkaa pitämään omaa blogiaan, kunhan Severi tulee tyrnävältä kotia...Terveisiä muuten sinne kaikille!

Väpä on sellainen nimensä veroinen nokkaeläin joka tällähetkellä tarttuu hampailla joka paikkaan. Alma on suhtautunut ynseästi poikaan ja luulempa, että leimautumisen vaaraa ei tule olemaan koskaan :). Tällä hetkellä koirat pidetään visusti erillään kolmen portin avulla. Toivon että joku päivä edes lenkitykset sujuisivat yhtä aikaa ongelmitta.

Hakutreenit numero 91 maanantaina

Meitä oli kokoontunut "kentän taka" hakutreeneihin peräti kahdeksan koirakkoa. Tallasimme 200 metrin pituisen hakualueen ja Alma sai olla ensimmäinen koirista. Jälleen kerran pyysin Hanniksen piilottamaan maalimiehet, niin etten minä tietäisi niiden sijaintia, ainoastaan päätin niiden lukumäärän ja palkanantotavat.

Ilma oli loistava, pilvinen ja lämpötila 14,5 c astetta. Melko tuuleton ilta.

Ilmoittautumisen jälkeen lähetin tytön oikeaan etukulmaan, samaan suuntaan josta olimme juuri tulleet polkua pitkin keskilinjalle. Tyttö teki huonon piston, koska epäilemättä oli jo haistanut, ettei sillä suunnalla ketään ole ja kutsuin sen luokseni. Lähetin tytön uudestaan ja ekaa kertaa tyttö ei totellut vaan jäi seisomaan paikoillensa. Annoin uuden käskyn ja liikuin itsekkin kohti etukulmaa. Nyt tyttö lähti reippaasti etenemään ja tekikin syvän ja hyvän piston. Palkkasin tytön keskilinjalla kun se tuli luoksen kutsusta ja lähetin vasempaan etukulmaan. Tyttö teki jälleen hyvän syvän piston ja sai samantien hajun maalimiehestä. Toi rullan ja lähdimme näytölle. Maalimies oli umpipiilossa ja tälläerää uusi, mutta tyttö ei sitä noteerannut. Piilolla otin Alman hallintaan ja maalimies palkkasi kun vapautin koiran. Sitten lähetin tytön oikealle puolelle. Meni takareunaan asti, lähti hyvin etenemään ja löysi piilon. Nappasi rullan ja toi minulle asti. Näytölle mentiin hyvässä vauhdissa ja taas otin koiran hallintaan, ennenkuin maalimies palkkasi koiran. Lähetin koiran vasemmalle, teki hyvän piston ja palasi keskilinjalle kutsusta. Keskilinjalla juotin koiran ja lähetin oikealle ja pistolta kun palasi lähetin vasemmalle ja koira teki töitä käskystä. Nyt tulikin vasemmalla kallio vastaan-koira kierti kallion ja palasi keskilinjalle. Huomasin selvästi että sai vainun maalimiehestä ja vaikka olin jo edennyt kallion toiselle puolelle, niin Hanniksen neuvosta palasin takaisin ja lähetin koiran uudestaan, jotta kolmaskin maalimies tulisi nostettua. Koira teki uudemman piston, mutta ei paikantanut maalimiestä, joka oli kallion kupeessa hyvin lähelläå keskilinjaa. Kutsuin koiran pois keskilinjalle ja annettiin ääniapu koiralle. Nyt maalimies löytyi helposti ja koira nappasi rullan hiukan empien ja toi rullan minulle. Näytöllä olimme parilla loikalla ja koira sai hallinnan kautta palkan. Seuraavasksi lähetys oikealle ylämäkeen. Hyvin eteni pistolla, sai hajun maalimiehestä ja nappasi rullan suuhunsa hetken päästä. Toi keskilinjalle rullaa, mutta pudotti sen suustansa hyvän matkaa minusta. En hyväksynyt ilmasua ja niinpä lähetin koiran uudestaan piilolle. Piilolla Alma nuoleskeli maalimiehen naamaa hetkisen ennenkuin nappasi rullan uudestaan suuhunsa ja nyt toi rullan minulle asti ja näytöllä taasen hallinnan kautta palkka. Koirassa näkyi jo pientä väsymisen merkkiä, mutta jatkettiin rataa eteenpäin ja lähetin koiran vasemmalle. Se oli tyhjä pisto, mutta sai hajun maalimiehestä, joka oli keskilinja oikealla puolella. Kun lähetin koiran oikealle, niin maalimies löytyi melkein heti noin 30 metristä.

Alma sai viimeiseltä maalimieheltä palkan heti löydöstä ja maalimies toi myös namein koiran pois piilolta. Alma teki 13 pistoa joista löytöjä oli viisi. Yhdesti jouduin vaatimaan parempaa pistoa, ja yhdesti jouduin puuttumaan rullan tuontiin.

Oikeastaan kisan jälkeen kolmet edelliset hakutreenit ovat olleet tsemppitreenejä ja paljon suorapalkkaa löydöstä. Tyttö tahtoo mennä sieltä mistä rima on matalin ja jos ei tulekkaan palkkaa heti löydöstä, niin se pistää tytön miettimään sitä rullan tuontia. Seuraava treeni täytyisi nyt sitten miettiä tarkoin- nimittäin myöskin se palkaton ukko ihan alkun voisi olla kova juttu.

Treenit kestivät tänään noin 20 minuuttia, vaikka meille luvattiin vain 15 minuuttia aikaa ;)

Suurkiitokset kaikille mukana olleille-hauskaa oli, vaikka myöhään kesti !!

Haku 90 Lintusyrjä

Kahden aivan epätoivoisen hakuilun jälkeen löysi tyttö tänään oikean itsensä. Halukkaan, kiihkeän ja reippaasti etenevän etsiän, joka voimaansa säästämättä hakee maalimiehet :). Kaksi aiempaa treeniä, mitä en ole tänne blogiinkaan kirjoittanut, menivät ihan harakoille; toisessa maasto oli ollut koirien yleisenä vessana ja niipä meidän tyttö esitti alueella vain kylkeään ja teki nopean passiivisen väistämisen autolle eikä tehnyt elettäkään ryhtyäkseen hommiin. Jälkimmäisessä taasen iloista menoa rajoitti allergiaoireet tassuissa.

Onneksi tassut ehtivät paranemaan tämän päiväiseen treeniin ja sain aidon tyttöni hakuiluun takaisin :). Myös tyttö näytti nauttivan, kun tuttu poppoo oli maalimiehinä ja heillä herkut mitä maittavimmat.

Lintusyrjä on helppo maasto koirille, mutta ei niinikään maalimiehille. Hyvien maastopiilojen löytäminen on hankalaa, joten piiloutuminen onnistuu vain painautuen littanaksi makuulle varvikkoon ja käyttäen suojaverkkoa tai vastaavaa peitteenä. Kivaa Lintusyrjässä on, kun sielä pääsee seuraamaan koiran työskentelyä koko radan ajan-näkyvyys on loistava, hiukan rinteisessä maastossa.

Heti autolla tyttö oli jo innosta pinkee, sää oli mitä mainioin ja hyttysetkään eivät kiusanneet. Radan alkuun päästyämme lähetin tytön vasemmalle etukulmaan. Eteni vauhdilla takareunaan asti ja pyöri maalimiehen ympärillä häntä vispaten. Lähti tulemaan luokseni ja äkkäsin, ettei rulla ollutkaan Alman suussa. Sanoin Almalle HOP HOP ja palasimme radan alkuun. Nyt huomasinkin, miksei rulla ollut tytön suussa, se ei ollut saanut siitä otetta, kun pk-valjaan kuminauha puristi rullaa voimakkaasti koiran rintaa vasten. Olin huolimattomasti pukenut koiran!!! Risuja ohjaajalle!! Lähetin tytön uudestaan piilolle ja hyvin reippaasti tyttö eteni piilolle ja nyt nappasi rullan suuhunsa. Näytölle meno oli vauhdikasta ja lisäsin potkua "saalis" -viritteisillä kiljahduksilla. Näytöllä tyttö oli ok ja toin tytön keskilinjalle, maalimiehen jatkaessa matkaa takareunalla seuraavalle piilolle . Keskilinjalta lähetin tytön oikeaan etukulmaan. tyttö eteni suoraan piilolle ja siellä maalimies palkkasi koiran heti löydöstä. Maalimies toi koiran myös namein pois piilolta. Kolmannen piston piti olla tyhjä, mutta vahingossa oli maalimies mennyt liian aikaisin piiloon ja kun huomasin tilanteen, niin pyynnöstäni maalimies lähti etenemään seuraavaan piiloon. Koira huomasi etenemisen ja virittyi näkemästään huimaan vauhtiin ja suoralla pistolla löysi piilon. Huusin koiran pois maalimieheltä ja lähetin koiran seuraavaksi oikealle puolelle. Nyt koira teki hyvän ja syvän tyhjän piston, jolta kutsuin koiran keskilinjalle. Sitten lähetys vasemmalle puolelle. Koira eteni pistolla mukavasti takakulmaan asti piilolle, sai suorapalkan ja maalimies toi pois piilolta. Viimenen lähetys oli suora pisto oikeaan takakulmaan, jolta myöskin maalimies toi koiran pois. Oikein kivat ja onnistuneet zemppitreenit! Kiitokset maalimiehille!!

Rata oli 200 metriä pitkä ja sen läpikäymiseen meni noin neljätoista minuuttia.

Jälki

Kuuma aurinkoinen kesäilta, kello 19.30. Seisomme Alman kanssa janan alkupäässä. Jälki leikkasi janan 50 metrissä. Jälkiä olin vanhentunut 1h 30 min. Maasto oli erittäin vaativa, ja vielä janalla seisoessani ajattelin, että ei tästä mitään tule. Olin kävellyt jäljen hiekkakuopan taakse, hyvin hiekkaiseen maahan, jossa kasvoi noin 50 cm mäntytaimikko kynnösuralla. Välillä vastaan tuli risukasoja, mutta pitempää puustoa ei alueella ollut laisinkaan. Tuuli ja aurinko oli kuivattanut alueen rutikuivaksi. Jäljen pituus oli lyhyempi kuin mitä alustavasti suunnittelin, eli noin 900 metriä ja sinne oli pudottanut normit kuusi keppiä.

Käskyn saatuaan Alma eteni janalla määrätietoisesti reipasta vauhtia ja nappasi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan jäljestämään. Näin varma se ei ole koskaan kokeessa.

Ensimmäinen keppi oli 50 metrissä, toi sen minulle ja siitä palkka. Jatkettiin eteenpäin oikealle kääntyvään kulmaan asti. Kaukaa teki kulman, mutta löysi sen jälkeisen jäljen ja etenimme rinnettä ylös piikkiin. Piikki onnistui hyvin, eikä tyttö edes oikaissut, pysyi jäljen päällä. Pian löytyi seuraavat kepit ja kaksi oikealle kääntyvää kulmaa suoriutui hyvin. tyttö nosti tasaseen tahtiin kaikki kepit. Jäljen loppupuolella huomasin, että koira piti lepotaukoa aina kepin nostamisen jälkeen kulkemalla ilmavainuiseti pää koholla noin kymmenisen metriä, ennenkuin laski päänsä lähelle maata.

Näin kuumalla voisi tytön juottaa palkan yhteydessä, luulempa, että se ei tyttöä häiritsisi. Hirveän varma se on ja jos kyseisellä alueella ei sitä riistaa pahemmin kuljeksi niin kyllä tyttö jäljen kuin jäljen hyvin ajaa.

Jäljen ajaminen kesti noin neljätoista minuuttia ja kaikki kepit siis löytyivät. Tyttö oli hirmu kiva tänään, loistotyttö!!

Tottistelua omassa pijhassa

Olipa raikas tottistelu aamulenkin jälkeen omassa pihassa. Alman vire on pikkuhiljaa noussut, kun olen päivittäin toteuttanut pihan kentällä yhden tempun tekniikkaani superpalkalla. Ahneena tyttönä ruokahalu on parhaimmillaan pitkän lenkin jälkeen, jolloin lihakset ovat vielä lämpimiä ja liikkuminen notkeeta. Silloin myös suoritusnopeus nousee. Haukutusta käytän runsaasti ja se onnistuu hyvin jopa jo sivulla istumisessa, mutta vain omassa pihassa ja oikeassa työjärjestyksessä ;).

Otin tänään tottistelua enemmän kuin yleensä, seuraamista lyhyissä pätkissä useamman kerran, kääntymisiä vasemmalle, oikealle ja pysähdyksiä. Seuraamisen päätteeksi palkkasin yllärinä karvalelulla, joka olikin erittäin mieluinen. Taisteli kivasti ja piti sitä tukevassa otteessa. Yhden jäävän otin, eli istumisen ja palkkasin siitä heti namilla. Siitä siirryimme tasamaanoutoon, ja palkkasin hyvästä tulovauhdista. Alma jopa pudotti kapulan suustansa kun räväytin karvalelun taskusta ilmaan. Hyppyesteen noutoliikkeen otin kahdesti, ensimmäisellä kerralla kun menohypyssä koski esteeseen-näytti laskevan askeleet väärin.

Eteenmenoa hetsasin kunnolla-voi kuinka tyttö rakastaakaan tätä liikettä. Kaukana odotti ruokalautasellinen lihaisia hirven luita, ja kyllä se sai tytön taas vauhtiin. Käskyyn reagointi erinomainen ja menosuunta suora .

Illalla on ohjelmassa jälki.

Esineruutua maanantaina

Teimme kokomittaisen esineruudun Hanniksen kanssa Loilaan. Alueella näki joka paikkaan ja pohja oli mustikan varvukkoa, kanervaa ja sammalta, puusto isoa mäntykuusimetsää. Tuuli pyöri kohtalaisesti ja maa oli jo melko kuivaa.
Auton laitoin niin, että Alma sai ihastella Pilan menoa esineruudussa ennen omaa vuoroaan. Niin kävikin, että esivalmistelun johdosta oli Alman meno ruudussa vauhdikasta ja ensimmäinen esine löytyi alle minuutissa vasemmasta takakulmasta. Palkkasi ensimmäisestä esineestä, vaikka joka kerta ennen harjoituksia päätän, etten palkkaisi koiraa aina jokaisesta esineen tuonnista koska esineruudussa kannattaa harjoitella palkattomuutta ensimmäisen esineen kohdalla ja toisen ja vasta kolmannella koira saa palkan ja myös muistaa palkata vaihtelevasti. Palkan jälkeen lähetin koiran haukutuksen kautta ruutuun. Alma toi toisen esineen alle minuuttiin esineruudun takaa keskeltä ja taasen palkkasin koiran.

Viimeinen esine olikin sitten hiukan vaikeampi, vaikkakin esineen paikka oli helpohko ja näkyvä. Esine oli pieni, lasten Grocs kengän kantaremmi. Lähetyksen jälkeen koira meni ruutuun reippaasti, haki isolta alueelta ja kerran jopa juoksi esineen vierestä ohi. Haki kovasti ja me katseltiin aika pitkään koiran toimia esineruudussa, lopulta kuitenkin koira tuli luokseni. Tämän jälkeen lähetin sen suoraan kohti esinettä, mutta siitä huolimatta esine jäi nostamatta ja taas koira palautui pienen lenkin jälkeen sivulleni. Astuin askeleita ruutuun kohti esinettä ja tein vielä muutaman lähetyksen, ennenkuin koira nappasi hajun ja toi esineen minulle. Kolmatta esinettä Alma haki peräti viisi minuuttia.
Ihan hyvä oli huomata, että koiralta ei mene systeemit sekaisin, jos tapahtuu jotakin vähän erilaista ja on hiukan enemmän haastavuutta. Tietenkin jo useamman minuutin etsimisen jälkeen oli vauhti hiipunut, mutta koira kuitenkin tiesi mitä sen täytyi tehdä ja suoritti homman loppuun. Kiitokset Hannikselle ja Pilalle!

Jälki2 Nokia

Videolinkki Alman tottisosuuteen http://noelia.kuvat.fi/kuvat/3+JK2+Nokia+22.5.2011.wmv

JK2 Nokia m197 t90 yhteensä 287

Ilmoittauduttiin Alman kanssa Nokian Palveluskoiraharrastajien järjestämään JÄLKI kokeeseen. Koe alkoi kello 9.00 NPKH:n majalla Nokian Taivalkunnassa. Vastaava tuomari kokeessa oli Mia Sandelin (tottis) ja Kristiina Kallio arvosteli jäljen ja esineruudun. Jäljen AVO luokkaan oli ilmoitettu viisi koiraa, josta yksi peruutti tulonsa.

Jälki oli tehty kuivaan mänty-kuusimetsään. Haastavuutta mielestäni lisäsi sielä olevat polut ja kivikkoiset jäkälän peittämät alueet. Jäljen pituus oli noin 1000 metriä ja sitä oltiin vanhennettu 1h 30 min. Suoria 90 asteen kulmia oli neljä kappaletta.
Ensimmäinen keppi löytyi noin 250 metristä. Sitten edettiin 150 metriä sekä kaksi vasemmalle kääntyvää kulmaa niin löytyi seuraava keppi. Kolmannelle kepille päästiin yhden oik kulman ja 300 metrin jälkeen. Sitten etenimme 100 metriä ja taas oik kääntyvän kulman niin saavuimme neljännelle kepille. Viides keppi oli siitä noin 50 metrin päässä ja viimeinen löytyi siitä edettyämme noin 150 metriä. Koira meni kohtalaisen hyvin jäljen päällä, mutta kävi myös kauempana varmistelemassa jäljen reittiä. Kulmat teki terävästi. Lopussa ennen viimeistä keppiä hiukan väsyi ja otti häiriötä tiestä jota kohti olimme menossa. Uudestaan kun käskytin löysi viimeisenkin kepin. Aikaa meni noin 17 minuuttia.

Tuomari Kristiina Kallion arvostelu janalta:
Koira saisi lähteä määrätietoisemmin etsimään jälkeä, ja toisekseen kävi niin, että koira oli ottanut juuri jäljen, kun ohjaaja kutsui sitä takaisin janalle ja ohjaaja työnsi kuin vahingossa koiran takajäljelle. Kuitenkin koira oma-aloitteisesti kääntyi takajäljeltä pois juuri kun oli mennyt melkein liinan mitan. Kun koira löysi uudestaan jäljen ja oikean suunnan, lähti se etenemään määrätietoisesti. Janatyöskentelystä putosi kolme pistettä pois jäi 37. Jälkiesineistä tuli yhteensä 130 pistettä, eli kaikki kepit löytyivät. Jälkiosuudesta erinomaiset 167 pistettä.

Esineruutu meni tänään hienosti. Alue oli lohkastu vasta kaadetusta hakkuualueesta, josta risut ja puut oli kerätty pois ja jäljelle jäi lyhyet kannot. Esineruutu oli suorassa auringon paahteessa, kuuma ja kuiva. Mittari oli autolla jo kohonnut + 20c asteeseen. Alma haki kaksi esinettä alle kahdessa minuutissa. Kummatkin esineet olivat ruudun takaosassa. Toinen oli lasten nahkainen kenkä ja toinen työrukkanen.
Alma sai täydet 30 pistettä esineruudusta. Koira lähtee juuri sinne etsimään, mihin se ohjataan, ja omalla temperamenttisellä tavallaan toimii ruudussa ihan mallikkaasti.

Kolme AVO luokan koiraa suoritti samanaikaisesti tottisosuuden ns kiertävällä tavalla. Tuomarille ilmoittautumisessa olimme kaikki. Sen jälkeen menin tauolle, kun kaksi muuta suoritti niin että toinen paikkamakuun ja toinen liikkeet. Tämän jälkeen palasin kentälle ja suoritin ensin liikkeet ja lopuksi paikkamakuun kun vuorostansa toinen koira oli tauolla.

Mia Sandelin arvosteli tottisosuutemme seuraavanlaisesti. Koiran koulutustaso on erittäin korkea, se osaa teknisesti suorittaa todella hyvin, liikkeet onnistuu niissä pääosin hyvin, hieman odottaisin koiralta voimaa sinne suoritukseen, mutta kaiken kaikkiaan se oli hyvin kaunista katseltavaa mitä tänään esitti.
Vapaana seuraaminen; koira on lähdössä liian etäällä, ja sen tulisi olla tarkkaavaisempi, loppua kohden kyllä parantaa sitä, käännökset ovat hyvät, istumisen voisi tehdä nopeammin, mutta se tekee sen kuitenkin täsmällisesti, ampumiseen ei reagoi millään tavalla, henk ryhmä hyvä. Liikkenä HYVÄ.
Liikkeestä istuminen; voisi olla hieman nopeampi, levollisena odottaa ohjaajaa. Liike ERINOMAINEN.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo; jälleen voisi olla nopeampi käskyn toteuttamisessa, mutta kuitenkin reagoi saamaansa käskyyn, luoksetulo oikein nätti. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Kävelystä seisomaan jääminen; saisi toimia hiukan nopeammin, muuten teknisesti liike todella kaunis. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Tasamaa nouto; itse nouto on varma, voimakas, sen vain tulisi tuoda se yhtä voimallisesti loppuun asti. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Hyppynouto; Hyppynoudossa näkyy tämä koiran voimakas tekeminen, se lähtee hienosti, hypyt ovat ilmavat, jälleen se saisi jatkaa sitä voimaa ihan loppuun saakka, tarvitsi kaksi käskyä sivulle siirtymiseen. Liike HYVÄ.
Estenouto; Jälleen kaunis, lähtee vahvasti etenenmään mennen tullen, jälleen se viimeinen tuontivaihe saisi olla halukkaampi. Liike ERITTÄIN HYVÄ.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; On todella kaunis, tässä koira esittää sitä voimaa, mihin se todella kykenee. Lähtee reippaasti eteenpäin, ja käskyn saatuaan menee nätisti alas. Liike ERINOMAINEN.
Paikallaolo häiriön alaisena; koira ääntelee vahvasti ja kaverin suorittaessa ekaa liikettä nousee istumaan, pysyy kuitenkin paikoillaan, palaa maahan kaverin jäävän kolmannen liikkeen kohdalla, jatkaa ääntelyä, mutta pysyy paikallaan. Liikkenä HYVÄ.
Lopputulos tänään tottiksesta erittäin hyvä 90 pistettä.

Kiitän tuomareita ja kokeen järjestäjiä loistavasti järjestetystä kokeesta ja sään haltiaa upeasta säästä.. Nokialle tulen palaamaan mielelläni vastaisuudessakin. Ja nyt korkkaamme shampanjan- vai mitä Hannis! Kiitokset pitkäjänteisestä ohjauksesta jäljen saloihin. Ilman monia ohjeitasi ei tulos olisi ollut mahdollinen!

Palauttavia treenejä kokeen jälkeen

Heti sunnuntaiaamuna poikien kanssa mettään. Teimme lyhyen hakuradan, jolle mahtui neljä piiloa. Almalla otin kolme suorapalkkaa ja yhden rullan tuonnin-vauhtia ja puhtia löytyi. Onnistuneet treenit-tyttö tykkää niin pojista!

Tiistaina aamusta Isoon Kirjaan. Esineruudusta yksi esine ja huima palkka. Tämän jälkeen tottistelua ja ennenkaikkea eteenmeno suorapalkalle piiitkällä matkalla. Tyttö hyvästi vireessä, aivan eri koira kuin viime lauantaina kokeessa.

Loppuun vielä 300 metriä kaksi tuntia vanhaa jälkeä pellolla ja neljä keppiä. Jana oli huippu, mutta jäljen ajaminen osan matkaa kaikkee muuta. Löysi kolme keppiä neljästä ja useamman pupun pompittavan jäljen. Tytöllä riistavietti nousee huolestuttavan korkeaksi näin alkukesästä, kun lumet on sulanu ja villieläimet käyvät tuttavalliseksi .

Maanantaina ajettiin kilometrin pituinen ja kaksi tuntia vanha metsäjälki niin että löytyi viimeisen kepin lisäksi kolme keppiä viidestä. Osan matkaa jäljestettiin pupua, joka loikkasi minua karkuun kun tein jälkeä. Oli luultavasti juossut vielä auton keulan edestä, kun tyttö kävi tosi kuumana kun saavuin autolle :) ...ei tästä mitään tule. Toivotaan, että kisoissa ei viikkoon ole puput jälkimaastossa pyöriny,...onko semmosta mahdollisuutta muualla kuin kuun kamaralla.

Haku3 14.5.2011 Hämeenkyrö m145 t82 yht 227pistettä

Hakukoe 3 järj. Kyröskosken käyttökoirat, Hämeenkyrö. Ilmoittautuneita kuusi koirakkoa, jokaisessa luokassa kaksi. Koe alkoi kello kymmenen lauantaiaamuna. Ylituomarina toimi Jani Heinilä. Kokoontumispaikkana oli Kyröskosken Käyttökoirien kenttä. Arvonnassa nostin kilpailunumero 2. Voittajaluokka aloitti kokeen henkilöetsinnästä. Hakumaastoon oli matkaa noin 20km/suunta.

Hakuosuuden arvosteli Mia Sandelin. Tämän päivän hakurata oli erittäin vaativa, ihan SM tason rata ja myös sää laittoi koirat koetukselle, sillä oli hyvin puuskittainen voimakas tuuli. Maasto oli vanhaa sammalpeitteistä metsää, korkeine kallioineen. Erinomainen hyville maapiiloille. Osittain näki koiran työskentelyn hyvin. Tykkäsin kovasti radasta ja vaikkakin koira joutui tekemään tosissaan töitä löytääkseen piilot.
Käskytin reippaaseen tahtiin pistoille, jopa niin, että kun oltiin radan lopussa, niin jäljellä oli vielä kuutisen minuuttia hakuaikaa. Tyttö puski 17 pistoa, joista kaksi oli löytöä. Ensimmäinen maalimies löytyi seitsemännellä pistolla noin sadasta metristä oikealta puolelta. Seuraava piilo, joka jäi löytämättä sijaitsi noin kahdensadan metrin kohdalla vasemmalla puolella, korkean kallion vieressä, jyrkässä rinteessä. Alma kyllä kävi mäen päällä, ja melko lähellä, mutta ei saanut hajua. Nousi sinne vielä toistamiseen, mutta ei kuitenkaan mennyt piilolle .Viimeinen piilo oli radan lopussa, 300 metrissä.

Tuomari sanoi arvostelussaan , että teemme hurjan nättiä yhteistyötä. Koira on hauska ja kestää aikansa kun se lämpiää, ja kun se sitten lämpiää, se tekee todella kaunista työtä. Upeita lenkkejä, käy laidat, tekee itsenäisesti töitä, liikkuu, nousee esteiden päälle, ja että etsimismotivaatio on Almalla kohdallaan. Hiukkasen kunto loppui, syynä saattaa olla nämä ensimmäiset kuumat päivät. Tänään työskentely oli hyvä 35 pistettä, maalimiehiä löytyi kaksi kappaletta siitä tulee 70 pistettä . Ilmaisuista ensimmäinen on erinomainen, vahva selkeä, ja nätti. Toinen ilmaisu erittäin hyvä; jäi vähän matkan päähän syleksimään rullaa pois suustansa, siitä otettiin piste pois. Näytölle meno oli kaunis. Kokonaispistemäärä henkilöetsinnästä 124 pistettä.

Hakumaastosta siirryimme esineruutuun. Se oli matkan varrella kentälle, ison soramontun kyljessä. Esineruudussa oli kolme esinettä, ja Almalla aikaa viisi minuuttia löytää ne. Tyttö oli tänään esineruudussa ihan kamala, liikkui kyllä ruudussa, mutta matelemalla. Ensimmäinen esine löytyi vasemmasta takanurkasta noin minuutin etsimisen jälkeen. Seuraava esine löytyi sekin noin minuutissa, oikeasta takakulmasta. Kolmannen esineen hakemiseen meni sitten loppuaika-eikä se edes riittänyt. Haeskeli kovin nenä maassa. Esine jäi löytymättä keskeltä ruutua.
Kahdesta esineestä 12 pistettä. Työskentely oli jonkin verran jäljestämistä, ja jälkimmäisen esineen voisi tuoda vauhdikkaammin. Työskentelystä yhdeksän pistettä. Esinetsinnän pisteet yhteensä 21 pistettä.

Onneksi tottisosuus ei ole nopeuskilpailu sanoi tuomari Jani Heinilä :) Hän jatkoi, että koira on varma ja hyvä suorittaja, mutta se on myös koira, josta iloisuuden lukeminen on hankalaa. Ulkoasu on hyvin eleetön. Koulutuksen laatu näkyy noutoliikkeissä, tekee hyvin asioita ja osaa. Työskentely saisi olla halukkaampaa kokonaisuudessaan.

Vapaana seuraaminen; alkuun vaeltelee, laukausten jälkeen ottaa paikkansa. Kokonaisuutena seuraaminen saisi olla tarkkaavaisempi ja varmempaa. Vauhdinvaihdoksissa pitää hyvin paikkansa, kulmissa toimii, pitkällä suoralla selkeästi jätättää. Istumisen voisi suorittaa nopeammin ja henkilöryhmässä voisi olla tarkkaavaisempi ja varmempi. Liikkeenä hyvä.
Liikkeestä istuminen; valmistelevassa osuudessa koira lähtee mukaan tarkkaavaisena, saa käskyn ja jää niille tolpilleen, mutta ottaa väärän asennon eli koira jäi seisomaan. Liikkeenä puutteellinen.
Maahanmeno ja luoksetulo; valmistelevassa osuudessa voisi olla tarkkaavaisempi, koira reagoi käskysanaan, mutta voisi mennä maahan nopeammin. Luoksetulon koira suorittaa iloisesti, istuu eteen tiiviisti, mutta hiukan vinoon, sivullemeno kunnossa. Liikkeenä hyvä.
Juoksusta seisomaan jääminen; valmistelevassa osuudessa koira hyvin mukana, mutta saisi olla tiiviimpää. Käskysanaan reagoi, ottaa muutamat askeleet, sen jälkeen luoksetulo on erittäin ripeä ja tiivis. Liikkeenä erittäin hyvä.
Tasamaanouto; koira menee halukkaasti kapulalle, ottaa varmasti kapulan suuhun, pitää rauhallisen otteen , mutta paluussa on selkeä vauhdin vaihdos. Voisi hieman tiiviimmin luovuttaa. Liikkeenä hyvä.
Hyppynouto; Koira menee ja tulee vauhdilla, hypyt on kunnossa, kantaminen rauhallista, luovuttaminen tiivistä, sivullemeno hidas. Liikkeenä erinomainen.
Estenouto; koira menee halukkaasti, tempaisee kapulan ja lähtee tulemaan vauhdilla. Tiivis luovutus ja ohjaajan rytmitys kunnossa. Liikkeenä erinomainen.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; valmistelevassa osuudessa koira voisi olla tarkkaavaisempi, koira lähtee etenemään päämäärätietoisesti, reagoi hyvin käskysanaan, menee maahan. Sivulle istumiseen vaatii toisen käskyn. Liikkeenä erittäin hyvä.
Paikallaolo häiriön alaisena; Koira voisi mennä nopeammin maahan, aluksi rauhaton, kunnes rauhoittuu, ja kuuluu ääniä kautta linjan. Kun ohjaaja palaa koiran luo, se nousee istumaan käskystä. Liikkenä hyvä.
Tottelevaisuusosuuden 3-luokan kokonaisarvosana ja pisteet hyvä 82.

Videolinkki tottikseen
http://noelia.kuvat.fi/kuvat/Hakukoe+Hameenkyro+14.5.2011.wmv

Koe oli hyvin järjestetty, maasto oli aivan upea, kuten myös kenttä. Kiitän tuomareita, kokeen järjestäjiä ja iloitsen myös uusista tuttavuuksista, joita muista kanssakilpailioista syntyi :)

Esineruutu

Maanantai-iltana tehtiin Hanniksen kanssa täysimittainen 50x50m esineruutu Loilaan. Hannis vei kolme esinettä piiloon, niin etten minä tiennyt niiden sijaintia. Autot oli ajettu niin, että koirat näkivät ruudun autosta. Pila kannusti meitä reippaasti volkkarin peräosassa ja siitä Alma saikin esineruutuun hyvän vireen. Tuulen voimakkuus ja suunta olivat koiralle edullisia. ilta-aurinko paistoi vielä ja lämmintä oli yli 15 astetta. Ensimmäinen esine, valkoinen pehmolelupelikortti, löytyi vasemmasta takakulmasta alle minuutissa. hyvin toi sen minulle ja siitä palkka. Palkan jälkeen nopeasti uuteen lähetykseen. Koira lähti käskystä ruutuun todella reippaasti eteni viistosti oikealle, lähelle etulinjaa ja sai hajun toisesta esineestä. Siihen ei varmaan mennyt kuin muutama kymmenen sekuntia. Löysi esineen, ruskean pienen nahkapatukan, ja toi minulle ja siitä taas palkka. Viimeisen kerran lähetin koiran etulinjan keskeltä, koska se oli tuonut jo kaksi esinettä ruudun runoilta. Vahingossa lähetin koiran suoraan esineelle, viimeinen esine, lasten oranssinen sandaali, oli kuin olikin keskelölä ruutua :) . Aikaa kolmen esineen etsintään kului tasan 1 minuutti 59 sekuntia, kun lopullisesta ajasta oli vähennetty palkkaamiseen mennyt aika.

Alma loisti tänään, ja nimittäin taisi olla ensimmäinen kerta, kun suoriuduimme ruudusta Pilaa nopeammin ;)

Mejäkurssin käytännön osuus

Mejä kurssin toinen vaihe käynnistyi torstai-iltana Keuruun Honkamäen Honkakodalla. Meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja kukin ryhmä sai oman kouluttajansa. Minun ryhmääni ohjasi pitkän linjan mejäharrastaja Kati Koto. Kouluttajat olivat varanneet kaikille jäljentekoon tarvittavat välineet; kuitunauhat avomerkintään, tarralaput piilomerkintään, verta, veretyssienet, narua, kartat ja kompassit. Kun välineet oli jaettu, olimme valmiita siirtymään kävelymatkan päähän Mejä jäljen tekoon.
Mejäjäljen tekeminen aloitettiin laittamalla tien viereen lähelle jäljen aloituspistettä jäljen numerolappu. Kokeessa lapussa lukee myös muut jäljen tiedot mm, kuka on jäljen tehnyt, mihin aikaan on veretetty jne.
Meidän ryhmässä oli kolme kouluttajan lisäksi , joten teimme nopeasti työjaon. Yksi meistä aloitti oppaana. Oppaan tehtävä on myös suunnistaa. Sunnistaja etsii suunnat "ratamestarin" etukäteen kartalta piirtämältä reitiltä. Suunnistajan lisäksi piti jonkun toimia merkkaajana, joka merkkaa jäljen. Jäljen merkkaamisessa käytetään avomerkkejä, että piilomerkkejä. Ja kolmannen meistä tuli olla se joka vetää sientä, koska teimme kerralla suunnistuksen ja veretyksen . Kokeissa jälki tehdään kahdessa vaiheessa, ensin suunnistetaan ja sitten toisella kertaa veretetään.
Minä aloitin suunnistajana. Otin avuksi kompassin ja katsoin kartalta ensimmäisen suunnan jäljelle. Laitoin asteluvun kompassiin ja käden suoraksi , jotta kompassi ei ihan kännykän vieressä olisi ollut. Sitten kääntyilin niin, että kompassin viisari osui hahloon, punaisen nuolen keskelle, ja näin sain kompassin osoittamaan kulkusuuntamme.
Matkaa tieltä ensimmäiselle makaukselle tulee olla noin 60 metriä. Sieltä alkaa koiran jälkityöskentely. Lähdin etenemään kompassi kädessä askelpareja laskien (40) kohti aloitusta, muiden seuratesssa perässä. Katsoimme alkumakaukselle sellaisen paikan, mistä koiran olisi hyvä aloittaa jäljestäminen. Tämän jälkeen Kati näytti kuinka makaus tehdään. Kengällä rikotaan maata noin 30x30cm kokoinen alue, niin että pintakerros poistuu. Sitten paikkaan asetetaan kostea veretyssieni ja kastellaan sieni joka puoleleta verellä tikkua apuna käyttäen. Tikku jätetään makaukseen. Sitten hajustetaan makaus sientä hyppyyttämällä alueella. Veren kanssa täytyi olla huolellinen, ettei sitä joutuisi muualle. Jos käsiin menee, niin kädet voi pyyhkiä makaukselle. Makauksen voi myös tehdä niin, että laittaa korkkiin veta ja tiputtaa sitä joka kulmaan.
Kun makaus oli valmis, lähdimme etenemään jonossa 80 metriä, niin että minä suunnistin edelleen ensimmäisenä, samalla laskien askelpareja 50. Minun perässäni tulivat merkkaaja ja kouluttaja Kati ja viimeisenä sienen vetäjä. Jäljen ensiosuus merkattiin niinkuin se olisi ollut kokeessa ns piiloon, eli merkkaajamme laittoi jäljellä edetessäämme piilomerkkejä ja ainoastaan joitakin tukimerkkeijä krepeillä. Pian saavuimme metsäaukolle, jossa kasvoi nuorta puuta. Aluetta olittin harvennettu. Oli kohtalaisen vaikeakulkuinen maasto, mutta koiralle helppo jäljestää, koska sienelle oli paljon veretyspintaa, maassa makaavaa oksistoa ja puun runkoja. Nyt sitten oli aika tehdä toinen makaus ja 90 asteen kulma. Siihen katsoimme selkeän ja tasaisen paikan. Sitä ennen laitettiin etumerkki puun oksalle pyykkipojalla kiinni kertomaan, että kohta saavutaan makaukselle. Kisoissa ei kerrota koiran ohjaajalle makausen paikkoja, vaan opas kertoo ne ainoastaan tuomarille, kuten muutkin tapahtumat.
Makauksen tulee koira merkata pysähtymällä. Kaikkein paras merkkaus olisi jos koira pysähtymisen lisäksi selkeästi nuuskisi alueen ja sitten vasta lähtisi jäljestämään. Pääasia on, että koira ilmaisee selkeästi asian, että tässä on jokin erillinen tapahtuma.
Joillakin koirilla on erinomaiset makaukset alun alkaen. Osa opettaa koiransa makaukselle niin, että sinne piilotetaan maahan nameja, joita koira sitten hakee. Toiset taas niin, että kun koira tulee makaukselle, niin he yhdessä ohjaajan kanssa innokkaasti tonkivat ja kaivavat aluetta . Jotkut koirat syövät verta ja toisilla on tapana makauksella kieriä selällään ja sekin on ihan sallittua.
Jos oltaisiin oikean hirven jäljellä, niin makauksella metsästäjä voisi lukea veren määrästä ja laadusta kuinka pahasti hirvi on haavoittunut ja mihin kohtaan. Jos veressä on ilmakuplia, niin tiedetään, että keuhkoon on osunut luoti, ja luultavasti eläin ei elä kovinkaan kauaa.
Samalla kuin makauksen paikkaa valmisteltiin, niin suunnistaja haki kartalta uutta suuntaa. Tästä eteenpäin, minä toimin vuorostani merkkaajana. Loppuosuus merkattiin avomerkeillä, etten käyttänyt piilomerkkausta laisinkaan. Uusi suunta löytyi ja minä lähdin suunnistajan perässä kulkemaan muiden tullessa takanani. Taas laskettiin 50 askelparia kunnes tultiin kolmannelle makaukselle. Kun paikkaa valmisteltiin edellisten makauspaikkojen mukaisesti, niin suunnistaja että sienen vetäjiä vaihdettiin ja suunnistaja haki uuden suunnan kartalta. Edettiin 50 askelparia viimeiselle makuupaikalle. Jälki päättyy Mejässä aina kaatoon. Tämä viimeinen makaus joka on siis ns kaato, tehtiin samanlaiseksi kuin muutkin makaukset, mutta sinne tuodaan hirven sorkka juuri ennen jäljestämisen aloitusta. Sieni nostettiin pois muovipussiin. Veri käytettiin jo loppuun viimesellä kulmalla. Kaatoon ei laiteta verta enempää, mitä sienestä rutistettaessa irtoaa. Paikka merkattiin hyvin, jotta hirvensorkan tuoja löytää sitten myöhemmin paikalle. Meidän poistuminen tapahtui jäljensuuntaisesti ja sekin merkattiin kuitunauhoilla tielle saakka. Tien reunaan laitomme punaisella krepillä lapun puuhun kiinni. Lapussa luki loppu. Noin 250 metriä pituisen jäljen tekemiseen meni noin puoli tuntia aikaa.
Ja kun kerta jälki oli valmis palasimme autoille hakemaan Alman mukaamme. Laitoin tytölle eri värmeet päälle, mitä yleensä käytämme pk-jäljellä . Alma ei jäljestänyt meidän tekemää jälkeä, vaan jälki numero neljän, joka oli noin 200 metriä pitkä ja se oli tehty jo edellisenä päivänä. Kokeessakin jälkeä vanhennetaan vähintään 12 tuntia. Kävelimme jäljen tiellä olevan alkumerkin kohdalle, Katin kantaessa samalla kädessään kaatoa, eli mehukasta hirven sorkkaa. Alma veti pitkiä imaisuja ilmaa sieraimet kolikon kokoisina Katin takana. Ennen Alman jäljestämisen alkua Kati vei "sorkan" kaadolle.
Olin jo aikaisemmin päättänyt, että en laisinkaan ohjaa koiraa, edes jäljen alussa. En edes osoittaisi kohtaa, mistä jäljestys tulisi aloittaa. Odottaisin koiran toimivan itsenäisesti. Hyvin pian koira ohjautui nenän perässä varautuneesti tarkastelemaan ensimmäistä makausta . Pienen ajan kuluttua koira lähti omatoimisesti seuraamaan veripisaroista muodostuvaa hajuvanaa, ja minä annoin hissukseen sille enemmän liinaa. Edelleen Alma eteni jännittyneenä, melkeimpä hiipimällä, vähintäänkin kuin karhua odottaen. Eihän se millään voinut tietää, minkäoloinen ja kokinen eläin naudan vereltä haisee ja tuleeko se kohta vastaan. Jäljestäessään Alma teki pientä aaltoilua, kävi jäljen sivuilla, tarkistamassa jäljen kulkusuuntaa, kuono oli lähellä maanpitaan . Palasi hyvin nopeasti pienellä ravilla aina takaisin jäljelle jos siitä oli mennyt sivuun. Pysähtyi hetkeksi tutkimaan toista makausta, ja lähti siitä 90 asteen kulmassa oikeaan suuntaa, aivan jäljen päällä. Jatkoi samassa temmossa kolmannelle makaukselle. Tutki aluetta hetkisen ja tämän jälkeen löysi heti oikean kulkusuunnan ja lähti etenemään jäljen päällä kohti viimeistä etappia eli kaatoa. Vauhti kasvoi hiukan , samalla kun itsevarmuus lisääntyi. Pian Alman nenä vei meidät jäjen loppuun ja sieltä löytyikin "kaato" jota koira jäi haistelemaan. Hirvensorkan viereen oli laitettu rasiaan Alman oma loppupalkka, ja se alkoi kiinnostamaan kaadon haistelun jälkeen koiraa enemmän. Hiukan huolestuin asiasta, mutta "Tuomari" oli sitä mieltä, että koira merkkasi kaatoa riittävästi, kun jäi sitä haistelemaan, eikä ollut mikäänlaista tarkoitusta lähteä mihinkään ja niin annoin Almalle oman palkan rasiasta ja samalla saimme hirvensorkan parempaan talteen. Jäljen ajaminen kesti noin kuutisen minuuttia.
Tänään koirasta löytyi uusia puolia, semmosta alkukantaista käyttäytymistä. Almasta tulisi kuulemma hyvä verijälkikoira siihen nähden, mitä tyttö oli ekaa kertaa verijäljellä. Muutamalla harjoituksella se olisi valmis kokeeseen....epäilemättä, onhan se metsästyskoira ;)

Minä kiitän MEJÄ kouluttajia hyvin järjestetystä kurssista ja erityiskiitos Katille erinomaisesta ohjauksesta käytännän toimessa. Mistä sitä koskaan tietää nähdäänkö jokupäivä mejäkokeessa :)

Haku 86, kevään ensimmäinen

Sää täysin tyyni ja lämmintä noin +7c. Itse asiassa ihanteellinen keli hakuiluun. Talloimme 300 metriä rataa kentän taakse, valmiiksi merkattuun maastoon. Odotin vuoroa polun varrella noin 10 min, kun Hannis ohjasi kolme maalimiestä piiloon. Minä en tiennyt piiloja, annoin vain ohjeet kuinka maalimies toimii piilolla.

Alkuun otin tuomarille ilmoittautumisen, tyttö istui rauhallisesti vieressäni. Ensimmäinen lähetys oli oikealle etukulmaan-meni reippaasti perille asti ja lähti etenemään takalinjaa hyvän matkaa, kunnes kääntyi kohti keskilinjaa ja palasi kutsusta luokseni. Palkkasin tytön ja lähetin vasemmalle etukulmaan. Tyttö lähti reippaasti alamäkeen- teki hyvän tyhjän piston josta palkkasin. Olin edennyt jonkin matkaa keskilinjalla ja lähetin tytön sitten vasemmalle. Nyt pisto ei ollut kovin syvä ja tyttö piti kuonoansa korkealla-selvästi haistoi toisella puolella keskilinjaa jotakin. Kutsuin luokseni ja lähetin oikealle, minne kuonon pääkin oli osoittanut. Meni alamäkeä pitkin takareunaan asti ja lähti etenemään radalla kovaa vauhtia, kunnes löysi piilon. Sieppasi rullan suuhunsa ja toi sen minulle asti. Viimeisillä metreillä vielä varmistelin rullan pitämistä suussa sanomalla "tuo". Näytölle lähti kovaa vauhtia ja siellä otin koiran hallintaan. Meillä oli tuomari mukana. Odotimme, että maalimies nousi laatikosta ja tämän jälkeen lähdimme "tuomarin" perässä keskilinjalle, maalimiehen seuratessa takana. Koira kääntyi kerran ilman lupaa maalimiehelle, pyytäen palkkaa, ja siitä tietenkin kielto. Palkkasin koiran vasta keskilinjalla, ennen seuraavaa lähetystä.

Oikealle lähetyksessä edelleen koira teki töitä loistavalla temmolla. Pisto oli tyhjä ja kutsuin koiran pois ja lähetin koiran vasemmalle puolelle rataa vauhtia pysäyttämättä. Taas tuli tyhjä pisto ja lähetin koiran oikealle. Teki pitkän syvän piston ja löysi toisen umpipiilon. Oksien lomasta näin, että koira mietti hetken, ottaako rullaa suuhunsa, kunnes nappasi sen ja toi minulle asti. Näytölle mentii reipasta vauhtia. Otin koiran hallintaan piilolla ja maalimies palkkasi koiran vasta vapautuksesta. Palattiin keskilinjalle, jossa juotin koiran.

Lähetin seuraavaksi vasemmalle, hiukan viistoon taakseppäin, kun osa alueesta oli jäänyt tutkimatta. Koiran palattua pistolta, lähetin sen taas oikealle puolelle. Teki hyvää työtä ja jonkin verran takatyöskentelyä. Kutsuin koiran pois ja lähetin vasemmalle. Tässä vaiheessa kuvittelin olevani jo radan lopussa, vaikka 50 metriä oli vielä jäljellä. Vasemmalle teki hyvän tyhjän piston ja kutsuin koiran luokseni ja lähtin oikealle ylämäkeen. Hyvin pian haistoi kolmannen maalimiehen, joka olikin avopiilossa ja palkkasi koiran suoraan löydöstä. Maalimies myös toi namipaloin koiran keskilinjalle. Koira teki yksitoista pistoa, joista kolme oli löytöä ja kahdeksan tyhjää. Aikaa 300 metrin radan läpikäymiseen meni noin 12 minuuttia.

Kisoissa täytyy varoa, etten jää paikoilleni pitkäksi aikaa miettimään, vaan etenen koko ajan vaikkakin hitaasti. Tyttö oli erinomainen, talvitauko tehnyt vain hyvää. Tyttö oli hyvin ohjattavissa ja kuunteli käskyjä. Syksyn viimeisessä kokeessa, koiraa oli hankala saada pistolta pois kutsumalla, mutta nyt ei näkynyt sellaista ongelmaa.

Minä kiitän kaikki mukana olleita-hienot treenit ja taisivat onnistua kaikkien kohdalla!

Torstaina kentällä

Alkuun siruntarkastus....

Ennen tottistelua siruntarkastus...

Vierellä, hyvä, istu, rapsutuksia, toinen kerta jo paremmin. Huuh, mistä saataisiin sellainen ennustajan kristallipallo, mikä kertoisi, miten tää juttu hoituu kokeessa..

Ennen tottistelua "kisamainen odottelu". Hyvin patosi, kehuin ja siitä vapautus ja haukutuksia-hiukan vaikeesti haukku tuli kuitenkin. Koira sivulle ja seuraa käsky, lyhyt seuraaminen ja palkka . Taisteli jo alkuun kivasti, tassut näämmä ok, mutta minä olin hiukan levoton, en keskittynyt leikkiin kunnolla....Leikin jälkeen seuraamisessa henkilöryhmään namipala-avusteisesti. Henkilöryhmän keskellä pysähdys ja palkka, josta suoraan uudestaan seuraamiseen. Tiukka kiertäminen yhden henkilön ympäri. Pienesti tyttö paineistu, ryhmästä poistuminen ja palkka. Toinen kerta henkilöryhmään ilman apuja, hyvin piti paikkansa, innostin äänellä kunnes poistuttiin ryhmästä ja palkka. Nyt lähietäisyys ja vieraan ihmisen kiertäminen parempi.

Henkilöryhmän jälkeen seuraavaksi häiriötä sivulla istumisessa ja seuraamisessa. Appari taputti käsiään yhteen ja tömisteli jaloillaan maata lähellä meitä. Aikoihin ei oltu tehty vastaavaa, joten jouduin useamman kerran sivulle istumisessa koiralle vähästi muistuttamaan hyvästä kontaktista. Seuraaminen oli hyvää, otin yhden suoran ja palkkasin heti kun kontakti pysyi häiriöstä huolimatta.

Seuraamisen jälkeen siirryttiin hyppyesteelle. Ohjaaja oli tänään sen verran talviterässä, että oli ottanut kilon painoisen kapulan 650 grammasen sijasta. Asetin tytön esteen eteen istumaan kapula suussansa ja menin itse esteen toiselle puolelle. Ilman käskyä koira lähti ylittämään estettä -palkkasin tulosta. Toisella yrittämällä odottikin jo käskyä, mutta hyppy oli matala ja koira koski esteeseen, niinkuin oli kuulemma ekallakin hypyllä koskenut. Kapula oli painavempi kuin normaalisti, jotta olisiko siinäkin ollut syytä mataliin hyppyihin heti alkuun. Sitten ohjasin koiran edestakasin läpihuutona esteen yli ilman kapulaa, ja nyt olivat hypyt korkeita. Loppuun vielä kisamainen hyppynouto suorapalkalle tällä kilon painoisella kapulalla. Nytkään ei koira enään koskenut esteeseen, vaan ylitti esteen korkealta...eli treenausta ja hyppyjä lisää, sieltä se varmuus näin talven jälkeen tuleepi.

Sitten siirryin a-esteelle. Heitin kapulan yli ja käskin kiipee ja tuo. koira teki työtä käskettyä, mutta tulovauhti oli hidas.

Hyppynoudosta paikkamakuuseen. Nopeasti asettui makulle käskyn kuultuaan. Etenin kymmenisen askelta ja kutsuin koiran yllättäin palkalle. Sitten toistamiseen koira paikkamakuuseen ja nyt menin Tainan auton taakse piiloon. Koira makasi äänettömänä ja aktiivisena paikallaan noin 30 sek ja tämän jälkeen aloin palaamaan koiran tykö. Puolessa välissä kutsuin koiran palkalle.

Kyllä tämän kanssa saa tehdä hommia, ennen kuin kisaan uskaltaa. Jos vielä tulos kokeesta saadaan, niin se ei todellakaan ole ilmaseksi tullut. Tyttö on niin kaksijakoinen, että heikkohermoisen on vaikea pysyä mukana. Tänään ei ainakaan ollut mieltänostattavat treenit, vaikka koira toimi tottiksessa hyvin. Treenit kesti noin 11 minuuttia.

KsKK: n järjestämä MEJÄ-kurssi

Kurssin teoriaosuudella johdatettiin kurssilaiset metsästyskoirien jäljestyskokeen saloihin. Aluksi esittäytyi vetäjä Arto Kylmälä sekä runsaslukuinen Keuruun Kennelkerhon mejäosaston kouluttajakaarti. Ilmoittautuneita kurssille oli yksitoistapäinen kuulijakunta.
Kurssilla käsiteltiin ensikertalaisen osallistumista AVO-luokan MEJÄ-kokeeseen. MEJÄ -kokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen jälkeä.
Erityispiirteenä on se että kokeeseen ilmoittautuneet joutuvat osallistumaan jäljen tekoon kisapaikalla, toisin kuin PK-kokeissa, jossa radat ovat valmiina. Jälkeä ei kuitenkaa koskaan tehdä omalle koiralle. Monesti kisoissa palkitaan myös parhaimmat jäljen tekijät. Jäljentekijä toimii myös myöhemmin oppaana tuomarille. Jälkien teosta selviää, kun osaa suunnistaa kunnolla.
Mejä koe on hyvin vaativa järjestää. Kokeeseen osallistuminen tarkoittaa käytännössä koko viikonlopun tapahtumaa. Ensimmäisenä päivänä tehdään metsämaastoon jälki . Seuraavana päivänä jälki ajetaan . Jäljen pituus AVO luokassa noin 900-1000 metriä.
Virallisesti kokeista tiedotetaan Koiramme-lehdessä.

Väliin keskusteltiin ja heiteltiin kommentteja, tilaisuus oli varsin rento, mutta asiaa tuli paljon . Kussista saimme mukaamme paperikoosteen, joka on hyvin kattava tietopaketti MEJÄ-kokeeseen osallistumisesta.
Loppuun tutustuimme suunnistukseen kartan ja kompassin avulla. Käytännon osio mejäkurssista on noin viikon päästä. Koira pääsee jäljestämään verijälkeä, jonka lopussa on "kaato". Samalla ohjaaja pääsee harjoittelemaan suunnistamista ja jäljen tekoa.

Näin keskellä pk-kauden jälkitreenejä yhdestä verijäljestä tuskin haittaakkaan on, sillä päivittäin koirani jäljestää erinäisiä jälkiä metsälenkeillä ihan omasta vapaasta tahdostaan-onhan se metsästyskoira. Minusta tuntuu, että tämäntyyppinen jälki toimii varsin hyvin koiralle nostattajana ja innoittajana vähän tylsemmälle pk jäljelle. Ja mistä sitä tietää, vaikka kokeeseen joskus osallistuttaisiin, nimittäin mejä kokeessa kuulemma tapaa pk-koiria hyvin vähän.

Kiitokset Mejäläisille teoriaosuudesta. Nyt siten mielenkiinnolla odotellen käytäntöä metsässä. Murrrrr liekkö tyttö kaadosta luopuu niin vain :))) ja liekkö edes löytää sitä :)))

Viime kuussa.....

...treenailtiin vielä lumipyryssä http://noelia.kuvat.fi/kuvat/Pihatottista/tottista+ja+ilmaisutreenit+tehtan+pihassa+27.3.2011.wmv

Pääsiäisenä

Alma testaili "uuden" auton uutta häkkiä kesäisessä säässä......

Esineruutua ja tottista

Ennen koulutuskentälle menoa, menin kentän lähimetsään tekemään esineruudun Almalle. Saavuin hiukan myöhässä ja niinpä pääsin valmiiseen ruutuun-kiitos Annelin, joka oli sen jo tallonut ja esineet piilottanut. Alma löysi kolme esinettä hyvin lyhyessä ajassa ja jokaisesta löydöstä palkkasin tytön. Oli oikein nostattava treeni- kiitokset ruudun tekijälle :)

Koulutuskentällä alkuun sirun tarkastus-rennosti meni-liekkö Anneli jo tutuksi tullut :)

Sirun jälkeen otin "kisamaisen odotuksen". Koira makasi mielellään, kun maa oli kuiva ja auringon paisteesta lämmin. Vapautin koiran hetken päästä, palkkasin ja vauhdissa lähdettiin seuraamiseen ja hyvässä kontaktissa menimme "tuomarille" ilmoittautumaan. Ilmoittautumisen jälkeen palkka. Alkuun taistelu oli hiukan vaisua-ei ottanut riittävän voimakasta otetta pallosta, joten lisäsin namilla palkkaamista ja pallon jätin hiukan vähemmälle. Myöhemmin lisäsin pallopalkkaa ja silloin jo taisteli mielellään.

Lähdimme liikkeestä seuraamiseen, hiukan kävelyä, muutama juoksuaskel ja hidasta kävelyä ja palkka. Sitten perusasennosta liikkeelle, lyhyt suora ja täyskäännös-Almamaisen reipas ja tiivis. Lopuksi seuraamista namipalalla avustaen. Mentiin muutama vasemmalle kääntyminen ja akselin ympäri pyörähdys-kivasti Alma liikutti takapäätään, siis sillai meille riittävästi. Kääntymisessä oppinut seuraamaan minun pääni liikettä, joten törmäämiset ovat jääneet pois. Temppujen välissä haukutin.

Seuraavaksi otin noudon kahden kilon kapulalla. Heitin kapulan ja Anneli heitti sen vieläkin kauemmaksi. Käskyn jälkeen Alma eteni nopeasti kapulalle, sieppasi sen suuhunsa ja lähti tulemaan reippaasti minua kohti. Heitin pallon selkäni taakse ja Alma juoksi kapula suussan pallolle, asetti kapulan maahan ja nappasi pallon. Sitten hiukan leikkiä...jonka jälkeen kerran pitämisharjoitus kapulalla ja siitä irroitus ja siirtyinen sivulle. Ne oli OK, paitsi sivulle siityminen oli hidas.

Otin muutaman edestakaisen hypyn metrisellä esteellä-olin laittanut pallon esteen toiselle puolelle ja annoin myös käskyn "tuo". Koira ei palloa ottanut suuhunsa, vaikka toistamiseen yritin samaa-annoin asian olla :)

Viimeinen harjoitus, oli paikkamakuu. Hain hiukan uudenlaista palkkaamistapaa temppuun. Aina olen mennyt makaavan koiran tykö, ja palkannut sen siinä, mutta nyt käskin koiran tulla palkalle, kun olin eripituisen matkan edennyt makaavasta koirasta. Alkuun sain houkutella tulemaan-niin uusi juttu se tytölle oli-mutta eiköhän se pian sen hoksaa. Viimeinen paikkamakuu neljästä oli pisin, eli muutamman minuutin kestoltaan ja minä olin sermin takana piilossa. Uusi palkkaussysteemi selvästi lisäsi koiran aktiivisuutta- kunhan vain ei lisää niin, että se lähteen liikkeelle ominensa. Loppuun vielä vähän leikkiä ja sitten koira autoon.

Treenit kesti Almalla noin 15 minuuttia.

Kevään ensimmäinen jälki tiistaina 19.4

Tehtiin iltajälki koirille Jortikan heinäpellolle. Pelto oli sula kauttaaltaan ja pitkä rusehtava heinä makasi pinnan päällä. Maa oli hyvin märkää.

Almalle tein noin 500 m pitkän jäljen kuudella kepillä ja neljällä kulmalla. Lähdön näytin koiralle paalulla. Sinne olin myös pudotellut muutaman namin. Seuraavalla kerralla kylläkin muistan pudotella ne merkin vasemmalle puolelle :) Muualle en nameja sitten laittanut. Jälkeä vanhetin noin puolisen tuntia.

Tyttö lähti vauhdikkaasti jäljestämään heti käskyn kuultuaan, piti liinan kireällä, nenä oli lähellä maanpintaa. Ajoi alkuun hiukan jäljen vierestä. Kepit nosti järjestyksessä, toi ne minulle ja minä palkkasin jokaisesta. Kulmat ajoi hyvin.

Jäljen puolen välin jälkeen alkoi tyttö tehdä erittäin tarkkaa ja keskittynyttä jäljestämistä. Pysyi aivan jäljen päällä, ja rytmi oli hyvä, kuono lähellä maata tarkistaen jokaisen askeleen. Ei tuullut ja ilta-aurinko paistoi. Ennen viimeistä keppiä päästin koiran liinasta irti ja annoin mennä sen vapaasti kepille. Nosti sen ja toi minulle.

Olipa hyvä tyttö-talvitauko ei ollut vaikuttanut koiran jäljestämiseen.

Loppuun otin eteenmenon maahanmenokäskyllä ja kerran peltoa riitti ja näinollen sain tempun tehtyä ylipitkällä matkalla. Tyttö eteni suoraan ja hyvällä vauhdilla-reagoi maahanmenokäskyyn hyvin ja tämän jälkeen vapautin koiran palkalle. Kiva treeni ja mieli hyvä, kun toi jälki meni niin hyvin!

Kevään ensimmäinen esineruutu

Loilasta löytyi pieni metsäpalsta, joka kylpi auringossa. Maa oli sulanut ja Illalla puoli seitsemän aikaan talloimme sinne Hanniksen kanssa vuoden ensimmäisen esineruudun. Pila treenattiin ennen Almaa.

Autot oli ajettu niin lähelle ruutua, että koirat saattoivat nähdä toistensa työskentelyn oman auton ikkunasta. Alma ilmoittikin, että seurasi tarkkaavaisesti Pilan liikkeitä :)

Olemme tulleet siihen tulokseen että mallista oppiminen on esineruudussa yksi varteenotettava tekniikka , muiden menetelmien ohessa ;) . Pilan huima vauhti ja äärimmäisen aktiivinen työskentely on innoittanut useasti Almaa mahtaviin vauhdikkaisiin suorituksiin ja tänään Alma tosiaan pyyhälsi kuin raketti ruudussa :) sen jälkeen kun kun oli seurannut autossa vuoroaan odottaen Pilaa .

Alotin ruudun vasemmasta kulmasta etureunaa- tiesin että sielä oli esine lähellä etureunaa ja yritin tähdätä koiran lähetyksen siihen. Alma lähti hirveällä vauhdilla ja vielä hurjasti KORSKUEN matkaan niin että lähiesine kylläkin jäi nostamatta. Eteni kiitolaukkaa ruudun takareunaan, pysähtyi kuin seinään ja alkoi etsiä esinettä hyvin aktiivisesti. Hyvin pian nosti takareunasta esineen, jonka toi minulle nopeasti ja siitä palkkasin koiran. Lähetin koiran toiselle esineelle ja samasta kohtaan kuin ensimmäisessä lähetyksessä. Eteni takareunaan taas hirveellä vauhdilla-pyöri ja pyöri ja palasi-lähetin uudestaan ja tarkoituksella taas tähtäsin siihen lähiesineeseen. (minun ei pirtäisi tietää ennakolta esineiden paikkoja). Alma toikin kauempaa eri paikasta toisen esineen ja palkkasin tytön taas ruhtinaallisesti. Nyt sitten viimein etenin radalla ja lähetin koiran matkaa etulinjan puolesta välistä. Kovasti haki isolta aleelta, intoa riitti vieläkin, mutta ei mennyt lähellekkään esinettä. Koira palasi luokseni ja lähetin taas-nyt ylitti alueen ja kutsuin pois. Viimeinen lähetys onnistui nappiin ja koira sai hajun esineestä...riemastuttavaa. Tarkensi kohteen ja nappasi esineen suuhunsa. Aikaa en ottanut, mutta luulisin, että alle viiteen minuttiin löytyi kaikki kolme esinettä.

Kiitokset Hannikselle ja eritoten Pilalle -joka on loistava esimerkki meidän verkkaiselle Almalle!

Kentällä torstaina

Aluksi kiitän Annelia, kun toi sirun lukulaitteen kentälle ja pääsin tarkastamaan kummalle puolelle kaulaa Almalla siru asettuu. Laite piippasi vasemmalla puolella koiran takaa katsottuna. Olen treenannut väärää puolta koko talven, niinkuin Hanniskin asiasta mainitsi. Korjaus siruntarkastus- temppuun tulee onneksi tässä vaiheessa eli hyvissä ajoin ennen kokeita. Siruntarkastuksesta olen tehnyt meille yhden tottistempun muiden temppujen mukaisesti.

Kentälle saavuttuamme meidän kanssa ilmoittautumaan ja "tuomarin" kättelyyn tuli Jussi -bokseri. Tottistreeneissä Alma teki häiriötä Jussin paikkamakuuseen. Almalle otin alkuun lyhyt "kisamainen odottelun" joka innosti koiraa. Maa oli sula ja auringon lämmittämä hiekka ei kylmännyt tytön paljasta vatsaa.

Hiukan seuraamisosiossa velttoili alkuun, niin että pää tippui kontaktista ja pääsin pienesti huomauttamaan ja heti palkkasin koiran aktiivisuudesta. Tämän jälkeen tyttö pysyi tarkkaavaisena ja kontakti kestikin kivasti kättelyn jälkeen vapautukseen asti.

Samalla kun Jussi siirtyi paikkamakuuseen, leikin koiran kanssa pallolla ja haukutin. Sitten koira sivulle ja aloitin noin 40 askeleen suoran. Tarkoitus oli että suoran aikana appari ampuu laukauksia , mutta pyssystä irtosi ainoastaan yksi pamaus. Hyvä harjoitus silti-koira ei mitenkään reagoinut siihen, kontakti pysyi hyvin. Palkkasin koiran lelulla. Otin uudemman kerran suoran seuraamista, mutta edelleenkään ei pyssy paukahtanut, joten jätin laukaukset tällerää vähän vähemmälle. Tänään kivasti tyttö taisteli, palkkauksen yhteydessä, mutta pikkuruinen kumipallo tahtoi olla minulle hankala palkkausväline, joten hain autolta suuremmat tennispallot. Väliin heittelin tietty välillä Almalle hirvenlihaa :)

Seuraavaksi otin kaksi vasemmalle kääntymistä kahteen eri otteeseen , ja tyttö toimi kulmisssa Almamaisen riittävän hyvin. Autoin kulmatyöskentelyä namipalalla osissa kulmia ja tyttö siitä nousikin parempaan suoritteeseen.

Seuraavana oli vuodossa jäävät. Järjestys kokeenomainen, eli aluksi istuminen. Istuminen oli ok ja palkkasin namilla melko pian istumisen jälkeen. Seuraavana maahanmeno. Tein tytölle yllärin-painoin sormilla nopeasti lapojen kohdalta yhdessä käskyn kanssa ja maahanmenoon sain näin vauhtia. Perään otin heti normaalin maahanmenon ja se oli ihan hyvä. Palkkasin heti maahanmenosta kummallakin kerralla. Viimeiseksi seisominen, jota ennen hetsasin koiraa. Valmistelevan osuuden koira teki hyvin, ei edistänyt ja mutta pysähtyi käskystä viiveellä. Palkkasin kuitenkin koiran.

Jotta Jussille saatiin kunnon häiriö, otin vielä loppuun luoksetulon. Jätin koiran maahan ja etenin kauaksi kentän laitaan asti. Kutsuin koiran luokseni ja nostin pallopalkan esiin, kun luoksetulovauhti oli nopeinta. Alma sai napata pallon kädestäni ja sitten taas taisteltiin.

Kun Jussi poistui kentältä, hetsasin Almaa eteenmenoon. Se rakastaa tätä liikettä ja kivasti tuli haukkuakin väliin. Eteen lähetin pitämällä koiraa pannasta kiinni ja käskyn annettuani päästin irti. Koira juoksi eteen hurjaa vauhtia, ja se oli lähtöasetelman takia aivan varma, että olin vienyt namin edeltäkäsin kentän takareunaan. Mutta eipä ollutkaan sielä, vaan käskinkin koiran maahan. Koira reagoi käskyyn hyvin ja asettui maahan. Reagointi voisi olla nopeampaa, mutta hyväksyn tämän meillä. Astelin eteenmenolinjasta sivuun ja huusin koiran luoksen palkalle ja sitten koira autoon pallolla leikkien.

Myöhemmin, kun kaikki olivat tottistelleet, otin Alman autosta ja lähetin sen eteenmenon suorapalkalle...ja ops tää on niin hauskaa siitä. Palkan kun oli syönyt, niin piti taasen pissit heittää kupin viereen...:) kiitoksia treeenikavereille hyvästä seurasta ja ilta oli sään puolesta mitä keväisin.

Perjantaina kentällä tottistelua talviterässä :)

http://noelia.kuvat.fi/kuvat/Koulutuskent%E4ll%E4/kooste+tottis+kentt%E4.wmv On se niin helppoo, kun ei tarvitse kirjoittaa......

Lauantaina 12.3.2011

http://noelia.kuvat.fi/kuvat/Pihatottista/kotikentt%E4tottista.wmv Alman tottistreeni. Hyvä biisi :)

Eläinlääkärissä maanantaina

Alman vasen korva näytti punoittavan sen verran voimakkaasti, että lähtö eläinlääkärille oli tänään tarpeen. Onneksi sain ajan Keuruulta iltapäiväksi kun koira aamulenkin jälkeen oli selkeästi kiusaantunut korvasta. Korvasta otettiin hiiva ja bakteerinäyte-bakteereja löytyi-ei yhtään hiivaa. Tassunvälitkin punottivat jonkin verran, mutta tilanne aika hyvin hallinnassa . Korvaan määrättiin tippalääkitys. Tässä vaiheessa vältetään vielä antibiootin antamista suun kautta-jospa paranisi tipoilla. Toipilas oli jo seuraavana päivänä pirteämpi.

Näin me sen teemme” -seminaari, Vihti 5-6.3.2011

Koivulan maneesi

Kouluttajina ohjaajat Suomen huipulta:
Marko Koskensalo
Hannu Liljegren
Jan Vartiainen
Sari Niiranen
Päivi Liljegren

Seminaarin tavoite oli tuoda eri näkökulmia koiran kouluttamiseen ja näyttää miten Suomen huiput ovat koirillensa kisaliikkeet opettaneet ja miten ne opetetaan nuorille koirille.

Seminaari rakentui niin, että jokaisessa osiossa oli yksi kouluttaja ja useampi mallikoirakko, pennusta aikuiseen, näyttämässä käytännössä tekemistä käsiteltävästä aiheesta.

Kaksi päivää tottelevaisuuteen on hyvin lyhyt aika, joten ihan kaikkea koiran kouluttamisesta ei ehditty käsittelemään, mutta hyvin laaja-alaisesti kuitenkin.

Mielestäni semma oli erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen tälläisella formaatilla. Viikonlopun aikana ei missään vaiheessa tullut sellaista tyhjäkäyntiä, hyvin jouhevasti edettiin asiasta toiseen ja kouluttajat olivat valmistelleet osuutensa erittäin hyvin. Hieno viikonloppu, joten kiitoksia kouluttajille menestystä Suomen Ipojoukkueelle tämän vuoden haasteisiin!!!!

Lyhyttä tottistelua.....

...aamulenkin jälkeen. Joitakin seuraamispätkiä, käännöksiä vasemmalle ja täyskäännös. Havaittavissa kivaa innokkuutta seuraamisessa, eikä kauhesti ole lähtenyt edes edistämään. Tyttö saanut sekalaista palkkaa, välillä pallolla ja sitten toisinaan nameilla.

Noudossa 2 kg kapulalla- hyvä menovauhti, nappaa kapulan voimakkaasti, mutta paluussa petrattavaa.

Hyvin leikkii kahdella palolla ja hakkukin herkässä.........on se söpö :)

Alma Vuoden Pk-koira

Keuruun seudun Kennelkerhon vuosikokouksessa palkittiin Vuoden 2010 menestyneet koirat ja ohjaajat. Alma palkittiin Kennelkerhon Vuoden Pk-koiraksi seuraavanlaisella ansiolistalla:

13.5.2010 Uurainen, tuomari Jani Heinilä
Jälki 1, maasto 199, tottis 70, yhteensä 269 p., 3. sija JK1

20.5.2010 Keuruu, tuomari Ismo Lönnmark
Haku 2, maasto 179, tottis 85, yhteensä 264 p., 2. sija HK2

22.8.2010 Uurainen, tuomari Maija-Liisa Kajas ja Tero Oravasaari
Haku 2, maasto 186, tottis 91, yhteensä 277 p., 1. sija HK2

Keuruu 6.11.2010 tuomari Ismo Lönnmark ja Minna Moisio
Haku 3, maasto 194, tottis 95, yhteensä 289 p., 1. sija HK3

Alma ja Alman ohjaaja kiittävät ja kumartavat tästä hienosta huomionosoituksesta !!!