Ei hevosia meidän perheeseen.

Nyt sen varmasti tiedän, että meidän pojat ja Alma ovat kaikki tyynni erittäin herkistyneitä hevoselle. Pojat tukehtuu hevosen hilseeseen ja Alma reagoi lihaan. Onneksi en ole tänä päivänä enään hevosten kanssa missään tekemisissä. Joku vuosikymmen sitten tilanne oisi ollut toinen.

Alman ja minun yhteiselon varrelle on osunut monia mutkia, mutta aina niistä ollaan selvitty jollakin tapaa, kuten esimerkiksi huonoista lonkista lihaskunnon kasvattamisella, juoksuista ja valeraskauksista tyttö leikkaamalla, vähäviettisyydestä, hyvien kouluttajien ja oman viitseliäisyyteni ansiosta. Lisäksi Alman varautuneisuuden ja luonteen muiden ei niin hyvien ominaisuuksien kanssa olen oppinut elämään ja jollakin tapaa hallitsemaan niitä, mutta yksi ei vain tahdo hellittää tytöstä otettaan - allergia, vaikka kaikki olen pyrkinyt tekemään tämän haasteellisen sairauden eteen. Allergia tuli taasen elämäämme, aivan puun takaa yllättäin ja odottamatta, hyvin voimakkaana ja vihamielisenä.

Vuoden päivät tyttö on ollut ns eliminaatiodieetillä, välillä ihan ilman allergiaa tai pienellä oirehtimisella. Lauantaina päätin uskaltautua kokeilemaan uutta proteiininlähdettä. Vauhti-Raksulta olin ostanut muutaman kilon hevosta, jota sitten tarjosin Almalle ilta-aterialla. Yöllä tyttö oli hyvin levoton ja huomasin, että tassut vaivaavat- peti oli läpimärkä tassujen nuolemisesta. Yöllä "paloivat" tytön etujalkojen anturoitten välit niin pahoin, että vielä kolmen päivän jälkeenkin käveleminen tuottaa kipua. Allergian aiheuttaja viipyy aikansa elimistössä, ennen kuin poistuu. Hakutreenit jäivät sunnuntailta ja kuten myös muu liikuttaminen pois. Toivottavasti tyttö tokenee pian! Kyllä se on kärsinyt jo aivan tarpeeksi asti tästä sairaudesta!!

Ja täällä olisi myytävänä muutama kilo hevosen lihaa!!!

Jälki

Hannis teki Almalle noin 700 metrin jäljen, kuudella kepillä. Jälkeä vanhetettiin tunti 50 minuuttia. Jana oli 40 metriä pitkä. Ilta alkoi hämärtyä, mutta onneksi oli valkoinen koira. Sää oli tyyni ja maa kostea, muttei kuitenkaan läpimärkä sateesta.

Alma lähti reippaasti etenemään janalla, sieppasi takajäljen, jolta kutsuin koiran pois. Korjauksen jälkeen koira lähti reippaasti etenemään oikeaan suuntaan, aivan jäljen päällä. Ensimmäinen keppi löytyi 150 metrin kohdalta. Palkkasin koiran kepistä ja käski uudestaan matkaan. Kaksi kulmaa ja yksi tien ylitys, kunnes löytyi seuraava keppi. Tyttö oli innoissaa, mutta huolimaton. Kepit eivät nousseetkaan kaikki, vaan kahden ohi tyttö käveli, joten kuudesta kepistä löytyi vain neljä. Jälki oli haastava ja mielenkiintoinen ja vaikeusastetta oli nostettu sillä että jäljentekijä poikkesi polulle ja meni polkua pitkin jonkin matkaan, kunnes poikkesi takaisin metsään. Sen verran tyttö oli tärppinä, ettei kuiteskaan hukkaa tullut. Teiden ylityksiä oli kaksi ja jäljellä oli noin kahdeksan kulmaa, jotka koira selvitti osin tiiviisti ja osin laajemmaalla kaarella. Jäljen ajaminen kesti noin neljätoista minuuttia. Kiitokset Hannikselle hyvästä jäljestä!

Haku 76

Ihan kolmeen pekkaan tallottiin rinteiseen 200 metrin rata. Tänään Almalla treenattiin tyhjiä pistoja . Kiitokset siis treenikaverille, kun ainoastaan Almaa varten tehtiin näinkin pitkä rata.

Lähetin koiran vasemmalle etukulmaan. Koira meni suoraan viiteenkymppiin ja eteni jonkin matkaa radalla kunnes kutsuin pois. Palkkasin koiran keskilinjalla. Sitten lähetys oikeaaan etukulmaan. Koira lähti hyvin tekemään pistoa, meni syvälle ja eteni radalla kunnes kutsuin sen pois . Tämän jälkeen lähetys vasemmalle puolelle. Koira ei edennyt syvälle, kun lähti jo etenemään radalla, eli kutsuin koiran heti luokseni ja lähetin uudestaan samasta paikasta. Toisella lähetyksellä koira meni syvälle ja käskystä palasi luokseni kohtalaisen pitkän etenemisen jälkeen. Sain koiraa kutsua kolmasti, ennekuin suostui tulemaan, epäilen että sai hajun viitospiilolla olleesta maalimiehestä. Sitten lähetys oikealle puolelle. Koira meni syvälle takalinjaan asti ja lähti etenemään radalla, kunnes kutsuin koiran pois ja kun koira tuli vauhdilla luokseni keskilinjalle, niin samalla vauhdilla lähetin sen radan toiselle puolelle. Se luultavasti jo muisti aikaisemmin saaneeen hajun maalimiehestä, sillä eteneminen piilolle oli sen verran varmaa. Piilolla oli avopiilossa "ukko" maastoverkon alla. Alma oli piilolla pyrkinyt maalimiehen syliin , ennenkuin oli ottanut rullan suuhunsa. Rullan toi minulle asti ja näytölle sai juosta vapaasti liina perässä. Maalimies palkkasi heti tulosta. Sitten katseltiin koiran kanssa kun maalimies lähti etenemään takalinjaa pitkin viimeiselle piilolle. Palattiin keskilinjalle ja lähetin koiran oikealle puolelle. Koira eteni viistosti kohti takalinjaa, lähti etenmään radalla ja löysi ukon avopiilosta. Maalimies palkkasi koiran heti löydöstä ja toi koiran myös pois piilolta namipaloin.

Viimeinen pisto oli vasemmalle. eteni taasen hyvin ja löysi maalimiehen takakulmasta. Toi rullaa minulle asti ja hyvin lähti näytölle kun olin liinan koiraan laittanut. Nyt roikuin liinassa kiinni koko matkan keskilinjalta piilolle ja piilolla maalimies palkkasi heti.

Oikein kiva ja innostunut oli tyttö tänään vaikka välillä taivaalta ropisi vettä. Hyvin työkenteli ja teki laajoja pistoja. Tyhjät pistot eivät koiraa mitenkään masentaneet vaan päin vastoin, vauhtia taisi tulla lisää. Eli Alma teki tänään kolme löytöä ja viisi tyhjää pistoa.

Hämeenlinnassa lauantaina

Hämeenlinna Stadion katsomossa vietin hyvässä seurassa lauantaipäivän. Katsomosta käsin pääsin ihastelemaan, kun maailmanmestaruudesta kisasivat maailman parhaimmat koirakot B-tottelevaisuus ja C-suojeluosuudella. Järjestelyt ja aikataulut toimivat loistavasti ja ainoastaan sadekuurot haittasivat kilpailijoita ei niin ikään katsojia stadionin lipan suojassa. Aamulla kello seitsemän oli tottisosuudessa Saksan joukkueesta Theo Sporrer- ja hiukan myöhemmin Eggar Scherk. Kummatkin Saksalaisten osuudet olivat seuraamisen arvoisia kuten myös Suomen joukkueen Ismo Tabel ja Ruutipussin Apinan tottisosuus. Ennen aamu yhdeksää näimme varmasti päivän loistavimman suojeluosuuden ja siitä sen pitkän liikkeen, nimittäin saksalaisen Robert Parakin koira Finni v.d Ubestechlichen teki uskomattoman syöksyn maalimiehen hihaan.

Päivän mittaan näki upeita suorituksia tottiksessa, mm noudoissa että luoksetuloissa. Joitakin epäonnistumisia tuli myös joidenkin koirakoiden kohdalle, mitkä valitettavasti kuuluvat kilpakentille, kuten ainoan Israelin joukkueen edustajan Sharon Ronenin ja hänen koiransa epäonnistuminen jäävien liikkeiden istumisessa. Katsomo eli hienosti jokaisen koirakon kanssa eli abloodeja ei säästelty.

Palauttavia treenejä

Alkuviikko on mennyt jälkikokeesta palautumiseen ja sunnuntaina ehdimme olla hakutreeneissäkin, Kolhon "Peurapaikalla". Melko lyhyelle radalle otin nostattavat treenit, jotka olivat Almalle tosiaankin mieleiset. Yksi rullan tunti ja kolme suoraa palkkaa.

Tiistaina oli vuorossa esineruutu ja jälki. Pimeä pääsi yllättämään jäljellä, mutta koiraa se ei näyttänyt vaivaavan. Jäljestä tein 800 metriä pitkän ja kuudella kepillä. En tehnyt kuin kaksi kulmaa oikealle, eli pitkää suoraa kahteen otteeseen. Jälkeä vanhetin 50 minuuttia ja sillä aikaa Hanniksen kanssa kävimme tallomassa esineruudun ja nostamassa muutaman esineen. Alma oli Pilan jälkeen ja taaskaan en tiennyt esineiden paikkoja. Tyttö oli todella innostunut ja toi ensimmäisen esineen alle minuutissa. Siitä hirmunen palkka ja tyttö takaisin autoon- se riitti tälle päivälle esineruudusta.

Tämän jälkeen hämärän jo laskeutuessa oli aika siirtyä jäljelle, joka oli noin 500 metrin päässä esineruudusta. Janalla tyttö käväisi takajäljellä, ja tällä erää en lähtenyt perään vaan käskin tytön uudestaan janalle ja uuteen lähetykseen. Nyt lähti oikeaan suuntaan. Eteni halukkaasti ja nosteli kaikki kepit peräjälkeen. Välillä poikkesi riistan hajujen perään, mutta aina palasi velvollisuudentuntoisesti minun tekemälle jäljelle. Ihan hyvä tyttö oli tänään ja kiva. Meillä oli tänään helpohko uusi maasto . Nyt vain pitäs välillä päästä vieraan tekemälle jäljelle, ettei tyttö tottuisi minun tekemiin liiaksi.

Tänään pihatottiksessa otin jäävät märällä nurmella ja pienessä sateessa. Hannis oli apuna kattomassa. Sain nostettua tytön vireen niin, että ei niinkään vältellyt märkää nurmikkoa istumisissa ja maahanmenossa. Sen verran kuitenkin otin varman päälle, etten ottanut alkuun "kisamaista odotusta" , vaan hetsasin tytön käyntiin heti kentälle tultaessa leluin. Jäävät oli ok vaikkakin saisi tehdä ne reippaammin.

Jämsän jälki 2 kokeet lauantaina 11.9.2010

Loistavaaa kisakeliä koko viikon, mutta nyt sitten kisa-aamun koittaessa, taivaalta valui märkää, kylmää vettä. Asiaa sen kummemmin miettimättä, pakkasin koiran autoon ja sain Timon mukaani kaveriksi jälkikisoihin Jämsään. Onneksi Timo lähti, sillä miesvoimia kokeen aikan tarvittiinkin, kun kokeessa työtehtäviä suorittaneen auto upposi pohjia myöten mutaiseen ojaan.
Kentällä oli sateista ja märkää . Tuomarina toimi Reijo Rekorius ja kokeen järjestäjänä oli Jämsän seudun Palveluskoiraharrastajat ry. Kokeeseen oli ilmoittautunut 5 kakkosluokan koiraa. Kun tuomari oli avannut kokeen, oli vuorossa siruntarkastus ja kilpailujärjestyksen arpominen. Nostin numeron 5 . Kokeen järjestys oli tottisosuudet, maasto ja viimeisenä esineruutu.

Tottis
Tottisosuudessa tein ensin kaavion ja tämän jälkeen vasta paikkamakuun. Parinani oli nollakoira. Koiraa käytin ennen vuoroamme pienellä lenkillä, jotta kastuisi ja se taivaalta tippuva vesi ei tuntisi niin ilkeältä, mutta toisin taisi käydä. Alma kyllä kertoi minulle, mitä mieltä on sateesta. Tottisosuus oli kamalaa katsottavaa, moni liike meni puutteeliseksi, kun tyttö ei suostunut istumaan tai menemään maahan. Nosteli tassujaan, hipsi sivulla ja ajatuskupla pään yläpuolella kertoi, että mennään jo autolle. Tuomari arvioi meidät seuraavanlaisesti:
Ohjaaja on erittäin täsmällinen liikkeissä, suorittaa reippaasti kaikki osiot, koira on hiukan kaksijakoinen, välillä nukahtelee ja välillä erittäin reipas ja tekee voimakkaasti asioita. Noutoja täytyisi kouluttaa lisää.
Seuraaminen vapaana: heti alkuun koira on irti, hetkittäin parantaa asiaa, on tiiviimmin, täyskäännös tulisi olla tiiviimpi ja voimakkaampi ja ryhmässä pitää sielä sisällä istuminen tapahtua vähintään kerran, ei ulkopuolella. Liike tyydyttävä.
Liikkestä istuminen, lähtee hyvin mukaan, saa käskyn tottelee, mutta jää seisomaan. Liike puutteellinen.
Liikkestä maahanmeno ja luoksetulo; valmisteleva osuus riittävän tiivis, tottelee käskyä hieman hitaasti, jää istumaan. Liike on puutteellinen.
Kävelystä seisomaan jääminen; lähtee hyvin mukaan, mutta sitten pitäisi pysähtyä vieläkin terävämmin, hieman liikkuu, rauhottuu. Liike on hyvä.
Noutaminen tasamaalla; Se voisi olla vieläkin voimakkaampi, luovutus pitäisi saada sääntöjen mukaiseksi. Liike on tyydyttävä.
Hyppynouto; tässä koira käyttää voimaa, hyppy on hieno, luovutustilanne pitäisi olla rauhallinen ja oikea-asentoinen. Liike on tyydyttävä.
Estenouto; On voimakas mennessä ja tullessa ja tuli suoraan ohjaajan eteen ja luovutus onnistui. Kaunista katseltavaa. Liike erinomainen.
Eteenlähettäminen ja maahanmeno; valmisteleva osuus kunnossa, menee suoraviivaisesti ja nopeasti eteen , maahanmeno voisi olla vieläkin nopeampi, odottaa rauhallisesti, haltuunotto kunnossa. Liike erittäin hyvä.
Paikallaolo häiriön alaisena: alussa jukuroi maahanmenon kanssa, tarvitsee toisen käskyn, sen jälkeen on rauhallinen, riittävän tarkka. Lopussa tulee ohjaajan virhe, ohjaaja pyytää koiran istumaan ilman tuomarin lupaa. Liike on hyvä.
Tottisosuus yhteensä tyydyttävä 72 pistettä.

Jälki

Koe oli jäljen osalta mielenkiintoinen. Jälkimaastot olivat noin 15 kilometrin päässä Jyväskylä-Tampere - tien varressa. Metsät omisti UBM. Lähdimme kentältä ajamaan peräkkäin, arvonnassa suoritetun numerojärjestyksen mukaan. Nyt olin nostanut numeron kaksi ja olin siis koiran kanssa toisena jäljestäjänä. Alueelle saavuttuamme, saimme kaikki huomata, että emme tulisi olemaan metsässä yksi, vaan yli 220 innokkaan suunnistajan kanssa. Jälkimaastoon juuri tälle aamulle oli Jämsän Eräveikot järjestäneet avoimen kansallisen suunnistuskilpailun ja useampia kymmeniä autoja oli tienvarsipysäköity likeelle jälkimaastoa. Paikalla oli myös muutama myymäläkoju, lähetyspaikka ja maali. Suunnistajat olivat jo juosseet metsässä eripituisija lenkkejä 5,9 kilometristä kahteen kilometriin meidän tultua paikalle. Maasto oli osin avokallioinen, pieniä suoalueita, kohtalaisia korkeuseroja ja metsäautoteitä eli erittäin hyvä ja monipuolinen mutta valitettavasti jäi osin kokematta.

Ensimmäisen koiran jana oli onnistunut vilkkaasta ympäristöstä huolimatta hienosti, mutta hyvin pian jäljen edettyä oli ohjaaja ja koira huomanneet olevansa lasten suunnistusradalla, jota pitkin sitten siirtyivät neljän rastin kautta suunnistuskilpailun maaliin. En tiedä palkittiinko heidät ja saivatko edes abloodit, mutta koiran ohjaaja ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseen.
Minulle kävi hiukan huonommin, sillä meinasin eksyä tyystin metsään sen jälkeen kun olin jäljestänyt suunnistajan jälkiä pitkin rastille. Samalla ajettiin seuraavakin rasti. Sitten olinkin niin syvällä metsässä, että paluu autolle tapahtui monen mutkan kautta. Ennen jälkeä janalla tyttö otti ensin takajäljen, sitten väärän jäljen ja melko vierestä oikean jäljen, eli voisin päätellä, että ainakin kaksi ihmistä jäljentekijän lisäksi oli samoihin aikoihin liikuskellut janan ylitse. Janalta pisteitä 31 jäljeltä 0.

Loput kaksi koirakkoa jäljesti yhtä epäonnisesti, , toinen löysi yhden kepin ja marjastajan, ja toinen koira nosti peräti kolme keppiä, mutta näiden jälkeen eksyi niin syvälle metsään, että yli tunti odoteltiin hänen palaamistaan autolle. Onneksi oli viimein löytänyt tien jota pitkin löyti takaisin autolle.

Tuomari ei keskeyttänyt koetta, eikä myöskään suostunut uusintajälkiin.

Esine
Palasimme kentälle jossa oli vuorossa vielä esineruutu. Ajattelin osallistua, sillä ei ollut enään mitään menetettävää. Alma nosti kaksi esinettä sallitussa ajassa, toi ne suoraan minulle ja luovutus oli hyvä. Koira haki ensimmäistä esinettä hiukan hitaanlaisesti ja toista esinettä jo reippaammin ja siitä muutaman pisteen pudotus työskentelystä eli koira sai esineruudusta 28 pistettä.

Toivottavasti jälkikokeen järjestäjät oppivat tänään jotakin. Jälkimaastot ovat herkkää aluetta ja sielä ulkopuolisten liikkuminen kokeen aikana tulisi mahdollisimman hyvin pyrkiä ehkäisemään. Eli kokeiden järjestäjien tulisi varmistaa useaan otteeseen, että jälkimaasto olisi tyhjä muista liikkujista ennenkuin sinne lähetetään kokeen suorittaja. Tarkoitan tällä esimerkiksi tälläistä massavaa tapahtuvaa joka tänään oli, en niinikään satunnaista puolukanpoimijaa!!!

Kisan onnistumisesta kertoo paljon koirakoiden hyvät tulokset!! Hyvin järjestettyihin kisoihin tulisi mielellään uudestaan ja sana nopeasti kiirii ympäri valtakunnan. Nyt Jämsässä eivät järjestelyt lähetulkoonkaan vastanneet odotuksia ja pettymys oli suuri, kun kuitenkin töitä oltiin tehty kisaa ennen valmistautumisessa.

Eli tänään ei tulosta kellekkään kisailijalle jäljeltä, koska häiriö metsässä oli ylivoimainen. Minulle ja Almalle maastosta tuli yhteensä 59 pistettä ja tottiksesta 72 yhteensä 131 pistettä.

Esine

Nyt oli vuorossa nostatustreeni esineillä, sillä sitä juuri mielestäni tällä erää Alma kaipasi. Jaoin iltaruuan, lohta ja kasvista, kahteen rasiaa. Laitoin koiran autoon ja käskin Timon etsiä Tyrnävä-pipon ja rukkasen mukaansa. Ajettiin Loilaan ja tehtiin täysimittainen rata. Timo vei esineet piiloon, niin etten tiennyt niiden sijaintia. Maasto oli kuivaa, sammaleen peittämää mäntymetsää ja alue oli rinteessä joka vietti ylöspäin. Ensimmäisen lähetyksen tein vasemmasta etukulmasta. Koira eteni viistoon oikealle kohti takakulmaa. Matkalla nappasi rukkasen suuhunsa . Aikaa meni lähdöstä 30 sekuntia kun esine löytyi. Palkkasin koiran ruhtinaallisesti. Sitten lähetin uudestaan vasemmasta etukulmasta. Nyt eteni suoraan takakakulmaan asti palasi noin kymmenen metria takasinpäin ja eteni ruudun keskiosaan. Pysähtyi pitkän männyn alle, työnsi pään varvukkoon ja häntä alkoi heilumaan vimmatusti. Seuraavassa hetkessä koira kääntyi kohti minua Tyrnävä pipo suussa, ja taas kaikki tapahtui noin 30 sekunnissa. Upea palkka odotti koiraa tykönäni. Esineen toi mallikkaasti eteen istuen ja irroitti vasta kun käsky tuli. Oikein mieleiset treenit koiralle ja todella helpot "haisevat" esineet :)

Esineruutua ja janoja

Tallottiin täysmittainen esineruutu Hanniksen kanssa Loilaan. Hannis piilotti aivan uudet esineet Almalle niin etten tiennnyt niiden sijaintia. Kaksi esinettä löytyi kahdeksaan minuuttiin vaikka maasto oli helpohko ja esineiden paikat normaalit. Tyttö haeskeli hitaanlaisesti, lähti kyllä käskystä reippaasti työskentelemään, mutta ohitti esineet läheltä ja vire oli matalahko. Epäiltiin sitä, että kun olen melkeimpä aina tiennyt treeneissä esineiden paikan, niin olen aina Almaa tahtomattani tai tarkoituksella ohjannut melko vahvasti ruudussa, niin nyt kun en tiedä esineiden paikkaa, niin en myöskään anna apuja koiralle ja niin koira hiukan on hämillään, kun joutuu itsenäisesti työskentelemään. Mene ja tiedä, se nähdään mihin homma ajan kanssa kehittyy. Täytyy myös sanoa, että koira sai aamupäivällä ämpärillisen luita, joten vatsa pullottaen ei ihan menohaluja löydy ;) varsinkaan tästä tapauksesta.

Jos Alma oli huono esineruudussa, niin janalla tyttö pääsi loistamaan. Otin neljä janaa, jotka olivat reippaasti yli tunnin vanhentuneet. Ensimmäin jana oli kolmekymmentämetriä pitkä. Koira eteni hiukan viistoon oikealle, mutta kääntyi poikkileikkaavan jäljen peräässä vasemmalle, juuri oikeaan suuntaa ja sieltä löyti myös keppi 50 metrin päästä. Seuraava jana oli 40 metriä ja se oli samalla puolen tietä kuin edellinen jana. Koira eteni suoraan, nappasi jäljen ja nyt sitä seurattiin vasemmalle kunnes keppi tuli vastaan. Kolmas jana oli tien vastakkaisella puolella. Janan olin tehnyt melko pusikkoon, mutta kuitenkin niin, että koira ohjautui kulkeman suoraan. Janan pituus oli noin 30 metriä ja leikkaava jälki meni vasemmalle. Koira lähti oikeaan suuntaan ja löysi pian kepin. Koira tuntui innostuvan hommasta ja päätin vielä ottaa sen neljännen janan. Se oli tehty alaspäin viettävään rinteeseen noin neljäkymmentä metriä pitkäksi. koira eteni vauhdilla rinnettä ala ja nappasi jäljen ja taas lähti menemään oikeaan suuntaan vasemmalle kunnes nappasi kepin, josta sai palkan. Loisto tyttö oli janalla ja epäilen silti, että tuurilla mentiin. On niin vaikea uskoa, että koira oppisi valikoimaan oikean suunnan jäljelle, mut kait siihen on hiljalleen ruvettava uskomaan ;)

Haku 75

Tänään keskiviikkona menimme pienellä porukalla "Peurapaikalle". Tarkoitus oli talloa lyhyt, mutta syvä hakurata koirille. Ajattelin ottaa Almalle nostatustreenin joka päätyisi helppoon ja hauskaan loppuun. Suunnitelmassa onnistuin, sillä koira puhkui innosta palatessamme autolle treenin päätyttyä.

Alkuun otin tyhjän piston oikealle. Alma eteni suoraviivaisesti etukulmaan asti ja lähti etenemään radalla oikeaan suuntaan. Pisto oli komia ja kutsuin koiran jonkin ajan kuluttua pois. Palkkasin koiran keskilinjalla. Seuraava lähetys oli vasempaan etukulmaan, jossa "ukko" oli umpipiilossa. Koira eteni suoraan piilolle, nappasi rullan nopeasti suuhunsa ja toi sen minulle asti. Kytkin koiran näytölle, jonne juostiin reippaasti ja näytöllä otin hallintaan. Palkkasin koiran heti sivulle tulosta ja kutsuin maalimiehen pois piilosta samalla syötellen koiraa. Siirryimme keskilinjalle, maalimiehen seuratessa perässä. Kun edellinen maalimies oli palkkaamaton niin kolmas ja viimeinen oli suorapalkka. Koiralle tuli kivasti etenemistä radalla ja "ukko" löytyi pienen etsimisen jälkeen. Maalimies toi myös Alman keskilinjalle namipaloin. Oikein kivat treenit ja hiennosti onnistuvat tälläkin porukalla.

Jälkeä Alma sai ajaa illalla. Tein 950 metrin pituisen jäljen "Vanhasten hiekkakuopan" taakse. Annoin sen vanheta 2 tuntia. Keppejä olin laittanut kuusi kappaletta. Jana oli tälläkertaa vain 20 metriä syvä. Koira eteni janalla suoraviivaisesti ja lähti jäljestämään heti oikeaan suuntaan. Nyt en ollut tehnyt jäljelle yhtään piikkiä ja kulmiakin oli vain viisi kappaletta. Tyttö nosti viisi keppiä, eli hukkasi ensimmäisen kepin. Jäljelle kun mentiin alkoi hämärtyä ja viimestä keppiä etsittiin jo pimeässä-eli jotakin hyvää valkoisesta koirasta, hyvin näki suunnistaa sen perässä ;)