Tänään torstaina koulutuskentällä oli paahtavan kuumaa, kunnes pilviverho peitti auringon. Olin toisen koiran parina tuomarille ilmoittautumisessa. Ennen tuomarin kättelyä otin Alman kanssa "kisamaisen odotuksen". Käskin koiran maahan ja itse asetuin remmin mitan päähän seisoskelemaan. Pienen odotuksen jälkeen käsky ja koira nousi reippaasti sivulle. Siitä muutama askel hyvässä seuraamisessa tuomarin eteen. Perusasennossa tuomarille lyhyt esittely ja tämän jälkeen hetken odotus, että toinen koira meni paikallaoloon. Ja kun Alma piti hyvää kontaktia, niin siitä yht`äkkiä yllättäin superpalkka nameilla, joista seurasi kahden tennispallon leikki. Kuumuudesta huolimatta tyttö leikki kivasti ja lopetin leikin heti kun ilmestyi ensimmäin merkki väsymisestä ja juoksimme tämän jälkeen kilpaa autolle. Ylipäätänsä tyttö on kiva ja vapautunut, vaikka kentällä oli toinen koira. Ei ota toisesta koirasta laisinkaan häiriötä, eikä myöskään kiinnostu pärisemään. Eri asia on kun Alma istuu autossa. Kuka nyt ei omaansa vahtisi ;)
Hiukan mietittiin eri palkkanantotapoja Almalle ja nousi esiin, että ihan varteenotettava keino olisi pudottaa nami koiralle omasta suusta...iiik : "se on taas kouluttanu Almaa kun on vatsataudissa" ;))), joten päädyttiin, et Almalle palkka tulee edelleen pudottamalla tai saalistaen kädestä ja mihin ennenkaikkea minun olisi tärkeää keskittyä, niin sen merkkaussanan käyttöön oikeasta suoritteesta. Siis ensin merkkausasan ja sitten vasta palkka!! Merkkaus-sanan jälkeen ei niinkään väliä mistä palkka tulee ja silloin palkka voi tulla viiveelläkin.
Ennen kentälle tuloa olin tehnyt Almalle 500 metrin pituisen jäljen kisamaastoon, minne sitten myöskin teen vastaavanlaisen kisajäljen tulevana torstaina kun Keuruulla on jälkikoe. Jälki ehti vanheta kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin kentän tottistelun jälkeen lähdimme ajamaan sitä. Lähetin koiran janalle, eteni hyvin vinoon ja nappasi takajäljen. Takajälkeä seurasi melkein liinan mitan, kunnes kääntyi oikeaan suuntaan ja päästiin aloittamaan jäljestys. Kehuin koiraa suullisesti kun valitsi oikean suunnan. Heti jo alussa huomasin koiran hakevan jälkeä hyvin levottomasti, vaikka hyvin nosti ensimmäisen, että sitä seuranneet neljä muuta keppiä. Viimeinen keppi jäi nostamatta, kun kiersi paikan kauempaa .. Kulmia oli kaksi ja ne se teki kohtalaisen hyvin, vaikka jäljestäminen muuten sisälsi paljon ylimääräistä seilaamista. Liekkö vaikeusaste kasvanut, kun jälki oli normaalia vanhempi ja lämpötila erittäin kuuma. Eipä mitään, hyvä harjoitus taas ja kunhan sää viilenee, niin eiköhän kaikki kepit nouse ;). Jäljestäminen kesti kaikkinensa noin kolmetoista minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti