Esineruutua ja janoja

Tallottiin täysmittainen esineruutu Hanniksen kanssa Loilaan. Hannis piilotti aivan uudet esineet Almalle niin etten tiennnyt niiden sijaintia. Kaksi esinettä löytyi kahdeksaan minuuttiin vaikka maasto oli helpohko ja esineiden paikat normaalit. Tyttö haeskeli hitaanlaisesti, lähti kyllä käskystä reippaasti työskentelemään, mutta ohitti esineet läheltä ja vire oli matalahko. Epäiltiin sitä, että kun olen melkeimpä aina tiennyt treeneissä esineiden paikan, niin olen aina Almaa tahtomattani tai tarkoituksella ohjannut melko vahvasti ruudussa, niin nyt kun en tiedä esineiden paikkaa, niin en myöskään anna apuja koiralle ja niin koira hiukan on hämillään, kun joutuu itsenäisesti työskentelemään. Mene ja tiedä, se nähdään mihin homma ajan kanssa kehittyy. Täytyy myös sanoa, että koira sai aamupäivällä ämpärillisen luita, joten vatsa pullottaen ei ihan menohaluja löydy ;) varsinkaan tästä tapauksesta.

Jos Alma oli huono esineruudussa, niin janalla tyttö pääsi loistamaan. Otin neljä janaa, jotka olivat reippaasti yli tunnin vanhentuneet. Ensimmäin jana oli kolmekymmentämetriä pitkä. Koira eteni hiukan viistoon oikealle, mutta kääntyi poikkileikkaavan jäljen peräässä vasemmalle, juuri oikeaan suuntaa ja sieltä löyti myös keppi 50 metrin päästä. Seuraava jana oli 40 metriä ja se oli samalla puolen tietä kuin edellinen jana. Koira eteni suoraan, nappasi jäljen ja nyt sitä seurattiin vasemmalle kunnes keppi tuli vastaan. Kolmas jana oli tien vastakkaisella puolella. Janan olin tehnyt melko pusikkoon, mutta kuitenkin niin, että koira ohjautui kulkeman suoraan. Janan pituus oli noin 30 metriä ja leikkaava jälki meni vasemmalle. Koira lähti oikeaan suuntaan ja löysi pian kepin. Koira tuntui innostuvan hommasta ja päätin vielä ottaa sen neljännen janan. Se oli tehty alaspäin viettävään rinteeseen noin neljäkymmentä metriä pitkäksi. koira eteni vauhdilla rinnettä ala ja nappasi jäljen ja taas lähti menemään oikeaan suuntaan vasemmalle kunnes nappasi kepin, josta sai palkan. Loisto tyttö oli janalla ja epäilen silti, että tuurilla mentiin. On niin vaikea uskoa, että koira oppisi valikoimaan oikean suunnan jäljelle, mut kait siihen on hiljalleen ruvettava uskomaan ;)